Sitä sun tätä

Kun olin lapsi, kotipuolessa oli grilli josta sai annoksen nimeltä "Sitä sun tätä". Grillillä käyminen oli kuitenkin sen verran harvinaista herkkua, etten enää muista mitä ko annos sisälsi. No, mistä lie tuokin asia mieleen tullut (olisiko minulla kenties nälkä?) mutta seuraavana sitä sun tätä Nastin tapaan.

Pitkät raitasukat aloitin jo joskus syksyllä ja valmiiksi ne ovat kuvista päätellen tulleet jo lokakuussa. Värikäs lanka on joskus lankakaupasta tehty heräteostos (Lang Yarns Jawoll Magic) ja harmaa muistaakseni Zitron Trekking Pro Naturaa. Raitojen neulominen on vain jotenkin niin rauhoittavaa. Nytkin puikoilla on raitaa tulossa, siitä lisää sitten myöhemmin.

Upea sini-vihreä väri ei kuvassa toistu aivan oikein, lanka on Cascaden Heritagea. Malli on Cookie A:n Monkey, ja tämä on toinen parini kyseisen ohjeen parissa. Kyllä nuo pitsisukat vain kummasti muuttuvat kun ne kastelee ja antaa kuivua sukanpingottimien päällä.

Ja sitten. Alpacan jämiä oli edelleenkin kaapissa Alpakkaisen jäljiltä (mahtavatko loppua ikinä) ja odotellessa Tytin lankalähetystä edellisen postauksen villatakkiin aloitin helpon tuubikaulurin. Dropsin Alpacan lisäksi kaulurissa on käytetty Misty Alpacan kirjavaa sukkalankaa, joka sukassa jotenkin ikävästi raidottui, enkä halunnut siitä sukkaa tehdä. Tuubi on neulottu tasona ainaoikealla, sitten kumpaankin pitkään reunaan reunukset ainaoikealla ja lopuksi ommeltu lyhyet sivut yhteen. Heleppoa kuin heinänteko.

Erään villatakin tarina

Tytti kertoo: Monta vuotta jatkuneesta neuleharrastuksesta huolimatta Se Oikea Neuletakki edelleen puuttuu vaatekaapistani. (Kaikkea muuta sinne on kertynyt, ilmeisesti ihan liikaakin, koska aamuisin on vaikea löytää sopivaa päällepantavaa. Vaatekaappini selvästikin kaipaa kuria ja järjestystä. Se olkoon yksi kehittämiskohteeni tulevalle vuodelle.) Niin, se villatakki. Netissä surffaillessani käyn usein People Treen sivuilla, ja siellä eräs tietty villatakki alkoi loppusyksystä vaivata mieltäni.

Kävin sitä vilkuilemassa yhä useammin, mutta en kuitenkaan raaskinut sitä tilata. Villatakin väri oli minulle epätyypillinen, vaalea beige, mutta silti tunsin voimakasta vetoa tuota takkia kohtaan. Kunnes yhtenä päivänä juuri se takki oli -40% alennuksessa! Olin jo lähes visa-kortti kourassa kun asia tuli puheeksi Nastin kanssa....

Nasti jatkaa: Tytti kyseli minulta, että mitä olen takista mieltä ja että tilaisiko hän sen. Minä sanoin, että itse en kyllä tilaisi vaan tekisin itse samanlaisen. Ja siitähän se ajatus sitten lähti...

Päädyimme Dropsin Alpakkajuhlien villitseminä Dropsin Lima-lankaan, josta Tytti löysi sopivat värit. Kun langat postipaketissa minulle saapuivat, kävi kyllä mielessäni, etten ihan heti olisi niitä Tytin valitsemiksi arvannut :) Silmukkamääriä ja lisäyksiä katselin Tea leaves cardiganin ohjeesta, muuten menin ihan omillani.

Villatakin pääväri on beige ja raidat tummanharmaat. Kaupan sivuilla olleen villatakin mukaisesti kaarroke on raidallinen, kuten myös taskut.  Pääntien reunassa, taskujen ja hihojen reunassa on Tytin kontrastiväriksi valitsemaa leijonankeltaista. Hihoihin tein Tytin toiveesta muutaman raidan ennen joustinta ja ihan hyvältä ne näyttääkin.

