Pujoliivi

Sukista sinitiaiseen

2012-01-27T18:41:00.000+02:00

Neulotaan pari sukkia ja otetaan niistä kuva.

Työnjohtaja saapuu tarkastamaan työnjäljen.

Mjaahans, näyttävät pehmoisilta, noiden päällä vois vaikka ottaa tirsat.

Mutta mitäs tuolla ulkona tapahtuu?

Näyttää lounaalta.

Sukkien malli: Business casual by Tanis Lavallée (raverlyohje)

Lanka: Knitlob's lair Väinämöinen

Puikot: 2,5 mm

Pälvi

2012-01-21T12:56:00.000+02:00

Löysin kivan keväistä pätkävärjättyä sukkalankaa ja ensin ajattelin tehdä siitä valkoisen kanssa raidoittamalla sukat. En niitä ehtinyt kuitenkaan heti aloittaa ja aikani kerää katseltuani tulinkin siihen tulokseen että teenkin siitä valkoisen dropsin alpacan kanssa villatakin. Valkoisen ja näiden keväisten värien yhdistelmastä minulle tuli mieleen lumen seasta esiintulevat kukkapenkit aurinkoisilla seunustoilla, ensimmäiset kukkivat krookukset... Ristin takin siis Pälveksi.

Takki on neulottu ylhäältä alas kahden kerroksen korkuisia raitoja tehden. Alusta saakka tiesin, että haluan takkiin shaalikauluksen ja vyökiinnityksen. Vähän reilummatkin olisivat etukappaleet olla, että ne olisi saanut vedettyä vielä enemmän päällekäin, mutta menee tämä näinkin. (Edellisen postauksen huoneentaulujen tyyliin ajattelin että "Van se välttää". )

Ja huomaa sen, että on talvi. Ulos ei tahdo viitsiä millään lähteä neulekuvia kuvailemaan, kun palelee ja valkoista maisemaa vasten on hankalaa saada neulekuviin sitä jotain. Siispä siirryin jälleen kuvaamaan kotimme sen ainoan ikkunan ääreen, jossa on tilaa ja valoa kuvata. Karva-assari Alpo purjehti tietenkin paikalle myös.

Malli: omasta päästä, ylhäältä alaspäin raglanlevennyksillä

Lanka: Valkoinen Drops Alpaca, 550g

Marks & Kattens Fame Trend 110g

Puikot: 2,5mm

Uusi aluevaltaus

2012-01-12T19:09:00.000+02:00

Eräänä päivänä työpaikan kahvipöydässä keskusteltiin työpaikkamme organisaatiomuutoksen tuomista vaikutuksista meidän jokapäiväiseen työelämään. Eräs työkaverini (joka kyllä onkin aika positiivisen elämänasenteen omaava) sanoi, että ei meidän sitä kannata murehtia, koska kyllä ne johtajat meistä huolen pitää ja päättävät asiat parhain päin. Tuo samainen työkaverini on antanut muulloinkin samantyyppisiä lausuntoja ja sanoinkin että teen hänelle vielä huoneentaulun jossa lukee että Herran pelko on viisauden alku. Hän oli siitä aikalailla otettu :)

Aloin pyöritellä ajatusta huoneentaulusta mielessäni. Yleensähän niissä taitaa olla joku positiivinen ta muuten mieltäylentävä tai motivoiva ajatus. Minä taas saan positiivisuuden tuputtamisesta lähes näppylöitä ja vaalin kainuulaista pessimismin perintöäni hartaudella, joten huoneentaulujen tyylilaji oli selvillä. Kainuu kehiin! Kyselin facebookissakin lapsuuden ystäviltäni sopivan napakoita murrelausahduksia, ja kyllä niitä omaankin mieleen tupsahti roppakaupalla kun vaan vähän pääsi tunnelmaan. Ostin aidakangasta ja vähän muliinilankaa, kaivoin netistä sopivat ristipistokirjaimet ja aloin paukuttaa. Empä ole ristipistoja sitten ala-asteen tehnytkään, mutta se ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin vapaampi kirjonta.

Nämä lauseet eivät taida kuitenkaan valtaväestölle helposti aueta, esimerkiksi tuota yläpuolella olevan kuvan tekstiä ei edes Tytti ymmärtänyt, joten pitänee suomentaa. (Tosin täytyy muistuttaa, että kainuulainen elämänasenne on paljon muutakin kuin murre, kiinnostuneet voivat tutkia fb:sta löytyvien Puolangan pessimismipäivien sisältöä.)

Alakopa letasta - Kylläpäs alkoi nukuttaa/ramasta.

Ou eäneti ja tie ite - Olepas hiljaa ja tee itse.

Eipästä kehtaa - Kehtaiskohan tuota tehdä.

(Kainuussa kehdata-sanalla on kaksoismerkitys, se tarkoittaa asiayhteydestä riippuen joko viitsimistä tai tohtimista. Tässä yhteydessä tarkoittaa samaa kuin "Ei sitä tohdi / ilkiä")

Elä höperehä - Älä hupsi.

Sitä sun tätä

2012-01-06T12:37:00.000+02:00

Kun olin lapsi, kotipuolessa oli grilli josta sai annoksen nimeltä "Sitä sun tätä". Grillillä käyminen oli kuitenkin sen verran harvinaista herkkua, etten enää muista mitä ko annos sisälsi. No, mistä lie tuokin asia mieleen tullut (olisiko minulla kenties nälkä?) mutta seuraavana sitä sun tätä Nastin tapaan.

Pitkät raitasukat aloitin jo joskus syksyllä ja valmiiksi ne ovat kuvista päätellen tulleet jo lokakuussa. Värikäs lanka on joskus lankakaupasta tehty heräteostos (Lang Yarns Jawoll Magic) ja harmaa muistaakseni Zitron Trekking Pro Naturaa. Raitojen neulominen on vain jotenkin niin rauhoittavaa. Nytkin puikoilla on raitaa tulossa, siitä lisää sitten myöhemmin.

Upea sini-vihreä väri ei kuvassa toistu aivan oikein, lanka on Cascaden Heritagea. Malli on Cookie A:n Monkey, ja tämä on toinen parini kyseisen ohjeen parissa. Kyllä nuo pitsisukat vain kummasti muuttuvat kun ne kastelee ja antaa kuivua sukanpingottimien päällä.

Ja sitten. Alpacan jämiä oli edelleenkin kaapissa Alpakkaisen jäljiltä (mahtavatko loppua ikinä) ja odotellessa Tytin lankalähetystä edellisen postauksen villatakkiin aloitin helpon tuubikaulurin. Dropsin Alpacan lisäksi kaulurissa on käytetty Misty Alpacan kirjavaa sukkalankaa, joka sukassa jotenkin ikävästi raidottui, enkä halunnut siitä sukkaa tehdä. Tuubi on neulottu tasona ainaoikealla, sitten kumpaankin pitkään reunaan reunukset ainaoikealla ja lopuksi ommeltu lyhyet sivut yhteen. Heleppoa kuin heinänteko.

Erään villatakin tarina

2011-12-31T17:20:00.001+02:00

Tytti kertoo: Monta vuotta jatkuneesta neuleharrastuksesta huolimatta Se Oikea Neuletakki edelleen puuttuu vaatekaapistani. (Kaikkea muuta sinne on kertynyt, ilmeisesti ihan liikaakin, koska aamuisin on vaikea löytää sopivaa päällepantavaa. Vaatekaappini selvästikin kaipaa kuria ja järjestystä. Se olkoon yksi kehittämiskohteeni tulevalle vuodelle.) Niin, se villatakki. Netissä surffaillessani käyn usein People Treen sivuilla, ja siellä eräs tietty villatakki alkoi loppusyksystä vaivata mieltäni.

Kävin sitä vilkuilemassa yhä useammin, mutta en kuitenkaan raaskinut sitä tilata. Villatakin väri oli minulle epätyypillinen, vaalea beige, mutta silti tunsin voimakasta vetoa tuota takkia kohtaan. Kunnes yhtenä päivänä juuri se takki oli -40% alennuksessa! Olin jo lähes visa-kortti kourassa kun asia tuli puheeksi Nastin kanssa....

Nasti jatkaa: Tytti kyseli minulta, että mitä olen takista mieltä ja että tilaisiko hän sen. Minä sanoin, että itse en kyllä tilaisi vaan tekisin itse samanlaisen. Ja siitähän se ajatus sitten lähti...

Päädyimme Dropsin Alpakkajuhlien villitseminä Dropsin Lima-lankaan, josta Tytti löysi sopivat värit. Kun langat postipaketissa minulle saapuivat, kävi kyllä mielessäni, etten ihan heti olisi niitä Tytin valitsemiksi arvannut :) Silmukkamääriä ja lisäyksiä katselin Tea leaves cardiganin ohjeesta, muuten menin ihan omillani.

Villatakin pääväri on beige ja raidat tummanharmaat. Kaupan sivuilla olleen villatakin mukaisesti kaarroke on raidallinen, kuten myös taskut. Pääntien reunassa, taskujen ja hihojen reunassa on Tytin kontrastiväriksi valitsemaa leijonankeltaista. Hihoihin tein Tytin toiveesta muutaman raidan ennen joustinta ja ihan hyvältä ne näyttääkin.

Nappilistat tein yhtäaikaa vartalon kanssa, koska halusin niiden olevan raidalliset kuten kaarrokekin. Jostain syystä nappilistat on kuitenkin pidemmät kuin muu neule, mutta ei taida käyttöä haitata.

Seuraavaksi laitan villatakin postiin ja jään odottamaan Tytin reaktiota, että onko tämä nyt se The Villatakki vai tehdäänkö uusi...

Pujoliivin siskokset toivottavat lukijoille mitä parhainta uutta vuotta 2012. Neulominen jatkukoon!

Pehmeät paketit

2011-12-25T16:43:00.000+02:00

Tämän joulun paketteihin ystäville kääriytyi kaksi huivia ja yhdet sukat. Muutenkin joulunvietto on sujunut varsin perinteiseen malliin. Meidän pikkuperheemme aattoillan traditioihin kuuluu iltakävely, jolloin bongaillaan ohiajavista autoista ja kadulle näkyvistä olohuoneista näkyviä joulupukkeja. Eilen näimme kaksi punanuttuista partasuuta, viime vuonna tehtyä neljän joulupukin ennätystä ei siis rikottu.

Malli: Stripe study by Veera Välimäki

Lanka: Drops Alpaca

Malli: Kalajoki -sukat by Tiina Seppälä

Lanka: Novita Nalle

Malli: Shetland triangle shawl by Evelyn A. Clark

Lanka: Novita Luxus Alpaca

Acer - again

2011-12-17T13:11:00.000+02:00

Ostin syksyn harmauden ahdistamana runsaasti keltaisia lankoja ja kyllä keltaisen villatakin neulominen syysahdistusta helpottaa. Oikeasti. Villatakin mallissa toistin itseäni, sillä tämän ihanan Acer - villatakin olen neulonut jo kertaalleen. Tällä kertaa lisäsin helmaan pituutta semmoiset viisi senttiä ja nyt alkaa olla pituus kohillaan.

Malli: Acer cardigan, Amy Christoffers (raverly)

Lanka: Cascade Yarns 220 Heathers, väri birch, menekki 420g

Puikot: 3,5 mm

Täällä Pohjanmaallakin on lumet vähenemään päin ja päivälläkin on niin pimeää, ettei tahdo kuvia saada otettua. Ensi viikolla on kuitenkin lunta hieman luvattu, joten ehkäpä se joulumielikin lumisateen jälkeen jostakin löytyy. Joitakin pehmeitä paketteja sain kuitenkin aikaiseksi, mutta niistä enemmän sitten aattoillan jälkeen...

Ei sitä näköjään ilman eläintä pysty enää neulekuvaakaan ottamaan.

Vilukissa

2011-12-03T13:43:00.000+02:00

Meillä asuu vilukissa joka on tässä tapauksessa koira. Koira, jolla tuntuisi olevan karvoitusta kotitarpeiksi, mutta jolla ei kuitenkaan ole alusvillaa, joka lämmittäisi tarpeeksi kovemmilla pakkasilla. Vielä niitä pakkasia ei ole näkynyt, mutta päätin olla kaukaa viisas ja neuloa Ilona-neidillemme villapaidan niitä odottamaan. Kun ryhdyin puuhaa suunnittelemaan, tutkin netin ohjevalikoimaa ja erilaisia koiran villapaidan ohjeita löytyy kyllä pikkukoirille, mutta vähemmän isommille roduille. Ratkaisu löytyi kuitenkin sitten lähempää kuin odotinkaan, eli ystävämme Novita on aloittanut malliston koirille ja sieltä on tämä palmikkoneuleen ohjekin.

Malli: Neulottu koiran pusero, Novita

Lanka: Novita Jussi, 180g

Puikot: 4mm

Pinkki pusero olisi ollut varmaankin eniten Ilonan mieleen, mutta epäilin, ettei mieheni kehtaa ulkoiluttaa pinkissä villapaidassa sipsuttelevaa koiraa,joten kun lankakaapistani löytyi harmaanvihertävää Novitan Jussi-lankaa, paita syntyi sitten siitä. Paidan keskellä selässä kulkee koko matkan leveäpalmikkoraita, muuten neule on sileää nurjaa neuletta. Ohjeessa olevat pienet lahkeet jätin pois. Kaulus on huivikaulus, ja se tehtiin tavalla, jota voisin hyödyntää omissakin neuleissa. Eli opin jotain uuttakin tämän projektin parissa. Luulin myös, että kyllähän koiran villapaidan parissa illassa kutaisee mutta kyllä minulla menneen viikon kaikki illat tähän meni, toisaalta Ilonalle piti neuloa se kaikkein isoin koko.

Ei tämä ehkä kaikkein tyttömäisin neule ole, mutta jotenkin tästä tulee mieleen Englannin maaseutu ja tweedkankaat ja neiti Marple ym sellaiset asiat ja sieltä seudultahan Ilona tai ainakin rodun sukujuuret ovatkin. Ilona kuitenkin tuntui tykkäävän lämmittimestä ja se kai tässä projektissa tärkeintä olikin.

Irtiotto

2011-11-21T18:53:00.001+02:00

Kolmen päivän irtiotto arjesta:

matka sen verran kauas että tarvitaan matkalaukku
kuitenkin niin lähelle että yhdellä matkalaukulla pärjää
pitkiä yöunia hotellin hohtavissa valkeissa lakanoissa - ilman että kissa herättää klo 5.00
hengailua ja suunnistamista kartan kanssa, päämäärällä ei niin väliä
pitkiä aamu-, päivä- ja iltapäiväkahvitteluja kahviloissa, baakelsien kera
tyylibongailua ja ihmisten katselua
herkullista kasvisruokaa intialaisessa ja kahdessa thaimaalaisessa paikassa
iltaisin juustoja, suklaata ja punaviiniä hotellissa
joutilaisuudesta nauttimista

Kaikkea juuri sopivasti. Oikein hyvä irtiotto.

Väriläiskiä

2011-11-13T15:38:00.000+02:00

Retron ystävää on onnistanut viime aikoina kirppareilla.

Työpaikkani naapurissa oli muuttokirppis, kun omakotitalossa 30 vuotta asunut vanhempi pariskunta muutti pois. Tuona aikana heille oli ehtinyt kerääntyä melkoinen määrä tavaraa, jota he eivät halunneet mukaansa ottaa ja kirppispäivien aikana talon ovi kävi tiuhaan. Itsekin siellä vierailin ja päätin, että jos itsellä joskus tästä talosta lähtö tulee niin kotikirppisidea täytyy pitää mielessä. Sieltä bongasin nämä hurmaavat 70-luvun mehulasit.

Toiselta kirppikseltä löysin jo aiemmin syksyllä kasan Sarviksen muoviastioita. Sarvis on vissiin joidenkin keräilijöiden suosiossa ja yksittäistenkin astioiden hinnat ovat melkoisen korkeita. Tämän koko kasan hinta oli 5 euroa, ja se lähtikin epäröimättä mukaani, vaikka en näitä ole aiemmin ostellutkaan. Mutta tuohan nämä muistoja lapsuudesta...

Oletteko te löytäneet mitään kivaa viime aikoina kirpputoreilta?

Harmaavarpunen

2011-11-04T21:22:00.000+02:00

Nysse sitten on tehty. Ensimmäinen Veeran suunnittelema neuleeni. Ihaillut olen niitä pitkään, mutta vasta nyt pääsin testaamaan hyvin kirjoitetuiksi kehuttuja ohjeita. Kun tämän tunikan ohjeen luin ensimmäisen kerran, en kyllä ymmärtänyt, että miten nuo taskut oikein muotoutuvat. Tunikahan neulotaan ylhäältä alaspäin ja aloitin neulomisen luottaen siihen, että kyllä asiat matkan varrella kirkastuvat. Ja niinhän siinä kävikin. Taskuja varten lisätään pikkuhiljaa aina samassa kohden silmukoita ja lopulta taskupussin silmukat jätetään apulangalle odottamaan ja itse "pussinpohja" neulotaan viimeiseksi.

Langaksi valitsin ohjeen mukaisen langan, jota sattui kaapissa riittävästi olemaan. Harmaana, kuten vuodenaikaan hyvin sopii. Siitä lähti myös ajatus, että otan kuvatkin mustavalkoisena, jossa harmaa näyttää aivan samalta kuin värillisissäkin kuvissa. Harmaalta tuntuu arkikin näinä päivinä, kun ei ensilumesta ole tietoakaan ja joululoma siintää kaukaisena seitsemän viikon päässä. Tein eräänä päivänä lankaostoksia nettikaupassa ja kun paketti saapui, hieman hymyilytti. Olin tilannut pelkästään keltaisia lankoja, ilmeisesti värin tuskassani :)

Täytyy kyllä tunnustaa, että vaikka ohuet langat ja pienet puikot ovat olleet ystäviäni, niin tätä tikuttaessa meinasi kyllä usko loppua. Tässä on kyllä neulomista ihan kotitarpeiksi, vaikka tasku pitikin mielenkiintoa yllä neuleen keskivaiheilla. Lopputulos on kyllä tosi mieleinen ja passeli, mutta ihan heti en kyllä uhoa tätä uudestaan neulovani...

Malli: Still light tunic by Veera Välimäki

Lanka: Drops Alpaca, 370g

Puikot: 2,5mm

2011-10-30T16:06:00.002+02:00

Viime toukokuun superviikonloppuna piipahdimme Nastin kanssa Metsäkylän Navetassa, josta nappasin mukaan vyyhdillisen (100g) kauniin harmaata alpakkalankaa. Siitä muotoitui minimalistinen rinkulahuivi sopivasti kylmenevien päivien lämmikkeeksi. Rinkulahuivi on loistoinnovaatio. Minulla on tuntuma, että se pitää erityisesti kaulan lämpimämpänä kuin perinteinen huivi, johon aina jää jokin viiman mentävä aukko vaikka kuinka yrittäisi sommitella huivin päät hyvin. Rinkulan kanssa valmistui lisää accessories-osastoon kuuluvaa kamaa; rannekkeet. Lankana villatakista ylijäänyttä Rowanin Felted Tweediä.

