26.4.2014

Candy moon

Olipas ihanaa neuloa hyvin kirjoitetun ohjeen mukaan! Tässä pikkuhuivissa on kaikki mitä tarvitaan: raitoja, hauska ja käytännöllinen muoto sekä sitä jotakin.

Olin jo pitkään aikonut tehdä perus-baktuksen puna-valkoraitaisena, mutta sitten löysin tämän ohjeen. Tämä on aivan ihana ja aion tehdä näitä vielä monta! Sen verran poikkesin ohjeesta että tein huivin keskelle yhden puolikuun lisää että sain hieman lisää pituutta.
Malli: Curvy moon by Diana Rozenshteyn
Lanka: Malabrigo sock värissä Tiziano red 40g ja Drops Fabel valkoinen 40g

20.4.2014

Aarteita ja pakasterasioita etsimässä

 Viime syksynä luin jostakin lehdestä jutun geokätköilystä. Olin toki tuosta harrastuksesta kuullut jotain jo aikaisemmin, mutta sijoitin sen jonnekin liveroolipelien ja lasten piiloleikkien välimaastoon. Ryntäsin lukemaan netistä lisää ja kiinnostuin todella. Ollaanhan miehen kanssa muutenkin paljon ulkona ja metsässä ja kätköjen etsiminen olisi siihen mukava lisämotivaattori. Kun sain selville että miten homma lähtee liikkeelle, kävin ihan ensimmäisenä rekisteröitymässä kansainväliselle geokätköilysivustolle ( www.geocaching.com). Se on ilmaista ja vain rekisteröitymällä saa kaikki kätköjen tiedot näkyviin. Sivustolle keksityllä nimimerkillä kuitataan jatkossa löydetyt kätköt joten vietä hetki keksien joku nimi, jolla haluat tulla kätköilyhommissa tunnetuksi. Sen jälkeen latasin älypuhelimeeni kätköilyohjelman (minulla käytössä android, jolle latasin c:geo -ilmaisohjelman, muitakin on mutta niihin en ole tutustunut, google tietänee). Huomasin että lähimmät kätköt sijaitsevat kotoani vain muutaman sadan metrin päässä! En ollut pysyä housuissani ja lähdettiin heti saman tien kätköjä etsimään.
Kätköt ovat toisten kätköilijöiden piilottamia purkkeja tai rasioita, joiden koordinaatit ja kartta löytyvät siis tuolta geocaching -sivustolta. Rasiassa on vähimmillään logivihko (kuten alla olevassa kuvassa näkyvä nano-kokoinen kätkö, siellä oli rullalla pikkuriikkinen paperilappunen) ja yleensä myös kynä ja kätkötiedote. Kun purkki lopulta löytyy, logivihkoon kirjoitetaan päivämäärä ja oma nimimerkki. Kynää ei kylläkään aina kätköissä ole, joten oma kynä kannattaa pitää mukana. Joissain purkeissa on myös vaihtoesineitä, joita voit ottaa jos jätät jotain omaa tilalle.
 Kätkö käydään kuittaamassa löydetyksi eli "loggaamassa" jälleen tuonne kätköilysivustolle. Siellä on muuten tiedot kaikista maailman kätköistä, joista Suomessakin on kymmeniä tuhansia. Kätköjen etsimistä varten et tarvitse välttämättä gps-laitetta tai älypuhelinta vaan voit tulostaa sivustolta kartan kätkön sijainnista ja etsiä sen avulla.
Yllä olevassa kuvassa on ehkä se yleisin kätkötyyppi, johon itse olen törmännyt eli epäilyttävän matalalla sijaitseva linnunpönttö. Nämä kuvissa olevat kätköt on tyypiltään perinteisiä eli "tradikätköjä", mutta sen lisäksi on olemassa multi- tai mysteerikätköjä, joissa pitää ratkoa ensin esim. arvoituksia tai laskea vaikka portaiden lukumääriä että saa selville lopullisen kätkön koordinaatit. Osa kätköistä vaatii jopa erikoisvälineitä löytyäkseen (esim kiipeily- tai sukellusvarusteet) mutta se selviää kätkön kuvauksesta. Siitä selviää myös minkä kokoinen kätkö on, onko se talvilöydettävä jne.
 Miten meille sitten ekalla (ja toisellakin) geokätkön etsintäreissulla sitten kävi? Vesiperä. Etsittiin ja etsittiin mutta onhan se vaikeaa kun ei tiedä että mitä etsii. Miltä ne kätköt näyttää ja mihin niitä on piilotettu? Kyselin muutamilta kavereilta, joiden tiedän kätköilyä harrastavan, niin he kertoivat että etsiminen vaatii "kopelointirohkeutta", sormet pitää vain uskaltaa työntää koloihin ja pimeisiin reikiin ja että kokemus kasvattaisi "geosilmää" eli pikkuhiljaa oppii näkemään potentiaaliset kätköpaikat samantien. Toisinaan vuosikausia paikallaan olleille kätköille johtaa "geopolku".
Osa kätköistä on tarkoituksella naamioitu näyttämään joltain muulta ja ne löytyessään tuottavat makeimmat naurut. Kätkökuvauksessa on joskus piilottaja antanut vihjeitä, jotka voivat helpottaa kätkön löytymistä. Alapuolella on kuva Erakko- nimisestä kätköstä jonka vihjeessä luki että "Mahtaako erakon elämä olla aina takapuolesta?". Jo kätkölle mennessä tämä asia kutkutti mieltä että millainen kätkö siellä on vastassa... Nauruunhan sitä purskahti kun tämän kannon näki! 
Kätköjä on niin metsässä kuin kaupungissakin, jokaiselle löytyy varmasti mieluiset kätköilypaikat. Itse tykkään nimenomaan  metsäkätköistä mutta se on kätköissä parasta, että ne esittelevät paikkoja, joihin ei muuten tulisi mentyä.  Ilkivallan takia kätköjä  ei tule paljastaa ei-kätköilijöille eli "jästeille". Kaupungissa kätköt ovat lähellä mutta vaikeus on siinä, että miten kätkön saa hyppysiinsä huomiota herättämättä. Koiran ulkoilutus, valokuvaaminen tai kännykän räpläys ovat asioita joiden takia voit pysähtyä mihin vain ja tähyillä samalla kätköä. Eli nyt voit hoksata että se epäilyttäväksi hiiippariksi luulemasi tyyppi lenkkipolun varressa tai puistossa saattoikin vain olla etsimässä geokätköä mutta yritti salata toimensa sinulta :)