 Nappilistat tein yhtäaikaa vartalon kanssa, koska halusin niiden olevan raidalliset kuten kaarrokekin.  Jostain syystä nappilistat on kuitenkin pidemmät kuin muu neule, mutta ei taida käyttöä haitata.

 Seuraavaksi laitan villatakin postiin ja jään odottamaan Tytin reaktiota, että onko tämä nyt se The Villatakki vai tehdäänkö uusi...

Pujoliivin siskokset toivottavat lukijoille mitä parhainta uutta vuotta 2012. Neulominen jatkukoon!

Pehmeät paketit

Tämän joulun paketteihin ystäville kääriytyi kaksi huivia ja yhdet sukat. Muutenkin joulunvietto on sujunut varsin perinteiseen malliin. Meidän pikkuperheemme aattoillan traditioihin kuuluu iltakävely, jolloin bongaillaan ohiajavista autoista ja kadulle näkyvistä olohuoneista näkyviä joulupukkeja. Eilen näimme kaksi punanuttuista partasuuta, viime vuonna tehtyä neljän joulupukin ennätystä ei siis rikottu.

Malli: Stripe study by Veera Välimäki

Lanka: Drops Alpaca

Malli: Kalajoki -sukat by Tiina Seppälä

Lanka: Novita Nalle

Malli: Shetland triangle shawl by Evelyn A. Clark

Lanka: Novita Luxus Alpaca

Acer - again

Ostin syksyn harmauden ahdistamana runsaasti keltaisia lankoja ja kyllä keltaisen villatakin neulominen syysahdistusta helpottaa. Oikeasti. Villatakin mallissa toistin itseäni, sillä tämän ihanan Acer - villatakin olen neulonut jo kertaalleen. Tällä kertaa lisäsin helmaan pituutta semmoiset viisi senttiä ja nyt alkaa olla pituus kohillaan.

Malli: Acer cardigan, Amy Christoffers (raverly)

Lanka: Cascade Yarns 220 Heathers, väri birch, menekki 420g

Puikot: 3,5 mm

Täällä Pohjanmaallakin on lumet vähenemään päin ja päivälläkin on niin pimeää, ettei tahdo kuvia saada otettua. Ensi viikolla on kuitenkin lunta hieman luvattu, joten ehkäpä se joulumielikin lumisateen jälkeen jostakin löytyy. Joitakin pehmeitä paketteja sain kuitenkin aikaiseksi, mutta niistä enemmän sitten aattoillan jälkeen...

Ei sitä näköjään ilman eläintä pysty enää neulekuvaakaan ottamaan.

Vilukissa

Meillä asuu vilukissa joka on tässä tapauksessa koira. Koira, jolla tuntuisi olevan karvoitusta kotitarpeiksi, mutta jolla ei kuitenkaan ole alusvillaa, joka lämmittäisi tarpeeksi kovemmilla pakkasilla. Vielä niitä pakkasia ei ole näkynyt, mutta päätin olla kaukaa viisas ja neuloa Ilona-neidillemme villapaidan niitä odottamaan. Kun ryhdyin puuhaa suunnittelemaan, tutkin netin ohjevalikoimaa ja erilaisia koiran villapaidan ohjeita löytyy kyllä pikkukoirille, mutta vähemmän isommille roduille. Ratkaisu löytyi kuitenkin sitten lähempää kuin odotinkaan, eli ystävämme Novita on aloittanut malliston koirille ja sieltä on tämä palmikkoneuleen ohjekin.

