26.7.2013

Ei ihan

Pitkästä aikaa Tyttilästä jotain valmista. Tämä pörhevä pujoliivi (heh) valmistui jo keväällä, mutta vasta nyt se pääsi vaatehuoneen perukoilta hetkeksi päivänvaloon. Liivin idea oli mielestäni oikein näpsäkkä: edestä lyhyempi, tyylikäs liivi, jonka stailisin klassisesti valkoisen kauluspaidan kanssa. No, tulos ei ihan vastaa ideaa. Pidempi selkäpuoli asettuu kyllä kauniisti, mutta ongelma onkin etupuolella. Sen helma repsottaa. Samoin hiha-aukot ovat liian suuret ja repsottavat, varsinkin toinen. Kuvassa onnistuin olemaan niin, että ongelmakohdat eivät näy kovin pahasti, mutta kyllä ne silti ovat olemassa. Yritin kyllä purkaa hiha-aukkojen resorit korjatakseni ne, mutta ei, mohairneuletta ei niin vain puretakaan. Joten näillä mennään. (Jos jotakuta kiinnostaa, lanka on ihanaa Lana Gatto Felixiä, jota meni hieman yli kolme kerää.)



Onneksi kuvassa on jotain onnistunuttakin! Nimittäin taustalla näkyvä talon seinä, jonka korjaamiseen siippa käytti ison osan lomaansa. Talomme ulkovuoraus on osittain alkuperäinen eli yli 100-vuotias ja siinä ajassa puu ennättää mennä jo aika haperoksi. Erityisen paha tilanne oli talon itäpäädyssä - sukat pyörivät jalassa talvisin kun itätuuli puhalsi. Nyt on itäisen päädyn ulkoverhous rimoineen vaihdettu uusiin ja alle on lisätty asianmukaiset eristeet. Pinta on käsitelty punamullalla.



                                                         Helteistä heinäkuun loppua!

20.7.2013

Pieni pala Islantia

Henkeäsalpaavan kaunis, sympaattinen ja huumorintajuinen. Nämä sanat tulisivat ensiksi mieleen, jos minun pitäisi muutamalla sanalla Islantia kuvailla. Kävin siellä miehen kanssa pienellä lomalla, jolla ehti juuri sen verran raapaista pintaa, että nyt tietää tarkemmin, mitä haluaa seuraavalla kerralla siellä tehdä. Sillä uudestaanhan sinne on päästävä!
Olimme saarella päällä kolme kokonaista päivää sekä pari vajaata ja asuimme koko ajan hotellissa Reykjavikin keskustassa. Kaupunki oli värikäs kokoelma erilaisia taloja ja katuja ja meren läheisyys näkyi ja tuntui joka puolella. Turistikausi oli kiihkeimmillään mutta ei niitä (meitä) ollut niin paljon kuin esim Pariisissa kesällä. Tai sitten lääniä on enemmän minne hajaantua. Kaikkialla puhuttiin englantia ja ruoka oli joka kerta maukasta. Matkamuistomyymälöissä oli villapaitoja ja pehmolunneja, viikinkikypäriä ja laavakivistä tehtyjä tuotteita. Itselläni oli ajatuksena löytää kalannahkasta tehty kukkaro ja sellaisen myös löysin ja mikä parasta, ostin sen tekijältä itseltään. Sataman alueella on kivoja pieniä putiikkeja ja yksi niistä on Kirsuberjatreth, käsityöläisten muodostama osuuskunta, jonka kaupassa tekijät ovat vuorotellen myymässä tuotteita. Sinä päivänä kun siellä kävimme, sattui vuorossa olemaan hurmaava nainen, joka oli erikoistunut nimenomaan kalannahkatuotteisiin. Mielestäni Reykjavikin paras paikka löytyy kuitenkin aivan hotellimme vierestä, nimittäin Harpa, Islannin musiikkitalo. Se on valmistunut paikalleen meren äärelle vuonna 2011 ja on vaikuttava niin sisältä kuin ulkoakin. Kävimme yhtenä iltana siellä konsertissakin kuuntelemassa Islantilaisen musiikin helmiä ja nauttimassa kahvilassa kupposen kahvia rauhallisessa ympäristössä.
Näin eläinrakkaana ihmisenä Reykjavikissa pisti silmään kissojen suuri määrä. Jos käveli vähänkin rauhallisempaa katua niin vähintään pari kissaa tuli vastaan (tai siis ne lekottelivat aidan päällä tai pensaiden juuressa). Kaikilla oli pannat kaulassa ja ne olivat erittäin ihmisrakkaita, sillä jos niitä vähänkin puhutti kansainvälisellä kissojen kielellä, ne tulivat luokse kiehnäämään. Koiria ei sen sijaan näkynyt kuin muutamia koko aikana. Kun ajelimme Reykjavikin ulkopuolella, niin siellä sen sijaan riitti tienposkissa vilskettä. Lampaat laidunsivat vapaana mutta suloiset islanninhevoset olivat onneksi aidan takana turvassa liikenteeltä. Yhden liikenteessä loukkaantuneen lampaan näimmekin reissussa eikä se ollut kaunis näky.

