Treysta

 Dropsin merinomania-alesta ostamani Merino Extra Fine -langat päätyivät tähän Treysta-paitaan. Paidan ohje löytyy Laine Magazinen kolmosnumerosta, jonka sain Tytiltä joululahjaksi. Jos lähilankakaupassani olisi ollut ohjeen mukaista ruosteenväristä Lettlopia, olisin tehnyt paidan siitä mutta tämä pehmeämpi versiokin on kyllä kiva. Lanka kuulemma nyppyyntyy armottomasti mutta se on sen ajan murhe. Ja reissupaitana kelpaa sitten kuitenkin.

Paita neulotaan ylhäältä alaspäin ja paras osuus, eli kirjoneulekaarroke tehdään alkuvaiheessa. Sen jälkeen paita on sitä pakkopullaa eli yksiväristä sileää. Kaula-aukko on kyllä aavistuksen isonlainen ja venähti kastelussa vielä lisää. Ehkä pieni joustinneule voisi tehdä terää. Tykkään puserosta kuitenkin tosi paljon, ja siitä tuli muuten erittäinkin sopiva,

 Neule on kuvattu juhannuksen aikaan lapsuusmaisemissani Kainuussa.

Lomasukkia

  Vaikka olen keskittynyt tänä kesänä enimmäkseen lankojen ostamiseen ja uusien neuleprojektien aloittamiseen, muutamat sukat valmistuivat kuitenkin kuin varkain.

 Eriparisukat Tukuwool sock -jämäpalleroista. Yksikään väri ei vielä loppunut joten lisää seurannee. Nämä lahjoitin äidille kun näistä tuli minun jalkaani vähän reilut.

Ostin kokeeksi muutama kerän Kaupunkilankaa. Nämä siniset ovat Rotvallia (väri 60), joka on noin Nalle-langan vahvuinen sukkalanka. Sama muovisehko tuntuma oli myös neuloessa. Malli on Petty Harbour, joka läytyy ilmaiseksi ravelrystä. Ihan koko kerää en saanut näihin menemään, joten jämälankapussi saa jälleen täytettä.

 Nämä sukat tein ihan alusta saakka Tytti mielessäni. Lankana on Drops Fabel harmaa (väri 115) sekä kelta-vihreä (väri 919). Tein 3o1n -ribbiä ja raidoitin värikkäällä aina 3 kerrosta ja harmaalla vuorotellen 1 tai 2 kerrosta. Tytti tykkäsi sukista, kun lahjoitin ne meidän perheen naistenreissulla Kolille. Pitihän ne sukat kuvata myös siellä kansallismaisemissa. Ja vähän neuloa livauttaakin.

#muhulove

 Kävimme Tytin kanssa tyttöjen reissulla Saarenmaalla, Virossa. Mukanamme oli myös äiti ja äidin ystävätär ja vietimme oikein mukavat kolme päivää Kuressaaressa, Saarenmaan ainoassa kaupungissa. Matka sinne oli suhteellisen pitkä, 6 tuntia Helsingistä. Eipä siellä sitten juuri turisteja näkynyt, ei ainakaan aasialaisia eikä amerikkalaisia, joita kyllä yleensä kaikkialta löytyy. Tokihan Kuresssaari elää turisteista mutta itse kaupunki oli kuin pienoismalli Tallinnasta mutta ilman ryysistä. Ainoan pääkadun varressa olivat kahvilat ja ravintolat mutta jos meni viereiselle pikkukadulle, vastaan ei yleensä tullut ketään. Korkeintaan paikallinen mummo kauppakassi kädessään. Pikkukujilla sai rauhassa kurkkia ihmisten hurmaaville pihoille, joissa ruusut ja hyötykasvit kasvoivat sulassa sovussa. Jos talot olivatkin hieman ränsistyneitä niin puutarhoja selvästi rakastettiin! Saarenmaalle on kyllä päästävä vielä uudestaan, ja tällä kertaa sellaiselle luontopainotteiselle lomalle. Ihana paikka!