Ryijy ei ole koskaan kuulunut suosikkiasioihini, ei kodin seinällä eikä miehen rinnuksissa saati selkäpuolella. Mutta kappas kappas, viime aikoina olen huomannut itsessäni kasvavaa kiinnostusta sisustuksellisia ryijyjä kohtaan. Saimme jokin aika sitten lahjaksi ystäviltä upean ryijyn (kuvassa alla), joka luultavasti sytytti kipinän. Roihuksi asti se ei vielä ole edennyt, mutta olen kuitenkin varovaisesti googlaillut aloittelijan starttipaketteja. Moneltakin valmistajalta niitä löytyy, pienin löytämäni koko on 19x19 cm. Voisin kuvitella kärsivällisyyteni riittävän isompaankin työhön, esim. tyynynpäälliseen. Googlaus jatkuu. Ehkäpä jo joulunpyhiksi on pientä puhdetyötä luvassa?

Neulominen on kuolemanvakava harrastus.

2011-10-19T16:19:00.000+03:00

Tai olisiko tuo sittenkään.

(silmukkamerkit)

Tämän vuoden pappatakki

2011-10-15T14:50:00.000+03:00

Kyllä se selvästi syksyä on, kun alkaa neuleet ja neulominen enemmälti mielessä pyörimään. Ravelryssä on tullut kahlailtua iltakaudet aivan innoissaan ja tekemättömiä malleja ja neulomattomia lankoja tuntuu olevan vaikka kuinka paljon. Sohvannurkka onkin mitä mainioin paikka pimeinä syysiltoina neuloen kulutettavaksi.

Pari syksyä sitten neuloin itselleni tummanruskean pappatakin ja tänä vuonna vuorossa oli samantyylinen vaaleanruskeana. Malli on omasta päästä ja neulomissuunta ylhäältä alaspäin. Halusin takista ihan reilusti reiteen ulottuvan lämmittimen ja hieman ylipitkillä hihoilla. Neulepinta on ihan sileää oikeaa ja helmassa ja hihansuissa on reilut joustinneuleet ja taskujen yläreunoissa myös. Joku hämmentävä laskuvirhe tapahtui nappilistaa neuloessa sillä ajattelin tehdä 6 napinläpeä, mutta pääteltyäni neuleen, tajusin reikiä olevankin vain 5. En jaksanut purkaa vaan ajattelin kokeilla että toimisiko 5 nappia käytössä kuitenkin, pahemmin irvistelemättä.

Se papan parempi takki

Malli: omasta päästä

Lanka: Novita Nalle beige, menekki 400g

(tämä väri muuten tuoksahti nenään yllättävän paljon lampaalta!)

Puikot:3mm

Sukkakimara

2011-09-27T18:31:00.000+03:00

Minulla on yleensä ainakin yhdet sukat puikoilla koko ajan. Fiiliksen mukaan tartun joko niihin tai sitten johonkin muuhun tekeillä olevaan neuleeseen, joita on yksi tai kaksi. Minulla on harvoin enempää kuin kolme työtä kerrallaan kesken. Jos jostain syystä näyttää, että sutta tulee, niin puran tekeleen surutta pois kuleksimasta. Sukkamalleissa yksinkertaisuus on valttia, varsinkin kun neulon enimmäkseen telkkarin ääressä enkä jaksa kaavioita tuijotella. Tässäpä kesän aikana valmistuneita sukkia, olkaatten hyvät!

Malli: Cable rib socks Favorite socks -kirjasta

Lanka: Cascade Heritage

Fiilis: Lanka on ihanaa ja siitä voisi tehdä jotain isompaakin, jos vain osaisi päättää värin... Sukat meni lahjaksi rakkaalle ystävälle <3

Malli: Hiiumaa Mismatched mates, Knitting on the road -kirjasta

Lanka: Drops Fabel

Fiilis: Eriparisukat :)

Malli: Ziggy, Knitty summer 08

Lanka: Drops Delight

Fiilis: Teki mieli tehdä välillä jotain muutakin kuin tasaraitaa ja silmääni osui hauska siksakraitasukkamalli (sanahirviö!). Mutta miksi ihmeessä valitsin siihen noin rumat värit? Omissa silmissäni nämä on kyllä melkoiset rumasukat mutta eriäviäkin mielipiteitä kuulemma on...

Malli: Oak ribbed socks, Knitting vintage socks -kirjasta

Lanka: Misti Alpaca Hand paint sock yarn, väri Robin Hood

Fiilis: Lanka on upean väristä, mutta sukkalankana kestävyys on arvoitus, kovin on pehmoista. Täydestä menee unisukkana.

Ihanuuksia

2011-09-13T12:00:00.001+03:00

Kun Titityylle tuli Madelinetoshin lankoja valikoimiin, klikkasin niitä samantien ostoskoriini. Värin valitseminen oli vaikeinta ja päädyinkin ensimmäisenä turvalliseen harmaaseen enkä kyllä joutunut pettymään. En väriin enkä lankaan. Melko hintavaahan se on, mutta kolmesta vyyhdistä saa jo ihan hyvänkokoisen neuleen. Tämä rento neule syntyi ylhäältä alaspäin sileänä neuleena ja lopuksi neuloin etureunaan sileällä nurjalla kaistaleen. Neuloin tarkoituksella melko löysää, että neule roikkuisi rentona ja lisäksi lisäsin etukappaleiden etureunoissa tasaisesti silmukoita että etureunoista tulisi hieman pidemmät kuin takaosasta. Hieman ennenkuin kerä alkoi loppumaan, aloin raidoittaa toisella kerällä ettei kerien vaihtumiskohta tulisi näkyviin, mutta nämä vyyhdit taisivat olla aika samanvärisiä koska en erottanut väreissä mitään eroja.

Malli on omasta päästä.

Lanka: Madelinetosh merino light, väri Tern, menekki 300g

Puikot: 3mm

Saanen esitellä samalla myös perheeseemme ilmestyneen toisen ihanuuden, Ilona-neidin. Talo tuntui vanhan koiramme mentyä niin tyhjältä ja kaipasimme ulkoilukaveria joten aloimme pikkuhiljaa etsimään uutta sohvanvaltaajaa. Se löytyikin yllättäen melkein samantien naapurikunnasta ja saapui meille koeajalle. Ja taisi tulla jäädäkseen :)

Makeaa

2011-09-04T15:35:00.000+03:00

Alkukesästä hankin Sirpa Talkan leivontakirjan Makeaa ja suolaista puutarhasta. Kirja on ilmestynyt jo viime vuoden keväällä, mutta vasta tälle kesälle älysin sen hankkia. Kirja on jaoteltu kolmeen sesonkiin, kevätkesään, keskikesään ja syyskesään. Jokaisesta sesongista löytyy sekä makeita ja suolaisia herkkuja. Ohjeet vaikuttavat helpoilta ja herkullisilta ja jokaista reseptiä tekisi tietysti mieli kokeilla.

Laiskana leipurina olen testannut kirjasta vasta muutaman ohjeen. Ehdoton suosikkini tähän asti on Kirsikkatorttu, jota leivoin jälleen eilen. Ostin kirsikat torilta, koska oman puun kirsikat ovat parhaillaan tekeytymässä likööriksi. Yhdestä puusta ei oikein muuhun riitä.

Torttu on helppo ja nopea tehdä, mutta yhtä juttua ihmettelen: miten kirsikoista saa kivet poistettua siististi? Keittiö on joka kerta kuin pienimuotoisen teurastuksen jäljiltä. Jos teillä on siihen vinkkejä, ne otetaan ilolla vastaan. (Esiliina on siinä puuhassa ehdoton suojavaruste eikä alle kannata pukea valkoista t-paitaa.)

Kirsikkatorttu (s. 72)

200 g margariiniä huoneenlämpöisenä
3 dl sokeria
2 kananmunaa
2 tl leivinjauhetta
4 dl vehnäjauhoa
2 dl täysjyvävehnäjauhoa
1 rkl vettä

Täyte
3 dl kirsikoita
1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
ripaus neilikkaa

Vuokaan
margariinia

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja nostele seos rasva-sokeri-munavaahtoon. Sekoita taikinaan 1 rkl vettä.
Sekoita keskenään täytteen ainekset. Voitele irtopohjavuoka. Painele hiukan yli puolet taikinasta vuoan pohjalle ja reunoille. Jaa päälle loput taikinasta nokareina.
Paista torttua 175-asteisen uunin keskitasolla n. 50 minuuttia. Anna tortun jäähtyä hyvin enne vuoasta irroittamista.

--------
Muokkaukset: Korvasin suuren osan vehnäjauhoista spelttijauhoilla. Sokeria laitoin taikinaan 2,5 dl. Kirsikoita käytin 5 dl, ilman neilikkaripausta. Tarjoiluun sopisi hyvin jäätelö, mutta menee hyvin ilmankin.

Happamia, sano...

2011-08-25T15:55:00.001+03:00

Melkein yhtä jalkaa pihlajanmarjojen kanssa kypsyi tämä neule. Juhannuksen tienoilla houkuttelin hiipunutta neuleintoani perinteisin menetelmin, eli selaamalla neulekirjojani sekä silittelemällä lankakaappini sisältöä. Olin ostanut New England Knits -neulekirjan aiemmin talvella ja muutama kirjan neuleista jäi jo ensi selaamalta mieleen. Kirjahan lupaa "iättömiä malleja modernilla twistillä" ja sitähän ne ovatkin. Joskus (tosin aika harvoin) käy niin onnekkaasti, että neuleohje kohtaa lankakaapissa jo olevan langan ja neule pääsee samantien puikoille.

Cranston Coat aloitetaan uumalta, eli ensin neulotaan vyötärölle tuleva pitsi-pampula-systeemi. Aloitin sen vielä epäillen neuleintoni äkillistä paluuta ja ajattelin, että eipä tuosta korkealta tipu jos parin mallikerran jälkeen jää neule alkutekijöihinsä. Yllättäen kuitenkin paksulla langalla ja puikoilla (4,5mm, wohoo!) neulominen tuntuikin ihan mukavalta ja joutuisalta. Kun vyötärökaitale oli valmis, poimittiin reunoilta silmukat niin ala- kuin yläosaakin varten. Ohjeessa neulotaan erivärisellä langalla lopuksi pitsineuleiden taakse sileällä neuleella suikale, jonka tarkoitusta en aivan ymmärtänyt ja jätinkin sen pois. Kaulus ehkä saattaisi kaivata tukevuutta lisää ja mietinnässä onkin, että teenkö siihen kuitenkin vielä vuorin. Myös napituslistan neuloin hieman eri tavalla kuin ohjeessa. Näyttääpä muuten kuvassa epäilyttävästi siltä, että toinen etukappale on pidempi kuin toinen tai nepparit eivät olisi ihan täysin samalla korkeudella. Ei tuota kyllä livenä huomaa. En korjaa.

Ei mahda mitään, mutta jotenkin tämän neuleen kanssa tuli dejavu -fiilis. Että olenkohan tehnyt tämän kenties ennenkin?

Edit. Lanka on Dropsin Nepalia, menekki 650g.

Markkinoilla

2011-08-21T11:36:00.001+03:00

Mutta ei millä tahansa markkinoilla vaan Uusikaarlepyyn Juthbackan markkinoilla. Tämä Suomen suurin rompetoritapahtuma oli kyllä kokemisen arvoinen, ensimmäistä kertaa siellä kävin, vaikka matka ei ole päätä huumaava. Suosittelen.

Muistan, kun ensimmäisen kerran joku puhui minulle rompetorista. Sanasta tuli mieleen romut ja romppeet joita pahalle haisevat partaiset äijät myyvät peräkonteistaan. Paikanpäällä mielikuva hieman muuttui (tosin on siellä juuri noita edellämainittujakin :) ), rompetoreilla on edustettuina lähes kaikenlainen tavara, jota nyt kuvitella saattaa. Suuren osan myyjistä muodostavat astioiden ja muiden keräilykohteiden myyjät. On kattilaa, maitokannua, kahvikuppia, posliinikissaa, peltipurnukkaa. Löytyy kirppistavaran myyjää, mopojen ja vanhojen autojen varaosia, metrilakua, vanhoja radioita, lehtiä, kirjoja, kolikoita... Sama tavara voi olla useassa pöydässä eri kuntoisena ja eri tavalla hinnoiteltuna, ostajan tehtäväksi jää arvioida että mikä on se oikea hinta, jonka haluaa maksaa. Osa rompetorien viehätystä onkin se, että voi taivastella hintoja, "tuolla toisessa pöydässä tämä oli paljon kalliimpi/halvempi". Pöytiä tutkiessa saa nostalgiahumauksia "Oi tää on just semmoinen kuin mummolassa oli!" tai voi vain hämmästellä, mitä kaikkea on hoksattu tuoda myytäväksi... Oman lähiseutunsa rompetoritapahtumiin voi tutustua näppärästi täältä.

Ja mitä sieltä sitten löytyikään... Silmääni miellyttävät retroisat tavarat on nykyisin hinnoiteltu melkoisen korkealle, mutta joskus löytyy jotain, joka on vain pakko saada. Tällä kertaa se oli Finellin oliivinvihreä emalikulho. Tuota Kaj Franckin käsialaa olevaa sarjaa minulla on jo ennestään ja siihen löytyi jatkoksi myös pienempi ruskea kulho. Kaunis teepannu on Heikki Orvolan suunnittelema, mutta sen verran heikossa kunnossa sisältä, että pääsee vain koristukseksi. Löydöt kruunaavat iloiset punakuviolliset mehulasit.

Teenlehtiä

2011-08-14T13:58:00.002+03:00

Tyttilästä päivää - pitkästä aikaa! Luova käsityötauko oli ihan tarpeellinen, nyt pää pursuaa intoa ihan uudella tavalla. Jatkossa pitää vaan varoa peukun ylirasitusta, se on aika ikävä vaiva.

Tea Leaves Cardiganin ohjeen ja langat tilasin jo viime syksyn lopulla ja vihdoinkin se valmistui. Sopivasti syksyyn, vaikka nyt onkin vielä kesä. (En tarkoituksella lainannut tähän sitä yhtä laulua, koska se renkutus jää ikävästi soimaan päähän tuntikausiksi. Tiedätte varmaan biisin.)

Tällainen one piece-seamless-top down - malli on kyllä ihan huippu. Kun lopetat neulomisen, työ on ihan oikeasti valmis eikä sinua odota epämääräinen kasa irrallisia kappaleita, jotka pitäisi vielä ommella yhteen vain huomataksesi että tekele on pieni/suuri/muuten vain epäsopiva. Minulle on käynyt liian usein niin, joten jatkossakin suosin näitä knit and wear -juttuja.

Totuuden nimissä on kuitenkin kerrottava, ettei projekti suinkaan mennyt niinkuin Strömsössä. Ihan alkuun tuli se peukkuvaiva. Sitten huomasin etten tykännytkään ohjeen mukaisesta kaarrokkeesta. Ohjeen kaarrokkeessa silmukoita välillä lisättiin, välillä kavennettiin jolloin muodostui sellaista aaltoilevaa pintaa. Joten purin kaarrokkeen pois ja neuloin sen uudestaan ilman ylimääräisiä lisäyksiä ja kavennuksia. Ensi kierroksella myös helmasta tuli liian pitkä, joten purin sieltä ylimääriset 15 cm pois. Tähän mielestäni sopi paremmin "rotsimallinen"-pituus.

Malli: Tea Leaves Cardigan (sovellettuna) (Ravelry-linkki)
Lanka: Cascade Heathers, sävy Straw, n 400 g

Nyt on taas kuulemma metsät pullollaan mustikkaa. Tein päivänä muutamana ihanaa savolaismallista mustikkajälkiruokaa eli rättänää. Tunnetaan myös mustikkakukkona. Todellista herkkua jäätelön ja kahvin kanssa. Jos kiinnostuit, ohjeita löytyy netistä kyllä rättänä-hakusanalla. Nam!

Polku

2011-08-08T18:02:00.000+03:00

Vaikka kuuma intiaanikesä on tottakai vielä tulollaan, niin alkavat koulut ja tämänpäiväinen sää väkisinkin saa ajatukseni syksyyn. Syksy on aina ollut minulle rakasta aikaa, uuden alkamisen aikaa. Kouluaikoina odotin innoissani uusia koulukirjoja ja koulutarvikkeita, vanhempana olen monesti aloittanut syksyisin jonkun uuden harrastuksen. Ja vaikkei uutta harrastusta joka syksy aloittaisikaan, niin tuleehan sentään Novitalta uusia lankoja :) Puro-lankaa en ole kokeillut vieläkään, mutta kun marketin hyllyssä odotteli samaan tyyliin värjätty (vai kehrätty, mikä lienee oikea termi) ohuempi lanka, niin täytyihän se korkata.

Uusi lanka on saanut nimekseen Polku ja siinä on viisi erilaista värimallia, joista neljään on ikäväkseni sotkettu inhokkiväriäni violettia. Olen yrittänyt siedätyshoidattaa itseäni tuon värin suhteen ja jotkut lilaan vivahtavat sävyt, kuten munakoiso, alkavat jo melkein viehättää. Ostin kokeiltavaksi sävyt Paprika ja Porkkana. Lankaa suositellaan neulottavaksi numero 3 puikoilla, mutta aloitin sukat ihan pokkana 2,5 millisillä ja jonkin aikaa posoteltuani satuin nostamaan tekelettäni niin, että näin auringon iloisesti paistavan neulepinnan läpi... Eli saadakseni sukkana kestävää -ah niin ihanaa peltiä-, joutuisin neulomaan tätä reilusti ohuemmilla puikoilla. Mutta koska olin jo päässyt vauhtiin näissä koukuttavissa raidoissa, niin muutin suunnitelmat lennosta ja päätinkin tehdä säärystimet. Hieman tiukahkot ovat kyllä vielä siihen mutta odotan neuleen plörähtämistä...

Kiitos Johku! Saimme häneltä mukavan tunnustuksen ja kyllähän nämä aina mieltä lämmittää, varsinkin nyt, kun kärsinyt motivaatio-ongelmista.

Tunnustukseen kuuluu, että kertoo itsestään seuraavat kolme asiaa (Tytti kertokoon omansa, jos tahtoo):

Lempiväri: Vihreä se on ollut jo kauan. Keltaisen, oranssin ja jopa punaisen tietyt sävyt viehättää myös, vaikkakin pieninä ripauksina. Tosin useimmiten päälläni taidetaan nähdä kuitenkin farkunsinistä ja harmaata...Sisustuksessa olen rohkeampi, eikä kotonamme taida olla yhtään valkoista seinää.

Lempiruoka: Vaihtelee kausittain. Tykkään perinteisistä suomalaisista ruuista, muusista karjalanpaistiin, mutta myös eksoottisempi mättö käy. Kokeilen mielelläni reseptejä ja useimmiten saan aivan syötävää aikaiseksi.

Minne haluaisin matkustaa: Olen aina jostain syystä halunnut käydä viidakossa ja nähdä apinoita. Myös Skotlannin nummimaisemat tahtoisin nähdä.

En tällä kertaa jaa tunnustusta eteenpäin, kiitänpähän vain kaikkia, jotka ovat meitä vuosien saatossa kommentoineet ja kannustaneet.