Tarkempia tietoja geokätköilyn aloittamisesta löytyy esimerkiksi  Suomen Ladun -sivuilta ja he järjestävät myös kätköilykursseja.
 
Lähtekää nyt ihmeessä etsimään sitä ensimmäistä kätköä!

10.4.2014

Sukat sivuroolissa

Olen neulonut parit sukat, yhdet miehelle ja yhdet kenties itselleni. Sitten otimme sukista kuvat. Kuvat joissa sukat jäivät sivurooliin.
Ensin minä kuvasin ja mies poseerasi. Ja Ilona valvoi rakastaen vieressä ettei mitään pahaa vain tapahdu.
 Sitten minä vedin sukat jalkaani ja hyppäsin kuvausalustana toimivalle sohvapöydälle.
 Ja sen jälkeen kaikki muutkin tahtoivat kuvaan.




Miehen sukissa lankana 7Veljestä Nostalgia. Toisissa Fabel ja Polku värissä munakoiso.

1.4.2014

Metsän ystävä

 Tämän neulemallin nimen ymmärtää hyvin nähtyään sen alkuperäisen sinivalkoisen merellisen värityksen. Mikäpäs siinä on kuleksiessa merenrannassa simpukankuoria etsien. Minä sisämaan kasvattina en taas ole oppinut merta ymmärtämään enkä rakastamaan vaikka jo 14 vuotta olen aivan meren tuntumassa asustellut. Metsä on minulle se ykköspaikka jossa reippailen ja rauhoitun. En minä kyllä just siksi tätä vihreä-valkoista väristystä valinnut, vaikka raikas yhdistelmä on tämäkin.
 
Tämä Shellseeker -malli oli sarjaa 'perusneule pienellä twistillä'. Se neulotaan ylhäältä alas ja eteen tehdään kengurutasku. Takaosa on hieman pidempi kuin etuosa ja se sekä rullautuva kaula-aukko antavat neuleelle rentoa fiilistä.
Nämä kuvat on otettu valtaisilla jääkauden aikaisilla siirtolohkareilla. Kuvausreissullamme oli toinenkin tarkoitus, kiville on piilotettu geokatkö jonka kävimme loggaamassa samoilla tulilla. Aion kerätä vähän kuvamateriaalia geokätköilystä ja kertoa siitä sitten vähän enemmän. Yllättävän suosittu harrastus se jo tuntuu olevankin! Kun alkaa juttelemaan aiheesta jonkun kanssa niin hän ainakin tietää jonkun joka on siihen hurahtanut tai on kenties jo itsekin käynyt kätköjä etsimässä. Kuinkas siellä ruudun toisella puolella, onko jo tuttua puuhaa?


 Malli: Shellseeker By Heidi Kirrmaier
Lanka: Drops Karisma, 500g yhteensä
Puikot: 3,5mm