Hurahdus

Nyt se sitten tapahtui. Hurahdus.

Lankojen värjääminen on kiinnostanut minua pitkään ja jotain pieniä värjäyksiä teinkin vuosia sitten ihan Dylonin nappiväreillä. Kasvivärjättyjä lankoja olen aina pitänyt kauniina ja toisiinsa sointuvina mutta värejä vähän vaisuina. Nyt kun Nonnu Neuloja ja Kurjenmarjan keitokset -podcastien pitäjät aloittivat KasviväriKALin ja innostivat kaikkia kasvivärjättyjen lankojen pariin, päätin lopulta kokeilla sitäkin. Heidän kanavillaan on monen monta videota aiheesta ja niistä sain monta vinkkiä. Värjätä voi todellakin ihan omassa keittiössä, toki riippuen käytettävästä kasvista ja siitä lähtevistä huuruista. Sain äitiltä ison kattilan, paikallisesta apteekista löytyi alunaa ja sain vertaistukea eräältä martalta, niin mikäpä siinä enää oli hurahduksen esteenä.

 Aloitin poimulehdellä jota kasvaa kukkapenkissäni iso pehko. Saksin 10 litran kattilan melkein täyteen ja käytin siihen sekä varret, lehdet että kukatkin. Kasveja keitellessä tuoksu oli hyvä joten ainakin poimulehti sopii keittiövärjäykseen. Poimulehdellä voi värjätä koko kesän, useimmista kasveista paras väri tulee alkukesästä tai ainakin ennen kukintaa. Yläkuvassa tuotokset. Lankana käytin valkoista fingering-sukkalankaa, tuloksena ihan kiva keltainen. Kattilaan jäänyt liemi näytti vielä sen verran tanakalta että laitoin sinne vielä sitä ruman beigeä Novitan Pikkusiskoa, jota alehamsteroinnin seurauksena kaapistani löytyi. Siihen tarttui hieman oliivinvihertävä sävy eikä ole ainakaan rumempi kuin alkuperäinen lanka!

Seuraavaksi kävin kaikki pikkukyläni ruokakaupat läpi ja tyhjensin kaupantätien luvalla irtosipulilaatikot kuorisilpusta. Keltasipulinkuoria sankin varmaan sen 50g mutta punasipulin kanssa oli vähän niukempaa, joten ostin ihan kokonaisiakin ja silppusin niitäkin mukaan liemeen. Näissä liemissä olikin sitten kuulkaa potkua! Keltasipuliliemi oli kirkkaan oranssi ja punasipulinen todellakin punainen. Sipulilla voisi ilmeisesti värjätä myös ilman alunaa mutta minä laitoin sitäkin.

Ylemmässä kuvassa keltasipulilla saatu mellevä keltainen! Vasemmalla kaksi vyyhtiä joissa pohjalankana vaaleinta harmaata Dropsin Fabelia, keskellä minivyyhti valkoisella pohjalla ja oikealla joku jämäkerä meleerattua harmaata lankaa. Oijoijoi mitä herkkuja tuli! Väri on jo melkein oranssin keltainen.

Ja entäpä se punasipuli... Luin ennen värjäystä että ilman alunaa tuloksena on varsin mehevä punaruskea mutta alunan kanssa langasta tulee vihreää. No pitihän tätä ihmettä kokeilla. Kun laskin langan liemeen, se otti heti punaruskeaa väriä. Kun liemi lämpesi sinne 40 asteeseen ja lisäsin alunan, liemi muuttui tummemmaksi ja simsalapim -  lankani muuttui vihreäksi! Ja millaiseksi vihreäksi. Tässä käytin pohjalankana valkeaa Fabelia ja pikkuvyyhti on sitä samaa meleerattua harmaata kuin keltaisessakin.

 Onneksi tykkään keltaisesta ja vihreästä. Sitä nimittäin tuntuu tulevan kasviväreillä. Joku kaunis ruskeakin olisi kiva saada. Onko vinkkejä että millä kannattaisi koettaa? Sienikautta varten on kyllä pakko hankkia keittolevy, jolla kattiloita voi porisuttaa pihalla. Nimittäin olen kuullut että sienissä pätee se että mitä märännömpi sieni, sitä herkumpi väri :)

Sienikautta odotellessa...

