30.7.2016

Valmiit muhulaiset

 Tässä näitä nyt olis, Muhu-tyylisiä kirjoneulesormikkaita. Ylemmän kuvan punasävyiset olivat ne ensimmäiset, ja niissä piti säätää silmukkamäärien ja siihen sopivien kuvioraitojen kanssa enemmänkin. Samoin ranteessa. Loin 4x18 silmukkaa, neuloin alkuun muutaman kerroksen ainaoikeaa ja sitten neuloin tuota mallineuletta, jossa vuoroin lisätään ja vuoroin kavennetaan, en tiedä sen nimeä, mutta tuo näytti olevan seudun käsineissä aika yleinen tyyli. Ranteen jälkeen vähensin pari silmukkaa puikoltansa ja aloitin kuvioraidat. Samalla tein peukalokiilan. Lopetin kuvioraidat hieman ennen sormia ja neuloin pikkurillin pari kerrosta aiemmin kuin muut sormet. Mutta olihan mukavaa neulomista! Siis nuo kuviot, sormet on sormikkaissa aina se tervanjuontiosuus.
 Samantien ensimmäisen parin valmistuttua laitoin puikoille toiset, joihin valitsin pääväriksi ruskean. Nyt kun silmukka - ja kerrosmäärät olivat selvillä niin neulominen oli joutuisampaa. Plarasin  kirjan lisäksi Pinterestin kirjoneulekaavioita ja löysinkin lopulta lintukuvion jonka sain taipumaan silmukkamääriini. Muut kuviot ovat Meite Muhu Mustrid -kirjasta, kuten kaikki ekojenkin sormikkaiden kuviot. Ranneosasta tuli hieman Jamaika-henkinen, ehkäpä ne on nuo värit. Näistäkin sormikkaista tuli kovin mieluisat.


 Lankoina on jämiä ja korkkamattomia keriä. Punaisten päävärinä on Malabrigo Sockia värissä Tizano red. Vihreä on Wollmeise Twiniä ja keltainen Mustard-väristä Cascaden Heritagea. Pinkki ja oranssi ovat Dropsin Fabelia ja ruskea on Araucania Ranco Solidia. Oikeastaan vain Fabelit olivat  aloittamattomia, muut on jämiä vanhoista projekteista. Vaikka pari postausta taaksepäin valittelin värien valinnan vaikeutta niin nyt tuntui että pääsin vähän vauhtiin. Epäilempä, että näitä muhulaisia joudutte näkemään Pujiksessa vielä monta kertaa!


20.7.2016

#muhulove

 Kävimme Tytin kanssa tyttöjen reissulla Saarenmaalla, Virossa. Mukanamme oli myös äiti ja äidin ystävätär ja vietimme oikein mukavat kolme päivää Kuressaaressa, Saarenmaan ainoassa kaupungissa. Matka sinne oli suhteellisen pitkä, 6 tuntia Helsingistä. Eipä siellä sitten juuri turisteja näkynyt, ei ainakaan aasialaisia eikä amerikkalaisia, joita kyllä yleensä kaikkialta löytyy. Tokihan Kuresssaari elää turisteista mutta itse kaupunki oli kuin pienoismalli Tallinnasta mutta ilman ryysistä. Ainoan pääkadun varressa olivat kahvilat ja ravintolat mutta jos meni viereiselle pikkukadulle, vastaan ei yleensä tullut ketään. Korkeintaan paikallinen mummo kauppakassi kädessään. Pikkukujilla sai rauhassa kurkkia ihmisten hurmaaville pihoille, joissa ruusut ja hyötykasvit kasvoivat sulassa sovussa. Jos talot olivatkin hieman ränsistyneitä niin puutarhoja selvästi rakastettiin! Saarenmaalle on kyllä päästävä vielä uudestaan, ja tällä kertaa sellaiselle luontopainotteiselle lomalle. Ihana paikka!