Reykjavikin lisäksi kävimme kiertämässä ns. Kultaisen kierroksen, jossa päivässä näkee "ne tarkeimmät" ja sen lisäksi kävimme Blue Lagoonissa testaamassa että kuinka lämmintä se +35 asteinen vesi sitten onkaan. Onhan se. Blue Lagoonin kylpylä sijainteineen keskellä karua laavakenttää on ehkä se eniten mieleenjäävä asia Islannista. Käyntipäivänä oli kylmä tuuli, vettä tihmi ja lämpötila oli tuskin +10 astetta, mutta altaassa oli mukavaa!
Geysireiden alue oli tottakai myös huima paikka, se lienee se Islannin nähtävyys jonka kaikki tietävät. Kultaiseen kierrokseen kuuluu myös käynti Gullfossin putouksella, joka kyllä kastelee vaikkei vettä taivaalta muuten tulisikaan. Netistä löytyy molemmista hyviä videoita ja kuvia , joten en kiusaa teitä enempää omilla otoksillani.

Kultaisen kierroksen kruunasi kuitenkin käynti Alafossin tehtaanmyymälässä Reykjavikin naapurikaupungissa Mossfjallsbaerissa. Minulla ei ollut tarkoitus ostaa matkalta yhtään lankaa mutta lanka oli myymälässä niin rikollisen halpaa että pakkohan se oli muutama kerä kotiuttaa.
Villapaitojen lisäksi turisteille myytiin yksivärisiä suorakaiteen mallisia isoja pitsihuiveja ja jonkin sellaisen ajattelin näistä herkkupaloista tehdä.

7.7.2013

Klassikko

Pitkästä aikaa on kirppislöytö, jota esitellä. Olen pysytellyt poissa kirppiksiltä ja huuto.netistä ihan siitä syystä kun en mitään oikeastaan tarvitse ja olen yrittänyt entisestäkin tavarasta päästä eroon. Nyt tuli käytyä ja tottakai sieltä silloin löytyy mielenkiintoisia esineitä kun ei olisi niin väliksi.
Tämä klassikkokaunotar on vanha Wesco-merkkinen emalinen poljinroskis. Wesco on saksalainen yritys joka on perustettu vuonna 1867 ja toimii siis yhä edelleen. Firma on erikoistunut metallisiin roskiksiin ja muihin kodintavaroihin, joille yhteistä on retrahtava design. Tämä minun löytämäni yksilö on vanha, arvelisin että 70-luvulta, mutta mekanismit toimii edelleen. Kannessa on pieni kluhmu, mutta eiköhän meillä kaikilla jotain pieniä kauneusvirheitä ole.
Polkimella kansi sekä aukeaa että sulkeutuu. Roskiksen sisällä on erillinen emalinen sankko, jonka voi nostaa pois ja tyhjentää näin helposti. Sisäpuolelta roskis on erinomaisessa kunnossa, kyllä saksalaisen laadun tunnistaa. Mietin, että mihin tarkoitukseen tätä kaunotarta käyttäisin, sillä pelkäksi koristeeksi harvoin kauniitakaan esineitä hankin. Koskapa keittiön nurkassa oli sille sopiva tila, ja koiran ruokinta tapahtuu siinä vieressä niin loogisinta on säilyttää siinä koiranruokaa. Tähän asti kun nappulat on pidetty rumassa muovilaatikossa.