20.4.2014

Aarteita ja pakasterasioita etsimässä

 Viime syksynä luin jostakin lehdestä jutun geokätköilystä. Olin toki tuosta harrastuksesta kuullut jotain jo aikaisemmin, mutta sijoitin sen jonnekin liveroolipelien ja lasten piiloleikkien välimaastoon. Ryntäsin lukemaan netistä lisää ja kiinnostuin todella. Ollaanhan miehen kanssa muutenkin paljon ulkona ja metsässä ja kätköjen etsiminen olisi siihen mukava lisämotivaattori. Kun sain selville että miten homma lähtee liikkeelle, kävin ihan ensimmäisenä rekisteröitymässä kansainväliselle geokätköilysivustolle ( www.geocaching.com). Se on ilmaista ja vain rekisteröitymällä saa kaikki kätköjen tiedot näkyviin. Sivustolle keksityllä nimimerkillä kuitataan jatkossa löydetyt kätköt joten vietä hetki keksien joku nimi, jolla haluat tulla kätköilyhommissa tunnetuksi. Sen jälkeen latasin älypuhelimeeni kätköilyohjelman (minulla käytössä android, jolle latasin c:geo -ilmaisohjelman, muitakin on mutta niihin en ole tutustunut, google tietänee). Huomasin että lähimmät kätköt sijaitsevat kotoani vain muutaman sadan metrin päässä! En ollut pysyä housuissani ja lähdettiin heti saman tien kätköjä etsimään.
Kätköt ovat toisten kätköilijöiden piilottamia purkkeja tai rasioita, joiden koordinaatit ja kartta löytyvät siis tuolta geocaching -sivustolta. Rasiassa on vähimmillään logivihko (kuten alla olevassa kuvassa näkyvä nano-kokoinen kätkö, siellä oli rullalla pikkuriikkinen paperilappunen) ja yleensä myös kynä ja kätkötiedote. Kun purkki lopulta löytyy, logivihkoon kirjoitetaan päivämäärä ja oma nimimerkki. Kynää ei kylläkään aina kätköissä ole, joten oma kynä kannattaa pitää mukana. Joissain purkeissa on myös vaihtoesineitä, joita voit ottaa jos jätät jotain omaa tilalle.
 Kätkö käydään kuittaamassa löydetyksi eli "loggaamassa" jälleen tuonne kätköilysivustolle. Siellä on muuten tiedot kaikista maailman kätköistä, joista Suomessakin on kymmeniä tuhansia. Kätköjen etsimistä varten et tarvitse välttämättä gps-laitetta tai älypuhelinta vaan voit tulostaa sivustolta kartan kätkön sijainnista ja etsiä sen avulla.
Yllä olevassa kuvassa on ehkä se yleisin kätkötyyppi, johon itse olen törmännyt eli epäilyttävän matalalla sijaitseva linnunpönttö. Nämä kuvissa olevat kätköt on tyypiltään perinteisiä eli "tradikätköjä", mutta sen lisäksi on olemassa multi- tai mysteerikätköjä, joissa pitää ratkoa ensin esim. arvoituksia tai laskea vaikka portaiden lukumääriä että saa selville lopullisen kätkön koordinaatit. Osa kätköistä vaatii jopa erikoisvälineitä löytyäkseen (esim kiipeily- tai sukellusvarusteet) mutta se selviää kätkön kuvauksesta. Siitä selviää myös minkä kokoinen kätkö on, onko se talvilöydettävä jne.
 Miten meille sitten ekalla (ja toisellakin) geokätkön etsintäreissulla sitten kävi? Vesiperä. Etsittiin ja etsittiin mutta onhan se vaikeaa kun ei tiedä että mitä etsii. Miltä ne kätköt näyttää ja mihin niitä on piilotettu? Kyselin muutamilta kavereilta, joiden tiedän kätköilyä harrastavan, niin he kertoivat että etsiminen vaatii "kopelointirohkeutta", sormet pitää vain uskaltaa työntää koloihin ja pimeisiin reikiin ja että kokemus kasvattaisi "geosilmää" eli pikkuhiljaa oppii näkemään potentiaaliset kätköpaikat samantien. Toisinaan vuosikausia paikallaan olleille kätköille johtaa "geopolku".
Osa kätköistä on tarkoituksella naamioitu näyttämään joltain muulta ja ne löytyessään tuottavat makeimmat naurut. Kätkökuvauksessa on joskus piilottaja antanut vihjeitä, jotka voivat helpottaa kätkön löytymistä. Alapuolella on kuva Erakko- nimisestä kätköstä jonka vihjeessä luki että "Mahtaako erakon elämä olla aina takapuolesta?". Jo kätkölle mennessä tämä asia kutkutti mieltä että millainen kätkö siellä on vastassa... Nauruunhan sitä purskahti kun tämän kannon näki! 
Kätköjä on niin metsässä kuin kaupungissakin, jokaiselle löytyy varmasti mieluiset kätköilypaikat. Itse tykkään nimenomaan  metsäkätköistä mutta se on kätköissä parasta, että ne esittelevät paikkoja, joihin ei muuten tulisi mentyä.  Ilkivallan takia kätköjä  ei tule paljastaa ei-kätköilijöille eli "jästeille". Kaupungissa kätköt ovat lähellä mutta vaikeus on siinä, että miten kätkön saa hyppysiinsä huomiota herättämättä. Koiran ulkoilutus, valokuvaaminen tai kännykän räpläys ovat asioita joiden takia voit pysähtyä mihin vain ja tähyillä samalla kätköä. Eli nyt voit hoksata että se epäilyttäväksi hiiippariksi luulemasi tyyppi lenkkipolun varressa tai puistossa saattoikin vain olla etsimässä geokätköä mutta yritti salata toimensa sinulta :)

