23.11.2013

Kompiainen

Lapsena semmoisia kovia karkkeja sanottiin kompiaisiksi. Värejä niissä oli monia mutta yksi oli puna-valkoraidallinen, kaipa ne oikeasti on jotain polka-karkkeja. Kompiaiset alkoi vain pyöriä mielessä kun näitä sukkia neuloin, sen verran herkullista raitaa syntyi. Punainen on Väinämöistä värissä tiili ja valkoinen on Dropsin Fabelia.
 Nämä mustat sukat aloitin jo elokuussa ja kirjasin aloituksen ravelryyn enteellisesti Musta marraskuu -nimellä. Oikeasti mallin nimi on Oi ihana toukokuu ja ohje löytyy täältä. Malli on hieno yhdistelmä pitsiä ja sileää neuletta. Mustalla langalla, syksyn koko ajan pimentyessä, neulominen ei kuitenkaan ollut kovin nautinnollista ja siksipä valmistuminen venyi marraskuulle saakka. Onneksi pari päivää sitten tänne satoi lunta joten marraskuun loppu muuttuikin valkeaksi.
 Valkoisia ovat myös koiran karvat, jotka mustissa sukissa näkyvät turhankin hyvin... Nämä sukat taitavat jäädä omaan käyttöön koska en kehtaa näitä lahjaksikaan antaa. Muuten neulotut joululahjat ovat täällä jo hyvällä mallilla, miten teillä?

17.11.2013

Aitoa makua


Nasti kertoikin jo pari postausta taaksepäin neuleiden adoptioprosessista: aina tavatessamme adoptoin häneltä  pari pitämättä jäänyttä neuletta tänne Tyttilään ja kokeilen, tulisivatko ne minulla käyttöön. Yleensä tulevat, mutta joskus on jokunen neule palautunut pitovaikeuksien takia takaisin Nastille purettavien neuleiden pinoon.

Viimeisimmän siskoviikonlopun adoptiot olivat raidallinen villatakki Paulie sekä ihana harmaa minimalistinen tunika. Tunikan ainoa miinus olivat 3/4-mittaiset hihat, joiden kanssa en oikein ole sinut. Päätin jatkaa hihat täysimittaisiksi. Kuten kuvasta näkyy, jatkot on tehty eri langasta kuin tunika muuten. Syystä että alkuperäistä lankaa ei ollut enää saatavilla (Rowan Scottish Tweed 4 ply). Tilasin vähän-sinne-päin-lankaa (Rowan Fine Tweed), joka oli aika kivaa ja toimii vaalean harmaan kanssa ihan mukavasti.




Saattaapi olla että teen tunikaan vielä pienen taskun tai pienennän kaula-aukkoa, koska tummaa lankaa jäikin vielä reilusti. Harmaa tunika ja raidallinen Paulie täydentävät mukavasti vaatekaappiani, eivätkä ole palaamassa maitojunalla Nastille :)



Sitten kyökkiasiaa. Keittiön kuivakaappia kaivellessani huomasin, että sieltä löytyy kolmensorttista talkkunaa - tuota suomalaista superfoodia runsaan kuitupitoisuutensa takia. Pusseissa oli savolaista kotitalkkunaa, Kainuun talkkunaa sekä aitoa hämäläistä talkkunajauhoa. Talkkuna on siis paahdettua viljaa tai viljaseosta, jossa mukana voi olla myös esim. hernettä ja joskus myös suolaa. Ilmeisesti käytetty vilja riippuu vähän maakunnasta. Wikipedian mukaan hämäläisessä talkkunassa käytetään kauraa, muualla pääasiassa ohraa. Myös talkkunan paahtoaste ja karkeus vaihtelee talkkunalajeittain.
 


Talkkunoissa todellakin on eroja, siksi meilläkin on niitä useampaa laatua.  Paras puuro tulee  kainuulaisesta tai savolaisesta talkkunasta, koska ne ovat selvästi karkeampia ja tummempia hämäläiseen jauhoon verrattuna. Hämäläinen jauho taas sopii oivallisesti toisenlaiseen herkutteluun. Oma suosikkini on annostella kulhoon (turkkilaista) jugurttia, marja-aroniahyytelöä ja runsas keko talkkunajauhoa. Herkkua. Huom! Jos joku talkkunanvalmistaja lukee tämän, otan mielelläni testiin myös muita talkkunalaatuja  :)

Talkkunapussien visuaalinen ilme hieman hymyilyttää. Vaikka kyseessä on perinteinen tuote, voisiko ilmettä hieman modernisoida? Se saattaisi tavoittaa uusiakin potentiaalisia kohderyhmiä, mikä ei varmaan olisi valmistajille haitaksi. Vaikka toisaalta, nykyiset etiketit ovat kyllä omalla karulla tavallaan sympaattisiakin. Vai onkohan karuhko ilme sitä aitoutta, millä talkkunaa monesti markkinoidaan...?

Onko muuten Pujoliivin lukijoissa muitakin talkkunan ystäviä? Olisi kiva kuulla, mikä on suosikkisilaatusi ja käyttötapasi.

6.11.2013

Vihreän paluu

Viime vuosina olen suosinut asusteissani keltaista mutta nyt vanha suosikkini vihreä tekee komean paluun. Oliivinvihreä on edelleen se ykkönen, mutta myös kirkas ruohonvihreä tai miksi sitä sävyä nyt kutsuisi, viehättää kovasti. Milloin mahtaa mintunvihreä hiipiä vaatekaappiini... Toivottavasti ei koskaan.
 Lehtipipo valmistui Dropsin Alpacasta ja ohje löytyy täältä. Kirjoneulehan on paksumpaa kuin yksivärisenä tehty pipo, joten Alpacastakin neulottuna tämä tuntuu olevan sopivan lämpöinen, ainakin vielä näin syksyllä. Kova tuuli kuitenkin taitaa ujeltaa pipon läpi niin että heilahtaa. Tämä kuten lähes kaikki pipot näyttäisivät paremmalta runsaskutrisemmassa päässä, mutta näillä mennään.
Samansävyisestä Dropsin Nepal-langasta tuli pipolle pariksi lapaset, mallina Eugenia's mittens. Rintapielessä on Neulojien yönä tilaamani hauska rintaneula, jota kannan ylpeydellä :)