17.8.2018

Aaltoja odotellessa

Neulefestareille lähtiessä minulla oli ostoslistalla lanka a girl's best friend -huiviin. Tykkäsin kovasti ohjeen alkuperäisestä värityksestä ja keltaista ja vaaleaa minulta löytyi omasta takaa. Nuo roosan väriset (en käytä sanaa pinkki) langat puuttuvat tyystin lankakaapistani, joten semmoista lähdin metsästämään. Väriä, joka olisi sopivasti murrettu, lämmin vanharoosa, joka sopisi hyvn sinapinkeltaisen kanssa ja joka saisi mielellään olla semisolidi... Ei se ihan helppo tehtävä ollut mutta pari ehdokasta löysin. Toinen oli Koukuttamon lanka, jonka värin nimi oli Isoäidin hullutus ja toinen oli Julie Asselin Nomadea värissä Rose gold. Tytti oli iloisen harmaan ja mustan ystävänä vähän ihmeissään näistä värivalinnoistani. Itsekin epäilin että nyt saattaa olla iällä ja hormooneillakin asian kanssa tekemistä joten Isoäidin hullutus-nimen inspiroimina keksimme muutaman muunkin osuvan nimen tälle väriperheelle. Hei värjärit, kuka värjäisi "Kuumat aallot" tai "Mummutauti" -väriset langat? Idean saa vapaasti ottaa käyttöön :)

Kotiin tultua mallailin lankoja yhteen ja huiviin valitsin tuon Nomaden. Sen kaverina oleva vaalea roiskelanka on myöskin Nomadea sekä Lang yarns Jawoll sinapinkeltaisena. Neuloin tätä helteidenkin aikaan aivan sujuvasti. 

Tein huivista hieman ohjetta pienemmän. Lyhensin muistaakseni sekä ensimmäistä roosaa osuutta sekä toista vaaleaa pintaneuleosiota. Se onnistui ihan helposti ilman minkäänlaista hämminkiä. Pintaneule oli helppoa, joskin hidasta neuloa. Viimeisen osion pinkit pallurat opettivat minulle kuinka neuloa takaperin. Niissä olisi pitänyt neuletta kääntää vähän väliä ympäri, jollaiseen pelleilyyn en viitsinyt ruveta. Neuloin sitten niiden kohdat vasemmalta oikealle (älkää kysykö miten, kunhan kokeilin ja tuntui onnistuvan) ja hyvin pelitti.
 Huivi kuvattiin meren rannassa viikko sitten. Samalla reissulla ajattelin hakea vähän järviruokoa värjäykseen ja järkytys oli suuri kun saavuimme rantaan. Missä violetit röyhyt? Olivat tainneet lentää tuulen matkaan. Keräsin sitten hailakoita röyhyjä varsineen ja lehtineen ja päätin kokeillä niillä. Tuloksena oli ihan kiva kirpakka keltainen liemi, lopputulos muistutti aikalailla koivunlehdellä saatavaa väriä. Eli jos järviruo'olla haluaa saada sitä upeaa tummaa vihreää, on käytettävä pelkästään niitä violetin värisiä röyhyjä, jotka eivät siis ole parhaimmillaan kuin muutaman viikon suurinpiirtein heinä-elokuun vaihteessa.


 En pingottanut huivia, kastelin vain ja annoin kuivua. Tuo alareunan resori ikävästi rullautuu ja jos se kovin alkaa häiritä, niin pitänee ottaa uusintakäsittely kovemmalla kädellä. Lopputulos on kyllä muuten ihan kiva. Aika näyttää, että löytääkö huivi kaulaani vai onko se kuitenkin liian hempeä väritykseltään. Toistaiseksi se näyttää kuitenkin raikkaalta!