Tarkempia tietoja geokätköilyn aloittamisesta löytyy esimerkiksi  Suomen Ladun -sivuilta ja he järjestävät myös kätköilykursseja.
 
Lähtekää nyt ihmeessä etsimään sitä ensimmäistä kätköä!

10.4.2014

Sukat sivuroolissa

Olen neulonut parit sukat, yhdet miehelle ja yhdet kenties itselleni. Sitten otimme sukista kuvat. Kuvat joissa sukat jäivät sivurooliin.
Ensin minä kuvasin ja mies poseerasi. Ja Ilona valvoi rakastaen vieressä ettei mitään pahaa vain tapahdu.
 Sitten minä vedin sukat jalkaani ja hyppäsin kuvausalustana toimivalle sohvapöydälle.
 Ja sen jälkeen kaikki muutkin tahtoivat kuvaan.




Miehen sukissa lankana 7Veljestä Nostalgia. Toisissa Fabel ja Polku värissä munakoiso.

1.4.2014

Metsän ystävä

 Tämän neulemallin nimen ymmärtää hyvin nähtyään sen alkuperäisen sinivalkoisen merellisen värityksen. Mikäpäs siinä on kuleksiessa merenrannassa simpukankuoria etsien. Minä sisämaan kasvattina en taas ole oppinut merta ymmärtämään enkä rakastamaan vaikka jo 14 vuotta olen aivan meren tuntumassa asustellut. Metsä on minulle se ykköspaikka jossa reippailen ja rauhoitun. En minä kyllä just siksi tätä vihreä-valkoista väristystä valinnut, vaikka raikas yhdistelmä on tämäkin.
 
Tämä Shellseeker -malli oli sarjaa 'perusneule pienellä twistillä'. Se neulotaan ylhäältä alas ja eteen tehdään kengurutasku. Takaosa on hieman pidempi kuin etuosa ja se sekä rullautuva kaula-aukko antavat neuleelle rentoa fiilistä.
Nämä kuvat on otettu valtaisilla jääkauden aikaisilla siirtolohkareilla. Kuvausreissullamme oli toinenkin tarkoitus, kiville on piilotettu geokatkö jonka kävimme loggaamassa samoilla tulilla. Aion kerätä vähän kuvamateriaalia geokätköilystä ja kertoa siitä sitten vähän enemmän. Yllättävän suosittu harrastus se jo tuntuu olevankin! Kun alkaa juttelemaan aiheesta jonkun kanssa niin hän ainakin tietää jonkun joka on siihen hurahtanut tai on kenties jo itsekin käynyt kätköjä etsimässä. Kuinkas siellä ruudun toisella puolella, onko jo tuttua puuhaa?


 Malli: Shellseeker By Heidi Kirrmaier
Lanka: Drops Karisma, 500g yhteensä
Puikot: 3,5mm

17.3.2014

Uusia suosikkeja

Viikonloppuisin tekee mieli leipoa jotain hyvää ja tulee etsittyä uusia reseptejä netistä. Tässä joku viikko sitten etsin leivottavaa hakusanoilla "valkosuklaa sitruuna" ja tein kertakaikkiaan mahtavan blogilöydön! Wicked sweet kitchen tarjoaa sellaisen kattauksen sokerihiirille että oksat pois. Blogissa on runsaasti erilaisia brownie- ja cookie-reseptejä, juustokakkuja ynnä muuta suussa sulavaa. Tämä kuvissakin näkyvä paakkelssi, jonka perässä sinne alun perin löysin, on Sitruuna- ja valkosuklaamutakakku ja se on valmistunut Nastilan kyökissä jo pariinkin otteeseen. Voin suositella myös Porkkanakuppikakkuja, jotka olivat erinomaisia.
 