Ihastelimme torilla ja muutamassa käsityöliikkeessä paikallisia sekä muhulaisia käsitöitä. Muhun saari on Saarenmaan vieressä ja ovat kuulemma tarkkoja ettei heitä sekoiteta keskenään. Kuressaaren keskustassa oli kirjakauppa ja nyt en voi kuin harmitella ettemme siellä käyneet. Lainasin nimittäin reissun jälkeen kirjastosta oikean muhulaisen käsityöperinteen raamatun ja sain vasta siinä vaiheessa kunnon herätyksen  ja nyt tietenkin haluaisin kirjan myös omakseni. 

 Kirjassa on esitelty (viroksi) niin neuleperinteet kuin kirjonnatkin, lautanauhat ja kansallispukujen koristeet koruja myöten. Muhulainen tyyli on omaleimaisen  näköistä ja värikästä. Ihastuin tottakai etupäässä kirjan neulemalleihin ja ensin ajattelin ettei lankakaapistani löydy niihin sopivia värejä, pinkkejä ja punaisia lankoja. Mutta löytyi kuin löytyikin ja aloitin kovalla touhulla neulomaan kirjoneulesormikkaita. Kirjassa ei ole varsinaisia ohjeita, vain valokuvat koinsyömistä neuleista ja kuvan vieressä kirjoneuletta varten ruutupiirrokset. Alkuperäiset neuleet lienee neulottu todella ohuesta langasta ja pienillä puikoilla sillä huomasin pian ettei suurin osa käsineiden kuvioista mahdu omaan käteen sopiviin silmukkamääriin näillä kaapistani löytyneillä fingering-paksuisilla langoilla neulottaessa. Eli purkuun meni ensimmäinen yritelmä. Sen jälkeen rupesin vain rohkeasti soveltamaan ja nyt onkin jo kohta ensimmäinen sormikas valmis. Niistä sitten lisää myöhemmin.

 Löysimme paikallisen Konsum-ruokakaupan sukkaosastolta aarteita, nimittäin Virossa valmistettuja perinnekuvioisia sukkia. Tässä kuvassa on valkeat joissa on perinteinen Muhun ohdakekoriste.

 Tässä vielä muutama kuva kirjasta ja kirjan malleista. Ylemmässä kuvassa on lapaset, joihin ihastuin ensisilmäyksellä mutta lapasen selkämykseen tuo perhoskuvio on kyllä aivan liian leveä. Alapuolella koinsyömä sukanvarsi ja sen kirjoneulekaaviot. Huoh, ehkä jäävät ihastelun asteelle.

Pieni pala Islantia

Henkeäsalpaavan kaunis, sympaattinen ja huumorintajuinen. Nämä sanat tulisivat ensiksi mieleen, jos minun pitäisi muutamalla sanalla Islantia kuvailla. Kävin siellä miehen kanssa pienellä lomalla, jolla ehti juuri sen verran raapaista pintaa, että nyt tietää tarkemmin, mitä haluaa seuraavalla kerralla siellä tehdä. Sillä uudestaanhan sinne on päästävä!