Lapsettaa

2011-08-04T17:08:00.000+03:00

Kukkuu!

Saanen esitellä Aappa -apinan, joka syntyi tässä eräänä päivänä tylsän hetken tuloksena. Selailin vanhoja käsityölehtiäni siinä toivossa, että saisin jotain innoitusta tarttua johonkin projektiin. Modan (1/2011) sivuilta tämä hurmaava otus sitten minua katsoi ja samantien ryntäsin kangasvarastoani penkomaan. Synnytys oli helppo ja muutamassa tunnissa oli tämä potra poika jo maailmassa. Ja se onkin niin vekkuli että!

Alpo-kissa viihtyy edelleen tarhassaan, varsinkin iltaisin se tahtoo sinne tiirailemaan, että näkyisikö naapuruston mustaa kissaa maisemissa. Ja usein se musta kissa tuleekin, lienevätkö oikein sopineet tällit etukäteen. Alpo onkin nyt meidän perheen ainoa lemmikki ja sohvanvaltaaja, sillä 15-vuotias Onni-koiramme päästettiin heinäkuussa taivaan suureen koiratarhaan temmeltämään ilman vaivoja ja muita hidasteita. Talo tuntuu kyllä suurelta ja illat pitkiltä ilman koiraa, mutta aika helpottanee ikävää.

Kiekuroita ja palloja

2011-07-29T16:24:00.000+03:00

Tervehdys! Pujoliivin siskokset ovat nyt lomailleet ja pohtineet blogin tulevaisuutta. Kiitokset viimeisimpään postaukseen kommentoineille ja kannustusta jakaneille, myös IRL. Ilmeisesti Pujoliiville kuitenkin on paikkansa ja lukijansa blogistaniassa. Jatkamme varmaankin samaan malliin, neuleita ja muita asioita rinta rinnan. Tauonkin aikana on monia asioita katsellut siihen malliin, että tuo olisi mukava jakaa Pujiksessa mutta kenties päivitystahti hiljenee.

Ensimmäisenä täytyy jakaa leivontaresepti, jonka löysin muutaman vuoden vanhasta Kodin Kuvalehdestä. Nopsia olivat tehdä ja näihin sai sopivasti upotettua pakastimesta löytyneet, viime joulun perua olleet torttutaikinalevyt. Kuvassa kiekurat muuten ovat sijoitettuna rompetorilta löytyneeseen emalikulhoon, joka on just eikä melkein keittiöni kaapinovien värinen :) Kylläpä täytyi melkein laulella ääneen kun näitä kulhoja löysin kaksin kappalein.

Kiekurat

1 pkt torttutaikinalevyjä

lemon- tai limecurdia

ruokosokeria

mantelirouhetta

voiteluun muna

Sivele sulaneiden torttutaikinalevyjen pintaan lemoncurdia. Ripottele pintaan mantelirouhetta ja ruokosokeria.Kääri levyt rullalle ja leikkaa viipaleiksi. Voitele munalla ja ripsaise päälle vielä mantelirouhetta ja ruokosokeria. Paista 225 asteessa 12-15 min.

Puikkoja on heiluteltu vähän hitaammin mutta ainahan ne mielessä on. Käsityöt. Käväisin Eurokankaassa ja löysin sieltä iloista pallokuosista kangasta. Jonkin sortin sifonkia lienee ja ensin ajattelin tehdä kankaasta vain pienen pirtsakan huivin (mallia "fritsu") mutta pakkaa pyöriteltyäni tulinkin tulokseen että tahdon siitä jotain isompaa. Muistin Vilman tunikan ja ostin summassa metrin kangasta. Siitäpä sitten vajaassa tunnissa surautin tämmöisen. Käytin surutta rullapäärmettä kaikkialla missä pystyin eikä tunikan sisäpuoli lähempää tarkastelua taitaisi kestää, mutta kenenpä sinne tarvitsee katsoakaan. Ehkäpä tämä kevyt kesäpusero pääsee seurakseni tanssimaan...

Jess

2011-06-10T17:56:00.000+03:00

Pujoliivissä on ollut vähän hiljaista viime aikoina. Neulomisinto on ollut kateissa, Tytillä kipeän peukalon takia ja minulla ihan muuten vain. Blogipäivityksiin joutuu tekemään tikusta asiaa. Meillä täyttyy aivan piakkoin neljä vuotta tätä neuleblogin pitoa ja kenties väsymys johtuu siitäkin. Kun tuntuu, että kaikki on jo sanottu.

Malli: Jess by Kim Hargreaves

Lanka: BC Garn Allino, 300g

Puikot: 2,5mm

Wanhaan malliin

2011-06-03T20:51:00.000+03:00

Mekko sai kukkaisen kaverin. Mieluisaa kukkakangasta olikin yllättävän vaikeaa löytää, mutta euroviisureissulla käytiin Eurokankaassa ja sieltähän se ohkainen vintagehenkinen puuvillakangas sitten löytyi. Väritkin on juuri kuin minulle tehty. Vanhaa aikaa henkivä mekkonen vaati tietenkin arvoisensa kuvat ja miehen tädin vanha, vm. -46 oleva Peto-merkkinen polkupyörä sai kyytiä.

Jospa polkaisisin tästä suoraan lavatansseihin.

Kirppispöydän takana

2011-05-22T11:34:00.001+03:00

Pidimme eilen naapureiden kanssa yhteisen pihakirppiksen. Päivä oli onnistunut, ja aika suuri kiitos siitä kuuluu loistavalle säälle. Aurinko paistoi, ihmisiä oli liikkeellä ja moni viihtyi pihapiirissämme pitkäänkin.Tavara vaihtoi omistajaa ihan kohtuullisesti, vaikka (liian) paljon sitä jäi vielä jäljellekin. Asiaan tietysti kuului, että tavara vaihtui myös meidän kirppisten pitäjien välillä: me ostimme yhdeltä naapurilta kaksi tuolia (mihinkäs verhoilija tavoistaan pääsisi...), vastaavasti toinen naapuri osti meiltä tuoliparin. Myös vaihtotaloutta harrastettiin, vaihdoimme mm. keittön yleiskoneen korilliseen herkullisia vastapaistettuja munkkeja.

Nyt on edessä myymättä jääneen tavaran lajittelu uff-kasaan, kierrätyskeskuskasaan, kaatiskasaan ja seuraavan-kirppiksen-pesämuna-kasaan. Sen jälkeen aion tehdä nokkospestoa. On taas se aika keväästä.

Superviikonloppu

2011-05-16T18:57:00.000+03:00

Takana on mukava viikonloppu Tytin luona Hämeessä. Vietimme perinteisen euroviisuviikonlopun, joka tällä kertaa sisälsi sattuneesta syystä myös hieman jääkiekkoa.Viisuveikkaukset menivät suurimmaksi osaksi pieleen, mutta eipä tuo niin haitannut kun muuten oli mukavaa. Minä ihmettelin ja kuvasin Etelä-Suomen kevään kukkaloistoa, teimme raparperiherkkuja (jotka nekin tuntuvat kuuluvan euroviisujen kanssa erottamattomasti yhteen) sekä jokailtaisten valvomisten päälle sitten hieman päivisin köllöteltiin raukeina. Sunnuntaina ennen junani lähtöä ennätimme käymään myös Metsänkylän navetalla, jossa olikin monenlaista katsottavaa. Pehmoisia kotiintuomisiakin sieltä löytyi, kun myynnissä oli piha-aitauksessa käyskennelleiden alpakoiden villasta tehtyä lankaa. Ehdoton kevään kohokohta oli tuo viikonloppu!

Jossain välissä Tytti otti kuvia minusta ja uudesta neuleestani. Se on vihreä. Se on rento ja ehdotonta käyttötavaraa.

Malli: Embrace by Kim Hargreaves

Lanka: Avanti cotton, 440g

Puikot: 3mm

Luontoneuleita

2011-05-07T15:07:00.000+03:00

Täällä on valmistunut pari pikkuneuletta, joiden suunnittelijoita on luonto kenties inspiroinut. Mikäpäs siinä, kyllähän tuo kevät saa sormet syyhyämään itse kullakin. Talvella pitkään jatkuneen harmaan kauden jälkeen on minullakin taas jopa kaksi uutta vihreää neuletta puikoilla.

Malli: Saroyan by Liz Abinante (ilmaisohje täällä)

Lanka: Madelinetosh sock, väri Olivia (on muuten aivan mahtavaa lankaa, tätä lisää!!) 100g

Puikot: 3mm

Malli: Kiemurtelevan käärmeen sukat, Sanna Hyvönen (ohje Ullassa 2/10 täällä)

Lanka: Cascade Heritage 70g

Puikot: 2,25mm

Kissatarha

2011-05-01T17:33:00.001+03:00

Ei mitään neuleaiheista tällä kertaa vaan jotain ihan muuta...

Alpo-kissamme tykkää kovasti ulkoilla valjaissa. Kissaa hihnassa ulkoiluttaneet lukijat tietävät, että nuo ulkoiluretket sisältävät paljon kököttämistä puiden ja pensaiden juurella nuuhkimassa ja lintuja tarkkailemassa, pikaisia spurtteja yllättäviin ilmansuuntiin ja puuhun kiipeilyä fleksin (ja ulkoiluttajan hermojen) ulottuvuuden mitalla. Meillä päätettiin hieman helpottaa ulkoilutusurakkaa ja rakentaa omakotitalomme pihalle kissatarha. Työn teki siis suurelta osin mieheni ja minä vain autoin silloin kun kykenin.

"Hei Äijä, pistäs vähän vauhtia siihen touhuun!"

Talosta löytyi sopiva nurkkaus, johon ei tarvinnut tehdä kuin kaksi verkkoseinää ja samassa kulmauksessa on myös kaksi ikkunaa, joista Alpon voi helposti tarhaan päästää. Ensin rakennettiin seinille runko höylätystä puutavarasta ja sitten runko maalattiin. Ovi tehtiin myös, että pääsemme tarvittaessa tarhaan Alpoa viihdyttämään. Sitten runko verkotettiin rautakaupoista metritavarana saatavalla rappausverkolla. Katoksi asennettiin kirkasta valokatetta. Tuo kulmaus on kesällä melko kuuma, eikä kissaa voi siinä keskipäivällä pitää. Iltapäivällä aurinko siirtyy kulman taakse ja nurkkaus jää varjoon. Toisaalta päivät olemme töissä eikä Alpoa ole tarkoitus jättää tarhaan yksinään ilman valvontaa. Suunnitelmissa on myös istuttaa jotain sopivaa myrkytöntä köynnöstä hieman varjostamaan tarhaa.

Valmiin tarhan pohja on 180cm x 270cm ja korkeus on 260cm. Tarhan sisustus on vielä vähän vaiheessa. Seinille on kiinnitetty tasoja, joita pitkin Alpo pääsee kulkemaan. Siniset tikkaat ovat olleet pihassamme kukkaportaina mutta soveltuivat nyt tuonne häkkiin varsin mainiosti.

Alpon kiipeilyharrastusta varten kaadoimme pihaltamme yhden puun ja kiinnitimme sen tarhan yhteen kulmaan. Puun yläpäässä on istuskelutaso, josta on tullutkin tarhan suosituin paikka. Vieressä sijaitsevaan syreenipensaaseen tulevat linnut aivan Alpon ulottuville... ja voitte kuvitella ettei herra meinaa silloin pysyä housuissaan!

Raitatauti

2011-04-26T16:39:00.000+03:00

Tää naurattaa jo mua itteänikin. Tää mun raitatauti.

Mutta minkäs teet kun jotkut langat näyttää vaan niin hyvältä yhdessä.

Kuten nää Cascade 220 Heatherssit.

Tällä kertaa raidat valtasivat villatakin. Villis on ylhäältä alaspäin neulottu ja hieman a-linjainen. Ei oo vyötä eikä nappeja ja sitä pitää kiskoa keskeltä edestä yhteen jos paleltaa. Kuten näissä kuvissa jotka on otettu reilu viikko sitten, jolloin pihallamme oli paaljon enemmän lunta kuin nyt. Etureunaan neuloin leveähkön joustinneulereunuksen ja pikkuruiset taskutkin sipaisin helmaan koristeeksi ja käsien pitopaikaksi niitä päiviä ja hetkiä varten, jolloin ei kertakaikkiaan tiedä, missä käsiään pitäisi.

Malli: Jostain selkäytimestä se tuli

Lanka: Cascade 220 Heathers, vihreä on Turtle (meni vajaa 3 vyyhteä) ja sininen on Deep sea (vajaa 2 vyyhteä)

Ja kauniit kiitokset Alpakkaista ja kietaisumekkoa kommentoineille!

Ja hame heiluu näin

2011-04-21T18:42:00.000+03:00

Ostin viime keväänä ruotsalaisen vaateketjun kaupasta ihanan kietaisumekon. Olen ihastunut mekon malliin niin, että piirsin kaupan mekosta kaavat ja ompelin itselleni toisen samanmoisen. Tai no, melkein samanlaisen. Alkuperäisessä mekossa oli pienet kaulukset, jotka jätin omasta versiostani pois. Osin sitä syystä, että ne ovat ainoa asia, joista en mekossa tykännyt ja osin siitäkin syystä, että niiden tekeminen olisi lisännyt mekon teon vaikeusastetta turhan paljon. Nyt mekko oli helppo ommella kuin mikä, eniten aikaa vei kaavojen piirtely. Nyt kun kaavat on valmiina ja soppeli kangas löytyy, voin surauttaa yhdessä illassa lisää mekkosia :) Kaupan mekko oli punainen valkoisilla palloilla, oma versioni taas mustavalkoista pikkuruutua. Seuraava voisikin olla sitten vaikka kukkamekko.

Mekko on jo tansseissa testattu ja hyväksi havaittu. Alle sopii mukavasti myös pitsi- tai tyllialushame ja kohottaa helmaa sopivasti 50's -tyyliseksi.

Pariisissa

2011-04-17T12:15:00.001+03:00

Muutama päivä Pariisin taivaan alla teki hyvää.Sää oli kesäisen lämmin, croissantit maukkaita ja valkoviini hyvää. Eikä kahvissakaan ollut valittamista.

Tuliaisten suhteen minulla oli yksi vaatimaton tavoite. Löytää hyvää sitruunalla maustettua tummaa suklaata kohtuuhintaan. Olen täysin koukuttunut tuohon herkkuun, jota saan aivan liian harvoin.

Toiveeni lähes toteutui! Ensin kohdalle sattui Côte d`Orin Sitruuna-Inkivääri-täytesuklaa, joka vaikutti samalta tavaralta kuin Suomestakin saatava Maraboun sitruunasuklaa. Varsin kelvollista. Varsinainen paukku oli kuitenkin Alter Econ Noir Zestes de Zitron -suklaa, joka mielettömän hyvää! Sitä oli markettien hyllyillä hyvin edullisesti (ja silti ostin sitä aivan liian vähän). Terveisiä vaan Fazerin suuntaan: alkakaahan laajentamaan tumman suklaan valikoimaa pikaisesti.

Hyvää vaalipäivää!

Alpakkainen

2011-04-09T09:21:00.000+03:00

Uhosin taannoin tekeväni korkeakauluksisen raitapuseron ja nyt se olis sitten tehty. Kaapistani löytyi erikokoisia Dropsin Alpacan nöttösiä, joitakin värejä oli enemmän ja joitakin vähemmän. Värit näyttivät sointuvan mukavasti yhteen ja niimpä aloitinkin urakan. Alkuperäisidea on siis Handepanden kaulurista saatu, mutta käytännössä tein levennyksiä useammalla kerroksella. Taisimpa katsoa jostain Dropsin kaarrokeneuleen ohjeesta hieman silmukkamääriäkin, mitä neuleessa tulisi kainaloiden kohdalla olla.

Dropsin Alpacaa meni yhteensä noin 300g ja 2,5mm puikoilla mentiin. Tuosta kauluksesta voi olla montaa mieltä enkä oikein itsekään tiedä, että tykkäänkö vaiko enkö. Todelliseen vilukissatestiin pusero joutunee vasta ensi talvena, nyt korkea kaulus lämmittää jo ihan liikaa.

Vaikka tykkäänkin puseron raidoista ja väreistä, niin silti minulle jäi olo, että tulipahan tehtyä. Eilen illalla laitoin puserosta kuvan ravelryn puolelle ja tänä aamuna, kun menin sitä katsomaan, hämmästykseni oli suuri, sillä neulojien yhteisö näyttää tykkäävän... Näinhän se taitaa mennä, että vaikka tekijästä tuntuisi, että harakoille meni, niin joku toinen näkee neuleessa kuitenkin sitä jotain.

Tavaraa

2011-04-03T12:11:00.000+03:00

Kevään kynnyksellä minulle tulee tarve inventoida ja järjestellä uudestaan kotiin kertynyttä tavaraa. Näköjään meillä vanhojen tavaroiden TOP3 -lista näyttää seuraavalta:

vanhat bakeliittipuhelimet (useita)
vanhat kirjoituskoneet (useita)
vanhat radiot (useita).

Sitä voi tietenkin pohtia, miksi tietotyöläisten kotiin keräytyy nykyisten työkalujen historiallisia versioita. Ehkä yksinkertaisesti siksi, että vanhat esineet ovat kauniita.

Esineistä saa ihan hauskoja asetelmia, tosin vievät paljon tilaa. Suurin osa toimiikin vielä. Silloin kun meillä vielä oli lankapuhelin, yksi musta bakeliittivanhus oli aktiivikäytössä. Tosin soittajat usein kommentoivat, että puhujan ääni kuului kuin "haudan takaa."

Erään vanhan radion etupaneelissa on rivi painikkeita, joilla on voinut valita basson ja jazzin lisäksi intiimin. Hilpeää!

Onko teillä jokin vanha tavara tai esine , mitä teille on kertynyt useita kappaleita?

Mulle kans!

2011-03-24T19:00:00.001+02:00

Epäilevä kainuulaisluonteeni lienee syy siihen, etten ole ensimmäisenä tunkemassa itseäni mihinkään. Silmäni alkavat vasta pikkuhiljaa tottumaan haaremihousuihin, jotka ovat jo kotvasen olleet muotia. Itse muistan vain ne kuparinruskeat joita pidin, kun pääsin ripille vuonna nakki ja makkara. Että ei trendinharjalla ratsasteta täällä, ei. Tämän aasinsillan kautta esittelenkin uusimman tekeleeni, uusinta uutta suoraan Nastilasta:

Malli: Lacy Baktus by Terhi Montonen

Lanka: Kollage Riveting (on muuten tehty kierrätetyistä farkuista ja oli etukäteismielikuvaani paljon pehmoisempaa ja miellyttävämpää)

Farkkujen kierrätyksestä puheenollen. Ostin uusimman Viron Käsityö -lehden ja siinä oli aivan iiihanan farkkumekon ohje. Tai no, ohje ja ohje. Missään ei kerrota, kuinka farkkutilkut oli mekkoon yhdistetty, kuvasta katsoen ne oli vielä tikattu jotenkin päältäpäin. Noo, sen verran nyt minäkin osaan ompeluohjeita soveltaa, mutta taskuun tökkäsi. Kuvassa tuolla mallilla on kätönen selvästi taskussa, mutta ohjeessa saati kaavassa ei ole mitään taskuun viittaavaa. Että jos joku on keksinyt tuohon taskumysteeriin ratkaisun niin saapi hihkaista. Ja kaiken kruunaa ohjeen viimeinen lause: Päärmää mekon alareuna. Nii-in. Näkyy olevan.

