28.8.2013

Kokoelma

Onkohan se keski-ikäisyyden merkki, kun alkaa kerätä kukkamaljakoita? Noin niinkuin viiskymppisten varalle, että on sitten mihin kukkapuskat laittaa esille kupukellojen viereen? Tätä asiaa olen joutunut pohtimaan, kun keräilyhimoni on siirtynyt reilusta retrotavarasta hieman hillitympiin mutta silti esteettistä silmääni miellyttäviin lasimaljakoihin. En minä kyllä näitä kukkia varten ole hankkinut, vaan näin sieluni silmin, kuinka hyvältä ne näyttäisivät piirongin päällä ihan tyhjänäkin. Tarkoituksena oli kerätä näitä Riihimäen lasin erivärisiä yksilöitä, mutta ensimmäiset, joita sopuhintaan löysin, olivat oliivinvihreitä. Sitten löysin punaisen joka oli hieman kolhuinen.
 
 Rompetoreilla on tarjontaa yllinkyllin, mutta hinnat ovat ammattimaisilla myyjillä korkehkot. Tämän kesän maljakkolöydöt ovat alla olevassa kuvassa, sama maljakko kahdessa eri koossa ja värissä. Hintaa yhteensä näille tuli hieman yli 30e, ei paha ollenkaan. Erikoisemmista muodoista joutuu pulittamaan ainakin tuplaten tai jopa triplaten.
Uusikaarlepyyn Juthbackan markkinnoilta (kuulemma Suomen suurin rompetori yli 700 myyjällään) löytyi mummuni vanhalle matkalaukulle vanerinen kaveri.  Nyt kun niitä on kaksi, niin pääsivät arvokkaaseen lehtisäilytystehtävään. Alakuvassa muuten näkyy taustalla pääkallonpaikka eli neulomisnurkkaukseni, jossa kaikki tärkeä tapahtuu.


20.8.2013

Kesän satoa

Tällä kertaa ei tule kuvia kasvimaalta eikä marjametsästä, vaikka sieltäkin on monenlaista kerätty ja säilötty. Kerroin jo aiemmin, ettei neulominen oikein kesällä napannut, mutta jotain kaikessa hiljaisuudessa kuitenkin syntyi. Nimittäin sukkia. Ensimmäiset Rakkaussukat valmistuivat oikeastaan jo keväällä, kuvastakin huomaa ettei pihassa edes vielä viherrä kun kuva on otettu. Lankana Novita Nallea.
 Vihreät sukat ovat Novitan Pikkusiskoa, tämän syksyn vihreää uutuusväriä. Lanka tuntui neulottaessa ihan hyvältä, kulutuksen kestosta taikka nyppyyntymisestä ei ole vielä kokemusta. Väri on kyllä ihan kaunis ja mallina näissä on Petäjä.
Oranssin ja harmaan eri sävyissä läikehtivistä raitasukista tuli aika päheet. Harmaa lanka on Zauberball sävyssä Schokocreme ja oranssi on joku liukuvärjätty sukkalanka, jonka vyöte on kadonnut aikoja sitten.
Näistä loppukesän sukkakimara-postauksista on näköjään tullut jo tapa. Kato vaikka täältä ja täältä :)