Klipsuhommia

 Kaikki alkoi siitä, kun miespuolinen työkaverini kertoi nähneensä jossain tölkinavausklipsuista tehdyn laukun ja oli aivan liekeissä siitä. Hän tiesi, että olen käsillätekijä ja kysyikin että olenko tehnyt sellaisia. Empä ollut, mutta höylisti lupasin, että jos hän kerää klipsut niin minähän teen! Eipä aikaakaan kun jannu tuli ison nipsupussillisen kanssa ja minun piti alkaa lunastamaan lupaustani. Googletin klipsuvirkkauksen ja osuin Hannan blogiin, jossa hän oli selkeästi kertonut, miten klipsujen kanssa toimitaan. Ensin pestään "vienohko" maltaanhaju pois ja sitten klipsuista poistetaan pihtien ja vasaran avulla terävät reunat. Tässä vaiheessa homma hyytyi minulla pitkäksi aikaa, tuli haavoja sormiin ja tuntui ettei tää taida olla minun juttu. Sillä aikaa työkaverini oli valjastanut janoisen naapurinsa klipsunkerääjäksi ja koska olin puhunut tästä omillekin tutuilleni, klipsuja alkoi tulla sieltä täältä lahjoituksena. Siinä vaiheessa oli aivan pakko alkaa toimimaan!

 Aloitin virkkauskokeilut. Ensin minulla oli liian paksu lanka, ja se korostui liikaa klipsujen rinnalla. Huomasin, että melko ohut puuvillalanka oli parasta hommaan. Hieman kokeilemalla aloinkin saada aika mukavannäköistä pintaa aikaiseksi ja päätin aloittaa kukkaron tekoa. Tein kukkaron sivut erikseen, yhteen puoleen meni aina 90 klipsua eli yhteensä koko teokseen 180 kpl. Nämä levyt virkkasin ensin ympäri pylväillä ja sitten virkkasin levyt yhteen. Vetoketjun kiinnitin käsin ompelemalla.

 Toiseen levyyn tein raidan kultaisilla klipsuilla. Klipsuja valmistellessa huomasin, että niitä on ainakin kolmea eri mallia ja lisäksi vielä eri väriset. Tasaisinta pintaa taitaa tulla käyttämällä samanlaisia klipsuja. Vaikka tässä työssä kaikki onkin samanlaisia, niin eripäin asettelemalla tuli hauskaa raitaa, ja tämä oli täysin vahinko.

 En tehnyt kukkaroon vuorta. Kukkaro oli virkattu noin tunnissa eli kovin homma näissä klipsuhommissa taitaa olla se juominen :) Nyt on kova mietintä päällä että aloitanko seuraavaksi lampunvarjostimen vaiko isomman olkalaukun tekemisen. Toisin sanoen olen hurahtanut.

Sikarin tuoksua

Huusholliimme on pikkuhiljaa kertynyt vino pino sikarilaatikoita. Ei meillä suinkaan ole ruvettu sauhuttelemaan, vaan laatikot ovat tulleet muihin tarkoituksiin. Alussa niitä tuli varmaakin ihan siksi, että ne ovat kauniita ja niissä on hyvä jemmata kaikenlaista pientä. Sitten musiikki- ja soitin-orientoitunut siippa alkoi rakentaa niistä kitaroita. Se onkin varsin kiehtova maailma, tuo kitaranrakennus. Ei minulla ollut aiemmin mitään käsitystä, mistä kaikesta voi rakentaa kitaran, sikarilaatikoiden lisäksi.

Tässä kuvassa sikarilaatikkokitaran lisäksi tarjoilulautasesta tehty soitin.

Olen julmasti ominut kauneimmat laatikot omiin tarkoituksiini. Vai mitä sanotte näistä? Te-Amot soveltuvat erinomaisesti ympäriinsä ajelehtivan pikkusälän säilömiseen.

Toki rasioita voi käyttää klassisesti korurasiana. Tässä perinteisen kauniissa sikarilaatikossa säilötään siipan tekemiä kierrätysrannekoruja, joiden materiaalina on käytetty käytöstä poistettua kierrejohtoa sekä bensaletkua.

Sitä minä vaan ihmettelen, miksi sikarilaatikoihin (ja tupakkiaskeihin ilmeisesti myös) lätkäistyt varoitustarrat ovat niin virallisia ja tylsiä. Tupakointi vaarantaa terveytesi? Jep-jep. Tupakointi voi aiheuttaa hitaan ja tuskallisen kuoleman? Tässä on jo yritystä, mutta tupakointiuraansa aloittelevaa yleismaailmalliset varoitukset eivät hetkauta suuntaan tai toiseen. Jos varoitukset olisivat enemmän kytketty arkeen, niillä voisi olla enemmän tehoa. Vai miltä kuulostaisi Tupakointi pierettää / Tupakoijan hampaat putoavat / Tupakointiin käyttämälläsi rahalla saisit xx litraa bensaa ? Tosin en tiedä onko kahdella ensin mainitulla jutulla ja tupakoinnilla mitään yhteyttä keskenään, mutta tulipahan vaan mieleen.