Malli: Neulottu koiran pusero, Novita

Lanka: Novita Jussi, 180g

Puikot: 4mm

Pinkki pusero olisi ollut varmaankin eniten Ilonan mieleen, mutta epäilin, ettei mieheni kehtaa ulkoiluttaa pinkissä villapaidassa sipsuttelevaa koiraa,joten kun lankakaapistani löytyi harmaanvihertävää Novitan Jussi-lankaa, paita syntyi sitten siitä. Paidan keskellä selässä kulkee koko matkan leveäpalmikkoraita, muuten neule on sileää nurjaa neuletta. Ohjeessa olevat pienet lahkeet jätin pois. Kaulus on huivikaulus, ja se tehtiin tavalla, jota voisin hyödyntää omissakin neuleissa. Eli opin jotain uuttakin tämän projektin parissa. Luulin myös, että kyllähän koiran villapaidan parissa illassa kutaisee  mutta kyllä minulla menneen viikon kaikki illat tähän meni, toisaalta Ilonalle piti neuloa se kaikkein isoin koko.

 Ei tämä ehkä kaikkein tyttömäisin neule ole, mutta jotenkin tästä tulee mieleen Englannin maaseutu ja tweedkankaat ja neiti Marple ym sellaiset asiat ja sieltä seudultahan Ilona tai ainakin rodun sukujuuret ovatkin. Ilona kuitenkin tuntui tykkäävän lämmittimestä ja se kai tässä projektissa tärkeintä olikin.

Harmaavarpunen

Nysse sitten on tehty. Ensimmäinen Veeran suunnittelema neuleeni. Ihaillut olen niitä pitkään, mutta vasta nyt pääsin testaamaan hyvin kirjoitetuiksi kehuttuja ohjeita. Kun tämän tunikan ohjeen luin ensimmäisen kerran, en kyllä ymmärtänyt, että miten nuo taskut oikein muotoutuvat. Tunikahan neulotaan ylhäältä alaspäin ja aloitin neulomisen luottaen siihen, että kyllä asiat matkan varrella kirkastuvat. Ja niinhän siinä kävikin. Taskuja varten lisätään pikkuhiljaa aina samassa kohden silmukoita ja lopulta taskupussin silmukat jätetään apulangalle odottamaan ja itse "pussinpohja" neulotaan viimeiseksi.

Langaksi valitsin ohjeen mukaisen langan, jota sattui kaapissa riittävästi olemaan. Harmaana, kuten vuodenaikaan hyvin sopii. Siitä lähti myös ajatus, että otan kuvatkin mustavalkoisena, jossa harmaa näyttää aivan samalta kuin värillisissäkin kuvissa. Harmaalta tuntuu arkikin näinä päivinä, kun ei ensilumesta ole tietoakaan ja joululoma siintää kaukaisena seitsemän viikon päässä. Tein eräänä päivänä lankaostoksia nettikaupassa ja kun paketti saapui, hieman hymyilytti. Olin tilannut pelkästään keltaisia lankoja, ilmeisesti värin tuskassani :)

Täytyy kyllä tunnustaa, että vaikka ohuet langat ja pienet puikot ovat olleet ystäviäni, niin tätä tikuttaessa meinasi kyllä usko loppua. Tässä on kyllä neulomista ihan kotitarpeiksi, vaikka tasku pitikin mielenkiintoa yllä neuleen keskivaiheilla. Lopputulos on kyllä tosi mieleinen ja passeli, mutta ihan heti en kyllä uhoa tätä uudestaan neulovani...

Malli: Still light tunic by Veera Välimäki

Lanka: Drops Alpaca, 370g

Puikot: 2,5mm

Tämän vuoden pappatakki

Kyllä se selvästi syksyä on, kun alkaa neuleet ja neulominen enemmälti mielessä pyörimään. Ravelryssä on tullut kahlailtua iltakaudet aivan innoissaan ja tekemättömiä malleja ja neulomattomia lankoja tuntuu olevan vaikka kuinka paljon. Sohvannurkka onkin mitä mainioin paikka pimeinä syysiltoina neuloen kulutettavaksi.

Pari syksyä sitten neuloin itselleni tummanruskean pappatakin ja tänä vuonna vuorossa oli samantyylinen vaaleanruskeana. Malli on omasta päästä ja neulomissuunta ylhäältä alaspäin. Halusin takista ihan reilusti reiteen ulottuvan lämmittimen ja hieman ylipitkillä hihoilla. Neulepinta on ihan sileää oikeaa ja helmassa ja hihansuissa on reilut joustinneuleet ja taskujen yläreunoissa myös. Joku hämmentävä laskuvirhe tapahtui nappilistaa neuloessa sillä ajattelin tehdä 6 napinläpeä, mutta pääteltyäni neuleen, tajusin reikiä olevankin vain 5. En jaksanut purkaa vaan ajattelin kokeilla että toimisiko 5 nappia käytössä kuitenkin, pahemmin irvistelemättä.