Ympyrä

2011-03-19T15:53:00.001+02:00

Kipeä peukalo vaivaa edelleen neulojaa. Voi kehno. Pienimuotoisia kokeiluja käsitöiden pariin olen kuitenkin tehnyt. Joku aika sitten paikallisessa lankakaupassa silmaan sattui pirtsakan väristä trikookudetta ja pakkohan sitä oli tilata. Sain sitä n. 700 g ja aloin virkata ympyrää. (Kuulostaa muuten aika hoopolta tuo ympyrän virkkaaminen...ja sitähän se vähän onkin, mutta minä pidän yksinkertaisista asioista.) Ihme ja kumma, peukku ei virkkaamisesta ottanut nokkiinsa, vaikka kude oli aika raskasta työstettävää. 700 g riitti pikkuiseen vessan tai vaatehuoneen mattoon.

Olen tyytyväinen tuotokseen (paitsi hieman isompi olisi parempi.) Matto on ihanan pehmeä, mutta kuitenkin topakka. Kudetta on tulossa lisää harmaana, suunnitteilla on mm. isoon lattiatyynyyn päällinen.

Pitkästä aikaa myös kirppislöytöjä. Tämä kahvimyllyn toi siippa rapakon takaa. Sinnekin on laman aikana ilmaantunut kirppiksiä kuin sieniä sateella. Upea löytö tämä mylly ja sopii kahvinrakastajien keittiön seinälle aika kivasti.

Hedelmätaulu ja keittötölkki ovat kirppikseltä ihan kotimaasta. Noiden keittiötölkkienkin hinnat ovat viime aikoina kivunneet pilviin, mutta onneksi joskus käy lykky ja ehjä yksilö tulee vastaan parilla eurolla.

Kerran viel'

2011-03-10T19:01:00.000+02:00

Mihinpä sitä raidoistaan pääsisi... Olen jo varmaan seonnut laskuissa näiden raitasukkien suhteen, mutta kyllä kokonaismäärä alkaa kymmentä paria lähestymään. Raitaa on alkanut ilmestyä muidenkin ruumiinosieni peitoksi kuin vain jalkojen, että kaipa mä jotain raitabuumia elelen täällä. Näyttipä raitaa olevan tarjolla myös vaatekaupoissa, joten mikään uranuurtaja en ole vaan vissiin enemmänkin muodinorja. Lankana on jälleen Drops Delight. Yhtään raitasukkaa en ole itse vielä pitänyt, joten en voi langan kestävyydestä sanoa juuta enkä jaata.

Eikä neulekuvia ilman kissaa, tälläkään kertaa. Taustalla on muuten kotimme tämän talven ehdoton sydän, nimittäin uskollinen hellamme, joka on paukkupakkasien aikana antanut pehmeää lisälämpöä taloomme.

Toiset sukat ovatkin sitten vaihtelun vuoksi erilaiset. Malli on Anastasia, jonka ohjeen ilmaiseksi tarjoilee Pepperknit täällä. Lankana näissä on Punta yarnsin Merisock hand painted, joka oli mukava uusi tuttavuus. Värivaihtelu oli langassa melko hillittyä ja sukkamallissa olevat reikärivit pääsevät oikeuksiinsa. Sukat ovat siis toistensa peilikuvaksi neulotut, sehän ei noista kuvista käy ilmi. Sen sijaan alimmassa kuvassa lähennellään karvavääpelimme intiimialueiden paljastumista. Pahoitteluni.

Acer cardigan

2011-03-05T13:57:00.000+02:00

Toivoin joululahjaksi paria neuleohjetta, joita olin pidempään ravelryssä ihastellut. Joulupukki toteutti toiveeni. Acer cardigan on minusta tyylikäs ja yksinkertainen villatakki, jossa on vahvaa lempineulepotentiaalia. Pitkään mietiskelin, että mistä langasta sen tekisin, jotenkin näin sen sieluni silmin melko neutraalista luonnonvärisestä langasta toteutettuna. Vaatekaappini perukoilla muistin olevan yhden liian suuren ja siksi käyttämättömän neuleen, jonka väristä kuitenkin pidin. Purin sen ja sitten minulla olikin langat valmiina aloitukseen. Lanka on muistaakseni vuonna 2000 ostettua Novitan Nalle-lankaa. Silloin värikartassa on ollut tuommoinen kaksivärinen meleerattu lanka, jossa yhdistyy luonnonvalkea ja hieman vihertävä säie. Kauempaa valmiin neuleen yleisväri on kuitenkin harmahtava.

Malli: Acer cardigan by Amy Christoffers (ravelryssä)

Lanka: Novita Nalle, 300g

Puikot: 3mm

Empä nyt oikein muuta voi sanoa, kuin että oikessa olin ja lempineule tästä tuli ehdottomasti! Ohje oli selkeä ja mallineule helposti muistettava. Nyt suunnittelen jo seuraavaa ja siitä tulee ehdottomasti vihreä :)

Mietteitä

2011-02-27T14:07:00.000+02:00

Helmikuukin on kääntymässä lopuilleen. Kevät on jo mielessä. Oli suorastaan pakko ostaa kimppu kirkkaan keltaisia tulppaaneja. Kaupassa ne olivat vielä kauniisti supussa, mutta kun toin ne kotiin ja laitoin maljakkoon, ne suorastaan räjähtivät auki. Nättejähän ne ovat noinkin, mutta olin mielessäni ajatellut avautumista hieman hitaammaksi prosessiksi.

Neulominen on ollut täällä Tyttilässä totaalisesti tauolla melkein parisen kuukautta. Sitkeä kipu oikean peukalon tyvessä on vaivannut koko alkuvuoden. Välillä peukku on oireeton, mutta neulomista se ei kestä. Pahus. Tekeillä on kaksikin mukavaa projektia, saa nähdä milloin ne valmistuvat. Jotten aivan vieroitu käsitöistä, kaivelin ompelukoneen esille ja tekaisin vanhanajan pannumyssyn. Sille on jo pitkään ollut tarvetta taloudessamme, jossa kahvi keitetään mutteripannulla ja kuuma kahvimaito tarjoillaan omasta pannustaan, jossa tietysti heti jäähtyy. Pannumyssy ihan oikeasti toimii ja sanstsikupillisestakin saa nauttia kuumana.

Amaryllis vetelee viimeisiään. Oikeastaan se aika kaunis näin.

Pikkumusta

2011-02-19T17:23:00.000+02:00

Etsin tammikuun alennusmyynneistä pientä ja yksinkertaista mustaa villatakkia. Eipä sitä silloin tietenkään löydä, kun sitä etsimällä etsii. Hain lankakaupasta pari kerää ohutta sukkalankaa ja ajattelin sitten tekaista sen itse. Noh, tammikuun pimeinä iltoina ei mustan langan neulominen kovin herkkua ollut ja pikkumustan valmistuminen sitten venyikin tänne saakka. Keskeneräinen neule pyöri sohvannurkassa ja milloin missäkin ja taisipa olla kissan ja koiran nukkumapaikkanakin. Valmiille neuleelle pitikin heti tehdä karvapoistokäsittely, mutta nuhjaantunutta pintaa ei tarrarullakaan poista. En ole tästä langasta sukkia neulonut ja empä taida tehdäkään... Jos sukatkin näyttävät pelkän neulomisen jälkeen käytetyiltä nimittäin.

Malli on siis omasta päästä, neulottu ylhäältä alaspäin.

Lanka: Austermann Step Classic, melkein 200g

Puikot: 2,5mm

Kaula-aukon reunassa on kapea 1o1n ribbi, vyötäröllä taas leveämpi. Neuloin oikeat silmukat kiertäen. Hihat on vajaamittaiset. Ihan kiva pikkuneule pidettäväksi mekkojen ja toppien kanssa näin talvella ja miksei toki kesälläkin.

Viljaisaa settiä

2011-02-12T17:27:00.000+02:00

Ihastuin Brisingamen-blogista bongaamaani piposeen nimeltään 16 sixteen cable hat. Ohje siihen on ostettavissa täältä, mutta minä menin sieltä, missä aita on matalin, eli tutkailin kuvia ja tein oman versioni. En halunnutkaan piposta kovin löysää mallia ja ihan sopiva siitä tulikin. Lankana koko setissä on Cascade 220 Heathers, johon ihastun hetki hetkeltä vain enemmän. Väri on Straw, vaikkei se kyllä mikään kullankeltainen viljanväri olekaan vaan vähän vihertävä.

Kaulurinkin tein, siihen laitoin mausteeksi Faverollesta jäänyttä vihreää lankaa. Kauluri on Stephen Westin ilmaisohjeella tehty Modish cowl, joka on kyllä superhelppo, mutta silti mielenkiintoinen rakenteensa takia. Ja näköjään postausta ilman Alpo-kissaa on mahdotonta tehdä... :)

Ja että tämä setti olisi täydellinen, niin pitihän ne lapasetkin vielä tehdä. Tässä ovat Tikrun Chevalier-lapaset. Näistä lapasista täytyy sanoa sen verran, että monia lapasmalleja olen aloittanut mutta todennut ne omaan kapeaan käteeni ihan liian leveiksi, mutta nämä lapaset ovat kuin niille tehdyt! Kyllä nyt kelpaa kulkea ulkona haistelemassa kevään merkkejä tässä väriltään yhtenäisessä, mutta muuten aika mielenkiintoisesti kasatussa setissä...

Kevättä ilmassa

2011-02-08T16:05:00.000+02:00

Noh, jos ei vielä keleistä sitä huomaakaan, niin väreistä ainakin! Keväänvihreää alkaa jo tosissaan kaivata jossain vaiheessa talvea, joten tässä sitä sitten olis.

Tytti esittelikin jo huopatossunsa, mutta minäkin olen löytänyt elämäni lämpimimmät kengät! Näissä ei ole vielä palellut kertaakaan, ja se on jo tällaiselta kylmävarpaalta aikamoinen kehu. Kyseessä on siis Merrellin talvisaappaat, jotka minusta muistuttavat hieman modernia lapikasta...

Green Day -säärystimet

Malli: Some cloudy day by Tiny owl knits (ilmainen ravelry-ohje)

Lanka: Ohut Pirkkalanka, noin 100g

Puikot: 2,5mm

Keväiset sukat

Malli on perussukka, yhden kerroksen raidoitus

Lanka: Valkoinen Drops Delight ja Vihreän kirjava Zauberball

Parasta pitkiin aikoihin

2011-02-03T19:04:00.000+02:00

Raitaa pukkaa muihinkin asusteisiin kuin vain sukkiin. Olen muutaman kaulurintapaisen tehnyt jo aiemmin, mutta ei niistä ole käyttövaatetta tullut. Jotenkin sen kaulurin tulee olla tarpeeksi "tiukka" tai siis niin lähellä kaulaa, ettei tuuli pääse alle puhaltelemaan. Sitten sen tulee olla tarpeeksi laaja myös pystysuunnassa, ettei se strategisesti tärkeä paikka kaulurin ja puseron välissä jää paljaaksi. Tämä kauluri täyttää nämä vaatimukset ja on lisäksi mainion näköinenkin!

Malli: Stripes to keep me warm by Hanna Leväniemi (ilmainen ravelry-ohje)

Lanka: Valkoinen Drops Fabel 60g sekä vihreän kirjavaa Utunan huivilankaa (samaista mitä oli tässä neuleessa) noin 40g

Puikot: 2,5mm

Kauluksesta tein hieman matalamman kuin ohjeessa, koskapa ohuemmasta langasta johtuen se on myös hieman kapeampi kuin ohjeessa. En siis ajatellutkaan käyttäväni kaulusta pään ylle vedettynä, vaan halusin sen olevan tyköistuvampi kaulalta. Nyt kun sitä on noin 20cm, niin se ruttaantuu juuri sopivasti leuan alle lämmittämään. Tein pienen halkion yläreunaan, jonka kiinnitin napeilla. Tämän idean apinoin ravelrysta joltakulta neulojalta. Kauluri tehdään siis ylhäältä alas ja hartioita varten levennetään kahdella kerroksella. Toiseen levennyskerrokseen en tehnyt lisäsilmukoita ihan niin tiuhaan kuin ohjeessa, koskapa hartiani eivät ole mallia "ladon ovi". Tämä tekniikka yhdistettynä korkeaan sileällä neuleella tehtyyn kaulukseen jäi kyllä mieleeni kaihertamaan. Että joskohan sitä ihan kokonaisen puseron tekisi näin...? Kaapissani olisi eräältä ystävältäni saatuja kasviväreillä värjättyjä ohuita Pirkka-lankoja, niistä voisi kenties kokeilla.

Jonossa

2011-01-29T21:11:00.001+02:00

Taisi olla ensimmäinen kerta kun olin kenkien jonotuslistalla. Olin lähes varma että jonotus ei edes tuota tulosta. Mutta kappas vaan, tässä yhtenä päivänä puhelin soi ja kenkien ilmoitettiin saapuneen. Ja nyt minulla on NE!

Kyseessä eivät ole Manolo Blahnikit eikä UGGit , vaan supisuomalaiset vinkkelit. Jo viime talven pakkasilla niistä haaveilin, mutta silloin en saanut itseäni liikeelle asian suhteen. Nyt havahduin loppuvuodesta, kun pakkasputki alkoi. Silloin oli jo myöhäistä. Joka paikassa myytiin ei oota. Aleksanterinkadun Haloselle sentään ottivat jonoon. Ja jonotus kannatti. Arvokkaat olivat, mutta mielelläni maksan suomalaisesta tuotteesta jonka uskon ja toivon olevan laadukas (ja ikuinen).

Onhan ne hassut. Mutta lämpimät, se on tärkeintä. Pakkasaamuina postinhakureissulla ne ovat aivan lyömättömät. Kaupunkikelpoisetkin ne on yhdistettynä esim. pillifarkkuihin. Toppavermeiden kanssa ne ovat enemmänkin Landelooks-kamaa. (Landelooks on ihana uusi tyyliblogi, kannattaa tutustua.) Nyt toivon vielä muutamia pakkaspäivä, jotta voin tepastella vinkkeleissäni. Sitten saisi kevät alkaa tulla.

Tiilenpäitä

2011-01-23T13:39:00.000+02:00

Ulkona on kyllä todellinen talven ihmemaa. Joka ikisessä oksassa on lumikerros ja teitä reunustaa kinokset. Omakotitaloasujalle on tänä talvena riittänyt lumitöitä, mutta onneksi traktoritkin on keksitty. Valokuvausharrastus on kyllä vähän hyytynyt talven aikana, kun tuntuu että ne lumiset puut on jo nähty aika monta kertaa.

Tiilenpunainen pipo

Malli: Little things by Veera Välimäki

Lanka: Rowan Felted tweed, vajaa kerä

Puikot: 2,5mm

Olen viime aikoina juuttunut aivan näihin pieniin neuletöihin. Toisaalta, villatakkejahan minulla on kyllä aivan tarpeeksi. Muutama malli kyllä silläkin rintamalla odottaa puikoille pääsyä, mutta vielä hetkisen neuloskelen näitä nopeammin valmistuvia.

Malli: Eesti trail hiking socks by Nancy Bush

Lanka: Novita Nalle, musta ja harmaankirjava

Puikot: 2,5mm

Mitä tänään syötäisiin?

2011-01-17T18:36:00.000+02:00

Meillä vastaan enimmäkseen minä perheen ruokahuollosta. Yhdessä miehen kanssa käydään ruokaostokset tekemässä, mutta sitä ennen olen miettinyt valmiiksi vähintään 5 päivän ruokasuunnitelmat ja tehnyt ostoslistan. Jos lista joskus unohtuu, niin olen kaupassa ihan hukassa. Luotan perusruokiin, joita yleensä valmistan isompia annoksia, niitä on sitten työviikolla mukavaa vain lämmittää sipaista. Lihapullat tomaattikastikkeessa, kaali-ja makaroonilaatikko, hernekeitto... Viikonloppuisin on sitten enemmän aikaa ja intoa kokkailuun ja kiertelen esimerkiksi eri ruokablogeissa vinkkejä hakemassa. Ruokasuosikit vaihtelevat, koska aina löytyy uusia ja joitakin vanhoja suosikkeja voi välillä jättää vaihtopenkille odottamaan uutta tulemistaan. Olen viime aikoina innostunut itämaisista mauista, mutta se maustaminen... Siinähän se ruuan itu monesti on, ja se juuri on niin vaikeaaa. Toisinaan onnistun niin hyvin, että ruoka pääsee useasti kotimme ruokalistalle. Tässä yksi sellainen.

Bami Goreng (noin kahdelle)

1/2 pkt Pirkka vehnänuudeleita

450g rasia broilerin filesuikaleita

1 iso punainen paprika

1 rasia tuoreita herkkusieniä

2-3 sipulia

hieman öljyä paistamiseen

1 rkl Ketjap manis -makeaa soijakastiketta

1 tl inkivääritahnaa

1/2-1 tl Sambal oelek -chilitahnaa

Keitä nuudelit kypsäksi. Paloittele kasvikset. Kuumenna öljy kasarissa, ruskista broilerinsuikaleet ja siirrä ne hetkeksi syrjään. Pyöräytä öljyssä myös kasvikset. Lisää lihat takaisin kasariin ja mausta. Lopuksi nostele kypsät nuudelit joukkoon ja nautiskele.

Niin, mitäs teillä syödään?

Jalkoja

2011-01-11T20:03:00.000+02:00

Omia jalkoja on kyllä hankala kuvata. Varsinkaan kun valoakaan ei simona ole. Tässä muutama yritelmä.

Sääryleet Tytille

Malli: Cap a chinos by Melissa Schaschwary (ravelry-linkki)

Lanka: Novita Isoveli, 200g

Puikot: 5mm

Testasin näitä kuvatessa sen verran, että pitänee tehdä jonkinmoiset pohkeenlämmittimet itsellekin. Yhdet ikivanhat minulla on, joita olen pitänyt näin talvella tanssireissuille mennessä autossa, hameen kanssa. Niissä ei yleisillä paikoilla kyllä kehtaa liikkua.

Olen tosiaankin jäänyt kiinni näihin raitasukkiin :) .Yhdetkään ei ole vielä omaan käyttööni jääneet. Ehkäpä joskus löytyy se aivan überhyvä väriyhdistelmä, jotka otan itselleni. Näissä lankana on vihreä Schoppel-Wolle Zauberball sekä kelta-oranssi Novitan Ticotico. Melkoiset sirkussukat. Sirkusta meillä on vähän kotona ollutkin, kun on seurattu kissan ja koiran toisiinsa tutustumista. Vanha koiramme ei juuri enää iltavillejä vietä, mutta kissa on kiitettävästi huolehtinut niistä. Ihanaa on ollut huomata, että eläinten välille on kuukaudessa syntynyt luottamus. Ne jäävät aamulla yhdessä sohvalle nukkumaan ja tulevat eteiseen venytellen vastaan, kun tulemme kotiin töistä. Ehkäpä heistä oikeasti on seuraa toisilleen.