13.8.2013

Loki

Heinäkuiselta Islannin reissultamme mukaan tarttui palava halu tehdä islantilaisneule. Siellähän niitä oli tarjolla joka paikassa mutta tiesin, ettei minulla tule käytettyä paksua, karkeasta villasta neulottua takkia. Halusin tehdä sen itse. Muutaman illan nettisurffailun jälkeen tiesin millaisen siitä halusin. Langaksi valitsin helposti saatavilla olevaa Dropsin Karismaa ja siitä luonnonläheiset ja neutraalit värit. Karisma on kuitenkin 100% villaa mutta ei liian paksua eikä karheaa, joten ajattelin etten kovin suurta rikosta tee vaikken neulettani aidosta islantilaisesta langasta neulokaan.
Ravelrystä löytyy useitakin erilaisia islantilaisneuleiden malleja, mutta valitsin niistä melko perinteisen ja yksinkertaisen mallin. No se mieluisin löytyi tietenkin ainoastaan lasten koossa joten piti vähän soveltaa. Dropsin sivuilta löytyy Karismalle tehtyjä kaarrokeneuleiden ohjeita, joista katsoin silmukkamääriä. Koska tein neuleeni niistä poiketen ylhäältä alaspäin, piti ohjeitakin lukea lopusta alkuun :) Aika monimutkaiselta kuulostaa mutta ei se oikeastaan ollut kun alkuun pääsi. Kaarrokkeen kuviotakin hieman pidensin sieltä täältä.
Neuleen pääväri on vaaleanharmaa ja kuviot on tehty valkoisella ja tummanruskealla. Kuviovärejä meni kumpaakin yksi kerä ja harmaata yhdeksän. Ja tuntuipa kuulkaa hienolta kun pitkästä aikaa taas neulotutti! Koko kesä on mennyt kärvistellessä, neulominen ei ole kiinnostanut yhtään. Muutamat sukat kyllä neuloin ja useita huiveja aloitin, mutta kun ei iskenyt niin ei. Onneksi syksy ja sen mukana neuleinto tulevat varmasti joka vuosi!
Malli: Loki, sovellettuna aikuisten kokoon
Lanka: Drops Karisma
Puikot: 3,5mm

4.8.2013

Kaikki ei ole Kiltaa mikä kiiltää

Muistatteko, kun Nasti löysi Kilta-tuolin kirpputorilta vitosella? Tuon postauksen kommenteissa jo vähän muistuteltiin, että kaikki mikä näyttää Kiltalta, ei aina ole Kiltaa... Ja niin kävi tässäkin tapauksessa. Tuolin pohjassa on Iskun tarra ja kun asiaa tutkii tarkemmin, niin selviää että Isku on kulkenut Martelan vanavedessä ja valmistanut hyvin samannäköisiä tuoleja. Nasti tutki jopa työpaikallaan olevat Kiltoina pitämänsä tuolit ja niin vain niissäkin Isku on ollut valmistaja. Heräsi epäilys että onkohan sitä aitoa Kiltaa koskaan tullutkaan vastaan? Aidoissa on mm. jaloissa "tassut" ja käsinojakin on hieman erimallinen kuin tässä wannabeessa. Aitoja voi käydä katselemassa täällä.


Mutta vaikkei se Kilta ollutkaan,  kuvassa (yllä) näkyvä alkuperäinen keltainen kangas oli likainen ja tuoli kaipasi uutta päällistä. Tuoli siirtyi siis Tyttilään verhoiltavaksi. Liekö Iskun verhoilija tupsauttanut tuoliin kissanminttua, sillä myös Tytin kissat olivat tuoliin ihan hulluna, kuten Nastilan Alpo.

Koska tuolissa on paljon kaarevia muotoja, on päällisen valmistaminen suht haastavaa. Kaavoja päälliseen ei  ollut valmiina, joten Tytti teki vanhasta päällisestä kaavat. Ennen vanhan päällisen purkamista merkkasin siihen ompelumerkit. Vanha päälliskangas oli kuitenkin tietyistä kohti venynyt, joten ihan suoraan ei sitä voinut kaavana käyttää, vaan kangasta piti hieman höyrytellä ja palautella ensin alkuperäiseen kokoonsa. Sen jälkeen uuden päällisen kappaleiden leikkaus, ompelu ompelumerkkien avulla ja jännittävin vaihe: sovitus. Onneksi "huppu" oli sopiva ja eikä sitä tarvinnut korjailla. Päällisen kiinnitys ja istuintyynyn päällystäminen olivat sitten seuraavana vuorossa. Aika kiva tuli. Tytillä on omakin Kilta-kopio kellarissa odottamassa, ehkä senkin voisi verhoilla. Tuolissa on todella hyvä istua, joten kyllä se varmasti paikkansa löytäisi, vaikkapa työhuoneen tuolina.




Kun tuoli palasi takaisin Nastilaan, Alpo otti sen jälleen heti omakseen. Joissakin tuoleissa nyt vaan on sitä jotain!

(Kangas: Lauritzonin Atlantis)