PS. Pujoliivin ylijäämää on taas päivitetty.

Uusi aluevaltaus

 Eräänä päivänä työpaikan kahvipöydässä keskusteltiin työpaikkamme organisaatiomuutoksen tuomista vaikutuksista meidän jokapäiväiseen työelämään. Eräs työkaverini (joka kyllä onkin aika positiivisen elämänasenteen omaava) sanoi, että ei meidän sitä kannata murehtia, koska kyllä ne johtajat meistä huolen pitää ja päättävät asiat parhain päin. Tuo samainen työkaverini on antanut muulloinkin samantyyppisiä lausuntoja ja sanoinkin että teen hänelle vielä huoneentaulun jossa lukee että Herran pelko on viisauden alku. Hän oli siitä aikalailla otettu :)

Aloin pyöritellä ajatusta huoneentaulusta mielessäni. Yleensähän niissä taitaa olla joku positiivinen ta muuten mieltäylentävä tai motivoiva ajatus. Minä taas saan positiivisuuden tuputtamisesta lähes näppylöitä ja vaalin kainuulaista pessimismin perintöäni hartaudella, joten huoneentaulujen tyylilaji oli selvillä. Kainuu kehiin! Kyselin facebookissakin lapsuuden ystäviltäni sopivan napakoita murrelausahduksia, ja kyllä niitä omaankin mieleen tupsahti roppakaupalla kun vaan vähän pääsi tunnelmaan. Ostin aidakangasta ja vähän muliinilankaa, kaivoin netistä sopivat ristipistokirjaimet ja aloin paukuttaa. Empä ole ristipistoja sitten ala-asteen tehnytkään, mutta se ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin vapaampi kirjonta.

Nämä lauseet eivät taida kuitenkaan valtaväestölle helposti aueta, esimerkiksi tuota yläpuolella olevan kuvan tekstiä ei edes Tytti ymmärtänyt, joten pitänee suomentaa. (Tosin täytyy muistuttaa, että kainuulainen elämänasenne on paljon muutakin kuin murre, kiinnostuneet voivat tutkia fb:sta löytyvien Puolangan pessimismipäivien sisältöä.)

Alakopa letasta - Kylläpäs alkoi nukuttaa/ramasta.

 Ou eäneti ja tie ite - Olepas hiljaa ja tee itse.

Eipästä kehtaa - Kehtaiskohan tuota tehdä.

(Kainuussa kehdata-sanalla on kaksoismerkitys, se tarkoittaa asiayhteydestä riippuen joko viitsimistä tai tohtimista. Tässä yhteydessä tarkoittaa samaa kuin "Ei sitä tohdi / ilkiä")

Elä höperehä - Älä hupsi.

Herkkää

Nyt seuraa Pujoliivissä harvinaisen herkkiä tunnelmia.

Askartelin Parolan aseman inspiroimana muutamia kukkasia. Kangasvarastoistani löytyi yllättävänkin paljon erilaisia tekokuitukankaita, joille tein ensin kärvennystestejä. Kankaissa oli eroja, osa suli nätisti hieman kutistuen ja kukkasen terälehti muotoutui nätiksi kupiksi, mutta osa taas paloi isolla liekillä ja kankaan palanen hävisi kirjaimellisesti savuna ilmaan. Kukkasen keskelle ompelin muutamia helmiä ja taakse rintarossineulan. Näitä taidan tehdä vielä lisää!

Ja välipalaksi nautin kahvia ja toscakakkua. Toscakakun parasta osaa eli sitä päällystettä tein tuplamäärän ohjeeseen nähden :)

Joka tyypin hame

Olen vannoutunut housuihminen. Siitä huolimatta silloin tällöin ompelen tai ostan hamosen ja yritän opetella niitä myös käyttämään. Tämänkertainen hame syntyi ohuesta denimistä Joka tyypin kaavakirjan perusohjeella. Tuo kaavakirja on muuten mainio. Sieltä löytyy inspiraatiota, kaavaa ja ohjetta erityisesti rentoihin arkivaatteisiin.