Hiiripusero

2011-01-05T19:22:00.000+02:00

Ihastuin tähän hennon vaaleanruskeaan Dropsin Alpacan väriin ja heti ajattelin, että se on aivan kuin pikkuisen hiiren turkkia. Hiiripusero siitä sitten tulikin.

Peruspusero on neulottu ylhäältä alas, loin muistaakseni 3mm:n puikoille 110 silmukkaa ja neuloin niistä ensin kauluksen. Sitten vaihdoin puolta milliä pienempään puikkoon ja aloitin raglanlisäykset. Ihan peruskauraa siis. Vyötärömuotoiluja ei ole, päinvastoin lisäsin muutamia kertoja hieman A-linjaisen helman aikaansaamiseksi. Olisi voinut lisätä enemmänkin, mutta uskoin neuleen hieman venähtävän kastelun ja pingotuksen yhteydessä. Eipä venähtänyt tarpeeksi, mutta toisaalta tällainen peruspusero onkin tosi kiva. Lankaa meni 280 grammaa ja aikaa tikutellessa jokunen viikko.

Pitäähän talossa olla kissakin, jos kerran hiiripuseroita neulotaan! Tämä herrasmies liittyi perheeseemme joulun alla ja jo nyt ne ovat koiramme kanssa ihan kaverit.

Hyvin pelittää

2011-01-02T15:03:00.001+02:00

Uusi vuosi on täällä taas. Pyhinä pelasimme ahkerasti mukavaa seurapeliä, Meksikon junaa. Sen väitetään olevan maailman suosituin dominopeli, josta en mene takuuseen, mutta hauska ja viihdyttävä se ainakin on. Voin suositella kaikille peli-intoilijoille.

Meksikon juna puksuttaa ehkä parhaiten 3-4 pelaajalla, mutta kahdestaankin pelatessa siinä on vauhtia ja jännitystä. Pelissä muodostetaan dominonappuloista junia. Jokaisella pelaajalla on oma junansa, lisäksi nappuloita voi pelata yhteiseen junaan (joka on se Meksikon juna) ja tietyissä tilanteissa nappuloita voi pelata myös kaverin junaan.

Tähän hienosti lavastettuun pelitilanteeseen on päässyt pujahtamaan virhe. Tai kaksikin. Paljastan toisen: suklaat, piparit ja punaviinilasit puuttuvat. Toisen virheen saatte etsiä itse.

Tunnelmallisia peli-iltoja alkanelle vuodelle!

Pehmeät paketit

2010-12-27T09:35:00.000+02:00

Taitaa olla perinteisen lahjontakatsauksen aika. Sukkapuikot suihkivat joulukuussa ahkerasti ja sukkia valmistui sukulaisille ja kylänmiehille. Vaikka sukat on kyllä olleet saajilleen mieluisia, niin olen kyllä miettinyt että lahjoiksi voisi neuloa jo kohta jotain muutakin. Huivit, pipot yms ovat kuitenkin joskus vaikeita värivalinnan takia, ellei aivan varma saajan mausta ole. Sukat kuitenkin voi piilottaa kenkään jos väri ei miellytä.

Paraphernaliat Tytille

Lanka: Araucania Ranco Solid

Nämä on vaan ihanat. Yhden olen tehnyt itsellenikin ja malli istuu jalkaan todella hyvin.

Raitasukkia
Harmaissa lankana musta Drops Fabel sekä harmaankirjava Drops Delight. Sukkiin tuli aika rauhallinen väritys mutta kirjava lanka tuo mukaan vähän eloa.
Kirjavammat raitasukkaset on kokonaan Dropsin Delightia. Näitä samanlaisia olen tehnyt syksyn mittaan useampiakin, koska niiden neulominen nyt on vaan niin hauskaa! Kuvissa näkyy myös isäni tekemät sukkablokit, joita häneltä toivoin.

Eikä pikkuväkeäkään unohdettu. Nola's knitted slippers -ohje taipuu näköjään myös pienempiin töppösiin, lankana oli jotain ohuehkoa lankaa, josta vyöte oli jo hukassa. Muistaakseni silmukkamäärinä käytin ohjeen määriä, mutta jalkaterän pituudessa piti hieman säätää.

Jouluiloa!

2010-12-24T12:18:00.001+02:00

Faverolle

2010-12-18T12:28:00.000+02:00

Toisinaan käy niin, että lanka kohtaa täydellisen mallin. Hetkinenhän siihen voi vierähtää, että neulojan päässä asiat sopivalla tavalla yhdistyy, mutta parempi myöhään kuin silloinkaan vai miten se meni. Berrocon ohjelehtisissä on paljon omaa silmääni miellyttäviä, reippaita ja ulkoilmahenkisiä neuleita, kuten tämä Faverolle tässä. Kauan sitä Ravelryssä ihastelin, kunnes huomasin lehtisen olevan myynnissä Loop -nettikaupassa. Varmaan samantien tajusin kaapissani olevan siihen juuri sopivaa lankaakin. Odottelin ohjetta viikon kuin tulisillä hiilillä, ja kun paketti Englannista saapui, aloitin neulomisen välittömästi.

Malli: Faverolle by Cirilia Rose, Berrocon Vintage family -ohjelehtinen

Lanka: Cascade yarns 220 Heathers, 450g

Puikot: 4mm

Mallissa on edessä kengurutasku, jossa voi lämmitellä käsiä. Se tehtiin minulle aivan uudella tavalla, joten opin jotain uuttakin. Taskun alareunassa, etukappaleen keskellä luotiin silmukoiden väliin aina yksi uusi silmukka apupuikolle odottamaan. Sitten neulottiin etukappaletta normaalisti taskun yläreunaan saakka, samoin neulottiin taskupussi samaan kohtaan ja sitten neulottiin kaksi silmukkaa yhteen, toinen etukappaleelta ja toinen taskupussin silmukoista. Näppärää. Neuleen juju on kuitenkin kierretyillä silmukoilla neulottu joustinneulekaulus, jonka malliin en ole kyllä täysin tyytyväinen. Se ei tahdo oikein pysyä pystyssä ja näyttää oikeastaan paremmalta pari ylintä nappia auki. Toisaalta, neule on kyllä sen verran lämmin, että pääsee tosiaankin ulkoiluneuleeksi, ja takin alla kauluksen hieman nyypähtäneellä ulkonäöllä ei niin väliä ole.

Nappihommia

2010-12-10T13:20:00.000+02:00

Napit eivät jätä minua rauhaan.

Napit kietoutuivat kiehkuraksi pikkukukkaron kylkeen. Niitä ryöpsähti kokonainen parvi käsiveskan koristeeksi. Käsiveskan, joita en käytä, mutta niitä on vaan niiiin kiva tehdä.

Pari kaunista nappia pääsi keikaroimaan piponkin reunaan. Pipon, jonka nimi on enteilevästi Little things. Tästä tuli vähän too little for me, harmin paikka. Kokeilen varmaankin pikkuisen venyttää siihen lisää kokoa, tai sitten pikkuväki saa yhden pehmeän paketin lisää. Harmaan pipon ohjeessa siihen oli lisätty muutama paljetti koristeeksi, toistaiseksi saa mennä kuitenkin ilman.

Malli: Little things by Veera Välimäki (ravelry)

Lanka: Malabrigo sock, väri Tiziano red

Syynä minulle varsin epätavalliseen värivalintaan on se, että tilasin Loopilta ko. lankaa värissä Lettuce, mutta eipä sitä sitten siellä ollutkaan ja he kysyivät, että odottelenko lähiaikoina saapuvaa lankaerää vaiko kelpaako joku muu väri. Ilmoitin että kelpaa ja että saavat yllättää minut värivalinnallaan. Sieltä tuli sitten punainen, joka on itse asiassa aika kaunis väri.

Malli: Zadig by Karen Borrel (ravelryohje)

Lanka: Cascade 220 Wool

Ja sitten vielä yksi nappi, joka saattaa järkyttää herkimpiä. Tyttihän esitteli taannoin rintanappikokoelmaansa mutta tämä tuskin Tytin takkia pääsisi koristamaan vaan kuuluu ehdottomasti jollekin lihansyöjälle.

Raaka juttu

2010-12-06T16:33:00.000+02:00

Syksyn aikana olen sieltä täältä bongannut mainintoja raakasuklaasta ja sen valmistamisesta. Tutkailinkin joskus ohjeita netistä, mutta homma vaikutti aika monimutkaiselta ja unohdin koko jutun. Mutta nyt CocoVin markkinamies on osannut vetää oikeasta narusta: Kaupoista saa raakasuklaan valmistuspaketteja, jossa on mukana kaikki tarvittava. Pakkohan se paketti oli ostaa ja kokeilla.

Homma oli tosiaan helppoa kuin heinänteko. Mömmöt ja jauheet sekaisin ja jääkaappiin jähmettymään. Pakkauksessa tuli mukana goji-marjoja, mutta en halunnut käyttää niitä, vaan maustoin oman suklaani kuivatuilla karpaloilla, cashew-pähkinöillä sekä chilillä. Kuivatut karpalot toimivat ehdottomasti parhaiten, eivätkä pähkinät ja chilikään huonoja makuaineita olleet.

Entä se maku? Mielestäni oikein hyvää, "raakaa", eikä lähellekään niin makeaa kuin kaupan suklaat. Kookos maistui suklaassa yllättävän voimakkaasti, mutta minua se ei häirinnyt, toisin kuin siippaani. Kilohintaa tälle herkulle kyllä kertyy, joten ihan alvariinsa en tätä varmaankaan ala valmistaa. Mutta luulen että toistekin tulee kokeiltua. Mielessä on jo sitruunalla maustettu suklaa...Onko teillä kokemuksia/vinkkejä raakasuklaan suhteen?

Folkloren hengessä

2010-11-29T12:41:00.000+02:00

Kiitokset edellisen postauksen villapaitaa kommentoineille. Taas siinä kävi niin, että uusimmasta neuleesta tuli se suosikki ja tarpeen se on näillä keleillä ollutkin.

En ole suuri käsiveskojen käyttäjä ja tungen mielelläni tavarat taskuihini. Kaikissa vaatteissapa niitä ei ole, ja varsinkin tanssihamosiin niitä en melko nihkeällä kädellä laitettu. Kuitenkin mielelläni pidän tansseissakin nenäliinan ja rahat mahdollisimman lähellä, joten tarvitsin siis irtotaskun. Tämä on ensimmäinen kokeilu ja huomasinkin, että seuraava voisi olla pienempi ja huomaamattomampi. Tästä tuli kuitenkin melkoisen ihana ja käy jo koristeestakin.

Kaavaa katsoin Hanna Välitalon kirjasta Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua. Siinä taskua koristamaan oli kirjailtu kaunis kukkanen, mutta minä otin nappivarastoani vihdoin hyötykäyttöön.

Kirjailua olen kyllä harjoitellut. Minua on aina harmittanut se, ettei neula tottele minua sillä tavoin, kuin sen soisin tottelevan. Kirjontayrityksistä ei ole oikein koskaan tullut sitä, mitä sieluni silmin niitä aloittaessani nään. Kuulemma harjoitus tekee mestarin ja aina silloin tällöin kokeilen, että jokohan nyt tilanne olisi parantunut... Kirjoin uusimmassa Novitassa olleita villakukkasia huopuneelle villpaidan palaselle ja loppujen lopuksi kötöstys päätyi pieneksi kukkaroksi. Mahtaa tulla kolikoilla pussukassa kuumat oltavat...

Retroraitaa

2010-11-20T11:27:00.000+02:00

Tämä pusero on oikea sekametelisoppa. Vähän sitä sun tätä. Suurimpana innoituksen lähteenä täytyy mainita tämä Galina Carrollin neule, josta en valitettavasti onnistunut löytämään muita kuin Ravelryssä olevia kuvia. Tuossa neuleessa olevat leveät, kahdella erivärisellä langalla neulotut raidat suorastaan sykähdyttivät retroiluun taipuvaista sydäntäni ja vastaava oli laitettava puikoille välittömästi.

Dropsin Alpacasta löytyivät sopivat väritkin. Puserossa on käytetty 5 eri väriä, yläosassa on valkoista ja beigeä, siitä alaspäin raitojen väriyhdistelmät ovat beige+oranssi, oranssi+punainen ja alin raita on punainen+tumma punainen. Pusero painaa 450g, mutta yhteensä 11 kerää lankaa jouduin tätä varten ostamaan. Pusero on neulottu ylhäältä alaspäin, silmukkamääriä katselin Francis revisitedin ohjeesta.

Lopuksi neuloin muhkean poolokauluksen. Ja ah, tulihan tästä ihana! Kaksinkertainen Alpaca on unelmaisen pehmeä ja lämmin päällä ja neuleen väreistä tulen aina hyvälle tuulelle. Suosikkineuleainesta siis :)

Teetä kolmelle

2010-11-16T20:28:00.001+02:00

Kun mietin otsikkoa tälle postaukselle, mieleen tuli ensimmäisenä ahti-karjalais-vitsi "tuu tii to töötituu". Se ei tee oikeutta näille uskomattoman kauniille teekupeille, jotka muuttivat meille hiljattain. Siispä ei töötituuta otsikoksi. Sen sijaan päädyin otsikoimaan jutun murhamamma Agatha Christen kirjan mukaan, joka ei kylläkään ole suosikkini Christien teoksista. Kirjassa seikkailee Hercule Poirot ja minä pidän enemmän Neiti Marplesta, joka on kaikkea muuta kuin höpsähtänyt. Pidän myös vihreästä teestä. En tiedä joiko Neiti Marple vihreää teetä pohtiessaan rikoksia, mutta minulle se maistuu.

Agatha Christie on kulkenut mukanani teini-ikäisestä saakka. Edelleen kahlaan marplet, poirotit, tommyt ja tuppencet läpi säännöllisesti. Välissä voi pitkäkin tauko, mutta sitten kuume nousee ja ne on kaivettava pinoon yöpöydälle. Ja onneksi on kirjasto, sieltä löytyvät myös ne tarinat, joita ei omassa kirjahyllyssä ole. Vaikka mielestäni olen lukenut kaikki Christiet, yllätyksiä voi sattua ja lukematon kirja tupsahtaa eteen. Näin kävi Totuus Hallavan hevosen majatalosta -teoksen kohdalla ja se suorastaan ponkaisi suosikkilistani kärkeen. Kirjassa sekoittuvat hauskasti magiikka ja farmasia. Mysteeriä ratkomassa ovat Mark Easterbrook ja Ariadne Oliver (joka on suunnattoman ärsyttävä hahmo omeniensa kanssa).

Millainen mahtaa olla teidän suhteenne Dame Agathaan ja jos sellainen on, mikä on suosikkiteoksenne? Olisipa hauska kuulla.

Niin, nämä ihkut teekupit. Ne ovat suomalais-kiinalaisen Elinnon tuotantoa.

Banaaniaurinko

2010-11-10T10:19:00.000+02:00

Uusimmassa Kodin kuvalehdessä oli juuri sitä mitä synkkyyteen tarvitsin. Kaakun maku ja tuoksu saivat hetkeksi unohtamaan tämän vuodenajan.

Bolo de Banana

4dl sokeria

2 banaania vuoan pohjalle

3dl vehnäjauhoja

2dl muussattua banaania

3 munaa

3dl maitoa

2tl leivinjauhetta

Vuoraa tiiviin irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Kaada pohjalle 2 dl sokeria. Pane vuoka kuumaan uuniin, kunnes sokeri on sulanut siirapiksi. Viipaloi 2 banaania. Asettele viipaleet vuokaan siirapin päälle. Voitele vuoan reunat. Mittaa kulhoon jauhot, 2dl sokeria, muussatut banaanit ja munat. Sekoita käsin tasaiseksi taikinaksi. Lisää maito vähän kerrallaan hyvin sekoittaen. Sekoita leivinjauhe taikinaan. Kaada taikina vuokaan banaanien päälle. Paista uunin alatasolla 200 asteessa 35-40 min. Jäähdytä hetki. Irrota irtopohjavuoka ja kumoa kakku tarjoiluvadille. Jäähdytä kunnolla (tosin hyvää oli lämpimänäkin).

Bolivia

2010-11-05T15:28:00.000+02:00

Tytti tilasi taannoin nettikaupasta Rowanin Felted tweediä, jonka väristä hän ei sitten livenä enää tykännytkään. Väri on Kim Hargreavesin omaa värimallistoa, jota joistakin nettikaupoista saa. Värin nimi on Ancient ja Tytti oli ostanut sen harmaana, mutta luonnossa langassa onkin pieni vihreä vivahdus...Lanka muutti minun lankakaappiini, jossa se sai rauhassa marinoitua melkein 2 vuotta. Tänä syksynä vihdoinkin sain aloitettua neuleen, jonka alusta saakka olin ajatellut langasta tekeväni.

Malli on taattua Hargreaves -laatua. Tokihan en sitä purematta niellyt, vaan tein joitakin muutoksia alkuperäiseen hieman laatikkomaiseen muotoon. Suurin muokkaus on, että neuloin takin ylhäältä alas, yhtenä kappaleena. Vartalo-osasta en tehnyt aivan niin a-linjaista enkä leveää kuin ohjeessa. Hihatkin tein täyspitkinä ja normaalilevyisinä. Että onko tämä nyt sitten ollenkaan ohjeen neule? Inspiraationa ja silmukkamäärien lähteenä ohje oli ja alkuperäisestä on säilytetty leveät helmineulereunukset ja taskut. Olen ennenkin tehnyt joitain neuleita vain kuvasta inspiraatiota saaden mutta olen silti uskollisesti linkittänyt ohjeeseen, vaikken ohjetta olisi nähnytkään. Mitä tuumaavat tästä muut neulojat? En ole halunnut vahingossakaan ottaa kunniaa toisten ideoista, mutta milloin neuleesta tulee "oma malli" jos ideat on saatu osittain toisten ohjeista? Tästä asiastahan on kyllä neulepiireissä keskusteltu ennenkin, ettei pyörää voi aina keksiä uudelleen. Tosin tämä minun Boliviani on kyllä selvästi alkuperäisestä Oliviasta muokattu lähisukulainen, mutta asia kiinnostaa minua yleisesti.

Malli: Olivia by Kim Hargreaves (ravelry)

Lanka: Rowan Felted tweed, 300g

Puikot: 2,5mm

Molly

2010-10-31T15:48:00.001+02:00

Marraskuu kolkuttelee jo ovella. Väsyttää. Viime yön ylimääräinen tunti tuli tarpeeseen, vaikkakin tänään on väsyttänyt entistä enemmän. Tätäkö tämä nyt on seuraavat pari kuukautta... No, ulkona on kuitenkin muikeat 8 astetta lämmintä. Ilman pipaakin vielä tarkenisi, mutta pakkohan se oli päähän vetäistä kun se on uunituore ja aika kiva.

