29.1.2016

Pakkasnorsut

Halusin tehdä kummipojalle yksivuotissynttärilahjaksi jotain superkivaa, siis superkivaa neulottavaa minulle! Olen jo kauan ihaillut ravelryssä lasten  Ella Funt-neuletakkia  ja nyt ostin sen ohjeen jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Hankin sitä varten myös vihreää Dropsin Baby Merinoa, kuviot ajattelin tekeväni jämäkeristä. Tuon vihreän sävy olikin tuommoinen kylmä vihreä mutta enimmäkseen lämpimistä väreistä koostuva jämäpussukkani sisälsi sen verran sopivia sävyjä että norsut ja muut kirjoneuleraidat sain aikaan.
 Värit eivät kyllä tosiaankaan täysin oikeina toistu ja kuvashetkellä paukkunut reilun 20 asteen pakkanen ei innostanut kovin kauaa värejä säätämään. Vihreä väri on kyllä monesti aika vaikea saada oikein ruutuihin tarttumaan.
 Tein 12-18 kk koon ja ja aika reilu tästä mielestäni tuli. Vihreää lankaa meni 150g, muita siis ihan pienet nöttöset. Synttärit ovat vasta kahden viikon päästä joten in action kuvia ei ole luvassa.

23.1.2016

Monennet pipot

 Ihmisellä on vain yksi pää mutta kyllä se tarttee useamman pipon. Ihan siis vain huvikseen ja  fiiliksen tai muun kostyymin mukaan vaihdettavaksi. Pipoja on tänä syksynä ja talvena syntynyt jo aika monta, useamman olen antanut lahjaksi mutta aika monta on jäänyt omankin perheen hattuhyllyä täyttämään. Ainakin yksi pipoista ei ole monesti päähän eksynyt ja se saakin uuden kodin jostain sopivammasta päästä. Mutta onneksi loput ovat päässeet käyttöön ja nyt tein pari käyttöpipoa lisää! Kovempien pakkasten aikaan ihan ohuella pipolla ei pärjää ja Handepanden Siksak-pipo on suunniteltu juuri siihen tarpeeseen. Tein pipon kyllä ihan itselleni ja omien värimieltymysten mukaan mutta pipo sai heti valmistuttuaan uuden omistajan. Mies tuntuu tykkäävän ja tuo kaksinkertainen reunus on kuulemma lämmin. Langat ovat enimmäkseen villapaidoista tähteiksi jääneitä Cascade 220 heathers -lankoja ja taisipa sinne sitä ruskeaa Suomivilla livahtaa joku raita sekaan.

 Olin itse edelleen vailla pakkaspipoa. Monta kirjoneulepipaa olen neulonut mutta kaikki olen antanut eteenpäin ja nyt ajattelin poistaa tuon puutteen samalla kertaa. Paksusta langasta tehty kirjoneule olisi taatusti lämmin. Cascade 220 -lankaa oli vielä jäljellä ja Dropsin Limaakin löytyi useammassa värissä joten niistä sitten. Ravelryssä törmäsin sopivasti Miraan, vasta julkaistuun Berrocon ilmaiseen pipomalliin ja loppu onkin historiaa.


En tiedä että tarvitseeko erikseen mainita, että seuraavaksi tuli yllättävä tarve pipoon mätsääville lapasille...

18.1.2016

Muutama jämälankatyö

Varoitus! Tämä postaus saattaa sisältää silmiä särkevää materiaalia väriherkimmille katselijoille!
Tulin tuhonneeksi parisataa grammaa iloisenkirjavia Drops Fabel-jämiä vaikka tarkoituksenani oli tehdä vain yhdet välipalasukat. Jotenkin tykästyin niin tein sitten kolmet. Enkä usko että olivat viimeiset, ainaskin lankoja on vielä jäljellä. Ensimmäisenä tein nuo keskimmäiset. Niissä oli Fabelin lisäksi Väinämöistä värissä Calico, ja se on odottanut kohtaloaan pitkän aikaa. Oudosti raidoittuva  lanka kesyyntyi tuolla muiden villikoiden joukossa kummasti, neuloin sitä läpi koko sukan ja raidoitin erivärisillä Fabeleilla. Keltaisissa ja ruskeissa vaihdoin vähän rytmiä, raidoitin ruskeaa/keltaista aina yhden kerroksen ja kaksi Fabelia.

