Klipsuhommia

 Kaikki alkoi siitä, kun miespuolinen työkaverini kertoi nähneensä jossain tölkinavausklipsuista tehdyn laukun ja oli aivan liekeissä siitä. Hän tiesi, että olen käsillätekijä ja kysyikin että olenko tehnyt sellaisia. Empä ollut, mutta höylisti lupasin, että jos hän kerää klipsut niin minähän teen! Eipä aikaakaan kun jannu tuli ison nipsupussillisen kanssa ja minun piti alkaa lunastamaan lupaustani. Googletin klipsuvirkkauksen ja osuin Hannan blogiin, jossa hän oli selkeästi kertonut, miten klipsujen kanssa toimitaan. Ensin pestään "vienohko" maltaanhaju pois ja sitten klipsuista poistetaan pihtien ja vasaran avulla terävät reunat. Tässä vaiheessa homma hyytyi minulla pitkäksi aikaa, tuli haavoja sormiin ja tuntui ettei tää taida olla minun juttu. Sillä aikaa työkaverini oli valjastanut janoisen naapurinsa klipsunkerääjäksi ja koska olin puhunut tästä omillekin tutuilleni, klipsuja alkoi tulla sieltä täältä lahjoituksena. Siinä vaiheessa oli aivan pakko alkaa toimimaan!

 Aloitin virkkauskokeilut. Ensin minulla oli liian paksu lanka, ja se korostui liikaa klipsujen rinnalla. Huomasin, että melko ohut puuvillalanka oli parasta hommaan. Hieman kokeilemalla aloinkin saada aika mukavannäköistä pintaa aikaiseksi ja päätin aloittaa kukkaron tekoa. Tein kukkaron sivut erikseen, yhteen puoleen meni aina 90 klipsua eli yhteensä koko teokseen 180 kpl. Nämä levyt virkkasin ensin ympäri pylväillä ja sitten virkkasin levyt yhteen. Vetoketjun kiinnitin käsin ompelemalla.

 Toiseen levyyn tein raidan kultaisilla klipsuilla. Klipsuja valmistellessa huomasin, että niitä on ainakin kolmea eri mallia ja lisäksi vielä eri väriset. Tasaisinta pintaa taitaa tulla käyttämällä samanlaisia klipsuja. Vaikka tässä työssä kaikki onkin samanlaisia, niin eripäin asettelemalla tuli hauskaa raitaa, ja tämä oli täysin vahinko.

 En tehnyt kukkaroon vuorta. Kukkaro oli virkattu noin tunnissa eli kovin homma näissä klipsuhommissa taitaa olla se juominen :) Nyt on kova mietintä päällä että aloitanko seuraavaksi lampunvarjostimen vaiko isomman olkalaukun tekemisen. Toisin sanoen olen hurahtanut.

Aitoa makua

Nasti kertoikin jo pari postausta taaksepäin neuleiden adoptioprosessista: aina tavatessamme adoptoin häneltä  pari pitämättä jäänyttä neuletta tänne Tyttilään ja kokeilen, tulisivatko ne minulla käyttöön. Yleensä tulevat, mutta joskus on jokunen neule palautunut pitovaikeuksien takia takaisin Nastille purettavien neuleiden pinoon.

Viimeisimmän siskoviikonlopun adoptiot olivat raidallinen villatakki Paulie sekä ihana harmaa minimalistinen tunika. Tunikan ainoa miinus olivat 3/4-mittaiset hihat, joiden kanssa en oikein ole sinut. Päätin jatkaa hihat täysimittaisiksi. Kuten kuvasta näkyy, jatkot on tehty eri langasta kuin tunika muuten. Syystä että alkuperäistä lankaa ei ollut enää saatavilla (Rowan Scottish Tweed 4 ply). Tilasin vähän-sinne-päin-lankaa (Rowan Fine Tweed), joka oli aika kivaa ja toimii vaalean harmaan kanssa ihan mukavasti.

Saattaapi olla että teen tunikaan vielä pienen taskun tai pienennän kaula-aukkoa, koska tummaa lankaa jäikin vielä reilusti. Harmaa tunika ja raidallinen Paulie täydentävät mukavasti vaatekaappiani, eivätkä ole palaamassa maitojunalla Nastille :)



Sitten kyökkiasiaa. Keittiön kuivakaappia kaivellessani huomasin, että sieltä löytyy kolmensorttista talkkunaa - tuota suomalaista superfoodia runsaan kuitupitoisuutensa takia. Pusseissa oli savolaista kotitalkkunaa, Kainuun talkkunaa sekä aitoa hämäläistä talkkunajauhoa. Talkkuna on siis paahdettua viljaa tai viljaseosta, jossa mukana voi olla myös esim. hernettä ja joskus myös suolaa. Ilmeisesti käytetty vilja riippuu vähän maakunnasta. Wikipedian mukaan hämäläisessä talkkunassa käytetään kauraa, muualla pääasiassa ohraa. Myös talkkunan paahtoaste ja karkeus vaihtelee talkkunalajeittain.
 