Olimme saarella päällä kolme kokonaista päivää sekä pari vajaata ja asuimme koko ajan hotellissa Reykjavikin keskustassa. Kaupunki oli värikäs kokoelma erilaisia taloja ja katuja ja meren läheisyys näkyi ja tuntui joka puolella. Turistikausi oli kiihkeimmillään mutta ei niitä (meitä) ollut niin paljon kuin esim Pariisissa kesällä. Tai sitten lääniä on enemmän minne hajaantua. Kaikkialla puhuttiin englantia ja ruoka oli joka kerta maukasta. Matkamuistomyymälöissä oli villapaitoja ja pehmolunneja, viikinkikypäriä ja laavakivistä tehtyjä tuotteita. Itselläni oli ajatuksena löytää kalannahkasta tehty kukkaro ja sellaisen myös löysin ja mikä parasta, ostin sen tekijältä itseltään. Sataman alueella on kivoja pieniä putiikkeja ja yksi niistä on Kirsuberjatreth, käsityöläisten muodostama osuuskunta, jonka kaupassa tekijät ovat vuorotellen myymässä tuotteita. Sinä päivänä kun siellä kävimme, sattui vuorossa olemaan hurmaava nainen, joka oli erikoistunut nimenomaan kalannahkatuotteisiin. Mielestäni Reykjavikin paras paikka löytyy kuitenkin aivan hotellimme vierestä, nimittäin Harpa, Islannin musiikkitalo. Se on valmistunut paikalleen meren äärelle vuonna 2011 ja on vaikuttava niin sisältä kuin ulkoakin. Kävimme yhtenä iltana siellä konsertissakin kuuntelemassa Islantilaisen musiikin helmiä ja nauttimassa kahvilassa kupposen kahvia rauhallisessa ympäristössä.

Näin eläinrakkaana ihmisenä Reykjavikissa pisti silmään kissojen suuri määrä. Jos käveli vähänkin rauhallisempaa katua niin vähintään pari kissaa tuli vastaan (tai siis ne lekottelivat aidan päällä tai pensaiden juuressa). Kaikilla oli pannat kaulassa ja ne olivat erittäin ihmisrakkaita, sillä jos niitä vähänkin puhutti kansainvälisellä kissojen kielellä, ne tulivat luokse kiehnäämään. Koiria ei sen sijaan näkynyt kuin muutamia koko aikana. Kun ajelimme Reykjavikin ulkopuolella, niin siellä sen sijaan riitti tienposkissa vilskettä. Lampaat laidunsivat vapaana mutta suloiset islanninhevoset olivat onneksi aidan takana turvassa liikenteeltä. Yhden liikenteessä loukkaantuneen lampaan näimmekin reissussa eikä se ollut kaunis näky.

Reykjavikin lisäksi kävimme kiertämässä ns. Kultaisen kierroksen, jossa päivässä näkee "ne tarkeimmät" ja sen lisäksi kävimme Blue Lagoonissa testaamassa että kuinka lämmintä se +35 asteinen vesi sitten onkaan. Onhan se. Blue Lagoonin kylpylä sijainteineen keskellä karua laavakenttää on ehkä se eniten mieleenjäävä asia Islannista. Käyntipäivänä oli kylmä tuuli, vettä tihmi ja lämpötila oli tuskin +10 astetta, mutta altaassa oli mukavaa!

Geysireiden alue oli tottakai myös huima paikka, se lienee se Islannin nähtävyys jonka kaikki tietävät. Kultaiseen kierrokseen kuuluu myös käynti Gullfossin putouksella, joka kyllä kastelee vaikkei vettä taivaalta muuten tulisikaan. Netistä löytyy molemmista hyviä videoita ja kuvia , joten en kiusaa teitä enempää omilla otoksillani.

Kultaisen kierroksen kruunasi kuitenkin käynti Alafossin tehtaanmyymälässä Reykjavikin naapurikaupungissa Mossfjallsbaerissa. Minulla ei ollut tarkoitus ostaa matkalta yhtään lankaa mutta lanka oli myymälässä niin rikollisen halpaa että pakkohan se oli muutama kerä kotiuttaa.

Villapaitojen lisäksi turisteille myytiin yksivärisiä suorakaiteen mallisia isoja pitsihuiveja ja jonkin sellaisen ajattelin näistä herkkupaloista tehdä.