 Muita uusia löytöjä olen tehnyt neuleohjeiden parista. Tammikuussa julkaistu 3 in 1 -pusero iski lujaa kuin metrinen halko. Tämän haluan tehdä! Ohje on nyt ostettu ja tulostettu mutta värien valinta onkin yllättävän vaikeaa. Tuossa mallissa voi kyllä esitellä hyvin herkkulankojaan mutta mikä olisi se paras yhdistelmä? Keltaista ja harmaata nyt ainakin mutta mitä muuta...

8.3.2014

Monte rosa ja vappukeli

Kyllä on kevätkelit kohillaan! Lapsena Kainuussa oli vapputorille pyöräillessä tämmöinen ilma ja jotenkin tuli ulkoillessa nostalginen olo. Hyvin tarkeni pelkässä villatakissa. Alpokin tykkäsi kovasti ja makaili pitkän aikaa kuivassa heinätuppaassa. Tosin vasta kuvaussession jälkeen, sillä silloin kun kamera oli esillä, ei kovin kauaa paikallaan oltu...
 Kun sain ne rästissä olleet villatakit tehtyä, annoin itselleni luvan aloittaa uuden. Löysin Ravelrystä ihanan Isabell Kraemerin uuden villatakkiohjeen ja aloitin samantien, kun kaapissa sopivaa lankaa oli. Malli on taattua Isabellia: rento, kaunis ja pikkuisen rouhea, juuri sellainen josta tykkään. Ohje oli kirjoitettu selkeästi ja siinä oli sekä kaaviot että kirjallinen selostus.
 Lankana käytin syksyisestä neulojien yöstä hankittua Cascade 220 värissä doeskin 8012, joka tosin olikin hieman tummempaa beigeä kuin tilatessa odotin. Mallissa on kapeat eriväriset raidat ennen joustinneuleita ja siihen sopi minusta mainiosti Irelande-sävyinen vihreä. Neuloin myös kauluksen sisäpuolen vihreällä koska pelkäsin beigen langan loppuvan. Minulla oli sitä 500g ja melkein kaikki meni. Löysin myös täydellisen väriset vihreät napit jotka kruunasivat kokonaisuuden. Tykkään tosi paljon!

 Malli: Monte rosa by Isabell Kraemer
Lanka: Cascade 220 heathers, 500g
Puikot: 3,5mm


Mamman pikku rapatassu.

2.3.2014

Suattaapi olla tai sittenniii ei

Tämän sukkamallin löysin ravelrystä jo muutama vuosi sitten ja tulostin ohjeenkin, mutta kuten monesti käy, malli kolahtaa todella vasta sitten kun näkee jonkun hienon toteutuksen. Neuloin sukat hurmiossa muutamassa päivässä olympialaisia seuratessa. Vasta nyt, kun kuvat on otettu ja ladattu koneelle, mietin että mitä näiden sukkien nimi tarkoittaa. Piti oikein sanakirjasta katsoa suomennos sanalle Dither. Otsikossa on sama savoksi.
 Näistä sukista saa kyllä väreistä riippuen monen näköiset. Itse valitsin turvallista musta-harmaa-valkoista ja tein sukat samanlaisiksi. Ravelryn projekteista näkee, että monet ovat neuloneet toiseen sukkaan värit erisuuntaan, hauskoja nekin. Minä jouduin jalkaterässä lyhentämään mallikertaa muutaman kerroksen sopivassa kohti sillä muuten siitä olisi tullut omaan jalkaani liian pitkä. Kantapäät tein joulukalenterisukista opitulla menetelmällä jälkikäteen ja istuvat tuli.
 Malli: Dither
Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2,5mm
 

21.2.2014

Vihreät kennot

Novitan syksyn 2013 lehdessä oli ryhdikkään oloisen neuletakin ohje ja kun kaapissa sattui olemaan siellä useita vuosia marinoitunutta oliivinvihreää Isoveli-lankaa, päätin kokeilla. Tämä tapahtui siis viime syyskuussa. Takki ohjeistettiin tekemään kappale kerrallaan ja sitä ensin vähän kapinoitsin mutta sitten päätin vain antaa mennä. Paksusta langasta kappaleita alkoikin syntyä nopsasti mutta shaalikaulukseen se sitten hyytyi. Neule joutui kaappiin pitkäksi aikaa.
 Uudenvuoden lupaukseni mukaisesti aloin selättää keskeneräisiä neuleitani ja heti pappatakin jälkeen pääsi tämäkin jakku uudelleen työstöön. Hihat neuloin ohjeesta poiketen ylhäältä alaspäin. Näin ei ommeltavaksi jäänyt kuin kylkisaumat ja ei se nyt niin paha homma ollut. Napeiksi löysin kivat puunapit ja näin oli tämä varsin monikäyttöinen neule valmis,
 Lankaa meni kaiken kaikkiaan melkein 700 grammaa. Jakku on ihanan lämmin ja ryhdikkyytensä ansiosta ihan edustuskelpoinen.
Muuten, sitä kolmatta keskeneräistä villatakkia ette koskaan valmiina tule näkemään, sillä se sai purkutuomion.

