31.3.2013

Housujen uusi elämä

Olen tänä talvena urakalla yrittänyt pienentää vaatekaappini sisältöä. Olen myynyt vaatteita kirppiksellä, huuto.netissä, lahjoittanut UFFille ja ystäville, huonoimmat kantanut suoraan roskikseen. Murheenkryyni tuntuvat olevan housut. Ne eivät kirppiksellä juuri mene (harva kai jaksaa alkaa sovittamaan), huuto.netissä sama juttu. Vähän pidettyjä housuja on sääli laittaa roskiinkaan. Jotain piti siis keksiä. Esimerkiksi minulla oli paksusta puuvillakankaasta tehdyt reisitaskuhousut, jotka ovat jo kieltämättä vähän liian leveät nykymuotiin, mutta joilla on minulle nostalgia-arvoa. Ajattelin tehdä niistä jotain muuta.
 A4-arkkia kaavana käyttäen leikkasin housuista reisitaskut irti, lahkeesta lisää arkin levyistä kaistaletta ja hieman kapeampaa sivuja ja hihnoja varten. Valitsin sopivan vuorikankaan ja leikkasin siitäkin samanlaiset palaset. Sitten surauttelin kassin kokoon. Housujen kangas oli sen verran tanakkaa ja taskut vielä vahvistivat sitä, joten mitään vahviketta en kankaiden väliin laittanut. Monesti kun teen kasseja, niin laitan väliin ohutta vanua tukevoittamaan rakennetta.
Olen vähän yllättänyt itsekin, että todellakin vain "surautin" tämän laukun, jota kai messenger bag:iksikin kutsutaan. Yleensä minulle tuppaa ompeluprojekteissa tulemaan jotain kämmejä tai vastuksia, mutta tämä oli kuitenkin rakenteeltaan niin yksinkertainen, että onnistuin kertalaakista.
 Ja kun hyvään alkuun päästiin, niin jatkoin farkkujen parissa. Ne ovat toinen ongelma vaatekaapissani koska niitä on liikaa ja muoti vaihtuu muutaman vuoden välein. Eräistä leveälahkeisista farkuista leikkasin lahkeista palat ja tein kässäpussin Hääräämön ohjeella.
 Pussista kurkkii keskeneräinen työ, jossa on ehkä kauneimman väristä vihreää lankaa ikinä.

29.3.2013

Sydämellistä pääsiäistä

Kukaan ei ole varmaan voinut olla huomaamatta noita messeviä kevätkelejä, joita meille on tarjoiltu viime päivät eikä loppua näy. Tuhdit yöpakkaset ovat kuitenkin pitäneet huolta siitä, ettei lumikerros liian nopeasti pääse ohenemaan. Ei sillä, että olisin siitä huolissani, nimittäin suurella innolla alkanut hiihtourani ei ottanut sitten kuitenkaan kipinää... Hiihtelyni on rajoittunut viikonloppuihin ja pysytellyt tehtyjen latujen ulkopuolella. Osittain siksikin, että koirat eivät ole tervetulleita niille ja haluaisin ulkoilla koko perheen voimin. Olisi kyllä mukavaa, jos läheltä löytyisi latu, jossa saisi vaikka tiettynä iltana viikossa hiihtää koiran kanssa.
 Nämä sukat neuloin jo jokin aika sitten. Lovesocks -ohjeen nähtyäni piti alkaa niitä välittömästi neulomaan ja tiesin heti kenelle ystävistäni nämä seilorihenkiset sukat lahjoitan. Taisivat olla mieluisat :) Näitä aion kyllä tehdä lisääkin ja näin ravelryssä version, jossa sydämen tilalla oli koiran tassunjälki. Ihanat!
 Pääsiäisherkuksi leivoin mehevän porkkanakakun. Nauttikaamme auringosta ja pitkästä vapaasta!

23.3.2013

Yhdestä kerästä

Kevään kynnyksellä valmistui Tyttilän ensimmäinen neule vuodelle 2013. Verkkainen on tahti, mutta alan nyt hyväksyä sen, että en ole niin himoneuloja kuin ehkä haluaisin. Näillä mennään mitä on!

Kauluri on tekaistu yhdestä kerästä ja tuo kerä on peräisin Kerästä (huomaa vekkuli sanaleikki). Lanka on ihanaa Lang Donegalia (100% merinovillaa), josta mieluusti tekisin villapaidankin. Kauluri on yksikertainen rinkula, jonka yläreunaan tein pienen laskoksen ja kookosnapin. Lämmittää ja piristää. Tykkään.


Minulla on hieman kummallinen suhde koruihin. Pidän niistä, mutta en oikein osaa käyttää niitä. Erityisesti pidän käsityöläisten valmistamista persoonallisista koruista, joissa on rouheaa meininkiä (suokaa anteeksi kulunut ilmaisu). Kun eksähdin kerran Nousevan Myrskyn verkkokauppaan, olin myyty. Sieltä kotiutui kaunis rannekoru, joka on valmistettu kierrätetystä kumista. Tätä korua olen käyttänyt omassa mittakaavassani todella paljon - tykkään todella paljon.





