Paluu juurille

 Empäs muistanutkaan, miten hauskaa on neuloa liukuvärjätystä langasta raitasukkaa. Tuli oikein nostalginen olo, sillä onhan edellisestä kerrasta jo vuosia. Viimeksi neuloin liukuraitaa itseasiassa pari vuotta sitten kun tein raidallisen huivin.

 Sateenkaarenvärisen Hjertegarn Kunstgarnin kaveriksi valitsin helmenharmaan Drops Fabelin ja raitarytmiksi valitsin vanhan tutun, jota olen neulonut jo ainakin näissä sukissa. Puikot oli 2,25mm Zingin sukkapuikot,joilla yleensä näitä ohuita sukkalankoja neulon. Joskus jos haluan tiivistä pintaa, käytössä ovat jopa 2mm puikot. Muutenkin neulon aika löysää joten aloitan neuletyöt ja mahdolliset mallitilkut heti suosiolla suositusta numeroa pienemmillä puikoilla. 

Olen saanut parit puikoilla pitkään viihtyneet neuleet valmiiksi ja mieleni teki aloittaa uutta huivia. Jälleen meni muutama ilta lankalaatikoita ja ohjekirjastoa kaivellessa. Ensin otin esille muutaman hajakerän Rowanin Felted tweediä mutta en millään keksinyt että millaisen rauhallisen huivin tekisin 4 kerästä joista puolet on ruosteenoranssia ja puolet avocadonvihreää. En tahdo tasaraitaa enkä kirjoneuletta. Sitä pohtiessa löysin keväisen väriyhdistelmän (ampiaiset nääs!) jo pitkään hillotusta Uncommon Threadin kellanvihreästä ja viime kesän festareilta ostamastani iKKen mustanpuhuvasta langasta. Malli saattaa muuttua vielä lennosta mutta Vitis se oli ainakin alussa.Vastaavia huiveja hieman erilaisin painotuksin on ravelry näköjään pullollaan. Ainakin tämä ja tämä menis äkkinäiselle samasta huivista.

#muhulove

 Kävimme Tytin kanssa tyttöjen reissulla Saarenmaalla, Virossa. Mukanamme oli myös äiti ja äidin ystävätär ja vietimme oikein mukavat kolme päivää Kuressaaressa, Saarenmaan ainoassa kaupungissa. Matka sinne oli suhteellisen pitkä, 6 tuntia Helsingistä. Eipä siellä sitten juuri turisteja näkynyt, ei ainakaan aasialaisia eikä amerikkalaisia, joita kyllä yleensä kaikkialta löytyy. Tokihan Kuresssaari elää turisteista mutta itse kaupunki oli kuin pienoismalli Tallinnasta mutta ilman ryysistä. Ainoan pääkadun varressa olivat kahvilat ja ravintolat mutta jos meni viereiselle pikkukadulle, vastaan ei yleensä tullut ketään. Korkeintaan paikallinen mummo kauppakassi kädessään. Pikkukujilla sai rauhassa kurkkia ihmisten hurmaaville pihoille, joissa ruusut ja hyötykasvit kasvoivat sulassa sovussa. Jos talot olivatkin hieman ränsistyneitä niin puutarhoja selvästi rakastettiin! Saarenmaalle on kyllä päästävä vielä uudestaan, ja tällä kertaa sellaiselle luontopainotteiselle lomalle. Ihana paikka!

Ihastelimme torilla ja muutamassa käsityöliikkeessä paikallisia sekä muhulaisia käsitöitä. Muhun saari on Saarenmaan vieressä ja ovat kuulemma tarkkoja ettei heitä sekoiteta keskenään. Kuressaaren keskustassa oli kirjakauppa ja nyt en voi kuin harmitella ettemme siellä käyneet. Lainasin nimittäin reissun jälkeen kirjastosta oikean muhulaisen käsityöperinteen raamatun ja sain vasta siinä vaiheessa kunnon herätyksen  ja nyt tietenkin haluaisin kirjan myös omakseni. 

 Kirjassa on esitelty (viroksi) niin neuleperinteet kuin kirjonnatkin, lautanauhat ja kansallispukujen koristeet koruja myöten. Muhulainen tyyli on omaleimaisen  näköistä ja värikästä. Ihastuin tottakai etupäässä kirjan neulemalleihin ja ensin ajattelin ettei lankakaapistani löydy niihin sopivia värejä, pinkkejä ja punaisia lankoja. Mutta löytyi kuin löytyikin ja aloitin kovalla touhulla neulomaan kirjoneulesormikkaita. Kirjassa ei ole varsinaisia ohjeita, vain valokuvat koinsyömistä neuleista ja kuvan vieressä kirjoneuletta varten ruutupiirrokset. Alkuperäiset neuleet lienee neulottu todella ohuesta langasta ja pienillä puikoilla sillä huomasin pian ettei suurin osa käsineiden kuvioista mahdu omaan käteen sopiviin silmukkamääriin näillä kaapistani löytyneillä fingering-paksuisilla langoilla neulottaessa. Eli purkuun meni ensimmäinen yritelmä. Sen jälkeen rupesin vain rohkeasti soveltamaan ja nyt onkin jo kohta ensimmäinen sormikas valmis. Niistä sitten lisää myöhemmin.

 Löysimme paikallisen Konsum-ruokakaupan sukkaosastolta aarteita, nimittäin Virossa valmistettuja perinnekuvioisia sukkia. Tässä kuvassa on valkeat joissa on perinteinen Muhun ohdakekoriste.

