22.4.2017

Granito

Tämä tahti alkaa jo vähän itseänikin hirvittää. Olisiko tämä nyt jo kuudes neulepusero tai -takki joka tänä talvena valmistuu? Tämähän on jo kohta kuin vanhoina hyvinä aikoina (jonka tuotoksia olen jakanut ystäville ja sukulaisille ja myynyt kirppareilla ja lahjoittanut eteenpäin).
Tämä uusin on Joji Locatellin Granito. Ihastuin mallin rentouteen ja simppeliin ulkonäköön. Valitsin langaksi Holst Garn Superssoftin joka on 100% villaa. Epäilys kyllä iski jossain vaiheessa kun luin ravelrystä vastaavan lankavalinnan tehneiden kommentteja siitä, että malli vaatisi langan joka laskeutuu paremmin. Ohjeen mukainen lankahan on merino-pellavasekoitetta. Luotin kuitenkin lankavalintaani sillä olen pitänyt siitä tekemääni Stasis-puseroani todella paljon.
 
 Malli aloitetaan hartioilta ja tässäkin on nämä pitkät olkasaumat ja lasketut olkapäät, mitkä nämä nyt ovat nimeltään. Edellinenkin valmistunut neule oli Jojin suunnittelema ja samalla rakenteella. Värikin oli tämmöinen sinivihreä, jota on hankala saada kuviin vangittua. Mutta kuten se Magnolia, tämä Granitokin on mukavuusneuleiden aatelia. Simppeliä sileää neuletta hieman piristävät ja rytmittävät nuo kohoraidat edessä ja takana, jotka tehtiin nostamalla silmukoita neulomatta joka toisella kerroksella. Olkasaumakin jätettiin näkyviin. Neuloin vartalo-osaa varmaan 15 senttiä ohjetta pidemmäksi sillä en halunnut napapaitaa. Sivuille tehdään hassut jenkkakahvataskut. Ne saattavat kyllä ajan myötä venähtää mutta en murehdi sitä vielä.
 Tämän jännän sinivihreän värin nimi on Holstin värikartassa Kingfisher ja lankaa meni hurjat 215 grammaa. Siis vähän viidettä kerää! Neuleen valmistuminen otti aikaa vähän yli kaksi kuukautta mutta oli pitkiä aikoja koskematta koska tämä oli niin kuolettavan tylsää neulottavaa. Toisaalta tiedän kokemuksesta, että ne neuleet, joita tehdessä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jäävät yleensä kaappiin.
 

14.4.2017

Aina on aikaa parille

 Raitasukkatutkimukseni jatkuvat. Tällä kertaa jämälankalaatikossani osui muutama meleerattu väri vierekkäin ja sain idean yhdistellä niitä enemmänkin, jolloin lopputuloksena olisi semmoinen hieman huurrettu värimaailma. Neuloin yhden kerroksen raitaa, vaihtelin lankoja suurinpiirtein kymmenen raidan jälkeen. Lankoina Fabel, Regian Colormania ja Grazy Zauberball. Aika kivat!
 Kävin reilu kuukausi sitten Tytin luona ja junamatkalle piti keksiä pikkuneulottavaa. Aloitin siihen hätään Petäjä-sukat Regian 6-säikeisestä Tweed-langasta. Enkä ollut vaununi ainoa neuloja, mikä on aina yhtä hauska huomata!