Talkkunoissa todellakin on eroja, siksi meilläkin on niitä useampaa laatua.  Paras puuro tulee  kainuulaisesta tai savolaisesta talkkunasta, koska ne ovat selvästi karkeampia ja tummempia hämäläiseen jauhoon verrattuna. Hämäläinen jauho taas sopii oivallisesti toisenlaiseen herkutteluun. Oma suosikkini on annostella kulhoon (turkkilaista) jugurttia, marja-aroniahyytelöä ja runsas keko talkkunajauhoa. Herkkua. Huom! Jos joku talkkunanvalmistaja lukee tämän, otan mielelläni testiin myös muita talkkunalaatuja  :)

Talkkunapussien visuaalinen ilme hieman hymyilyttää. Vaikka kyseessä on perinteinen tuote, voisiko ilmettä hieman modernisoida? Se saattaisi tavoittaa uusiakin potentiaalisia kohderyhmiä, mikä ei varmaan olisi valmistajille haitaksi. Vaikka toisaalta, nykyiset etiketit ovat kyllä omalla karulla tavallaan sympaattisiakin. Vai onkohan karuhko ilme sitä aitoutta, millä talkkunaa monesti markkinoidaan...?

Onko muuten Pujoliivin lukijoissa muitakin talkkunan ystäviä? Olisi kiva kuulla, mikä on suosikkisilaatusi ja käyttötapasi.

Housujen uusi elämä

Olen tänä talvena urakalla yrittänyt pienentää vaatekaappini sisältöä. Olen myynyt vaatteita kirppiksellä, huuto.netissä, lahjoittanut UFFille ja ystäville, huonoimmat kantanut suoraan roskikseen. Murheenkryyni tuntuvat olevan housut. Ne eivät kirppiksellä juuri mene (harva kai jaksaa alkaa sovittamaan), huuto.netissä sama juttu. Vähän pidettyjä housuja on sääli laittaa roskiinkaan. Jotain piti siis keksiä. Esimerkiksi minulla oli paksusta puuvillakankaasta tehdyt reisitaskuhousut, jotka ovat jo kieltämättä vähän liian leveät nykymuotiin, mutta joilla on minulle nostalgia-arvoa. Ajattelin tehdä niistä jotain muuta.

 A4-arkkia kaavana käyttäen leikkasin housuista reisitaskut irti, lahkeesta lisää arkin levyistä kaistaletta ja hieman kapeampaa sivuja ja hihnoja varten. Valitsin sopivan vuorikankaan ja leikkasin siitäkin samanlaiset palaset. Sitten surauttelin kassin kokoon. Housujen kangas oli sen verran tanakkaa ja taskut vielä vahvistivat sitä, joten mitään vahviketta en kankaiden väliin laittanut. Monesti kun teen kasseja, niin laitan väliin ohutta vanua tukevoittamaan rakennetta.

Olen vähän yllättänyt itsekin, että todellakin vain "surautin" tämän laukun, jota kai messenger bag:iksikin kutsutaan. Yleensä minulle tuppaa ompeluprojekteissa tulemaan jotain kämmejä tai vastuksia, mutta tämä oli kuitenkin rakenteeltaan niin yksinkertainen, että onnistuin kertalaakista.

 Ja kun hyvään alkuun päästiin, niin jatkoin farkkujen parissa. Ne ovat toinen ongelma vaatekaapissani koska niitä on liikaa ja muoti vaihtuu muutaman vuoden välein. Eräistä leveälahkeisista farkuista leikkasin lahkeista palat ja tein kässäpussin Hääräämön ohjeella.

 Pussista kurkkii keskeneräinen työ, jossa on ehkä kauneimman väristä vihreää lankaa ikinä.

Vilukissa

Ystävälläni on kissa, joka on syystä taikka toisesta nuollut ja nassutellut mahansa paikoin karvattomaksi. Kissa tykkää kovasti myös ulkoilusta valjaissa ja ystäväni oli huolestunut kuinka paljasmassuinen kissaherra tarkenee pakkasissa pihalla. Hän pyysi minua apuun. Mici-kissan ja perheen muiden kissojen tarinoita voi käydä lukemassa Lendin blogista.