Se papan parempi takki

Malli: omasta päästä

Lanka: Novita Nalle beige, menekki 400g

(tämä väri muuten tuoksahti nenään yllättävän paljon lampaalta!)

Puikot:3mm

Sukkakimara

Minulla on yleensä ainakin yhdet sukat puikoilla koko ajan. Fiiliksen mukaan tartun joko niihin tai sitten johonkin muuhun tekeillä olevaan neuleeseen, joita on yksi tai kaksi. Minulla on harvoin enempää kuin kolme työtä kerrallaan kesken. Jos jostain syystä näyttää, että sutta tulee, niin puran tekeleen surutta pois kuleksimasta. Sukkamalleissa  yksinkertaisuus on valttia, varsinkin kun neulon enimmäkseen telkkarin ääressä enkä jaksa kaavioita tuijotella. Tässäpä kesän aikana valmistuneita sukkia, olkaatten hyvät!

Malli: Cable rib socks Favorite socks -kirjasta

Lanka: Cascade Heritage

Fiilis: Lanka on ihanaa ja siitä voisi tehdä jotain isompaakin, jos vain osaisi päättää värin... Sukat meni lahjaksi rakkaalle ystävälle <3

Malli: Hiiumaa Mismatched mates, Knitting on the road -kirjasta

Lanka: Drops Fabel

Fiilis: Eriparisukat :)

Malli: Ziggy, Knitty summer 08

Lanka: Drops Delight

Fiilis: Teki mieli tehdä välillä jotain muutakin kuin tasaraitaa ja silmääni osui hauska siksakraitasukkamalli (sanahirviö!). Mutta miksi ihmeessä valitsin siihen noin rumat värit? Omissa silmissäni nämä on kyllä melkoiset rumasukat mutta eriäviäkin mielipiteitä kuulemma on...

Malli: Oak ribbed socks, Knitting vintage socks -kirjasta

Lanka: Misti Alpaca Hand paint sock yarn, väri Robin  Hood

Fiilis: Lanka on upean väristä, mutta sukkalankana kestävyys on arvoitus, kovin on pehmoista. Täydestä menee unisukkana.

Ihanuuksia

Kun Titityylle tuli Madelinetoshin lankoja valikoimiin, klikkasin niitä samantien ostoskoriini. Värin valitseminen oli vaikeinta ja päädyinkin ensimmäisenä turvalliseen harmaaseen enkä kyllä joutunut pettymään. En väriin enkä lankaan. Melko hintavaahan se on, mutta kolmesta vyyhdistä saa jo ihan hyvänkokoisen neuleen. Tämä rento neule syntyi ylhäältä alaspäin sileänä neuleena ja lopuksi neuloin etureunaan sileällä nurjalla kaistaleen. Neuloin tarkoituksella melko löysää, että neule roikkuisi rentona ja lisäksi lisäsin etukappaleiden etureunoissa tasaisesti silmukoita että etureunoista tulisi hieman pidemmät kuin takaosasta. Hieman ennenkuin kerä alkoi loppumaan, aloin raidoittaa toisella kerällä ettei kerien vaihtumiskohta tulisi näkyviin, mutta nämä vyyhdit taisivat olla aika samanvärisiä koska en erottanut väreissä mitään eroja.

Malli on omasta päästä.

Lanka: Madelinetosh merino light, väri Tern, menekki 300g

Puikot: 3mm

Saanen esitellä samalla myös perheeseemme ilmestyneen toisen ihanuuden, Ilona-neidin. Talo tuntui vanhan koiramme mentyä niin tyhjältä ja kaipasimme ulkoilukaveria joten aloimme pikkuhiljaa etsimään uutta sohvanvaltaajaa. Se löytyikin yllättäen melkein samantien naapurikunnasta ja saapui meille koeajalle. Ja taisi tulla jäädäkseen :)

Happamia, sano...