14.2.2014

Rokkipappa

Aloin urakalla selättämään keskeneräisiä villatakkejani ja aloitin tästä viimeisenä joulukuussa aloitetusta kopiotakistani. Ihastuin monen muun lailla Funky grandpa -neuleeseen mutta niin pihistytti etten ostanut ohjetta vaan ajattelin tehdä oman versioni. Tämä on tehty yhtenä kappaleena alhaalta ylöspäin, kainaloista ylöspäin on etu- ja takakappaleet tehty erikseen. Hihoja varten poimin hiha-aukoista silmukat, tein muotoa lyhennetyillä kerroksilla ja neuloin siitä pyörönä alaspäin. Olen kyllä tykästynyt tuohon hihan tekemisen tekniikkaan, sillä on tullut toistaiseksi aina hyvin istuvat hihat eikä tartte ommella saumoja.
 Langat tähän löytyivät omista jemmoista. Dropsin Alpacaa löytyy aina vaan jostain muutamia keriä, tähän valitsin kahta eri harmaata. Raitojen rytmin matkin suoraan alkuperäisestä mallista ja raitalankana käytin Väinämöistä värissä Maa. Aivan niin leveä ja laatikkomallinen tästä ei tullut kuin alkuperäisestä mutta silti ihan kiva. Jotenkin vain jäi tunne että olen tehnyt tämän ennenkin... Kaipa sitten tykkään niin näistä raitatakeista :)

Tein muutama vuosi sitten Still light -tunikan mutta se on jäänyt harmittavan vähäiselle käytölle ja lähinnä epäkäytännöllisten vajaiden hihojensa takia. Tämmöinen vilukissa ei nyt kertakaikkiaan talvella semmoisissa hihoissa tarkene! Neuloin jatkeet ja johan toimii. Ranteenlämmittimet ovat omasta päästä, lankana jotain muinaista meleerattua Sisua ja Dropsin Alpacaa. 

9.2.2014

Lisukkeita

Rocky Coastin jälkeen (kiitos muuten ihanista kommenteista!) sormet syyhysivät uuden neuletakin kimppuun, mutta sitkeä hartiajumi pakotti tuumaustaukoon. Tauolla syntyi pari pienempää työtä, jotka menevät accessories-osastoon.


Töissä tarvitsen jatkuvasti avaimia. Hajamielisyyteen taipuvaisena en voi kuvitellakaan muuta konstia kuin kantaa niitä kaulassa. Entisen avainnauhan hajottua tekaisin itse uuden. Letitin sen trikoosta, joka oli peräisin vanhasta huivista. Siitä tuli oikein kiva. Idean nappasin Omakoppa-blogista.


Ranteenlämmittimiä tarvitaan aina. Näissä jo ihana väri lämmittää! Lanka on ihanaa Lang Donegalia (100% merinovillaa).

PS. Pujoliivin ylijäämässä on taas myytävää.

6.2.2014

Joku sukkiin liittyvä otsikko

Kuten aiemmin kerroinkin, heitin Facebookissa tammikuun alussa lupauksen neuloa viidelle ensimmäiselle sukat tämän vuoden aikana. Tehtävä osoittautui sen verran mukavaksi että kaikki sukat ovat jo matkanneet saajilleen. Porukassa oli muutama neulontaa harrastava ja heidän sukkiinsa ajattelin panostaa hieman enemmän. Entinen työkaverini neuloo sukkia innokkaasti itsekin mutta en ole nähnyt hänen tekevän kirjoneuletta joten sitä piti niihin tehdä. Mallina on The Squirrel -sukat ja lankana Novitan Nalle. Tuli kyllä ihanat ja kuulosti saajakin tykkäävän!
Eräs sukitettava oli lapsuuden ystäväni jota en ole ala-asteen ensimmäisten luokkien jälkeen edes tavannut, mutta löysimme toisemme muutama vuosi sitten tuolta somesta. Hänen makunsa on minulle täysi arvoitus joten ajattelin lähteä liikkeelle aika perinteisin värein ja kuvioin. Hänenkin tiedän neulovan, joten en halunnut tyytyä pelkkään raitaan. Dropsilta löytyi kauniit kirjoneulevartiset sukat, jotka ystävälleni päätin tehdä. Lankana näissäkin Nalle sekä pikkunöttönen Vuorelman Vetoa.
 Sokerina pohjalla oli sukat silmäteräni lahjoittajalle, eli armaan Alponi ensimmäiselle emännälle. Malliksi valikoitui tietenkin Rakkausukat tassukuviolla ja väri-inspiraation lähteen varmaan arvaattekin  <3 p="">