Sain ystävältäni Micin strategiset mitat ja toiveen punaisesta ulkoiluasusteesta. Kirpparilta löytyneen ja pesukoneessa huovutetun villapaidan hihan mitat olivat juuri passelit kissan design-asuun.

Leikkasin hihan irti ja hieman muotoilin sitä. Päätin jättää hihansauman ennalleen mahan alle ja leikata selkäpuolelta hihan auki. Leikkasin vielä etujaloille aukot sopiviin paikkoihin. Virkkasin selän päälle tuleviin reunoihin muutaman kerroksen kiinteitä silmukoita ja samalla tein pikkuiset lenkit nappeja varten. Napit ompelin niin, että kappaleet tulevat hieman päällekkäin ettei viima pääse sieltä kissan kimppuun.

No mitäs Mici sitten tykkäsi tästä hieman slaavilaishenkisestä asustaan? Noh, harjoittelua vaatii... :) Mutta ehkäpä ulkoilun riemut voittavat pian nolostuksen ja Mici ulkoilee yhtä reippaana kuin ennenkin.

Tuunauksen tuunaus

Muistatteko tämän liivin? Kovasti silloin uhosin, että liivi tulee varmasti käyttöön. Arvaatte varmaan tuliko. No ei. Kertaakaan en ole pitänyt. Aloin siis tuunaamaan jo kertaalleen tuunattua.
Purin pykäpistot pois, leikkasin etukappaleen halki ja muotoilin kaula-aukkoa hieman "antavammaksi" ja huolittelin koko komeuden reunat saumurilla. Ihmekyllä alkuperäisen neuleen hihatkin olivat vielä tallella, joten sain niistä leikattua tyttömäiset taskut antamaan hieman vauhtia sinänsä pelkistettyyn ilmeeseen.

Tällä kertaa en vanno, että varmasti tulee käyttöön. Todennäköisyys sille on kuitenkin suurempi kuin ekan tuunauksen jälkeen, sen verran tyytyväinen olen lopputulokseen. Kiinnityssysteemi on vielä mietinnässä. Voipi olla etten laita mitään.

Hyvää alkanutta vuotta!

Tilkku poikineen

Kaappiini on tarkoituksella kertynyt punavalkoisia, pienikuviollisia kankaita. Enimmäkseen ne ovat emäntämallin esiliinoja, tiedättehän, niitä nilkkoihin ulottuvia, joissa on röyhelöt olkapäillä. Tai sitten keittiön salusiini-kappa-yhdistelmiä, joissa on myös röyhelöä alareunassa. Materiaali niissä on yleensä tanakkaa puuvillaa ja ajatukseni niitä hamstratessa on koko ajan ollut tilkkupeitto. Nyt ensimmäinen retrovauvan tilkkupeite valmistui! Saajaa ei ole vielä tiedossa, mutta eiköhän ole tilastollinen tosiasia, että välillä ystäväpiiriini syntyy tyttöjäkin eikä aina poikia. (Tai ennakkoluulottomat poikavauvan vanhemmat ilmoittautukoot.) Tilkkupeiton koko on 90cm*120cm. Valkoiset ruudut ovat tukevaa vanhan ajan lakanakangasta.

Applikoin valkoisiin ruutuihin pieniä jutskia.

Reunoissa on valkoinen reunus, ja koko komeuden ympärillä menee kapea kanttaus. Taustakangas on vanha punavalkoinen puuvillaverho.


On mulla materiaalia jo uusiinkin peittoihin...

Aamupuuroa

Otsake viittaa näihin sukkiin. Langan meleerattu väri ja mallikuvion hiutaleet tuovat mieleen aamuisen kaurapuuron. Lanka näytti kyllä kerällä kivemmalta, meleeraus menee hiukan hukkaan näissä sukissa. Käyttöön tulevat varmasti, koska syksyllä tekemäni Snicket- sukat ovat olleet ahkerassa käytössä ja kuluvat pian puhki, ellen saa toisia ohuesta langasta neulottuja sukkia. Tässä se taas nähdään, ettei neulojalla automaattisesti ole sukkia tarpeeksi. Olen antanut tekemiäni sukkia niin paljon kavereille, että omat varpaat paleltuu. Ja minä kylmävarpaisena käytän lähes aina villasukkia!