10.3.2013

Pauli ja pojat

Kun olin nähnyt Ravelryssä tarpeeksi monta kivaa toteutusta Paulie- villatakista, päätin itsekin kokeilla. Malli on mukavan rento ja ennenkaikkea raidallinen :) Olin säilönyt jo pitkään lankakaapissani kolmea vyyhtiä harmaata Cascade Heritage Silkiä ja niille etsiskelin sopivaa raitaväriä. Keltainenkin olisi ollut kiva mutta oliivinvihreä Väinämöinen voitti. Harmaa jotenkin taittoi sen sävyä aikalailla ja se näyttää kapeana raitana harmaassa pinnassa vain vaaleanvihreältä, toisin kuin sukissa, jotka tein villatakista jääneistä langoista.
 "Oiskohan kiva tällanen kuva, jossa näkyy sekä sukat että villatakki?"
 "Hei Mies, tuutko ottamaan kuvia? Ota suoraan ylhäältä että sukat ja neule näkyy."
 "No ota semmoinen pönötyskuva jossa katson arvoituksellisesti kaukaisuuteen."
 
Tuo Heritage silk oli aivan unelmalankaa neuloa. Sileää ja sopivasti liukasta. Valmis neulepinta kiiltää himmeästi. Neuloin muuten aika orjallisesti ohjeen mukaan, mutta jätin kauluksesta sen shaaliosuuden pois, koska monissa toteutuksissa se ei näyttänyt pysyvän taitettuna vaan törötti ikävästi.
 "Hei mutta kaikki neulekuvat on parempia kun on kissa mukana kuvassa! Alpooo, tuuppas tänne!"

 "Jääköhän näissä kuvissa nyt se itse asia jotenkin taustalle?"
 
Takin nappilistan viimeistely tehtiin i-cordilla, millä siitä saikin lisää "sitä jotain" neuleeseen. Kolme vyyhtiä harmaata ja yksi vyyhti vihreää siis meni näihin molempiin. Olen tyytyväinen.

7.3.2013

Would you like some lemon bar?

Tunnustan tässä katsovani säännöllisesti Kauniita ja rohkeita. Olen katsonut jo vuosia. En oikeastaan osaa edes kunnolla kertoa että miksi, mutta yritän. Ensinnäkin sarja tulee telkkarista minulle täydelliseen aikaan. Työpäivä on ohi, ruokaa saatu ja ennen iltalenkkiä on mukava köllähtää hetkeksi sohvalle neulomaan ja silloin ei mitään liian monimutkaista jaksa seurata. Kaukkareita ei kannatakaan katsoa liian ryppyotsaisesti, se on saippuamaailmaa, jossa voi tapahtua mitä vaan (mutta ei kuitenkaan mitään liian jännää eikä roisia) ja asiat kerrataan vähintäänkin tarpeeksi monta kertaa että jos keskittyy hetkeksi neuleeseen niin mitään ei ole menetetty.
Juurikin ne uskomattomat juonenkäänteet, tyhjästä ilmestyvät uudet siskot tai veljet, kuolleiksi luultujen ihmisten palaamiset, ampumistapaukset ja ennenkaikkea aina vaan yhteen palaavat Ridge ja Brooke tekevät sarjasta suurta viihdettä, jota pitää välillä nauraen katsoa. Minähän toki luen netistä juonipaljastukset jo etukäteen mutta silti vain juonittelujen ja kolmiodraamojen kehkeytymistä on kutkuttavaa seurata. Toki välillä se asioiden jauhaminen tai moraaliopetusjaksot (näitä on ollut mm. L.A:n asunnottomista ja keuhkosyövästä) saavat minut lähtemään lenkille jo ennen kuutta. Siltikin rakkaus Kaukkareihin on säilynyt. Jos minulla on kohtalotovereita niin he tietävät että mitä leivonnaisia Forrestereiden sukujuhlissa tarjoillaan. Löysin niihin ohjeen Leivonnaisia herkkusuille -kirjasta ja ne maistuivatkin varmasti lähes yhtä hyville kuin Pamela itse olisi ne leiponut!
Lemon Bars
 
Pohja
4,5dl vehnäjauhoja
1,2dl tomusokeria
ripaus suolaa
230g suolatonta voita
2tl raastettua sitruunakuorta
 
Päälle
2,5dl sokeria
3 kananmunaa
1 dl vastapuristettua sitruunamehua
3tl raastettua sitruunankuorta
 
Kuumenna uuni 170-asteiseksi. Mittaa pohjan aineet kulhoon ja vatkaa sähkövatkaimella kunnes seos on murumaista. Puristele seos käsin kiinteäksi ja painele se tasaisesti vuoan (33x23x5 cm)pohjalle. Paista levyä noin 20 min tai kunnes se on vaaleanruskea. Jätä uuni päälle. Anna levyn jäähtyä hieman. Mittaa päällyksen ainekset kulhoon ja vatkaa sekaisin. Kaada seos varovaisesti taikinapohjan päälle ja nosta takaisin uuniin. Paista 20 min tai kunnes reunat ovat ruskeita ja päällys jähmettynyt. Anna levyn jähmettyä kokonaan ennekuin leikkaat sen paloiksi.
 
Ihanan kirpeää ja tahmeaa!


2.3.2013

Kevätaurinko

Mikäs se siellä häikäisee...?
 Se on mun uusi huivi, joka loistaa kilpaa kevätauringon kanssa :) Nämä kuvat on otettu jo melkein kaksi viikkoa sitten, jolloin oli mahtava huurre puissa ja aurinko paistoi. Toisin kuin nyt, kun nurkissa viima ulvoo ja lunta viskoo. Mutta kyllä se kevät sieltä  on tulossa, talitintitkin ovat laulaneet titityytä jo viikon verran.
 Huivin malli on helppo mutta päästää langan hienosti oikeuksiinsa. Vyyhdistä tulee jo ihan mukavan kokoinen kaulahuivi ja tässä värissä piristää niin mieltä kuin asuakin.
Malli: The Age of Brass and Steam Kerchief by Orange Flower
Lanka: Madelinetosh sport, värinä Candlewick
Puikot: emmuista, oisko 3,0mm?