Hame on malliltaan tosi simppeli, mutta pikkujujuna ompelin helmaan kivan Polka Jam -kangasmerkin. Merkki on hankittu kuopiolaisesta Daiga Daiga Duu-putiikista, kiitokset vaan kuriirille sinne Kuopioon!

Minut on vallannut hillitön puuhelmi-innostus! Kevättä on siis selvästi ilmassa, kun tämä naisihminen alkaa itseänsä koristelemaan. Tuhlailin hieman eräässä nettikaupassa ja tilasin kasan puuhelmiä. Tässä ensimmäiset kolme tuotosta. Lisää on tulossa. Vapise, Aarikka.

Löytöjä

Kirppikseltä löytyi pitkästä aikaa muutama mukava lisä purnukkakokoelmaani.

Riihimäen lasin 5 litran keittiötölkki löytyi jo aiemmin ja siihen olen säilönyt langanloppuja (tunnustan, kerin lankoja ihan varta vasten pikkukeräsille purkkiin laitettavaksi).

Tämä kallo ei löytynyt kirpputorilta, vaan olen sen ihan omin kätösin savesta muotoillut. Jollakin keramiikkakurssilla piti kokeilla makkaratekniikkaa, mutta en halunnut tehdä astiaa. Käytin netistä otettua kallonkuvaa mallina ja tämmöinen tuli. Kurssin tuotokset piti pintakäsitellä jollain perinteisellä menetelmällä ja niimpä itse kallo on käsitelty jollain liejulla (en muista nimeä) joka poltossa muuttui luunvalkoiseksi. Sarviin sivelin ihan tavallista piimää, joka paloi uunissa upean ruskeaksi. Sarvien ohuemmat päät kävivät tietenkin kuumempana joten ovat siksi palaneet mustemmiksi. Tämän piimäkäsittelyn olisi voinut tehdä ihan tavallisessa sähköuunissa, mutta sarvipääni ei sinne mahtunut!

Vieläkin hämmästelen lähes päivittäin että miten olenkin osannut?

Kipinöitä

Makuuhuoneessamme on vanha kaakeliuuni, jota lämmitämme kylminä vuodenaikoina päivittäin. Lattialla uuninedustalla on sijainnut yksi pitkään kesken ollut projektini, nimittäin kipinäsuoja. Nyt se on vihdoin valmis!

Tein kipinäsuojan kaakelinpaloista, jotka rikoin vasaralla. Alunperin ajatuksenani oli tehdä kuunsirppi ja useita tähtiä. Kuten huomaatte, kuvassa on sirppi ja yksi tähti. Se johtuu siitä, että projektin aikana vihreät kaakelinpalaset yksinkertaisesti katosivat. Tyydyin siihen mitä oli.

Mosaiikkityön tekeminen on kiehtovaa. Mosaiikkipaloja sommitellessani järjestelin samalla ajatuksiani. Ihan Virginie Loyn tasolle tämä mosaiikkityö ei yletä, mutta ihan symppis tästä tuli.

Herra Harmaa varpaiden pesulla

Lammas ja aurinko

Odotellessani inspiraatiota seuraavaan isompaan neuletyöhön tein muutaman pienemmän jutun.

Tänään jo vähän aurinkoa näkyikin, mutta ehdin jo tehdä itselleni tekoauringon auttamaan taistelussa kaamosta vastaan. Virkkasin paksua moppilankaa ympyräksi, ja lisäsin joka toisella kerroksella silmukanmutkaan paperiinista leikattuja pätkiä. Virkkaus kävi suhteellisen nopeasti, mutta paperiinien aukomiseen vierähti tovi jos toinenkin. Paperiini on siis paperinarua, joka ei ole pyöreää vaan litteää. Parina viime vuonna siitä tehdyt valoryijyt ovat olleet suurta huutoa kansalaisopistojen ja käsityökeskuksien kursseilla. Tuotokseni muistuttaa valtaisaa kehäkukkaa ja on halkaisijaltaan noin 30cm.



Ja tarvitseehan neuloja maskotin... Late Lammas on virkattu jämälangoista, pusero hällä jo onkin, mutta taitaa olla housut tulossa seuraavaksi. Puikkoina puuhelmillä terästetyt grillitikut. Lampaan pyllyn täytteenä on kivi, joten kaveri pysyy hyvin pystyssä kutimet kädessäkin.

Huomisen ystävänpäivän kunniaksi tarjoan kaikille kahvin kanssa vähän paakkelsia. Tehkää hyvin, ystäväiseni!