Malli: Molly by Erin Ruth. Ohjeen alku oli aika epäselvä, mutta sitten kun alkuun pääsi, pipohan siitä syntyi.
Lanka: Rowan Pure Wool DK, reilu kerä
Puikot: 4 mm

Lankaa on vielä jemmassa villapaidallisen verran. Tykkään väristä tosi paljon: tumma turkoosi on piristävä väriläiskä muuten aika maanläheisessä värimaailmassani. Puikoilla olisi tulossa tummanharmaa villapaita, mutta jostain syystä se ei nyt houkuttele laisinkaan. Sekin on varmaan alkavan marraskuun vaikutusta. Voi olla, että tähän auttaa vain reipas surffailu lankakaupoissa - visa vinkumaan!

Herkkää

2010-10-26T13:14:00.000+03:00

Nyt seuraa Pujoliivissä harvinaisen herkkiä tunnelmia.

Askartelin Parolan aseman inspiroimana muutamia kukkasia. Kangasvarastoistani löytyi yllättävänkin paljon erilaisia tekokuitukankaita, joille tein ensin kärvennystestejä. Kankaissa oli eroja, osa suli nätisti hieman kutistuen ja kukkasen terälehti muotoutui nätiksi kupiksi, mutta osa taas paloi isolla liekillä ja kankaan palanen hävisi kirjaimellisesti savuna ilmaan. Kukkasen keskelle ompelin muutamia helmiä ja taakse rintarossineulan. Näitä taidan tehdä vielä lisää!

Ja välipalaksi nautin kahvia ja toscakakkua. Toscakakun parasta osaa eli sitä päällystettä tein tuplamäärän ohjeeseen nähden :)

Sukkamania

2010-10-21T18:51:00.000+03:00

Mahtaakohan olla niiden minun uusien kulmikkaiden sukkapuikkojen ansiota, että sukkaa pukkaa tulemaan? Tai voihan se olla lähestyvä joulukin, joka saa ajatukset pehmeisiin paketteihin. Olen ollut jo pitkään se "mummo jolta saa vaan sukkia lahjaksi"... Tosin sukat ovat tänä päivänä varsin hyvä ja toivottu lahja, tai sitten minulla on paljon outoja ystäviä :) Ensin tekaisin ensimmäisen parin innoittamana vielä yhdet töppöset Nola's slippers -ohjeella. Lankana käytin harmaata Novitan Isoveljeä ja vihreää Lett-Lopia.

Miten voikin raitojen neulomiseen jäädä ihminen koukkuun? Näitä uusia pitkien väriliukujen sukkalankoja on jo varmaan joka lankafirmalla eikä ne ole saaneet minua aiemmin innostumaan, kuten ei muutkaan valmiiksi raidoitetut langat. Mutta mutta. Raitoina ne ovat ihania ja neuloessa lähes jännityksellä odotan, millaisia väriyhdistelmiä lanka tuokaan. Kaksi paria on jo valmiina. Lankana on Dropsin Delight, ja kahdesta kerästä tulee pari sukkia. Raidat on 5 kerroksen korkuisia enkä niitä säätänyt sen kummemmin kuin katsoin että aloitan kerät erivärisistä raidoista. Muuten sukat on ihan perussukat. Saattaapa olla, että pukin konttiin joudun tekemään raitasukkia vielä lisääkin, sillä näistä en taida malttaa luopua...

Onneksi yksi paketti on jo varma. Miesten sukat mustasta Nalle-langasta. Saajasta tulee siis kirjaimellisesti mustasukkainen mies.

Pipa

2010-10-15T10:39:00.000+03:00

Jatkuva pipomallien selailu tuotti tulosta ja löysin hauskan ohjeen. Wetterhoffilta Hämeenlinnasta ostin kokeeksi itselleni aivan tuntematonta lankaa ja kahdesta vyyhdistä syntyikin sitten kokonainen setti syyslämmikkeitä. Kuvien ottamisen jälkeen on maa muuttunut jo valkoiseksi, mutta tuskin se pysyvää vielä on.

Pipo: Hurricane hat by Andrea Goutier

Kauluri: Pötkylä, joka muotoutui neulomalla aina 5krs nurjaa ja 5 krs oikeaa

Rannekkeet: virkattu omaan käteen sopivaksi

Lanka: Punta yarns Merisoft Hand painted Aran, 200g riitti koko settiin

Ps. Huomio Kärkkäisen tavaratalojen vaikutuspiirissä olevat! Siellä on nyt myynnissä Dropsin lankoja ja aika edukkaaseen hintaan...! T. nimim. "Jo hamstrannut"

Abalone

2010-10-10T15:51:00.000+03:00

Tästä piti tulla kesäneule, mutta syksy ehätti ensin. Mutta ei se mitään haittaa: pitkähihainen alle ja hyvin toimii toimisto-olosuhteissa syksylläkin.

Hiukkasen isompi olisi ollut parempi. Rakastan kääriytymisneuleita ja tähän ei todellakaan kääriydytä. Enempi lämmittää selkäpuolta kuin etumusta. Mutta kesäneulehan tämän pitikin olla. Viime kesää muistellen, eipä silloin tarvinnut mihinkään kääriytyäkään, korkeintaan pyyhkeeseen uimareissun jälkeen.

Neuleen ohje oli maailman helpoin, sopi hyvin kaltaiselleni tv-neulojalle. En selvästikään tässä harrastuksessani kaipaa haasteita. Pikemmikin tuttua ja turvallista, jota tehdessä ei juurikaan tarvitse ajatella. Jotain uutta tässä oli kuitenkin, ainakin minulle. Reunat päättelin i-cord-systeemillä, jonka tuloksena syntyi joustava ja huolitellunnäköinen reuna. Langan väri on huippu, muta/savi tai miksikä sitä nyt haluaakaan kutsua. Se on ollut trendikäs jo pitkään ainakin sisustuslehtien sivuilla, mutta minä tulenkin yleensä hieman jälkijunassa.

Malli: Abalone by Beata
Lanka: Rowan Purelife Organic Cotton, n. 200 g
Puikot: 3,5 mm
Extra: i-cord päättely, esim. tämä ohje

Kaari

2010-10-03T13:55:00.000+03:00

Olen edelleen pystynyt välttämään uusien neulemallien houkutukset ja jatkanut vanhojen suosikkien parissa. Tällä kertaa puikoille pääsi eräs malli Norah Gaughanin jo vuonna 2007 julkaisemasta ensimmäisestä mallivihkosestaan. Gaughanin monissa malleissa on joku aivan uusi "juttu", joku rakenteellinen tai erikoinen mallineuleratkaisu. Tämä malli on muuten aika peruskauraa ja mallin juju on erikseen neulottu lipare, joka kiinnitetään puseron etuhelmaan taskupussiksi.

Neuloin mallin ohjeesta poiketen yhtenä kappaleena, ensin vartalon pyörönä kainaloihin, sitten hihat samaan pisteeseen ja siitä sitten vain ylöspäin raglankavennuksin. Halusin semmoisen rennon ja kevyen neuleen ja siksi tein sen mohairlangasta. Tiedän kyllä, että odotettavissa on nyppyistä neulepintaa hetken pidon jälkeen, mutta eipä tämä mikään edustusneule tule olemaankaan. Olen lopputulokseen varsin tyytyväinen eli sain mitä halusin.

Malli: Kaari by Norah Gaughan (ravelry)

Lanka: Novita Rose Mohair, 270g

Puikot: 3,5mm

Olen harrastanut myös vaativia ompelutöitä. Puoli metriä trikoota hurahti vajaassa vartissa mukavaksi tuubikauluriksi.

Prinsessan naapurissa

2010-09-27T19:23:00.004+03:00

Eräänä syyspäivänä minulla oli tilaisuus piipahtaa Prinsessan naapurissa, Kellokosken ruukkimiljöössä. Ruukki on perustettu 1795, ja teollisuustoimintaa siellä oli ilmeisesti 1980-luvulle saakka. 1800-luvulla ruukissa valmistettiin mm. nauloja, saranoita, hevosenkenkiä, kuokkia, sirppejä ja vasaroita. 1900-luvulla siellä tuotannossa oli mm. maitotonkkia ja muita meijeriastioita. Nykyiset ruukin alueen rakennukset ovat peräisin 1890-1930-luvuilta, sillä tulipalo on tuhonnut lähes kaikki puiset tehdasrakennukset. Tällä hetkellä tiloissa on vuokralla erilaisia yrityksiä ja yhteisöjä.

Satunnaisen ohikulkijan silmissä alue oli kiehtova. Paljon karhean kaunista kuvattavaa, tiilipintaa ja mystisen näköisiä vekottimia. Mutta aika hiljaiselta siellä kuitenkin näytti. Kehittämisen paikka?

PS. Kiitos Herkulle ja Koukulle! Olemme iloisia tunnustuksesta!

Langanloppuja

2010-09-19T11:06:00.001+03:00

Juuri sitä oikeaa syysneuleinspiraatiota odotellessa penkaisin lankakaappiani ja päätin tehdä joistakin lankakerien lopuista selvää. Viluvarpaat saivat lisää lämmikettä.

Malli: Nola's knitted slippers

Lanka: Istex Lett-Lopi (jämät tästä)

Mukava malli, jossa kokoa on helppo säätää. Lanka ei ollut aivan niin paksua, kuin ohje olisi vaatinut, mutta jalkaan kokeilemalla ja kerroksia lisäämällä sain aivan passelit tossukat. Näitä teen taatusti lisää, jotenkin hurmaavan sympaattiset!

Perussukat ohuiden sukkalankojen lopuista, jotka eivät kyllä yksistä sukista juuri vähentyneet...

Säilöntää

2010-09-12T15:30:00.000+03:00

Naapurustossa asuu hyviä ihmisiä. (Varmaan täällä asuu myös ei-niin-hyviä, mutta niistä ei nyt sen enempää.) Ne hyvät ovat lahjoneet meitä kaikenlaisilla luonnonantimilla. Eräänä päivänä pihallemme tuotiin kurpitsa, oikein auton peräkärryllä. Ihan niin suuri se ei ollut, että kärry olisi ollut ainoastaan sitä varten, mutta siinä se kuitenkin tuli. Mahtava kurpitsa! Moista lahjaa en ollutkaan ennen saanut ja pitihän sitä tovi pyöritellä ennenkuin aloin hommiin. Nyt pakkasessa on rasiatolkulla ihanaa samettista kurpitsasosetta, josta aikanaan tulee kurpitsakeittoa. (Vinkvink: vanhan ajan metallinen jäätelökauha on hyvä apuväline kurpitsan käsittelyssä: sillä on helppo poistaa ytimessä oleva höttö.)

Omenoitakin olemme saaneet. Niitä säilöimme kuivaamalla. Siinä hommassa juustohöylä on aivan pistämätön. Höylällä vedellään omenat siivuiksi ja kiertoilmauuniin kuivumaan. Tulee aivan mahtavia omenasipsejä! Maistuvat sellaisenaan tai niitä voi pilkkoa vaikka myslin sekaan. Nam.

Eikä siinä vielä kaikki. Yhtenä iltana meille tuotiin kassillinen valmiiksi perattuja mustia torvisieniä. Ja taas kiertoilmauuni hurisi. Kaikki eivät uunin mahtuneet, niistä syntyy vielä tänään sienilasagne. Kaunis kiitos naapureille!

-----------------------

Jotain uutta

2010-09-06T10:18:00.001+03:00

Neuloja on entinen. Jotain uutta voi kuvasta silti bongata.

Nimittäin kulmikkaat sukkapuikot! Nämä ovat varmaan jo monelle tutut ja kenties sukkapuikkorintamalle on ilmestynyt jo jotain vieläkin uudempaa ja eksoottisempaa, mutta minulle nuo ovat uusinta uutta. Tähän asti olen sukkani neulonut ihan tavallisilla bambuisilla sukkapuikoilla, en ole edes pyöröpuikkoa sukkien neulonnassa kokeillut. Bambuisiinkin siirryin ihan vain mieheni hartaasta toiveesta saada sitä kilinää vähän hiljenemään... Ensikokeilun jälkeen voin kyllä sanoa, että taidan kyllä jatkossakin näitä kulmikkaita vesseleitä käyttää ja vaikka metalliset ovatkin, niin kilinäkään ei ole häiritsevä. Neulon yleensä aika löysää pintaa mutta näillä puikoilla tiukemman käsialan saaminen ei ole mahdottomuus. En tiedä, onko toisilla samanlaisia kokemuksia?

Puikkosten neitsytmatka suuntautui kuitenkin vähän muualle kuin sukkien pariin. Ilmojen viilettyä iski akuutti sormikkaiden tarve ja neuloin jo kertaalleen testaamani mallin, koska jo silloin ihastuin sormikkaiden istuvuuteen ja mukavan pitkiin ranteisiin.

Malli: Knotty gloves by Julia Mueller (ravelry)

Lanka: Louet Gems Fingering weight, 65g

Puikot: 2,25mm

Parempi myöhään

2010-08-28T17:20:00.000+03:00

Uusia ja toinen toistaan neulottavampia neulemalleja putkahtelee jatkuvasti maailmaan ja etenkin näin syksyisin on suorastaan runsaudenpula. Vaan mitä tekeekään tämä neuloja? Neuloo ikivanhan mallin, jonka jo kaikki muut ovat neuloneet. Toisaalta, joskushan sitä jonoa on purettava ja tämä neule on ollut neulottavien jonossa siitä asti kun siihen ensimmäisen kerran törmäsin.

Malli: Thermal by Laura Chau, Knitty Winter 2006

Lanka: Ohut Pirkkalanka, 300g

Puikot: 2,5mm

Malli on kyllä mukavan rento ja joustava, toivottavasti pysyy kuitenkin jatkossa kuosissaan. Pirkkalangasta löytynyt suosikkivihreäkin sopii siihen oivallisesti. Sen verran tein muutoksia ohjeeseen, että neuloin hihat ylhäältä alaspäin pyörönä. Olen lukenut useammankin kamppailleen hihan pyöriön istuvuuden kanssa, ja tällä menetelmällä sain kyllä kertalinttuulla istuvat hihat. Ravelryssä on Thermalin tehneet tai sitä tekemässä yhteensä 942 neulojaa... että varsin suosittu malli siis maailmanlaajuisesti!

Sieniaikaan

2010-08-21T12:17:00.000+03:00

Eilen illalla, kun aurinko alkoi laskea, lähdin tarkastamaan herkkutattipaikkani. Hirvikärpästen seassa jonkin aikaa käyskentelin ja löysin etsimäni. Hieman sivummalla kuvan paikasta kasvaa myös koivuja ja niiden alta löytyi koivunpunikkitatteja. Tänä aamuna tekaisin syksyn ensimmäisen sienipiirakan, joka oli yhtä herkullista kuin joka syksy.

Maistuva sienipiirakka

Pohja:

150g rasvaa

2,5dl vehnäjauhoja

1 dl juustoraastetta

3rkl kylmää vettä

Päälle:

reilu kourallinen pilkottuja tatteja tai muita sieniä

pari sipulia

2dl ruokakermaa

1 muna

juustoraastetta

maun mukaan mausteita

(itse lisäsin päälle vielä mozzarellasiivuja sekä muutaman kirsikkatomaatin)

Kuivat aineet nypitään rasvan sekaan ja lopuksi lisätään vesi. Pohjaa paistetaan 200 asteessa noin 10 minuuttia. Sienet pyöräytetään pannulla että neste irtoaa niistä. Lisätään vähän rasvaa ja sipulit. Seos lisätään esipaistetun pohjan päälle. Muna ja juustoraaste sekoitetaan kermaan ja lisätään pinnalle. Jatketaan paistamista vielä noin 20 minuuttia.

Tarpeellista tavaraa

2010-08-14T11:25:00.001+03:00

Vaikka tänään on lämpötilan ennustettu kipuavan vielä sinne kolmenkympin hujakoille, olen jo aistinut syksyn lähenevän monella tapaa. Aamukaste kestää pidempään, ensimmäiset hirvikärpäset ovat ilmaantuneet metsiin, puolukat punertaa jo mukavasti ja sieniäkin alkaa olla paikoin poimittavaksi saakka. Ja minä neulon villasukkia. Testasin 7veljeksen syksyn uutuusväriä, joka on luonnossa petroolinvärinen, muttei kuvassa toistu aivan oikein. Mallina olivat vanhat tutut Log cabin sukat Handknit holidays -kirjasta.

Keittiöremontissa vaihdoimme vanhan lattialietemme induktiokeittotasoon. Jo ennen remonttia testasin vanhojen kattiloidemme käyttökelpoisuutta jääkaappimagneetilla ja totesin, että kattilat menevät kaikki vaihtoon. Testailin myös rakkaudella haalimieni retrokattiloiden toimivuutta ja koska niihin magneetti suorastaan imaisi itsensä kiinni, niin päätin että tähän asti koristeena olleet kaunokaiset pääsevät uudessa keittiössämme tositoimiin! Ja hyvin ovat kyllä toimineetkin, paitsi että ruuat kyllä tarttuvat helpommin niissä pohjaan kiinni. Mutta ainakin ruuanlaitto on ilo silmälle :)

Tämä Raija Uosikkisen Primavera-emalikattila on ollut minulla vuosikaudet. Nyt vasta tutkin sitä tarkemmin ja se on sisältä lähes iskemättömässä kunnossa. Juuri sopivan kokoinen kattila uusien perunoiden keittelyyn! Jo aiemmin esittelemäni kauniit kattilat ovat myös päässeet käyttöön, joten kaupasta ei tarvinnut hakea kuin uusi paistinpannu. Myös kirppikseltä vuosia sitten löytynyt leipälaatikko pääsi kaapin kätköistä esille.

Toiveiden rasia

2010-08-08T19:15:00.000+03:00

Lomapäivä Fiskarsissa. Yllättävän paljon siellä riittää nähtävää, varsinkin jos poikkeaa muuallekin kuin pääväylälle. Makeimmat houkutukset olivat tällä kertaa kuitenkin siellä pääväylällä. Ihania suklaajuttuja + kahvia. Minä valitsin lautaselleni mintun ja appelsiinin makuiset praliinit sekä savustetulla suolalla maustetun elämyksen. Neljättä en enää muista, oli ilmeisesti niin tajunnan räjäyttävä.

Kaikki ei Fiskarsissakaan ole romanttista ja idyllistä. Mutta sympaattista kyllä.

Keramiikasta ja puurakentamisesta kiinnostuineille suosittelen tutustumista Karin Widnäsin studioon. Kaunis koti ja mielenkiintoinen näyttely, joka oli siis hänen kotonaan. Olimme ainoat kävijät juuri tuolla hetkellä, joten saimme henkilökohtaisen opastuksen. Enkä tietenkään voinut vastustaa tätä pientä esinettä, josta olen haaveillut jo kauan.

Toiverasia. Toiveita on jonossa, minkähän niistä laittaisi ensimmäisenä rasiaan. Erään sanonnan mukaan pitää varoa mitä toivoo, se saattaa vaikka toteutua.