Malli: Undulating rib socks, Favorite socks

Lanka: Fortissima socka, väri 1051, menekki 75g

Puikot: 2,5mm

Ovat muuten viides toteutettu malli kyseisestä kirjasta. Ainakin saman verran siinä vielä on malleja, jotka haluan tehdä. Sitten pitänee hankkia lisää sukkakirjallisuutta :)

Ompeluksiakin valmistuu hiljalleen. Uusiokäytin jälleen vanhaa huopunutta villapaitaa ja tein Tytille pussukan. Tässä on vetoketjut ja vuoret ja kaikki.

Niin, ja haluan kiittää vielä kerran ihanista Colette pulloverin kommenteista! Puserosta tuli kyllä mainio eikä ole (kaltaiselleni vilukissalle ) liian kuuma.

Essut

Olen haltioituneena ihaillut mm. Globe Hopen ja muiden materiaalien uusiokäyttöä harjoittavien yritysten tuotteita ja niiden saamaa positiivista julkisuutta jo pitkään. Sen kaltainen toiminta on ollut salaisena haavenani jo pitkään. Ihan vaikka vain harrasteena jos ei leipätyönä. Materiaalia olen keräillyt jo jonkin aikaa, parin postauksen takainen torkkupeitto taisi sen jo kertoakin.

Tein Tytille ja Siipalle heidän toiveidensa mukaiset esiliinat, jotka heidän luvallaan tässä nyt esittelen. Nautin näiden suunnittelusta ja valmistamisesta suunnattomasti! Onneksi pääsevät hyvään kotiin, niin raskin niistä luopua...

Tytin esiliina

Vuoritettu, materiaalina kaksi vanhaa verhoa. Rinnukseen kiinnitetty vanha pitsiliina. Taskun koristenauha anopilta saatu. Taskuun painettu kangasväreillä jänikset.

Siipan esiliina

Materiaalina vanha puolipellavaverho. Jänis painettu kangasväreillä ja porkkana tikattu tiheällä siksakilla.

Menneen talven lumia?

Toivottavasti näissä kuvissa oleva lumi ei ollut ainoa tänä vuonna... Kuvien pääaihe on kuitenkin Asadosta syyslomalla ostamistani vanhoista Novitan cottonelloista neulomani villatakki. Tarvitsin todella helpon tv-neuleen joten aloitin simppelin ylösalaisinraglanin, jälleen kerran. Kyllähän tätä voi käyttääkin, kaula-aukosta tuli ehkä turhan suuri.

Tuo valkoinen blogikoiran kuonossa ei ole lunta vaan iän tuomaa charmia.

Malli: Perusylösalaisinraglan

Lanka: Novitan Cottonella, menekki noin 400g

Puikot: 4mm

Toivottavasti jaksatte vielä yhden villapaidoista tuunatun jutun. Tämä pipa on tehty ensimmäisestä villapaidasta jonka kirppikseltä tuunattavaksi ostin. Intoa oli valtavasti, taitoa ei niinkään. Symppis koiranulkoilutuspipo tämä kuitenkin on.

Torkkupeitto

Edellisen postauksen tekele valmistui. Tai jos rehellisiä ollaan, se jäi odottamaan käyttökelpoisena lisäosia. Kirpparilta ostetuista ja pesukoneessa vanutetuista villapaidoista muotoutui torkkupeitto. Paitoja silppusin yhteensä 7 kappaletta, joistakin puseroista tuli enemmän, joistakin vähemmän palasia. Leikkasin 20*20cm neliöitä, jotka ompelin käsin kiinni toisiinsa. Reunuksen virkkasin kiinteillä silmukoilla. Kokoa peitolla on 120*140cm eli paloja kului kaikkiaan 42 kpl. Totesin koeköllimisen jälkeen että yksi lisärivi voisi tehdä terää, joten jahka löydän sopivia villapaitoja lisää, peittokin saa lisäkokoa.

Villapaitoja olen keräillyt btw useamman vuoden, ei niitä todellakaan joka kirppisreissulla löydy! Hinnan suhteen kipurajani on ollut 2e. Ja olen huomannut, että H&M:n suhteellisen ohuet karitsanvillaneuleet huopuvat nätisti eikä niistä tule liian paksua huopaa. Tämä vinkiksi niille, joita tämänkaltaisen puuhastelu kiinnostaa.

