27.9.2012

Pehtoorit




Ostin ensimmäisen, ison punaisen Pehtooripannun melkein 10 vuotta sitten. Sen jälkeen on kokoelmani pikkuhiljaa kasvanut kun kohtuullisen hintaisia on maailmalla tullut vastaan. Keltaisesta pannusta puuttuu kannen nuppi mutta muuten nämä söpöläiset ovat melko hyväkuntoisia. Olen yrittänyt etsiä tietoa, että minkävärisinä näitä on aikoinaan valmistettu (tietääkseni näitä on valmistettu myös uustuotantona) mutta varmaa tietoa en ole löytänyt. Sen tiedän, että sarjastani puuttuu ainakin tummansininen pannu ja vissiin mustiakin on tehty. Onko joku teistä nähnyt omin silmin muunkin värisiä Pehtooreita?

17.9.2012

Ruskan puutteessa

Tänä syksynä ei ainakaan täällä meillä saada kunnollista ruskan väriloistoa ihailla, koivuja kun vaivaa lehdet ruskettava sienitauti. Onneksi tunnelmaan voi joskus päästä vähälläkin, vaikka sitten iloisen keltaisilla pillihousuilla :) Ja uusi villatakki on oiva tekosyy lähteä vähän ulkoilemaan ja ottaa samalla muutamia syksyisiä kuvia.
Kun loppukesästä neulemojoni löytyi, tein vierailun Titityyn verkkokauppaan ja tilasin langat samantein useampaankin neuletakkiin (ja muutamiin sukkiinkin). Vihreää Cascaden Eco+ -lankaa tilasin kolme vyyhteä ja se olikin tarpeen, sillä kahdesta tätä uusinta ihanuutta ei olisi tehnytkään. Malli on Veeran, taskujen muodostakin sen jo arvaa :). Ne ovatkin tämän mukavuusneuleen juju, muuten malli on simppeli. Viihdyin hyvin neuleen parissa jo tehdessä ja mukavalta kaverilta tuntuu valmiinakin.


Ilona-neidin viihdyttämiseen tarvitaan vielä vähemmän. Tarvitaan tennispallo, hieman pehmeää hiekkaa ja ihminen joka palloa heittää. Kaksi viimeksi mainittua eivät ole edes pakollisia. Eikä aina ensimmäinenkään.
Lisää ruskan värejä alkaa postilaatikosta kolahtelemaan lokakuun alusta lähtien sillä liityin Villavyyhdin Neulekerhoon. Olo on kuin joulupukkia odotellessa! Jännittävää on kyllä alkaa neulomaan toisen valitsemista langoista mutta elleivät värit tai neulemallit ole juuri itselle hyvät niin jouluhan on tulossa...
Malli: Magnanimity cardi by Veera Välimäki, Knitscene winter 2010
Lanka: Cascade Eco+, väri Turtle, menekki 550g
Puikot: 5 mm

15.9.2012

Sammalpeti

Kissojen syvästi rakastama, huovutettu peti tuli tiensä päähän jokin aika sitten. Siinä oli nukuttu ahkerasti ja aika monta kertaa siihen oli oksennettukin. Huolimaton henkilökunta pesi pedin liian kuumassa ja sehän tietty kutistui ja muuttui kummalliseksi möykyksi, johon ei enää kaverukset mahtuneet. Uutta siis tarvittiin. Kodin Anttilasta löytyi Novitan Tuubi-ontelokudetta, jota kokeilin petiprojektiin. Pedin reuna on hieman lerppa, mutta se näytä haittaavan loppukäyttäjiä. Kude on 50% puuvillaa ja 50% akryyliä, joten lämmittäviä ominaisuuksia siinä ei ole. Sehän on lämpöä rakastaville korateille iso miinus, mutta pedin loppusijoituspaikka tulee olemaan uuninpankolla, joten eiköhän siellä tarkene viluisempikin karvakuono.



 Tässä vielä ihmetellään uutta makuupaikkaa.




"En mahdu tähän oikaisemaan."



"No, mahdun sittenkin. Kelpaa."


----------------

Muistatteko kun kaipailin sammalenkasvatusvinkkejä kolme vuotta sitten? Piimä on ilmeisesti tehokas apu siinä hommassa, mutta tadaa - sitä ei tarvittu. Komea sammal alkoi puskea kivien välistä ihan itsestään. En tunnista sammalia laisinkaan, mutta olen erottavinani sieltä ainakin viittä eri sorttia. Toki seassa kasvaa myös rikkaruohoa, mutta niitä olen yrittänyt pitää kurissa kitkemissessioilla. Kaunista!
 





12.9.2012

Sukkasato

Mihimpä sitä tiikeri raidoistaan pääsee, taikka Nasti raitasukistaan. Ei kulunut kesä ilman raitojen soljumista puikoilla. Tässä tulokset. Ihailkaa myös pihapihlajaamme, jonka oksat aivan roikkuvat kypsyvien marjojen painosta. Että räkättirastaita ootellessa.
 Lankoina on kaikissa yksivärinen Dropsin Fabel sekä liukuvärjätty sukkalanka, keskimmäisissä Dropsin Delight ja reunimmaisissa Pälvi- villatakista ylijäänyttä  Marks & Kattens Fame Trendiä.
Mikä kumma siinä lienee, että tuntuu kuin valokuvaustaitoni olisivat taantuneet? Kaikki kuvat tahtovat palaa puhki eikä homma enää innostakaan siihen malliin kuin vielä pari vuotta sitten. Kaipa se on normaalia elämänkulkua, välillä joku homma kiinnostaa ja kiinnostuksen myötä myös yleensä alkaa sujumaan, välillä into lopahtaa ja touhu maistuu puulta. Onneksi kuitenkin neulominen maittaa, tällä hetkellä :)