Ihastelimme torilla ja muutamassa käsityöliikkeessä paikallisia sekä muhulaisia käsitöitä. Muhun saari on Saarenmaan vieressä ja ovat kuulemma tarkkoja ettei heitä sekoiteta keskenään. Kuressaaren keskustassa oli kirjakauppa ja nyt en voi kuin harmitella ettemme siellä käyneet. Lainasin nimittäin reissun jälkeen kirjastosta oikean muhulaisen käsityöperinteen raamatun ja sain vasta siinä vaiheessa kunnon herätyksen  ja nyt tietenkin haluaisin kirjan myös omakseni. 
 Kirjassa on esitelty (viroksi) niin neuleperinteet kuin kirjonnatkin, lautanauhat ja kansallispukujen koristeet koruja myöten. Muhulainen tyyli on omaleimaisen  näköistä ja värikästä. Ihastuin tottakai etupäässä kirjan neulemalleihin ja ensin ajattelin ettei lankakaapistani löydy niihin sopivia värejä, pinkkejä ja punaisia lankoja. Mutta löytyi kuin löytyikin ja aloitin kovalla touhulla neulomaan kirjoneulesormikkaita. Kirjassa ei ole varsinaisia ohjeita, vain valokuvat koinsyömistä neuleista ja kuvan vieressä kirjoneuletta varten ruutupiirrokset. Alkuperäiset neuleet lienee neulottu todella ohuesta langasta ja pienillä puikoilla sillä huomasin pian ettei suurin osa käsineiden kuvioista mahdu omaan käteen sopiviin silmukkamääriin näillä kaapistani löytyneillä fingering-paksuisilla langoilla neulottaessa. Eli purkuun meni ensimmäinen yritelmä. Sen jälkeen rupesin vain rohkeasti soveltamaan ja nyt onkin jo kohta ensimmäinen sormikas valmis. Niistä sitten lisää myöhemmin.




 Löysimme paikallisen Konsum-ruokakaupan sukkaosastolta aarteita, nimittäin Virossa valmistettuja perinnekuvioisia sukkia. Tässä kuvassa on valkeat joissa on perinteinen Muhun ohdakekoriste.
 Tässä vielä muutama kuva kirjasta ja kirjan malleista. Ylemmässä kuvassa on lapaset, joihin ihastuin ensisilmäyksellä mutta lapasen selkämykseen tuo perhoskuvio on kyllä aivan liian leveä. Alapuolella koinsyömä sukanvarsi ja sen kirjoneulekaaviot. Huoh, ehkä jäävät ihastelun asteelle.



8.7.2016

Parit kesäisen riehakkaat villasukat

 Puikkomaisterin sukkakirja on ollut minulla kovassa selailukäytössä mutta tämä on kuitenkin vasta toinen malli, jonka kirjasta olen neulonut. Ne moniväriset kirjoneulesukat jotenkin ahdistavat, siis se värien paljous ja niiden valinta. Värit ovat minulle niin tärkeä asia että ihan mitä tahansa en halua yhdistää ja siksi useamman kuin kahden värin valinta on vähän hidasta. Mutta tässä nämä yhdet nyt olis, Kärpässukat. Malli on kirjassa nimeltään Aino.

 Lankana on Regian farkunsininen sukkalanka, joka tekee himmeähköä raitaa ja on itse asiassa hyvinkin tämmöisen farkkutytön mieleen. Siihen yhdistin Cascade Heritagea värissä Mustard. Ohjeesta poiketen tein kantapään raidallisena enkä yksivärisenä. Kärpäskaavio oli helpohko, ei ollut pitkiä langanjuoksuja kuin muutamilla kerroksilla. Puikkomaisterilta on tulossa kirja myös käsineistä, odotan sitäkin innolla, ainakin selailukäyttöön!


Toinen kesäisen pirskahteleva sukkamalli on vuoden 2013 Knittyssä  ilmestynyt Solidago. Dropsin Fabelia on langat, paitsi punainen osuus on nokkossukkalankaa, joka jäi aiemmin joistakin sukista jämäpalleroiseksi. Näihinkin tein raidallisen kantapään ja myös sukankärjen. Tykkään näistäkin sukista kovasti!