 Jännä, miten sukasta tuli kuitenkin aina pohjavärinsä mukainen, vaikka raitalangat ovat kaikissa ihan samoja! Lähikuvassa, jossa kantapäät ja resorit on taiteltu piiloon, sukat muistuttavat taas kovastikin toisiaan.

Myös nämä lapaset on tehty muista projekteista jääneistä langoista. Ruksitakista jäi ruskeaa Suomivillaa, ja sen kaveriksi neuloin beigeä Nepalia (!) sekä muutamia muunkin värisiä Nepaleita. Lapasten malli on kirjasta Islantilaisia neuleita. Kirjassa olisi useita mieluisia malleja, mutta näköjään neulekirjat ovat minulla nykyisin enimmäkseen katselua varten. Nämä lämpimät vanttuut valmistuivat suitsait mutta lankojen päättelyn takia lopullinen valmistuminen vähän venähti. 

15.1.2016

Naima

 Ostin viime kesänä elämäni ensimmäiset vironvillat Tallinnasta. En oikein tiennyt vielä silloin että mitä niistä teen enkä osannut yhtään arvioida että mikä menekki mahtaisi olla. Ihastuin ohkaiseen vaaleanharmaaseen villaan, jota ei kaupassa ollut kuin kaksi isoa vyyhtiä joten nappasin ne sekä samaa vahvuutta yhden tummanharmaan. Että jos niistä sitten jotain tekisi. Vyyhdin tuoksuivat kassissa niin vahvasti lampaalle että vielä kotonakin joskus niitä nuuhkutin ja välittömästi muistin mitä lammas sanoo.
 Kun ostin sen Neuleiden neljä vuodenaikaa -kirjan, kaivoin tuoksuvat langat esille ja ajattelin että niihin malleihin ne voisivat sopia. Kerin langat kaakulle ja tein itselleni erittäin harvinaisen mallitilkunkin. Langat olivat siis fingering -vahvuutta eli siis noin 400 m/100g ja normaalisti sillä vahvuudella pääsisin lähelle kirjan mallien vaatimia tiheyksiä. Mutta vaikka kuinka puikkoa vaihdoin pienemmäksi, en päässyt kuin 19 silmukkaan 10 sentillä. Vaihdoin sitten suunnitelmaa. Jonossa pitkään ollut Naima-villatakki osui silmääni kuin tilauksesta. Ja siinä mallissa oli vielä kaksi eri pituusvaihtoehtoakin, joten voisin tehdä lyhyemmän version jos lanka ei pitkään riittäisi.
Takki neulotaan jälleen ylhäältä alaspäin aloittaen kauluksesta. Raglan-lisäykset tehdään langankierroilla ja niistä jää kivat reikärivit saumoihin. Myös nappilistat neulotaan yhtäaikaa. Neuloin yläosan kainaloiden alapuolelle, sitten tein hihat ja ajattelin että neulon helmaa niin pitkästi kuin lankaa riittää. Jotenkin siinä vaiheessa lanka tuntui hupenevan kovaa vauhtia ja oikeasti pelkäsin että lanka loppuu. Jätin tekeleen sen pelossa lepäilemään kotvaksi ja neuloin siinä välissä jo aiemmin esittelemäni Crisscross -villatakin.
 Kun sitten jatkoin neuletta, ymmärsin että lanka riittää eikä edes mene kaikki ja saan ihan täyspitkän Naiman. Neuleeseen kuuluvat taskut joiden sisäpuolelle tehdään muutama kirjoneulekuvio. Valitsin väreiksi valkoisen ja keltaisen ja ne erottuvat minusta juuri sopivasti eivätkä hyppää huurteisesta kokonaisuudesta liikaa silmille.
 Ja miten ihana Naimastani  tulikaan! Karkea villa pehmeni mahtavasti pesussa ja lampaanhajukin heikkeni. Neule on unelmankevyt (noh, 310 grammaa) ja ilmava ja silti niin lämmin! Ainoa huono puoli mallissa on suuri vaara napittaa se juoponnapille sillä noita napinläpiä on nimittäin aika monta...
Sain muuten joululahjaksi aika ihanan ja osuvan hopeakorun. Nyt mulla on neulojan riipus!