7.4.2017

Keväthuivi

 Tämän huivin aloitin elokuun ensimmäinen päivä viime vuonna eli 10 kuukautta tähän meni. Alku meni raita silloin, toinen tällöin -tahdilla mutta viimeisen parin viikon aikana neuloin huivista varmaan puolet. Kevättä varmaan on rinnassa kun minä kaipaan raikkaampia sävyjä.
 Huivi on ilmaisohje nimeltään Zigzag Stripes Wrap .  Ohje on Holst Supersoftille mutta koska olen ihastunut tähän Holst Coastiin huivilankana niin siitähän minä tietenkin aloin sävyjä tälläämään yhteen. Ennenkin olen maininnut että olen niitä vähän hamsteroinut. Käyttämäni värit ovat kaikki jotenkin puuterisia ja raikkaita. Tuo punaisehko on redcurrant, ruskea cocoa, vaalea on ivory ja vihreä, jota on vähiten, se on honeydew.
 Ja tämä huivi... Se on ihana! Vaikka se on leveä kuin mikä ja pituuttakin löytyy niin se menee silti nätisti kahteen kertaan kaulan ympäri eikä tee takin alla tiukkaakaan. Mallineule on yksinkertaista siksakkia eli kavennuksia ja levennyksiä aina samassa kohdassa. Toimisi varmasti myös kapeampana raitana liukuvärjästystä langasta.

Lanka: Holst Coast, yhteensä 150g
Puikot: 3mm


29.3.2017

Magnolia

Lokakuussa aloitin suurella innolla Joji Locatellin suunnitteleman Magnolia -neuletakin. Useampi suomalainen neuloja on tehnyt neuleen Dropsin Alpacasta ja kun minullakin sitä sattuu nyt olemaan kaapissa aikalailla, valitsin omani väriksi petroolin. 

Neule aloitetaan ylhäältä ja sen yläosa on ainaoikein neuletta ja sitä muotoillaan lyhennetyillä kerroksilla. Hartialinja on tuollainen laskettu eli varsinaiset hihat alkavat vasta haban puolivälin tienoilta. Kun olin saanut tuon ainaoikein osion sekä hiha-aukot valmiiksi, iski epäilys. Neuleen hartiat vaikuttivat tooodella leveiltä ja uskoni meinasi loppua ja oikeastaan loppuikin sillä  neuloin siinä välissä useamman kuukauden ihan muita neuleita. Uudenvuodenlupaukseni siivittämänä kaivoin petroolinsinisen mytyn lopulta päivänvaloon ja aloin pohtia. Kun neuletta saattoi sovittaa, totesinkin että sehän saattaisi toimia ja jatkoin uudella innolla.


 Ja kyllä kannatti! Sanon näin lähes joka kerta kun saan neuleen valmiiksi että taisinpa tehdä uuden lempineuleeni mutta sanon sen taas koska se on totta. Neule venähti kastelussa juuri sopivasti ja lisäisin tähän ainoastaan taskut jos voisin. Lankaa meni 6,5 kerää ja koska olin hamstrannut langat joskus Kärkkäisen alennuksesta, koko neuleen langat maksoivat vähän alle 7e... Lähes ilmainen siis!

25.3.2017

Aikuispipo


Eijeijei, luvassa ei ole mitään K18-matskua vaan neutraali ja simppeli aikuisen naisen pipo. Sellainen pipo tuntui puuttuvan hattuhyllyltäni vaan ei puutu enää.
 Etsin lankakaapistani sopivaa lankaa, jonka piti olla siis joku neutraali väri ja mielellään aika ohuttakin, ettei piposta tulisi kovin muhkua. Olin ostanut joskus syksyllä Aurinkokehrän värjäämää kotimaista 100% villalankaa kaksi vyyhtiä. Toinen vyyhdeistä oli kirpakka pistaasinvihreä mutta toinen oli grafiitinharmaa, jonka päätin nyt ottaa käyttöön. Malliksi valitsin jo useampaan kertaan neulomani Veera Välimäen Contemporary-pipon. Ohje on sport-vahvuiselle langalle, mutta kaikista neulomistani pipoista on tullut vähän turhan suuria, joten ajattelin saavani tällä vähän ohuemmalla langalla sopivan koon. Jouduin loppujen lopuksi kuitenkin säätämään puikkokokojen kanssa että sain tarpeeksi napakkaa jälkeä, Ainaoikein-reunan neuloin 2 mm puikoilla ja lopun pipon 2,5 millisillä.
 Piposta tuli kuitenkin sitä mitä halusin. Langan väri on kyllä jännä kun se vaihtelee vähän riippuen valosta, jossa sitä katsoo. Neuloessa langasta irtosi käsiin väriä ja odotin kauhulla että miten aikuisen naisen otsaan sopii siniset väriläikät mutta onneksi niitä ei ole näkynyt!