Perusasioita

2010-08-01T09:38:00.000+03:00

Ennätyskuuma kesä alkaa olla takanapäin. Ainakin siinä mielessä, että lomat on pidetty ja ajatukset alkaa siirtymään jo syksyä kohti. Töissä pääsen/joudun opettelemaan uusia taitoja ja siitä seuraavat perhoset vatsanpohjassa tuovat mieleen lapsuuden lähestyvät koulujen alkamiset elokuussa. Kesälomaani olen kyllä tyytyväinen, ehdin tekemään monenlaista, vaikka toisaalta en tehnyt juuri mitään. Missään kauempana en käynyt vaan kotoilin ihan sydämeni kyllyydestä! Olen kaivellut villalangat esille, ja aloittanut jo monta vuotta jonossa olleen Thermalin. Neuloin myös mieheni kaverin jo viime vuonna tilaamat kynsikkäät. Kyllä se tästä taas arki alkaa rullaamaan!

Kirppistelyä

2010-07-26T21:14:00.000+03:00

Astiat ovat meidän perheen heikkous, erityisesti 50-60 -lukua henkivät astiat saavat sydämet läpättämään. Mikä mukavinta, myös Siippa on niistä kiinnostunut ja on tehnytkin keittiöömme muutamia upeita löytöjä. Heinäkuun helteisinä päivinäkin olemme kirppistelleet moneen kertaan. Jotta totuus ei unohtuisi, ensi torstaina on tarkoitus mennä iltakirppikselle myyjän ominaisuudessa. Pihakirppiksen järkkäämistäkin olemme harkinneet, mutta se jäänee ensi kesään.

Tässä löytöjä tältä kesältä.

Nämä Arabian Riikinkukko-aamiaissettiin kuuluvat lautaset löytyivät ns. "miljoonalaatikosta", kahden kahviastiaston + muun sekalaisen seasta. Ostimme koko roskan vain saadaksemme nämä. (Tosin paljastui etteivät kahviastiastotkaan olleet suinkaan roskaa, ne kuitenkin päätynevät eteenpäin kirppispöydälle.) Lautasista puuttuvat kupit, ja nyt metsästämmekin niitä. Jos kaapissasi ajelehtii lautasta vailla oleva Riikinkukko-kuppi, tarjoamme sille taatusti hyvän kodin.

Tämä ihanainen salaattikulho löytyi kuin tilauksesta. Olin juuri männä viikolla huokaissut, että tarvetta olisi vielä yhdelle, hieman nykyisiä kulhojamme suuremmalle salaattikulholle. Ja kas, kuinkas sitten kävikään! Arabian kulho, muuta tietoa astiasta ei ole.

Nämä ovat minun henkilökohtaiset suosikkini. Ankaran googlauksen jälkeen selvisi että, pieni tarjoiluvati on Arabian Tipla-sarjaa. Kuvion on sunnitellut Raija Uosikkinen. Kermanekan alkuperästä ei ole tietoa, mutta sopivat hyvin yhteen.

Vanhat matkalaukut ovat hurmaavia ja käteviä säilyttimiä. Näistä kaksi tuli vastaan iltakirppiksellä, yksi meillä oli jo ennestään.

Yhden laukun kyljessä oli hieno tarra. Sitä on käyty oikein Englannissa saakka! Kaikkitietävä G. kertoi, että sama tai ainakin samanniminen hotelli löytyy yhä Barnsleyn kaupungista. Nyt taisi löytyä tulevan kesän matkakohde. Ja tämä kapsäkki lähtee tietenkin mukaan.

Yhä vain vihreää

2010-07-20T11:37:00.000+03:00

Löysin kirppikseltä keväällä mehevän vihreää puuvillalankaa. Lankaa oli kaksi 100 gramman kerää ja haeskelin sopivaa pikkuprojektia langoille. Epäröin pitkään että riittääkö langat tähän projektiin ja siksi kai se aloituksen jälkeen niin pitkään venyikin, kun pelkäsin tekeväni turhaa työtä. Aloitin neuleen toukokuun alussa ja vasta nyt sain sen päätökseen. Luulin langan olevan jotain ikivanhaa, mutta Ravelryssä lanka oli kuitenkin listattuna eikä siellä ollut merkintää että sen valmistus olisi lopetettu. En ole kyllä lankaan koskaan aiemmin törmännyt missään.

Malli: Buttercup by Kim Hargreaves

Lanka: Falkgarn Emma, 100% merseroitu puuvilla

Puikot: 2,5 mm

Tein pienimmän koon mukaan mutta siltikin ympärysmitasta tuli vähän reilu. Löysien mekkojen kanssa se näyttää kyllä ihan hyvältä.

Luulen, että nyt on puuvillaneuleet tälle kesälle neulottu. Taidan alkaa hiplaamaan villalankoja ja miettimään, että mitähän sitä seuraavaksi neuloisi...

Keittiö

2010-07-16T13:50:00.000+03:00

Lupailin aiemmin kuvia keittiöremontistamme. Remontti on nyt tehty, mutta aivan valmista ei kerralla tullut. Esittelen nyt kuitenkin tämän lähes valmiin, koska eipä tässä nyt ole mitään valmiita neuleitakaan esitellä...

Lähtötilanne: 20 vuotta vanha keittiö. Kaikki kaapit yhdellä seinällä 3,6 metrin levyisesti.

Purimme itse vanhan keittiön pois. Jääkaappi oli ainoa kaluste, joka sai jäädä.Välitilan kaakelit irtosivat yllättävänkin helposti kipsilevyseinästä.

Välitilaan emme halunneet kaakelia, vaan jotain muuta. Ensin ajattelimme tapetoida seinän ja laittaa pleksin tai lasin päälle. Sitten päädyimme vähän rouheampaan ratkaisuun ja vedeltiin saneerauslaastia seinään. Pinta kuvioitiin daideellisesti Osuuspankin Kultakortilla :) Se oli juuri sopivan taipuisa siihen hommaan. Kuivunut pinta siveltiin vielä pariin kertaan Saunasuojalla, joka muodostaa siihen likaa ja vettähylkivän kalvon.

Sitten saapuivatkin kalusteet. Puustellin rekka peruutti pihaan ja yksi riskimmän puoleinen kaveri kantoi tavarat sisään. Koppasi mm. astianpesukoneen syliinsä ja kantoi sisälle. Sen jälkeen alkoivat kalusteasentajat hommiin ja he aloittivat asentamalla alakaapit paikoilleen seinälle. Sen jälkeen yläkaapit ja kodinkoneet, lopuksi sokkelit ja ovet yms. pienemmät nippelit paikoilleen. Ammattimiesten työskentelyä oli kyllä ilo seurata

Ja kas! Lähes valmis keittiömme! Kahdesta yläkaapista puuttuu lasiovet, jotka olivat vaurioituneet kuljetuksessa ja allaskaapista puuttuu jätevaunun kiskojen korotuspalat (mitä lienevätkään) joten sitä ovea ei vielä voinut laittaa paikoilleen. Yläkaapit ovat hieman tavallista korkeammalla, koska siihen tilaan on tulossa muutamia avohyllyjä. Tykästyin kuitenkin tuohon avaraan välitilaan, että aion tässä vielä hieman makustella että laitanko ollenkaan niitä hyllyjä. Niille tosin suunnittelin laittavani kirppislöytöjäni esille...

Arielle

2010-07-04T16:22:00.000+03:00

Parahiksi lämpimille keleille sain valmiiksi kesätopin. Malli on jälleen Kim Hargreavesilta... Hänen kirjoissaan useat mallit on aika naisellisia, mutta jostain syystä minä aina vain niistä tykkään. Ehkäpä tässä keski-iän kynnyksellä alan löytää sisäistä naistani pikkuhiljaa?

Neuloin topin tummanharmaasta Esiton virkkuulangasta, ja väri antaa pikkuisen särmää pitsiselle mallille. Alareuna neulotaan ensin "sivuttain" ja sitten sen yläreunasta poimitaan silmukat vartaloa varten. Alareuna kyllä kummasti aaltoilee, vaikka sitä yritinkin kostuttaa ja tasoitella...

Malli: Arielle by Kim Hargreaves, löytyy Misty -kirjasta

Lanka: Esiton Virkkuulanka, meni 220g

Puikot: 2mm

Meren rannassa nautiskeli koko perhe

Vinksallaan

2010-06-28T17:46:00.003+03:00

Kun loma alkoi, niin päätin että jotain näkyvääkin täytyy jäädä siitä muistoksi. Kaivelin kangasvarastojani ja päätin tehdä ystäväni pikkuiselle tytölle kellimispeiton. Muutamia tilkkupeittoja tehneenä tiedän rajoitukseni enkä ajatellutkaan tarttuvani mihinkään liian tarkkuutta vaativaan malliin. Päätin tehdä ihan tarkoituksellisesti hieman vinksallaan olevia yksinkertaisia kuvioita. Kankaat on osittain kirpputorilta löytyneitä mutta lopputulos ei toivottavasti ole liian retroisa. Itse kyllä retrosta tykkään, mutta tämä ystäväni ei niinkään, vaikka samaa ikäpolvea ollaankin. Taustakankaaksi löytyi minusta niin hassu yrmykalakangas :)

Tämä lienee pääasiassa käsityöblogi ja olen kuitenkin innostuksissani esitellyt täällä myös luontokuviani. Jotta joku roti olisi siinäkin hommassa, niin perustin luontokuvilleni ihan oman blogin. Tervetuloa myös sinne, jos aihe kiinnostaa!

Meritunnelmaa

2010-06-24T20:30:00.008+03:00

Kainuun korvesta tulleelle on meri vähän outo elementti, pelottavakin. Lähellä rantaa, saarien välissä on tunnelma (hajua lukuunottamatta) likimain kuin sisävesillä, mutta tänään kävinkin aivan aavan meren reunalla. Uskomaton paikka. Suoraan mereltä puskevat aallot olivat siloittaneet kalliot silkinsileiksi ja tuoneet monenlaista roinaa rannoille. Tuossa isohkossa saaressa lauma lampaita oli maisemanhoitotöissä ja viereisillä pikkuluodoilla lokit hoitelivat poikasiaan. Kyllä siellä kelpasi ottaa varaslähtö juhannukseen!

Rentouttavaa juhannusta kaikille muillekin!

Juhlan tuntua

2010-06-18T19:40:00.007+03:00

Kesäloma. Työpaikanvaihdosten seurauksena en ole viettänyt kesälomaa kolmeen vuoteen, mutta tänään se vihdoin alkoi. Mitään sen suurempia suunnitelmia ei ole, kuin että yritän suunnitella mahdollisimman vähän. Kotiseudulle Kainuuseen kyllä suuntaan ja samalla tekisi mieleni pistäytyä eräässä kesätapahtumassa, nimittäin Puolangan pessimismipäivillä. Vaan eipä siellä oo kuitenkaan mitään erikoista ja kuitenkin sataa vettä. Että mitäpä tuo hyvejää sinnekään lähteä.

Kirppislöytöjäkin on taas kertynyt mukavasti. Tiikkikantisen lasirasian löysin jo aikaa sitten. Puuvartisten lusikoiden satsi odotti kirppispöydällä 0,80euron hintaan ja sydänkuvioinen tarjotin irtosi 50 sentillä. Ei paha!

Tiikkivartiset salaattiottimet olivat oikein vielä alkuperäisessä rasiassaan. Kesälomalla keittiössämme tehdään remonttia ja vihdoinkin saan avohyllyjä joille voin näitä täälläkin esiteltyjä löytöjä, purkkeja ja purnukoita laittaa paremmin näkösälle. Jos remontin tohinoissa muistan kuvia ottaa, niin voin kertoa heinäkuun loppupuolella mitä tapahtui ja esitellä kenties ennen ja jälkeen -kuvat. Jos ne nyt ketään kiinnostaa (olen selvästi menossa sinne Puolangalle! :) )

Juhlan tuntua lisää myös se, että blogimme täyttää tänään kolme vuotta.

Pujishan on kohta jo iso tyttö!

Imaami ei pyörtynytkään

2010-06-13T13:38:00.000+03:00

Munakoiso on jo pitkään ollut yksi kyökkimme suosikkikasvis. Se on monipuolinen, herkullinen ja sopii hyvin yhteen tomaatin ja mozzarellajuuston kanssa, joista myös pidämme kovasti. Kaikenlaisia herkkuja munakoisosta ollaan saatu aikaan omatoimisestikin, mutta suorastaan hihkuin riemusta kun markkinoille tuli Marja Lindforsin kirja "Taivaallinen munakoiso". Vasta nyt sain kirjan käsiini ja eikun testaamaan.

Olen kokeillut vuohenjuusto-munakoisopiirakkaa, josta tuli erinomaista. Myös munakoisolasagne oli oivallista. Kirjassa oli myös ohje, jonka kiehtovaan nimeen olen törmännyt siellä sun täällä, mutta jota emme ole tulleet kokeilleeksi aiemmin: Imaami pyörtyi (Iman bayildi). Ruokaan tulee - yllätys yllätys - munakoisoa, sipulia, valkosipulia, persiljaa, tomaatteja, sitruunamehua, hieman mausteita sekä runsaasti oliiviöljyä.

Ruokalajin nimestä kirjassa kerrotaan, että imaami pyörtyi ilosta kun sai syödäkseen pitkän paaston jälkeen. Toisen selityksen mukaan pyörtyminen liittyi ruoassa käytetyn arvokkaan oliiviöljyn runsaaseen hölväykseen. Tahi olisiko ruoka ollut yksinkertaisesti vaan niin herkullista...? Mene ja tiedä noista imaameista.

No, odotukset olivat kovat, mutta tällä kertaa imaami ei pyörtynyt ainakaan ruoan herkullisuuden takia. Olihan se ihan hyvää, mutta se jokin siitä puuttui. Kuvaakaan en siitä aio tähän laittaa, sillä se ei ollut kovin kuvauksellinen ruoka. Tämä notkahdus ei meitä kuitenkaan lannista! Aiomme jatkaa kirjan ohjeiden kokeilua ja soveltamista, ja kenties imaamikin saa vielä toisen tilaisuuden. Joka tapauksessa voin suositella tätä kaunista ja perusteellista keittokirjaa kaikille hyvästä ruoasta kiinnostuneille. Lopuksi muutama houkutin kirjan sivuilta.

Pakko kertoa

2010-06-10T10:32:00.003+03:00

Pääsin eilen työn puitteissa käymään paikassa, jossa näin ensimmäistä kertaa elämässäni kukkivia tikankontteja. Kuvasin varmaan 200 ruutua eikä haitanna mittään vaikka itikat söivät sen minkä kerkesivät kun kyyristelin ja konttailin kasvien ympärillä. Olihan elämys joka oli ihan pakko jakaa kuvineen.

Ja jos joku ihmettelee, että mitä ihmeellistä on muutamassa kukassa, niin lukekoot vaikka täältä. Ei kasva joka notkelmassa, ei.

Bud

2010-06-06T10:29:00.004+03:00

Perunatkin on pantu maahan. Yllä oleva kuva ei todellakaan ole meikäläisen pottupellolta otettu, minä piilotin multaan peräti 9 siemenperunaa ja se määrä on monen vuoden empiirisen tutkimuksen tulosta. Syömme perunaa vain kesällä suoraan pellosta ja kahteen pekkaan määrä riittää mainiosti. Kaksi kesäkurpitsan tainta odottaa sitä maagista kesäkuun 10. päivää jonka jälkeen ne pitäisi uskaltaa ulos istuttaa.

Jälleen yksi Hargreavesin mamman tuotos pääsi puikoilta. Tämä malli löytyy Misty- kirjasesta kahtena eri pituutena ja minä tein sen lyhyemmän version. Pidempi versiokin olisi voinut olla mukava, mutta lankani ei olisi siihen riittänyt. Semmoisen muutoksen tein, että käänsin neuleen nurinpäin, eli ohjeen mukaan päällepäin olisi tullut sileä nurja puoli mutta minä päätin käyttää sileää oikeaa puolta. Neuloin alaosan yhtenä kappaleena pyöröpuikoilla ettei tarvinnut niin paljon saumaa ommella. Ihan jees-pitoneule tuli!

Malli: Bud by Kim Hargreaves

Lanka: Austermann Kokon, 460g

Puikot: 4mm

Riepu

2010-06-01T09:34:00.000+03:00

Alan muistuttaa Jaska Jokusen kaveria Eppua. Aina joku riepu mukana. (Onneksi en kuitenkaan ime peukaloani.) Minulla on aidosti alaston olo, jos minulla ei ole huivia kaulassa, joten kai huivejani voisi luonnehtia jonkinsorttisiksi turvavaatteiksi.

Tämänkertainen huivi on bambua. Ihana materiaali, en olekaan siitä neulonut mitään aikaisemmin. Yhdistin huivin supertrendikkääksi rinkulaksi, jolloin se varmasti pysyy menossa mukana. Ja sitten kun kyllästyn siihen, voin pilkkoa sen tiskiräteiksi.

Nastille kiitos kuvista. Ja Terhille kiitos aurinkoisesta tunnustuksesta!

Viisuhuumaa

2010-05-29T17:59:00.008+03:00

Muutaman vuoden tauon jälkeen me siskokset saimme tilaisuuden seurata Euroviisuja samalta sohvalta. Tämä juhlallinen tapaus vaatii arvoisensa valmistelut. Syötävää on varattuna iltaa varten niin paljon, että on ihme ellei mahat ole pinkeinä viisuvoittajan ratkettua. Tytin taannoin jakamaa sitruunasemifreddon reseptiä on jalostettu eteenpäin ja nyt iltaa odottaakin pakkasessa sekä raparperivalkosuklaa että Marianne crush -versio ko. herkusta. Välillä iskevään suolaisen nälkää aiomme rouskutella Väinämöisen palttoonappeja erinäisten päällysteiden kera.

Tänään kerkesimme käydä myös maalikylillä: lankakauppa ja kirpputorikierros kuuluivat ohjelmaan. Kirppikseltä molemmat lähtivät kainalossaan kattilat, jotka sattumoisin ovat vielä samaa sarjaa. Pieni surffailu selvitti näiden olevan Seppo Mallatin joskus 70-luvulla suunnittelemia. Komioita ovat.

Illan viisufinaali tarjoaa varmasti jokaiselle jotakin. Mukaan mahtuu niin perinteisiä Titanic-henkisiä voimaballadeja, eurodiskoa kuin modernimpiakin musiikkiesityksiä. Eikä katselunautintoa vähennä lainkaan se, että Suomi putosi jatkosta. Euroviisuthan ovat suuri spektaakkeli, jonka seuraamisen nautinto muodostuu myötähäpeän tunteista, viisukliseitten tunnistamisesta, asujen ja koreografioiden arvostelusta ja välillä myös aidosti hyvistä esityksistä.

Jännittävää viisuiltaa muidenkin kotivastaanottimien äärelle :)

Kolme päivää

2010-05-20T13:57:00.001+03:00

Kolmessa päivässä ehtii näkemään ja aistimaan paljon.
- kivoja kahviloita ja ruokapaikkoja
- kauniita ryhdikkäitä taloja
- upeita vinksallaan olevia taloja
- hyvää ja ystävällistä palvelua kaikkialla
- kauniita vesireittejä
- paljon kaksipyöräisiä kulkuneuvoja
- katumarkkinoita
- letkeää tunnelmaa
- "garbage strike", minkä johdosta roskikset olivat tyhjentämättä ja kadunkulmat täynnä roskapusseja ja jätesäkkejä
- ekologisten tuotteiden runsaus kaupoissa
- mielenkiintoisia sisustuskauppoja (pakko mainita yksi, jonne olisin voinut jäädä asumaan: Raw Materials)

Paljon jäi vielä seuraavaan kertaankin. Heippa, Amsterdam.