Melkein yhtä jalkaa pihlajanmarjojen kanssa kypsyi tämä neule. Juhannuksen tienoilla houkuttelin hiipunutta neuleintoani perinteisin menetelmin, eli selaamalla neulekirjojani sekä silittelemällä lankakaappini sisältöä. Olin ostanut New England Knits -neulekirjan aiemmin talvella ja muutama kirjan neuleista jäi jo ensi selaamalta mieleen. Kirjahan lupaa "iättömiä malleja modernilla twistillä" ja sitähän ne ovatkin. Joskus (tosin aika harvoin) käy niin onnekkaasti, että neuleohje kohtaa lankakaapissa jo olevan langan ja neule pääsee samantien puikoille.

 Cranston Coat aloitetaan uumalta, eli ensin neulotaan vyötärölle tuleva pitsi-pampula-systeemi. Aloitin sen vielä epäillen neuleintoni äkillistä paluuta ja ajattelin, että eipä tuosta korkealta tipu jos parin mallikerran jälkeen jää neule alkutekijöihinsä. Yllättäen kuitenkin paksulla langalla ja puikoilla (4,5mm, wohoo!) neulominen tuntuikin ihan mukavalta ja joutuisalta. Kun vyötärökaitale oli valmis, poimittiin reunoilta silmukat niin ala- kuin yläosaakin varten. Ohjeessa neulotaan erivärisellä langalla lopuksi pitsineuleiden taakse sileällä neuleella suikale, jonka tarkoitusta en aivan ymmärtänyt ja jätinkin sen pois. Kaulus ehkä saattaisi kaivata tukevuutta lisää ja mietinnässä onkin, että teenkö siihen kuitenkin vielä vuorin. Myös napituslistan neuloin hieman eri tavalla kuin ohjeessa. Näyttääpä muuten kuvassa epäilyttävästi siltä, että toinen etukappale on pidempi kuin toinen tai nepparit eivät olisi ihan täysin samalla korkeudella. Ei tuota kyllä livenä huomaa. En korjaa.

Ei mahda mitään, mutta jotenkin tämän neuleen kanssa tuli dejavu -fiilis. Että olenkohan tehnyt tämän kenties ennenkin?

Edit. Lanka on Dropsin Nepalia, menekki 650g.

Teenlehtiä

Tyttilästä päivää - pitkästä aikaa! Luova käsityötauko oli ihan tarpeellinen, nyt pää pursuaa intoa ihan uudella tavalla. Jatkossa pitää vaan varoa peukun ylirasitusta, se on aika ikävä vaiva.

Tea Leaves Cardiganin ohjeen ja langat tilasin jo viime syksyn lopulla ja vihdoinkin se valmistui. Sopivasti syksyyn, vaikka nyt onkin vielä kesä. (En tarkoituksella lainannut tähän sitä yhtä laulua, koska se renkutus jää ikävästi soimaan päähän tuntikausiksi. Tiedätte varmaan biisin.)

Tällainen one piece-seamless-top down - malli on kyllä ihan huippu. Kun lopetat neulomisen, työ on ihan oikeasti valmis eikä sinua odota epämääräinen kasa irrallisia kappaleita, jotka pitäisi vielä ommella yhteen vain huomataksesi että tekele on pieni/suuri/muuten vain epäsopiva. Minulle on käynyt liian usein niin, joten jatkossakin suosin näitä knit and wear -juttuja.

Totuuden nimissä on kuitenkin kerrottava, ettei projekti suinkaan mennyt niinkuin Strömsössä. Ihan alkuun tuli se peukkuvaiva. Sitten huomasin etten tykännytkään ohjeen mukaisesta kaarrokkeesta. Ohjeen kaarrokkeessa silmukoita välillä lisättiin, välillä kavennettiin jolloin muodostui sellaista aaltoilevaa pintaa. Joten purin kaarrokkeen pois ja neuloin sen uudestaan ilman ylimääräisiä lisäyksiä ja kavennuksia. Ensi kierroksella myös helmasta tuli liian pitkä, joten purin sieltä ylimääriset 15 cm pois. Tähän mielestäni sopi paremmin "rotsimallinen"-pituus.

