Sukka

Kiinnittäkää turvavyöt ja sammuttakaa savukkeet! Seuraa nääsnääs sellainen  juttu mitä ei Tytin postauksissa ole aiemmin nähty. Nimittäin SUKKA. Että ihminen voikin olla yhdestä sukasta innoissaan! Niin innoissaan, että toinenkin on jo lähes valmis.
 

Olen tehnyt sukat viimeksi yläasteella tai ehkä jopa ala-asteella - ei tarkkaa muistikuvaa. Joka tapauksessa 80-luvulla. Siitä eteenpäin rakas äippä (terveisiä!) ja Nasti (sinne kans) on pitänyt meidät siipan kanssa sukissa, joten varsinaista tarvetta sukkien neulomiseen ei ole ollut. Nyt keväällä kuitenkin jossain naksahti ja päätin tarttua toimeen. Sukkien varret tein Noro Kirarasta, joka on villan, puuvillan, silkin ja angoran sekoitus. Terät ovat Seitsemää veljestä, paitsi vihreä kärki en-tiedä-mistä.

Kokemushan oli vallan myönteinen. Ei ehkä jää tähän. Kantapää ei kuitenkaan tullut yläasteen aikaisilla opeilla, se piti tarkistaa ohjeesta.

Juuri kun kevättyöt pihalla ovat kiireisimmillään ja verstaallakin olisi eräs verhoiluprojekti vaiheessa, kirjamarkkinoille pukkasi kaksi mielenkiintoista käännösuutuutta. Haruki Murakami on suosikki jo pidemmältä ajalta (esim. Suuri lammasseikkailu), Jennifer Egan on tuttu ainoastaan aiemmasta käännetystä kirjastaan Aika suuri hämäys. Eilen illalla arpa osui Murakamin lähes 800-sivuiseen järkäleeseen ja ainakin alku oli lupaava. Yritän kuitenkin ehtiä kasvimaalle sekä verstaallekin, jotta Nasti saa tuolinsa takaisin verhoiltuna viimeistään heinäkuussa.