19.3.2017

Sateenkaarisukat

 Luulin kovastikin poistuvani omalta sukanneulomisen mukavuusalueeltani kun päätin vihdoinkin neuloa nämä Squircle-sukat. Ohje on General Hogbufferin ilmaisohje Ravelryssä ja on ollut ihmetykseni kohde jo vuosia. Sukan rakenne näyttää niin hassulta ja ohjetta lukematta luulin kantapään olevan jotain aivan ufoa. Toisten projekteissa puhuttiin jotain jostain Magic numberista ja epäilykseni olivat korkealla että noinkohan saan sukat edes tehtyä. Koska tuo mukavuusalue.
 Ohjeesta löytyy nykyisin myös suomennettu versio.  Ohjeessa on laskutoimituksia eri kokoisille sukille, mutta ohjeen 64 silmukkaa on omiin jalkoihini aivan passeli määrä, joten tein sukat täysin ohjeen mukaan. Ensin neulotaan varren resori. Sen jälkeen tehdään neljä kerrosta sileää joiden aikana hieman valmistellaan tuota kantapäätä. Se on muuten kuin tavallinen kantalappu, mutta vain 6 silmukan levyinen lepare, joka neulotaan ainaoikealla ja on siis tuo harmaa osio kantapään takana.
 Kun kantalappu on tehty, poimitaan sen sivusta silmukat, ihan kuin "normaaleissakin" sukissa. Sen jälkeen seuraa raidoitettu osio, jossa silmukoita lisätään kantapään alle  ja samalla kavennetaan jalkapöydän ylä-ja alapuolen rajakohdassa. Vaikeasti sanottu mutta kuvissa näkyy kyllä kohta missä kavennukset tehdään. Tätä tehdään jonkin aikaa ja kun kantapään alla on tarpeeksi silmukoita, tehdään ainoastaan kavennuksia. Alkukerroksilla kavennetaan aina 2 silmukkaa eli yhteensä 4 silmukkaa kerroksella, ja jossain vaiheessa siirrytään normaaleihin kiilakavennuksiin. Kun silmukoita on saman verran kun lähtiessä niin kavennukset lopetetaan ja neulotaan sukka loppuun.
 Neuloin sukat sukkapuikoilla. Kun kantapäästä oli silmukat poimittu, puikoilla oli sen verran paljon silmukoita että otin pari ylimääristä puikkoa avuksi. Ensimmäiset kerrokset oli siksi vähän temppuilua mutta kun  neule eteni ja silmukat väheni, ei hommassa ollut mitään vaikeaa. Olin toisaalta pettynyt kun sukka olikin niin helppo, toisaalta hurmoitunut koska sukka näyttää niin mainiolta. Ja istuu todella hyvin. Näitä aion tehdä kyllä lisää ja mikä parasta, tätä mallia on vaikea kuvitella ilman raitoja!


12.3.2017

Nimensä mukainen


Niinhän siinä sitten kävi, että neuloin Il grande favorito -puseron uudelleen. Suklaanruskea pusero on ollut niin mukava käyttää että kun pengoin lankakaapistani viime keväänä ostamani Pirtin kehräämön villasilkkilangat esille, niin tämä pusero mulla oli ekana mielessä. Eikä vähiten siksi, että samasta langasta Nupu nupu -blogissa tehty versio oli niin kiva.
  Tämä lanka on kyllä jännää. Siitä on puolet villaa ja puolet silkkiä, mutta se näyttää ja tuoksuu silkiltä. Minun lankani oli vaaleanruskeaa jossa on rouheaa tweedmäisyyttä. Vähän epäilin että kuinka tämä dk-vahvuiseksi merkitty lanka taipuu mallin neuletiheyteen (14s ja 20r /10cm) mutta niin se vain kerralla osui kohdalleen 4 mm puikoilla. Siltikään neulepinta ei ole mitenkään reikäinen vaan pelkästään mukavan rento ja laskeutuva. Neuleen kastelu vain korosti tätä rentoutta ja tämä onkin nyt todellista mukavuusneuleiden aatelia! Lankaa meni reilut 4 vyyhtiä eli 440 grammaa tarkalleen. Nyt on taas kiva pikku jämäpallero toisten seassa pyörimässä.
 Neuloin etukappaleelle ainaoikeinneuletta mutta langan kirjavuuden takia se hieman hukkuu johonkin. Toisaalta, eipä tuo tuolla paljon haitallakaan ole. Tykkääntykkääntykkään!