10.1.2016

Vuodenkierto

 Kun on sellainen ihminen, joka tapaa neuloa suurimman osan antamistaan lahjoista, vuosi rytmittyy aika mukavasti tiettyihin päivämääriin. Perheenjäsenten syntymäpäivät, ystävien syntymäpäivät... Nyt uusimpana on kalenteriin merkitty kummipojan syntymäpäivä, joka sekin lähestyy jo reilun kuukauden päästä. Lahja on jo hyvällä mallilla puikoilla :) Vuosi alkaa kuitenkin aina Tytin lahjan parissa ja tällä kertaa neuloin hänelle ranteenlämmittimet.
 Malli on Ginger ja se on peräisin Neuleiden neljä vuodenaikaa -kirjasta. Kirja on todella mainio neulefiilistelykirja jo paperinsakin puolesta mutta mitään muuta en vielä näiden lämmikkeiden lisäksi ole alulle siitä saanut. Suurin osa kirjan malleista on tehty ohuista villalangoista ja koskapa neulon melkoisen löysää, halutun tiheyden saavuttaminen ei ole aina niin helppoa. Yleensä ratkaisen sen neulomalla ohuempaa lankaa ja ohuemmilla puikoilla kuin ohjeessa on mutta tämän kirjan mallit olivatkin hieman kinkkisempiä... Kyllä siellä muutama aivan ratkaistavissa oleva neulekin on. Nämä ranteenlämmittimet neuloin Dropsin harmaasta Alpacasta, jota kului vajaat kaksi kerää ja puikot olivat 2,25mm.

5.1.2016

Puhtaalta pöydältä

 Taas olemme saaneet kokonaisen kalenterillisen päiviä, joiden pitäisi riittää vuodeksi eteenpäin. Edellinen vuosi  on laitettu pakettiin ja saa aloittaa puhtaalta pöydältä. Neuleetkin. Tämä huivi kyllä teknisesti valmistui vanhan vuoden puolella mutta sallittakoon se.
Huivi on Jared Floodin Kelpie, joka on ollut Ravelryn suosikeissani ilmestymisestään lähtien. Olen tykännyt niistä harmaa-keltaisista versioista erityisesti. Mutta kun syksyllä käymäni värianalyysin perusteella olen syksy, olen yrittänyt hankkia vaatekaappiini lisää tuolle värivuodenajalle sopivia sävyjä. Vihreäähän minulta löytyy paljon ennestäänkin mutta yksi niistä uusista on lämmin ruskea. Minulla oli nuorempana vahva ruskea kausi, mutta jossain vaiheessa iski totaalinen kyllästyminen ja hävitin garderoobistani kaiken ruskean. Se kuitenkin sopii minulle todella hyvin joten olen antanut sille uuden mahdollisuuden, kuten olette varmaan huomanneet :)
 Kelpie on ihan kelpo huivi (hih, sanaleikki) jossa ensi neulotaan ainaoikealla keskikolmio, jonka reunoista sitten poimitaan silmukat reunusta varten. Siihen tehdään helppoa aaltokuviota ja välillä vähän raidoitetaan. Sen verran simppeliä, että huivi oli kesken melkoisen pitkään kun mielenkiintoisemmat työt menivät ohitse vasemmalta ja oikealta. Mutta valmistuihan se. Lankana on Holst Garn Noble, jossa on villan lisäksi hiukan kashmiria. Nuo Holstin langat ovat kyllä huivilankoina aivan ylivetoja! Neuloksesta tulee kevyt mutta kuohkea ja huivi pysyy hyvin kaulalla koska lopputulos ei ole liukas vaan mattapintainen. Ja ne värit... Tässä päävärinä Cider.