Häivähdys purppuraa

2010-05-13T18:16:00.007+03:00

Värit eivät välttämättä toistu kuvaruudullasi oikein. Kerrankos sitä haksahtaa ja mulle se kävi tällä kertaa. Kun tilailin sitä Hargreavesin uusinta opusta English yarnsilta niin tilasin samalla lankaa Ariellea varten. Katsoin värimalleista, että tuossapa sopivaa ruskeaa lankaa... Juu, ei ollut ruskeaa vaan violettia. Purppuraa. Iki-inhokkiani. Hetki meni nieleskellessä, mutta totesin aikani lankakeriä pyöriteltyäni, että ei väri ollutkaan sitä pahinta mahdollista, kylmää, räikeää violettia, vaan hieman pehmeämpää. Päätin ottaa härkää sarvista. Olla avarakatseinen ja antaa värille mahdollisuuden.

Kaivoin kakkosen puikot esiin ja tein mallitilkun... Arielle huutelee 29s/10cm tiheyttä ja tuo tilaamani lanka, Rowan Fine Milk Cotton on ohjeen mukaista lankaa. Mallitilkkuni antoi tuloksen 25s/10cm. Yllättävän paksulta se näytti kerälläkin, vertasin sitä Sandnes Mandarin Petitiin, ja langat olivat kuin kaksi marjaa! Sama kierteisyys ja paksuus, sama himmeä kiilto. Koska en satu omistamaan enää yhtään ohuempia puikkoja (onko ohuempia kuin 2mm edes olemassa? Voiko rautalangalla kenties neuloa?), päätin vaihtaa mallia.

Kuin kaksi marjaa.

Malli: Daisy by Kim Hargreaves
Lanka: Rowan Fine Milk Cotton, 280g
Sandnes Mandarin Petit, 20g
Puikot: 2mm

Ei väri paha ole. Ehkäpä näyttää loppukesällä paremmaltakin, kunhan talvenkalpea ihoni on sen vähäisen määrän päivetystä ottanut pintaansa kuin minkä punapään pisamainen iho ylipäätänsä ottaa. Neuleen malli on kyllä kiva. Ja tuota Mandarin Petitiä taitaa tulla käytetyksi enemmänkin nyt, kun tietää että mitä Rowanin lankaa se vastaa!

Neulekirjastoni oli kiitollinen Englannista saapuneista vahvistuksista, sillä kovan käytön jäljet alkavat jo näkyä vanhimmissa Hargreavesin kirjoissa...

Retkellä

2010-05-08T13:51:00.006+03:00

Malli: Tiit's socks by Nancy Bush

Lanka: Sandnes Sisu

Puikot: 2mm

Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Toivotaan. Nyt ei nimittäin irtoa mitään nokkelaa.

Pian se on taas täällä.

2010-05-02T21:37:00.005+03:00

PS. Kiitos, Aino.

Reilusti ruskeaa

2010-04-28T19:39:00.001+03:00

Innostuin jokin aika sitten tilaamaan lankaa ihan ulkomailta asti: Noro Kureyon Sock -lankaa sukkiin ja Habu Bamboo Lace-lankaa huiviin. Aloitin ensin huivin. Tarkoituksena oli tuottaa henkäyksen ohut ja ilmava huivi kesäksi. Mutta yliarvioin omat taitoni, hermoni ja nakkisormeni. Lanka oli niiiiin ohutta, että en jaksanut kauaa sen kanssa sohlata. Ihanainen Habu-lanka odottaa nyt hyljättynä aikaa parempaa. Koska olin jo virittänyt aivoni "huivi"-asentoon, tein sen huivin siitä tilaamastani sukkalangasta. Tutun ja turvallisen Baktuksen.

Halusin huivista reilusti raidallisen. En tyytynyt Noro-tädin (tai sedän?) suunnittelemaan raidoitukseen, vaan pätkin lankaa välillä saadakseni selkeämmin erottuvia alueita. Enpä tiedä onnistuinko, mutta pätkimisestä seurasi ainakin paljon päättelemistä. Lopputulos on kuitenkin kiva ja käytettävä. Ja yllättävän ruskea. Kerällä lanka oli enemmän harmaata.

Ihminen ei jaksa neuloa, jos ei syö välillä. Ruoka-cornerissa tällä kertaa esittelyssä mausteinen tofu-ruoka marokkolaiseen tapaan. Ohje on napattu Marianne Kiskolan ja Sanna Miettusen Tofu-kirjasta, joka on muutenkin aika oiva kirja. Tämä resepti on yksi kirjan kirjan parhaista.

Taran-taran makuja Marokosta (4 hlölle)

2 pakettia savutofua tai maustamatonta tofua kuutioituna

Marinadi:
3 dl soijakastiketta (huomattavasti vähempikin riittää, 0,5-1 dl)
1 sitruunan mehu (tai pruuttaus pullosta)
2 tl jeeraa
2 tl jauhettua korianteria
1 tl mustapippurijauhetta (tai rouhetta)
1 tl chiliä jauheena (tai kuivattuna)
1 rkl kanelia
1 tl kardemummaa
2 rkl fariinisokeria
3 rkl seesamiöljyä

Tee marinadi sekoittamalla keskenään kaikki ainekset. Kaada marinadi kuutioidun tofun päälle ja anna maustua muutama tunti (tahi yön yli, jos jaksat odottaa.) Ota tofut pois marinadista ja paista niitä kuumalla pannulla ruokaöljyssä n. 5 min. Lisää marinadi ja anna kiehua vielä hetken. Tarjoile kuskusin ja salaatin kanssa. Herkkua!

Ps. Lisää tofuohjeita Marianne Kiskolan ruokablogista Mariannen Makumaailma.

Tuhkanharmaata

2010-04-22T16:19:00.005+03:00

Tuhkapilvestä ei ollut vielä tietoakaan, kun aloitin neulomaan tästä jo kerran puretusta Novitan harmaasta Tennesseestä kevätneuletta. Nyt neule on valmis ja seuraavan neuleeni ohjekirja makaa tuhkapilven takia jossain lentokentällä odottelemassa postinkulkua. Tilasin Kim Hargreavesin uusimman ohjekirjan Mistyn ja voe pojat, että siinä onkin taas hienoja neuleita! Toivottavasti kirja pian löytäisi perille.

Tähän harmaaseen neuleeseen ei ollut ohjetta, mutta suurena inspiraationa toimi Pam Allenin tämä malli. Neuloin villatakin ylhäältä alaspäin, etuosan koristeraidat on kierretyillä silmukoilla tehtyä 1o, 1n -ribbiä, samoin muutkin joustinneuleet. Ihan kiva tuli, mutta ei nyt suurensuuria värinöitä aiheuttanut valmistuessaan.

Malli: Omasta päästä

Lanka: Novita Tennessee, 400g

Puikot: 3mm

Tossukat

2010-04-15T18:12:00.004+03:00

Jämälankahommat jatkuu. Tällä kertaa lankakaappi keveni seiskaveikasta 350 gramman verran. Tossujen malli on Vatasen Jämälankakirjasta. Ohjeessa sanotaan että "jatka levennyksiä kunnes pohja on kaavan mukainen". Ihan ymmärrettävää, mutta kaavaa en löytänyt kyllä kirjasta mistään... Joten tein oman jalkapohjan mukaisesti. Tossun päällysosa tehtiin myös erikseen ja virkattiin myöhemmin jalkapohjan kanssa yhteen. Lopuksi virkataan tossukan varsiosaa niin paljon kuin hotsittaa. Ainakin minun kapoiseen jalkaani näistä tuli turhan leveät mutta varren ansiosta pysyvät kuitenkin jalassa. Ja ovat muuten lämpimät! Virkkailin lankaa kolminkertaisena vitosen koukulla.

Huovuttelin kasan palleroita. Hassua kun tuo valkoinen villa oli paljon pitkäkuituisempaa kuin muut värit ja helmistäkin tuli tuommoisia karvaisia. Pitänee vähän parturoida, ennenkuin jatkojalostan nämä kenties kaulakoruksi.

Iltapäiväkahvien merkeissä

2010-04-12T14:15:00.000+03:00

Tänään oli aikaa oikein vanhanajan iltapäiväkahveille. Turautin kahvit mutteripannulla, sitä ennen olin jauhanut pavut itse myllyssä. Kahvimylly onkin tätä nykyä varmaankin kotimme käytetyin pienkone. Kahvin kulutus on kasvanut roimasti myllyn hankkimisen jälkeen, sen verran hyvää kahvia sillä saa aikaiseksi.

Kahvin kanssa parhaalta maistuu pieni makea, mieluiten suklaata ja vielä mieluummin tummaa suklaata.

Kahvipusseja on kertynyt jo mukava kokoelma. Kovasti mieleni tekisi tehdä kahvipusseista jotain hauskaa. Ikävä kyllä pääni lyö tyhjää tässä kohti. Hyviä ideoita otetaan vastaan!

Ps. Kiitos, Serayna!

Jämätakki

2010-04-03T13:28:00.006+03:00

Tässä se nyt ois. Jämälankakirjan innoittamana tein jämälangoista villatakin. Jos jostakusta tämä näyttää hämärästi tutulta, niin eipä ihmekään, olen tehnyt vähän vastaavan aiemmin ja siitä katselin silmukkamääriä ynnä muuta osviittaa. Resoreissa oleva oliivinvihreä lanka on itsevärjättyä Nallea, muut langat on Vuorelman Vetoa, Maijaa sekä Nallea. Yhteensä käytin noin kymmentä eri väriä, joitakin on tosin ihan vain parin raidan verran. Lankoja kului vähän päälle 300 grammaa. Eli jämälankavarastoni ei vajunut oikeastaan ollenkaan...

Tein takista vilautuksen muutama postaus sitten, ja joku jo kyselikin langanpäistä ja että onko minulla joku kikkakolmonen päättelyvaiheeseen. Noh, en tiedä kuinka oikeaoppista tämä on ja käsityöopettajani varmaan menee sokeaksi tämän nähtyään, mutta olen itse sitä mieltä että nurja puoli on nurja puoli. Sanoohan sen jo nimikin.

Takki on neulottu siis alhaalta ylöspäin, vartalo-osa pyörönä kainaloihin, samaten hihat ja lopuksi yläosa neulotaan yhtenäisenä raglankavennuksilla. Vartalo-osassa kuljetin lankoja mukana kappaleiden sivussa työn edetessä, eli en katkaissut lankaa joka raidan jälkeen. Vähänhän se vaatii tarkkailua ettei langanjuoksut veny liian pitkiksi ja teinkin värien kanssa pientä rytmitystä vaikka yritinkin mahdollisimman satunnaista raitaa tehdä. Hihat neuloin pyörönä myös, mutta siellä lankojen kuljetus olikin vähän vaikeampaa (kaikki langat aina samassa kohdassa eikä kahdessa reunassa kuten vartalokappaleessa) ja ainakin ne tuppasivat kiristämään. Siellä katkoin lankoja useammin, mutta toisaalta aina, kun aloitin uuden langan, neuloin sitä noin 7 silmukkaa yhdessä edellisen kerroksen värin kanssa ja aion uskoa että silloin se on vähän niinkuin päätelty :)

Tässä tätä sekamelskaa nurjalta puolelta. Hihassa näkyy, kuinka olen päätellyt lankoja neulomalla niitä seuraavan värin kanssa yhdessä, toisinsanoen kaksinkertaisella langalla.

Ihan mukavan värimaailman sain aikaan, kaikki sävyt ovat murrettuja ja niitä raikastaa kirkkaanvalkoinen.

Värienergiaa

2010-03-27T11:54:00.005+02:00

Halusin kokeilla kuinka pätkävärjätty lanka taipuu mummuneliöiksi. Novitan uusi ohut sukkalanka Tico Tico sai olla koekaniinina. Langassa on aika pitkät väriliu'ut ja virkkaillessa huomasinkin, että lähes joka toisesta palasesta tuli vaalea ja joka toisesta tumma. Sijoittelin niitä sitten peitteeseen sopivaksi katsomallani tavalla.

Ensimmäisestä peitosta viisastuneena liitin palaset virkkaamalla yhteen samalla, kun tein reunakerrosta valkoisella langalla. Samalla pystyi langanpäätkin virkkaamaan sekaan, joten kovin suurta ponnistusta ei lankojenpäättely vaatinut tämän peiton kohdalla. Yhden palan koko on noin 12cmx12cm ja yhdestä kerästä TicoTicoa tuli 20 palaa ja yksi kerä Sisua riitti noiden 20 palasen reunakerrokseen. Palasia on tässä peitossa yhteensä 70. Koko komeuden ympärille virkkasin yhden kerroksen valkoisella langalla ja that's it.

Isoäidinneliöistä virkattu peitto

Koko: 88x125cm

Lanka: Novita TicoTico, menekki 3,5 kerää, Sisua 4 kerää

Koukku: 3 mm

Joka tyypin hame

2010-03-22T14:29:00.000+02:00

Olen vannoutunut housuihminen. Siitä huolimatta silloin tällöin ompelen tai ostan hamosen ja yritän opetella niitä myös käyttämään. Tämänkertainen hame syntyi ohuesta denimistä Joka tyypin kaavakirjan perusohjeella. Tuo kaavakirja on muuten mainio. Sieltä löytyy inspiraatiota, kaavaa ja ohjetta erityisesti rentoihin arkivaatteisiin.

Hame on malliltaan tosi simppeli, mutta pikkujujuna ompelin helmaan kivan Polka Jam -kangasmerkin. Merkki on hankittu kuopiolaisesta Daiga Daiga Duu-putiikista, kiitokset vaan kuriirille sinne Kuopioon!

Minut on vallannut hillitön puuhelmi-innostus! Kevättä on siis selvästi ilmassa, kun tämä naisihminen alkaa itseänsä koristelemaan. Tuhlailin hieman eräässä nettikaupassa ja tilasin kasan puuhelmiä. Tässä ensimmäiset kolme tuotosta. Lisää on tulossa. Vapise, Aarikka.

Tuunaajan teokset

2010-03-16T16:07:00.005+02:00

Vähän innostuin kirjakaupassa. Hankin kolme viime aikojen kiinnostavinta suomalaista käsityö-puuhastelu-tuunauskirjaa. Niille yhteistä on kirjoista välittyvä tekemisen ja kokeilemisen riemu, vailla turhaa ryppyotsaisuutta. Kuvat ovat värikylläisiä ja mukavasti stailattuja ja ohjeet inspiroivia. Kirjoja selatessa ainakin minulle silti tuli olo, että miksen minä tuotakin keksinyt? En taida ollakaan niin luova kuin olen halunnut uskoa olevani... Useinkin tuntuu, että joku idea on tuloillaan, mutta sitä ei saa ulos. Kai siinä on sitten jokin kynnys ylitettävänä, että alkaisin vaan rohkeasti, lopputuloksen onnistumisesta välittämättä silputa kankaita, vanhoja villapaitoja ja pitsejä palasiksi ja luomaan jotain ihan uutta. Materiaaleja nimittäin on, siitä ei ole tuunaus kiinni. Luulen, että olen vain niin turkasen pihi, etten ihan päämäärättömästi halua "tuhlata" vaivalla kerättyjä matskuja johonkin, josta ei ole vielä aloittaessa niin tietoa mikä siitä tulee. Mutta ehkäpä näiden kirjojen suuntaa seuraillen voisin jotain rohkaistua kokeilemaan...

Jämälangasta -kirjaa on esitelty useissa muissakin blogeissa. Lanka on ehkä kuitenkin se minulle läheisin ja tutuin materiaali, että siitä on helpompi alkaa vaan säveltää. Lankavarastontuhoamisvillatakki on jo tuloillaan...

Kainosti kiitän edellisen postauksen kaikista kommenteista!

Kainona

2010-03-11T18:19:00.006+02:00

Kyllä se on vaan uskottava näiden nietostenkin keskellä, että se kevät tulee. Aamulla vielä potkuttelin urheilullista vauhtia kelkallani töihin, mutta palatessa piti potkuria työntää edellä ja välillä kantaakin. Aivan oli sohjoksi muuttunut taipaleeni.

Tytti neuloi Kainonsa jo aiemmin ja minua on samainen neule kiehtonut siitä asti. Koskapa useimmat neulomani liivit ovat jääneet tältä vilukissalta käyttämättä, päätin lisätä omaan Kainooni hihat. Ja pitkät! Kunnolla ranteet peittävät hihat ovat kylmässä parhautta. Ja minulle kylmää on siis kaikki alle +20 asteen lämpötilat.

Lankana on Secret Woolista tilaamani Cascade 220 Wool. Ompas kyllä varsin miellyttävää lankaa! Pahinta taitaa olla valita niistä kaikista täyteläisistä sävyistä se mieleisin. Hinta-laatu-suhde on langassa kohdallaan.

Malli: Kaino by Norah Gaughan

Lanka: Cascade 220 Wool, tummanharmaa, menekki 550g

Puikot: Oisko olleet 4mm

Neuloin omastani hieman lyhyemmän kuin ohjeessa, pelkäsin vähän, että lanka loppuu. Mutta riittipä hyvin ja tein vielä vyönkin, jota Tyttikin omaansa kaipaili. Tykkään!

Sohva

2010-03-06T20:00:00.000+02:00

Nysse on valmis. Sohva, jota olen rakentanut pikkuisessa työhuoneessani pitkin talvea. Sohvan rungon sain aikoinaan ystävältäni ja mielelläni otinkin sen vastaan, koska se on suuresti ihailemaani 40-50-luvun muotoilua. Ainakin Asko on valmistanut tämän tyyppistä sohvaa Laila-nimisenä, mutta olen kuullut sohvaa kutsuttavan myös Leilaksi tai Lisbetiksi, valmistajasta riippuen. En tiedä mikä noista minun sohvani on, mutta tyyli on just meille passeli.

Sohvaan upposi metritolkulla satulavyötä, lähes 40 kierrejoustinta, monta kiloa meriheinää ja paljon muuta. Työtuntejakin meni melkoinen määrä, mutta niitä ei nyt lasketa, kun alla on ihana ja ryhdikäs uusi mööpeli. Eipä mennyt verhoilijaopinnot hukkaan.

Uusi tulokas synnyttää väistämättä myös ongelmia. Mihin entinen sohva? Sekin on vanha, chippendale-tyylinen. Runko on hyvässä kunnossa, mutta muuten se tarvitsee täyden remontin. Onko kiinnostuneita...? Toinen haastava kysymys on kolmen kissamme kiinnostus käyttää huonekaluja kynsien teroittamiseen. Koitimme huijata niitä lanseeraamalla samaan aikaan uuden monipuolisen kiipeilyseinän hyllyineen, jotta mokomat eivät huomaisi sohvaa. Toistaiseksi temppu on toiminut. Kissat viihtyvät kiipeilyseinänsä kimpussa ja sohva on saanut olla rauhassa. Saa nähdä miten jatkossa.