Do Redo

Hamsteroin muutakin kuin lankaa, esimerkiksi villapaitoja (100% wool) kirpputoreilta. Villapaidat joutuvat pesukoneen käsittelyyn ja kutistuvat ja vanuttuvat. Joistakin olen tehnyt jotain pientä, mutta suurin osa on odottanut inspiraatiota. Nyt se iski.

Valitsin 7 suurinpiirtein samanvahvuiseksi vanuttunutta ja leikkasin 20*20cm ruutuja. Isoimmista tuli jopa 10 ruutua per pusero. Tästä rassukasta ei tullut kuin kaksi.

Sitten vain lankaa neulansilmään ja hommiin.

Lopullisen tuotoksen näette myöhemmin.

Uusi tuleminen

Joskus joutuu tuotoksiaan hieman korjailemaan paremmiksi. Puolukka-neule sai uudet napit, alkuperäiset eivät meinanneet pysyä kiinni vaan saattoivat strategisessa tilanteessa revähtää auki. Uudet ovat Miehen ja minun yhteistyön tuloksia. Napit on katajaa ja Puolukka aloitti uuden elämänsä Tuoksuvana Villatakkina.



Entäs muistatteko tämän? En tykännytkään neuleen kaula-aukosta enkä kauluksista ja ilman radikaaleja toimenpiteitä Olki ois jäänyt käyttämättä. Irrotin hihat, purin neuleen kainaloihin saakka ja tein yläosan uudestaan pyörönä ja raglankavennuksin. Oljen reinkarnaatio on ollut jo käytössäkin ja on hyväksi havaittu.

Neule roikkuu tällaisessa naulakossa. Muistan lapsenakin noita katselleeni ja nyt löysin niitä lapsuudenkotini vintiltä. Ne tuovat nostalgiaa askarteluhuoneeseeni.

Huopaa ja pykäpistoja

Minun ja Thermalin kuherruskuukausi on ohi. Neulominen oli leppoisaa nautiskelua nappilistaan asti, sitten alkoivat vaikeudet. Mystisesti neuleeseen ilmestyi ylimääräisiä kerroksia ja jouduin muutaman kerran purkamaan. Outoa, eikö vain...? Päätin laittaa sen vähäksi aikaa sivuun, ja tehdä jotain muuta.

Löysin taannoin kirppikseltä harmaan, jo valmiiksi huopuneen villapaidan. Se oli kauniin värinen ja huopunut juuri sopivasti, ei pysynyt itsekseen pystyssä. Oivaa tuunausainesta siis.



Leikkasin puserosta hihat pois, ja irrotin etu- ja takakappaleet toisistaan. Muotoilin hieman kappaleita sopivimmiksi ja ompelin palat uudelleen yhteen. Suurensin myös kaula- ja hiha-aukkoja. Ompelin reunoihin pykäpistoja mustalla villalangalla ja kas - tuloksena ihan käyttökelpoinen liivi. Tulee varmasti pitoon.



Hihoista tuli säärystimet. Ne eivät onnistuneet ihan toivotusti, muuta kyllä ne joogan loppurentoutukseen passaavat ihan mainiosti. Tuunaus oli pitkästä aikaa tosi kivaa. Minulla on kaapissa muutamia (tarkoituksella) huovutettuja villavaatekappaleita odottamassa, ehkä nekin saavat pian uuden elämän.



Nyt takaisin Thermalin pariin.

Musta aukko

Meidän pesukoneessa on musta aukko. Jos sinne laittaa kaksi sukkaa, on hyvinkin mahdollista ettei sieltä palaa kuin toinen. Toisin sanoen minulla on parittomien sukkien pataljoona sukkalaatikossani. Nyt näille parittomille sukille ja hanskoille löytyy käyttötarkoitus. Niistä voi tuunata kivoja pikku lemmikkejä! Tosin ehkä näitä voisi harkita tekevänsä ihan uusistakin sukista. Vai tykkäisiköhän naapurin Pikku-Leena, jos saisi käytetystä sukasta tehdyn lelun? Hmm... Aiheesta kiinnostuneille on olemassa kirjakin.

Nämä veijarit on tehty sukista.

Ja nämä sormikkaista. Suloisia metsäneläimiä.

Ja lopuksi eräs eläin, joka ei ole metsää nähnytkään kuin tieltä. Kovasti se tosin haluaisi elää villinä ja vapaana, tutkia loputtomia luonnon ihmeitä, tiirailla lintuja ja ajaa takaa perhosia. Se jaksaisi istua ja kytistää hiirenkolon edessä tuntikausia. Ongelmana ovat vain valjaat, hihna sekä hihnan toisessa päässä oleva Nanny.