Malli: Tea Leaves Cardigan (sovellettuna) (Ravelry-linkki)
Lanka: Cascade Heathers, sävy Straw, n 400 g

Nyt on taas kuulemma metsät pullollaan mustikkaa. Tein päivänä muutamana ihanaa savolaismallista mustikkajälkiruokaa eli rättänää. Tunnetaan myös mustikkakukkona. Todellista herkkua jäätelön ja kahvin kanssa. Jos kiinnostuit, ohjeita löytyy netistä kyllä rättänä-hakusanalla. Nam!

Polku

Vaikka kuuma intiaanikesä on tottakai vielä tulollaan, niin alkavat koulut ja tämänpäiväinen sää väkisinkin saa ajatukseni syksyyn. Syksy on aina ollut minulle rakasta aikaa, uuden alkamisen aikaa. Kouluaikoina odotin innoissani uusia koulukirjoja ja koulutarvikkeita, vanhempana olen monesti aloittanut syksyisin jonkun uuden harrastuksen. Ja vaikkei uutta harrastusta joka syksy aloittaisikaan, niin tuleehan sentään Novitalta uusia lankoja :) Puro-lankaa en ole kokeillut vieläkään, mutta kun marketin hyllyssä odotteli samaan tyyliin värjätty (vai kehrätty, mikä lienee oikea termi) ohuempi lanka, niin täytyihän se korkata.

Uusi lanka on saanut nimekseen Polku ja siinä on viisi erilaista värimallia, joista neljään on ikäväkseni sotkettu inhokkiväriäni violettia. Olen yrittänyt siedätyshoidattaa itseäni tuon värin suhteen ja jotkut lilaan vivahtavat sävyt, kuten munakoiso, alkavat jo melkein viehättää. Ostin kokeiltavaksi sävyt Paprika ja Porkkana. Lankaa suositellaan neulottavaksi numero 3 puikoilla, mutta aloitin sukat ihan pokkana 2,5 millisillä ja jonkin aikaa posoteltuani satuin nostamaan tekelettäni niin, että näin auringon iloisesti paistavan neulepinnan läpi... Eli saadakseni sukkana kestävää -ah niin ihanaa peltiä-, joutuisin neulomaan tätä reilusti ohuemmilla puikoilla. Mutta koska olin jo päässyt vauhtiin näissä koukuttavissa raidoissa, niin muutin suunnitelmat lennosta ja päätinkin tehdä säärystimet. Hieman tiukahkot ovat kyllä vielä siihen mutta odotan neuleen plörähtämistä...

Kiitos Johku! Saimme häneltä mukavan tunnustuksen ja kyllähän nämä aina mieltä lämmittää, varsinkin nyt, kun kärsinyt motivaatio-ongelmista.

Tunnustukseen kuuluu, että kertoo itsestään seuraavat kolme asiaa (Tytti kertokoon omansa, jos tahtoo):

Lempiväri:  Vihreä se on ollut jo kauan. Keltaisen, oranssin ja jopa punaisen tietyt sävyt viehättää myös, vaikkakin pieninä ripauksina. Tosin useimmiten päälläni taidetaan nähdä kuitenkin farkunsinistä  ja harmaata...Sisustuksessa olen rohkeampi, eikä kotonamme taida olla yhtään valkoista seinää.

Lempiruoka: Vaihtelee kausittain. Tykkään perinteisistä suomalaisista ruuista, muusista karjalanpaistiin, mutta myös eksoottisempi mättö käy. Kokeilen mielelläni reseptejä ja useimmiten saan aivan syötävää aikaiseksi.

Minne haluaisin matkustaa: Olen aina jostain syystä halunnut käydä viidakossa ja nähdä apinoita. Myös Skotlannin nummimaisemat tahtoisin nähdä.

En tällä kertaa jaa tunnustusta eteenpäin, kiitänpähän vain kaikkia, jotka ovat meitä vuosien saatossa kommentoineet ja kannustaneet.