Ehtaa tavaraa

Tilasin kesällä kokeilumielessä Utunan kansallisromanttisia villalankoja. Tilaamani sukkalangan väri oli nimeltään Metsänlukko ja ohut kampalanka taas Rauha&Toivo. Sukkalankaa olen yrittänyt saada sukiksi muotoutumaan, mutta niin viattomalta kuin väri vyyhdillä näyttikin, niin ikävästi alkoi sukanvarressa muodostaa epäsäännöllistä raitaa, josta en pitänyt. Se lanka siis vielä odottaa uutta tulemistaan. Rauha&Toivo sen sijaan pääsi tositoimiin! Viime kesän Farmari-maatalousnäyttelystä ostin paikallisen Polson lammastilan kojusta herkän harmaata 2-säikeistä kampavillalankaa ja koska lankojen paksuudet olivat lähellä toisiaan, päätin kokeilla lisää kirjoneuleita. Dropsin sivuilta löytyi mukavannäköinen malli ja ei muuta kuin puikot suihkimaan!

Neuloin ohjeesta poiketen (ja ravelryä selattuani) myös hihansuihin kirjoneulekuvion. Villatakin ohjeeseen liittyy myös pitkien sukkien ohje, josta kuvion nappasin. Hihat neuloin pyörönä, mutta vartalon tein tasona. Aivan, neuloin kirjoneuletta siis myös nurjilla kerroksilla! Ei ollenkaan niin vaikeaa kuin voisi kuvitella. Ainoa vaikeus oli neuloessa se, että hämärissä ja iltaisin "sähkövalossa" ei tahtonut vihreän langan oliivinvihreät osuudet erottua ollenkaan harmaasta langasta! Meinasin jo purkaa koko neuleen, kun luulin tekeväni täysin turhaa työtä, jos kirjoneuletta ei edes erottaisi harmaasta pinnasta. Mutta kun yö oli nukuttu ja aurinko aamulla nousi, värit erottuivatkin riittävän hyvin toisistaan. Halusinkin neuleesta värimaailmaltaan rauhallisen ja luonnonläheisen, joten se, etteivät kirjoneulekuviot pomppaa silmille, ei haittaa.

Varsinkin harmaasta kampalangasta tuli pesun jälkeen ihanan pehmeää. Kainalon alle on kyllä jo ilmestynyt muutaman päivän pidon jälkeen joitakin nukkapalleroita, joten nähtäväksi jää, millaisena pinta säilyy jatkossa. Mutta ehdottomasti tykkään neuleen fiiliksestä!

Malli: Drops 116 - 1

Lanka: harmaa 2-säikeinen kampavillalanka, 180g

vihreä Utunan kampavillalanka, 50g

Puikot: 2,5 mm

Hakuammuntaa

Tutkailimme pitkästä aikaa hakusanoja, joiden kautta Pujoliiviin on viime aikoina saavuttu ja joulun kunniaksi päätimme jakaa niistä parhaimmat kanssanne.

Luonnollista lienee, että eniten Pujikseen on saavuttu neuleaiheisilla hauilla. Torkkupeitto, top-down villatakki, neulottu villatakki. Toivottavasti tiedon etsijät ovat saaneet ideoita ja virikkeitä omiin töihinsä. Hieman erikoisempienkin termien kautta blogiin on saavuttu. Valoryijyohjeita ei kylläkään Pujoliivistä löydy, mutta yksi mosaiikkityö on kyllä saatu aikaan ja esitelty. Sukanpingotin? Semmoinen olisi kyllä tarpeen, mutta toistaiseksi ei ole muuta kuin kirppikseltä löytynyt hyvin vanha. Muitakin outoja tavaroita on kirpputoreilta haalittu mutta mistä se google senkin tietää...?

Ajanhermolla sen sijaan olemme olleet, ainakin mitä tulee vuoden 2009 hittijoululahjaan piikkimattoon. Silläkin hakusanalla Pujoliiviin on saavuttu monen monta kertaa. Tytti aloitti tutustumisen piikkimattoon aiemmin syksyllä, ja on edelleen tyytyväinen. Unettomat yöt ovat vähentyneet, samoin selkävaivat. Jos jouluaattona paketistanne paljastuu piikkimatto, ottakaa ihmeessä se säännölliseen käyttöön!