8.3.2017

Jalkaan x3

 Uudenvuodenlupaukseni mukaisesti olen kaivanut neulekorini pohjalta muutaman sinne hautautuneen keskeneräisen työn ja neulonut ne loppuun. Ensimmäisenä maaliviivalle kirivät  heinäkuussa 2016 (kiitos Ravelry, niin hyvässä kuin pahassakin) aloittamani Monkey-sukat. Lanka on Dropsin Fabelia, tuommoista ihmeellisen kirjavaa. Väritykseen kai nämä alunperin tökkäsivät ensimmäisen sukan jälkeen. Malli on kyllä helppo ja silti näyttävä. Menevät lahjalaatikkoon odottamaan viininpunaisen ystävää.
 Seuraavana kaivauduin häpeäkoriini vielä hieman syvemmälle ja pudistelin pölyt maaliskuussa 2015 aloitetuista Petäjä-sukista. Valmiina oli ensimmäinen sukka ja toista olin aloittanut pari senttiä enkä yhtään muista että mikä tuli väliin. Näissä lankana on myös Drops Fabel. Malli istuu napakasti jalkaan ja on lisäksi hyvännäköinen, vaikka langan väritys vähän imelä onkin. Tämäkin pari päätyy lahjalaatikkoon.

Jos nuo edeltävät sukat olivat niitä hieman pidempikestoisia projekteja niin lopuksi vielä yhdet pikaiset. Riddarista jääneistä Lettlopeista tekaisin parissa illassa tossukat Nola's slipper -ohjeella. Tämä tossumalli ovat niin kiva että joka kerta meinaa hirttää toisto päälle kun tekisi tehdä vielä toiset. Ja sitten ehkä vielä yhdet.

1.3.2017

Astrid -sukat

 Minä monen muun kanssa tykkäsimme Ravelryssä eräistä suloisista sukista, jotka Lunaknit -blogin Sari oli neulonut. Sitten hän julkaisi sukkiin ohjeen ja melkein saman tien laitoin ne tulolleen. Sukkien ohje on maksullinen ja löytyy Ravelrystä nimellä Astrid. Koska tykkäsin kovasti sukkien alkuperäisvärityksestä niin matkin sitä niin pitkälle kuin lankavarastoni antoi myöden. Muheva marjapuuron väri löytyy Arwettasta (väri 236) ja keltaisina käytin kerän loppuja Regiasta sekä Fabelista. Valkoinenkin on Fabelia.

 Sukat neulotaan varresta varpaisiin ja ohjeessa on jälkikäteen neulottava kantapää. Sen osalta sooloilin omiani, tein itselleni luontaisimman ranskalaisen kantapään mutta siirsin kiilakavennukset jalkapohjan puolelle ettei tuo tiplukuvio häiriinny kavennuksista. Suloisimmat sukat pitkään aikaan!