9.8.2018

Silmä tottuu


Aloitin muistaakseni juuri ennen neulefestareita ja sinne vievää onnikka-matkaa varten jonkun helposti mukaan otettavan neuleen ja valinta osui pipoon. Mallin olen neulonut kertaalleen aiemminkin ja silloin annoin pipon miehelleni koska en tykännyt tuosta päälaelle muodostuvasta hiipasta. Tämäkin oli menossa samaan osoitteeseen vielä neuloessa, mutta valmis pipo onkin niin kiva että pidän sen itse! 
 Malli: 2x2 by Ida Wänstedt
Lanka: Lanitium ex Machina Pure merino fingering
Puikot: 2mm

 Pipon väritkin ovat täydelliset. Kuin suoraan mustikkametsästä.

25.7.2018

Ruoste

 Ostin viime vuoden neulefestareilta Kässäkerho Pom Pomin Donegal tweediä värissä ruoste. Aloitin niistä juhannuksen alla peruspaidan Ravellon ohjeella. Se on nyt valmis. Puserosta tuli just eikä melkein uusi lempipuseroni, jälleen kerran. Lanka pääsee oikeuksiinsa tämmöisessä koruttomassa neuleessa ja tuo ruosteen väri on kyllä minulle aivan täydellinen. Neuletuntuma langassa oli kyllä aika pehmoinen ja epäilempä että nyppyyntymistä on tiedossa. Aika näyttää. Lankaa meni vajaa kolme vyyhtiä 2,5mm puikoilla.




 Malli: ravello by Isabell Kraemer
Lanka: Pom Pom Donegal tweed, 280g, väri ruoste
Puikot: 2,5mm

14.7.2018

Jos välillä neulois

Festareilta on selvitty ja yksi sieltä ostettu lankakin on puikoilla. Ostoksistani ei ole kuvaa, mutta paljoa niitä ei ollut. Kiitokset heille, joiden kanssa siellä juteltiin ihan kasvotusten, oli mukavaa tavata vihdoin livenä!
Kun olen kasvivärjäillyt lankoja niin yleensä joka pataan olen laittanut pieniä minivyyhtejä erilaisia pohjia, ihan mielenkiinnon vuoksi. Kerin noita kokeiluja palleroiksi ja päätin tehdä niistä sukat. Halusin keltaisille ja vihreille vähän jotain kontrastia ja varastostani löytyi munakoisahtavaa Väinämöistä, joka näytti palleroiden kanssa hyvältä. Neuloin siitä aina joka värinvaihdon väliin ohuen väkäsraidan, joka mukavasti erottaa värit toisistaan.


   Olen värjännyt ohuiden sukkalankojen lisäksi myös Nalle-lankaa, ja raparperin siemenillä harmaalle pohjalle värjätty vihreä lanka päätyi sukanvarteen kuvioiksi. Sukat on Niina Laitisen Mainuat, joihin ohje löytyy Villasukkien vuosi -kirjasta. Kirja onkin ihan mielenkiintoinen, ja sisältää useammat ohuelle langalle tarkoitetut sukkamallit, jotka voisin tehdä. Näitä sukkia yksinkertaistin jättämällä jalkaterään jatkuvat palmikot pois.


 Olen myös värjännyt vähän lisääkin. Yllä olevat auringonkeltaiset vyyhdit syntyivät pietaryrtin kukilla. Kasvivärjättyä ohutta sukkalankaa olla kyllä jo usempaankin sukkapariin. Kirjakaupassa selasin uutta sukkakirjaa, ja sen sisältämät mallit voisin neuloa käytännössä kaikki! Se onkin kyllä aika harvinaista ja sellaiset kirjat pitääkin ostaa heti omaan kirjahyllyyn.

29.6.2018

Treysta




 Dropsin merinomania-alesta ostamani Merino Extra Fine -langat päätyivät tähän Treysta-paitaan. Paidan ohje löytyy Laine Magazinen kolmosnumerosta, jonka sain Tytiltä joululahjaksi. Jos lähilankakaupassani olisi ollut ohjeen mukaista ruosteenväristä Lettlopia, olisin tehnyt paidan siitä mutta tämä pehmeämpi versiokin on kyllä kiva. Lanka kuulemma nyppyyntyy armottomasti mutta se on sen ajan murhe. Ja reissupaitana kelpaa sitten kuitenkin.