Kolme päivää irrallaan

Männä viikolla teimme taas siipan kanssa kolmen päivän irtioton. Ne ovat sitten mukavia, vaikka välillä tuli vettä niskaan ja villatakki olisi ollut tarpeen. Mutta en valita! Kaupunkikohde oli tutustumisen arvoinen ja juuri sopiva kolmen päivän visiitille. Kaupungin keskustan pystyi ottamaan kävellen haltuun hyvin ja jos väsytti, kolme ilmaista bussilinjaa vei matkailijaa eteenpäin (vink vink Helsinki). Kolmeen päivää mahtui myös junareissu läheiseen kylään. Matka kesti tunnin, jonka aikana juna puuskutti mäen rinnettä ylöspäin. Junasta olikin aivan mahtavat maisemat: vihreitä laitumia, nummia, kiviaitoja ja lukematon määrä lampaita! Paluumatka sujui vauhdikkaasti junan lasketellessa vapaalla alaspäin. Varmaan jo arvaattekin ainakin maan, missä olimme. Lisäpointsit hänelle joka arvaa kaupungin.

En ole kovin innokas valokuvaaja matkoilla enkä taida olla sitä muutenkaan. Lammasseikkailusta ja upeista maisemista ei siis ole kuvia, mutta kyllä verhoilijan silmä aina bongaa mielenkiintoiset verhoiluideat.

Sattumalta eksähdettiin aivan mielettömään askarteltu-paskartelukauppaan, jossa meinasi henki salpautua. Siellä oli vaikka mitä ja vielä kaikkea muutakin. Koska olen askartelupuuhissakin myöhään herännyt, poimin mukaani peruskamaa: Koristeneuhoja ja washi-teippiä (niidenkin valinnassa tärväytyi aikaa, kun valikoima oli nääs aika valtava...)  Kiva uusi tuttavuus oli Mollie makes -lehti. Sitä aion väijyä Akateemisessa tulevaisuudessakin. Ja kun kerran lampaitakin nähtiin, toki lankaakin piti ostaa.

Seuraavaa irtiottoa jo suunnitellaan!

Irtiotto

Kolmen päivän irtiotto arjesta:

• matka sen verran kauas että tarvitaan matkalaukku
• kuitenkin niin lähelle että yhdellä matkalaukulla pärjää
• pitkiä yöunia hotellin hohtavissa valkeissa lakanoissa - ilman että kissa herättää klo 5.00
• hengailua ja suunnistamista kartan kanssa, päämäärällä ei niin väliä
• pitkiä aamu-, päivä- ja iltapäiväkahvitteluja kahviloissa, baakelsien kera
• tyylibongailua ja ihmisten katselua
• herkullista kasvisruokaa intialaisessa ja kahdessa thaimaalaisessa paikassa
• iltaisin juustoja, suklaata ja punaviiniä hotellissa
• joutilaisuudesta nauttimista

Kaikkea juuri sopivasti. Oikein hyvä irtiotto.

  

Pariisissa

Muutama päivä Pariisin taivaan alla teki hyvää.Sää oli kesäisen lämmin, croissantit maukkaita ja valkoviini hyvää. Eikä kahvissakaan ollut valittamista.

 

Tuliaisten suhteen minulla oli yksi vaatimaton tavoite. Löytää hyvää sitruunalla maustettua tummaa suklaata kohtuuhintaan. Olen täysin koukuttunut tuohon herkkuun, jota saan aivan liian harvoin. 

Toiveeni lähes toteutui! Ensin kohdalle sattui Côte d`Orin Sitruuna-Inkivääri-täytesuklaa, joka vaikutti samalta tavaralta kuin Suomestakin saatava Maraboun sitruunasuklaa. Varsin kelvollista. Varsinainen paukku oli kuitenkin Alter Econ Noir Zestes de Zitron -suklaa, joka mielettömän hyvää! Sitä oli markettien hyllyillä hyvin edullisesti (ja silti ostin sitä aivan liian vähän). Terveisiä vaan Fazerin suuntaan: alkakaahan laajentamaan tumman suklaan valikoimaa pikaisesti.

 

Hyvää vaalipäivää!