 Tässä vielä muutama kuva kirjasta ja kirjan malleista. Ylemmässä kuvassa on lapaset, joihin ihastuin ensisilmäyksellä mutta lapasen selkämykseen tuo perhoskuvio on kyllä aivan liian leveä. Alapuolella koinsyömä sukanvarsi ja sen kirjoneulekaaviot. Huoh, ehkä jäävät ihastelun asteelle.

Uusia suosikkeja

Viikonloppuisin tekee mieli leipoa jotain hyvää ja tulee etsittyä uusia reseptejä netistä. Tässä joku viikko sitten etsin leivottavaa hakusanoilla "valkosuklaa sitruuna" ja tein kertakaikkiaan mahtavan blogilöydön! Wicked sweet kitchen tarjoaa sellaisen kattauksen sokerihiirille että oksat pois. Blogissa on runsaasti erilaisia brownie- ja cookie-reseptejä, juustokakkuja ynnä muuta suussa sulavaa. Tämä kuvissakin näkyvä paakkelssi, jonka perässä sinne alun perin löysin, on Sitruuna- ja valkosuklaamutakakku ja se on valmistunut Nastilan kyökissä jo pariinkin otteeseen. Voin suositella myös Porkkanakuppikakkuja, jotka olivat erinomaisia.

 

 Muita uusia löytöjä olen tehnyt neuleohjeiden parista. Tammikuussa julkaistu 3 in 1 -pusero iski lujaa kuin metrinen halko. Tämän haluan tehdä! Ohje on nyt ostettu ja tulostettu mutta värien valinta onkin yllättävän vaikeaa. Tuossa mallissa voi kyllä esitellä hyvin herkkulankojaan mutta mikä olisi se paras yhdistelmä? Keltaista ja harmaata nyt ainakin mutta mitä muuta...

Antaa rampan kalkattaa

Otsikon kryptinen teksti tarkoittaa sitä, että ellei homma lopu niin antaa sen jatkua. Yhden selityksen sanonnalle voi lukea esim. täältä.

Me siskokset olemme kärsineet pahoista motivaatio-ongelmista blogin suhteen. Tytillä on ollut aika kortilla eikä käsitöille ole ollut aikaa. Nasti kyllä neuloo mutta tehdyistä neuleista ei määräänsä enempää ole sanottavaa. Harkinnassa oli, että kuoppaisimme koko Pujiksen ja perustaisimme uuden blogin myöhemmin, sitten kun/jos siltä tuntuisi. Asiaa pyöriteltiin monelta kantilta. Mietittiin, että millaisia blogeja itse tykkäämme lukea ja muisteltiin, että mitä aikanaan sovimme Pujoliivin tyylistä. Neuleblogihan se alunperin oli, mutta on elämässä niin paljon muutakin.

Päätimme siis, että homma jatkuu mutta jotenkin uudistuneena. Kummallakin jokin kipinä blogikirjoitteluun yhä on, mutta pelkkien neuleiden varaan ei tekstejä voisi jättää. Pohdimme kaiken aloittamista puhtaalta pöydältäkin, mutta se homma tyssäsi siihen, ettemme keksineet Pujoliivi-nimelle yhtä hyvää korvaajaa. Jatkamme siis samalla nimellä (ainakin siihen asti kuin Bloggerin kuvatila riittää) mutta freesimmällä ulkoasulla ja laajemmalla repertuaarilla. Mitään dramaattista muutosta ei ole siis tiedossa mutta aiomme kirjoittaa jatkossa enemmän ruoka- ja leivonta-aiheisia juttuja, enemmän ompelua ja sisustusta. Lisää asiaa ja kuvia on tulossa myös karvaisista kavereistamme (lähinnä siis lemmikeistä, ei muista ). Kenties jaamme linkkivinkkejä tai suosituksia suosikkikirjoistamme tai -elokuvista. Neuleet jatkavat kuitenkin isossa roolissa, sitä mukaa kuin niitä valmistuu.

Toivottavasti Pujoliivin uudet leppeät tuulet eivät ole kenellekään lukijalle liikaa vaan pysytte kyydissä jatkossakin!

Viime toukokuun superviikonloppuna piipahdimme Nastin kanssa Metsäkylän Navetassa, josta nappasin mukaan vyyhdillisen (100g) kauniin harmaata alpakkalankaa. Siitä muotoitui minimalistinen rinkulahuivi sopivasti kylmenevien päivien lämmikkeeksi. Rinkulahuivi on loistoinnovaatio. Minulla on tuntuma, että se pitää erityisesti kaulan lämpimämpänä kuin perinteinen huivi, johon aina jää jokin viiman mentävä aukko vaikka kuinka yrittäisi sommitella huivin päät hyvin. Rinkulan kanssa valmistui lisää accessories-osastoon kuuluvaa kamaa; rannekkeet. Lankana villatakista ylijäänyttä Rowanin Felted Tweediä.

Ryijy ei ole koskaan kuulunut suosikkiasioihini, ei kodin seinällä eikä miehen rinnuksissa saati selkäpuolella. Mutta kappas kappas, viime aikoina olen huomannut itsessäni  kasvavaa kiinnostusta sisustuksellisia ryijyjä kohtaan. Saimme jokin aika sitten lahjaksi ystäviltä upean ryijyn (kuvassa alla), joka luultavasti sytytti kipinän. Roihuksi asti se ei vielä ole edennyt, mutta olen kuitenkin varovaisesti googlaillut aloittelijan starttipaketteja. Moneltakin valmistajalta niitä löytyy, pienin löytämäni koko on 19x19 cm. Voisin kuvitella kärsivällisyyteni riittävän isompaankin työhön, esim. tyynynpäälliseen. Googlaus jatkuu. Ehkäpä jo joulunpyhiksi on pientä puhdetyötä luvassa?