Paita neulotaan ylhäältä alaspäin ja paras osuus, eli kirjoneulekaarroke tehdään alkuvaiheessa. Sen jälkeen paita on sitä pakkopullaa eli yksiväristä sileää. Kaula-aukko on kyllä aavistuksen isonlainen ja venähti kastelussa vielä lisää. Ehkä pieni joustinneule voisi tehdä terää. Tykkään puserosta kuitenkin tosi paljon, ja siitä tuli muuten erittäinkin sopiva,





 Neule on kuvattu juhannuksen aikaan lapsuusmaisemissani Kainuussa.

24.6.2018

Kesäyön unelma






 Juhannusaatto, valkoisena vaahtoava koiranputkimeri ja uudet sukat. Mikä mainio tilaisuus kokeilla jotain uutta kuvakulmaa.




  Sukat: Aava, Heidi Alander
Lanka: Drops Nord
Puikot: 2,25mm 


8.6.2018

Väripatojen äärellä

Innostuin viime syksynä kasvivärikalin myötä värjäämään lankaa kasviväreillä. Osa kasveista on parhaimmillaan heti alkukesästä, ennen kukintaa. Kiivas kevät lyhensi tätä aikaa entisestään mutta kerkesin onneksi matkaan. Ensin pataan pääsivät koiranputket ja nokkoset. Niistä kuva alla. Vasemmalla kaksi vaalean kellanvihreää koiranputkella värjättyjä ja oikean laidan hailakammat ovat nokkosliemessä lilluneita lankoja. Kummassakin puretteena aluna. Varmaan nämä olisivat tarvinneet vielä jotain muutakin että värit olisivat olleet vahvempia. Nämä sävyt ovat juuri niitä, joita aiemmin, ennen omia kokeilujani, kuvittelin kasvivärjättyjen lankojen olevan - haljuja ja vähän mitäänsanomattomia värejä.

Seuraavana keräsin iltalenkilläni lupiininlehtiä tienposkesta. Pataan upotin valkoista ja harmaata pohjalankaa sekä pikkunöttösiä monenvärisiä kokeiluja. Sieltähän tuli väriä, tällä kertaa keltainen taittui vahvasti sinne pistaasinvihreään. Vasen laita on Holst Highlandia ja siihen väri tarttuikin mahtavasti. Ero on selkeä vieressä olevaan Fabeliin. Vihreä lanka oli ennen harmaata fabelia.
 Olen kerännyt koko talven sipulin kuoria ja koska keltasipulia oli enemmän, laitoin ne ensin likoamaan yön yli ja seuraavana päivänä keitin liemen. Ensimmäisestä keitosta tuli oransseja sävyjä. Keskellä Holstin Highlandia joka otti liemestä upean oranssin sävyn. Vasemmalla on harmaa Tukuwool sock ja oikealla pohjalankana oli Katian beige merino tweed. Nyt tuli tarpeeksi väriä minunkin makuun!
 Alla kuva kaikista keltasipulikuoriliemessä käyneistä langoista, kolme oikeanpuolimmaista olivat jälkivärissä. Ne ovat jo huomattavasti keltaisempia, ja Drops Nord vielä vaaleampi kuin Fabel,


 Yllä sama pohjalanka (vaaleanharmaa Regia tweed) joista vasen laita kävi keltasipulinkuoriliemessä nro 1 ja oikeanpuolimmainen jälkiliemessä. Alemmassa kuvassa uusi suosikkivärjäyslankani eli Holst Highland. Keltainen lupiininlehdellä ja oranssi keltasipulikuorella värjätty. Ihanat!
 


 Yllä olevassa kuvassa Tukuwoolia poikineen. Vasen laita on minun keltasipulinkuorella värjäämäni (pohjalangan väri Auri), loput ovatkin sitten Tukuwoolin omia värejä eli keskellä Selja ja oikealla Valo. Aika lailla samaa perhettä nämä kolme :)