25.2.2017

Always in my heart

 Huivit - kivoja neuloa mutta niin ärsyttäviä kuvata. Viimeksi kun tästä kirjoitin niin joku toi esiin seikan, että torkkupeitot ne on vielä hankalampia kuvattavia. Totta. Onneksi kesken ei ole kuin yksi torkkupeitto (joka on ollut sitä jo useamman vuoden) mutta joskushan ne tuppaa valmistumaan ja pitää sitten taas keksiä joku kuningasidea sen kuvaamiseen. Sitä päivää odotellessa jälleen yhdet huivikuvat. Onneksi luonto tuli apuun ja taikoi talven ihmemaan taustalle.
 Huivi on Isabell Kraemerin Always in my heart -huivi, joka on suunniteltu paksummalle eli worsted-vahvuiselle langalle. Olen tykännyt kovasti aiemmin neulomastani Campside-huivista, joka paksuudestaan huolimatta muotoutuu mukavasti kaulalle niin halusin tästäkin tulevan samanoloisen, eli laskeutuvan ja helpon kietoa kaulalle. Olen neulonut useamman semmoisen toisesta kärjestä aloitettavan, epäkeskon ja pitkänomaisen kolmiohuivin, mutta täytyy kyllä myöntää että käyttämättä ovat melkein kaikki jääneet. Ne on vain niin hankalia kietoa kaulaan, koska ovat kaikki niin pitkiä ja kaikki raidat ja vipstaakit, joita huivissa kenties on, hukkuvat siihen kaulan ympärille kieputeltuun booaan. Kyllä se vain perinteinen kolmiohuivi vain toimii parhaiten.
 Campside-huivissani on vain se pieni vika, että se on musta. Tähän toiseen huiviin halusin väriä joten valitsin keltaisen ja sille kaveriksi ruskean, kunnon retrovärit siis. Lanka on Drops Merino ekstra finea, joka ei tosiaankaan ole worstedia, mutta pömpseytensä ansiosta meni täydestä. Tein huivin ohjeessa olleen pienemmän koon mukaan ja tuli ihan riittävä, oikeastaan juuri sopiva. Yksiväriseen osuuteen neulotaan reikiä, vähän niinkuin Campside-huivissakin, mutta alaosaan tehdään kuviota nostetuilla silmukoilla. Se ei siis ole kirjoneuletta, kuten äkkiä voisi ajatella. Mukava huiviprojekti!


17.2.2017

Tukusukkia

Tilasin kokeeksi satsin Tukuwoolin sockia eli kotimaisen Tukuwoolin polyamidivahvisteista sukkalankaa. Aloitin niistä sukat ja ihastuin langan neuletuntumaan välittömästi. Lanka tuntui paksummalta ja pehmeämmältä kuin fingering-versio ja sen ilmoitetaankin olevan sport-vahvuista.  Tilasin kaikkia saatavilla olevia värejä yhden vyyhdin paitsi Repoa tilasin kaksi. Ne vielä odottavat inspiraatiotaan. Punaista Hohkaakaan en vielä korkannut mutta lopuista tein kahdet sukat.

Ensimmäisiin sukkiin nappasin kirjoneulekuviot Sukupolvien silmukoita - kirjassa olevista Räisäläläisistä kirkkolapikkaista. Vaikka lanka tuntuu kirjoneuleessa toimivan upeasti niin sukkiin siitä tulee omaan makuuni liian paksua pintaa. Teinkin kirjoneuletta vain varteen ja yhden raidan varpaisiin. Toiset sukat teinkin sitten leveillä raidoilla ja niistä tuli on ihanat! Vaikka en mikään pinkin käyttäjä normaalisti olekaan niin nämä Tukuwool sockin kaikki värit miellyttävät silmääni suuresti ja sointuvat toisiinsa.

 Käyttökokemusta ei langasta vielä siis ole mutta luultavasti pinta käytössä vain huopuu ja tiivistyy. Halusin sukkiin tiivistä pintaa joten neuloin 2,25mm puikoilla. Kirjoneulesukissa oli alussa 60 silmukkaa jotka kavensin raitaosuuteen 56 silmukkaan. Samalla silmukkamäärällä tein kokonaan nuo raitasukat. Lankaa jäi kaikkia jonkin verran eli näistä tulee vielä ainakin yhdet sukat. Pitää vain kaventaa raitoja. Alakuvassa muuten näkyy yksi projektipussukoista, joita innostuin joululomalla ompelemaan. Tämä on tilkkuversio ja esittelen loputkin joku toinen kerta.