Pujoliivi ei ole julistautunut tyyliblogiksi missään vaiheessa, mutta varsin kuuman muodin perässä on tänne silti tultu. Vai mitäköhän on ollut hakijalla mielessä, kun on hakenut Irene Usvasalon kauneimpia neuleita tai 70-luvun sadetakkeja? Monenlaisia tekeleitä ja asuja on Pujiksessa nähtykin, mutta kaunis jakku ei taida kuitenkaan kuulua niihin :)

Ihmiset tuntuvat etsivät netistä apua monenlaisiin käytännön ongelmiin. Jollain on ilmeisesti tapahtunut vahinko, kun apua on haettu sanoilla maitokahvi tahranpoisto. Kaakeliuuni on kyllä Pujiksessa joskus mainittu, mutta kaakeliuunin pellin naruihin ei olla sotkeuduttu, vaikka Tyttilän kaakeliuunin pellinnarut menivätkin männäviikolla poikki... Kaikessa tohinassa voi kyllä meilläkin tulla ns. kuumat kainaloon mutta kainalotahroja ei olla taatusti ääneen mainittu! Eläimellisiäkin ongelmia ihmisillä on, mutta kumpikohan vaatii pikaisempia toimia, etanan anatomia vai koiran ilmavaivat?

Kumma kyllä mitään eroottissävytteistä aineistoa ei etsijät ole Pujoliivistä löytäneet, vaikka ne sanat kuuluvat hakukoneiden hakusanoista käytetyimpiin. Rohkeimmat ovat kuitenkin blogiimme tulleet hakusanoilla lampaan pylly ja lisäkangas kaula-aukkoon. No, voihan joku saada värinöitä kumppareistakin, joiden perässä on myös Pujoliiviin saavuttu...

Kiitokset lukijoillemme kuluneesta vuodesta ja tervetuloa uudelleen, oli ongelma sitten mikä tahansa! Pujoliivi hiljentyy nyt joulun viettoon, mutta palaa takaisin piakkoin.

Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Sitruunakostaja

Valkosipuli ja chili ovat suuressa roolissa keittiössämme. Käytännössä mitään ruokia ei valmisteta ilman jompaa kumpaa tai molempia. Ruoat eivät silti ole aina tulisia, vaan pikemminkin aromaattisia. Monella voi olla se  käsitys, että chilillä maustettu ruoka saa aina tukan nousemaan pystyyn ja lieskat tulemaan suusta (tosin näinkin välillä käy).

Alkuun ostimme chilit marketista, silloin kuin niitä sattui tuoreena saamaan.  Lisäksi käytimme kaupan valmiita chilitahnoja, kuten "Öhlökkiä" (Sambal Oelek), jota ostettiin puolen litran tölkeissä.  Mutta nälkä kasvaa syödessä, todellakin! Ulkomailla etsiydymme paikallisiin maustekauppoihin ja tuomisina oli (ja on edelleen)  uusia chilituttavuuksia eri muodossa. Siitä se oikeastaan lähti, tutustuminen chilien ihmeelliseen ja monipuoliseen maailmaan.

Viimeisin villitys on verkkokaupat, suomalaisiakin chiliä myyviä verkkokauppoja lienee jo useita. Äskettäin tilattiin kuivattuja chilejä oikein urakalla. Pahoittelen taas kuvien horror-meininkiä, mutta oikeasti kuivatut chilipalot ovat aika kauniita ilmestyksiä!

Ylläolevissa kuvissa kaksi tämänhetkistä suosikkilajiketta, chipotle, joka on savustettua jalapenoa sekä aromaattinen ja suorastaan hedelmäinen pasilla.

 

Tässä tämänpäiväinen eväs, jossa luonnollisesti mukana chiliä. Kyllä lämmitti ihanasti pakkaspäivänä.

----

Sitten sokerina pohjalla nämä pikkuveijarit, nimeltään Sitruunakostajat ja Tuonelan Vadelmat. Arvaatte varmaan jo, että viattomilta näyttävät kompiaiset ovat aika tulista tavaraa. Itse pystyn syömään yhden Sitruunakostajan, Tuonelan Vadelmat jätän suosiolla paatuneimmille. Sen verran tiukkaa tavaraa ovat he. Näitä namuja ei kannata tarjota vieraille. Tai ainakin harkitse tarkkaan, ennenkuin tarjoat.

Omakohtaisesti koettua:

- älä hiero silmiäsi tai kaiva nenääsi chilien käsittelyn jälkeen

- suhtaudu chileihin kunnioituksella. Kokonaiset tuoreet chilit pizzassa eivät välttämättä ole hyvä idea.

- vaikka maitotuotteet lievittävätkin poltteen tunnetta suussa, fetatäytteiset habanerot ovat silti todella tulisia.

Maistuvaa joulunalusaikaa!

Harakka huttua keittää

Muistan ensimmäisen kirjoneuleeni. Se oli erisävyisistä ruskeista ja harmaista langoista kudottu villatakki, jossa kuviot olivat geometrisiä. Takin etukappaleet olivat eri levyiset, koska käsialani ja kirjoneulomistaitoni olivat kehittyneet neuleen edistyessä. Kuviot irvistelivät ja langat kiristivät. Valmiiksi asti sen tein, mutta en muista että käytinkö sitä neuletta koskaan. Oli se sen verran kauhea kötöstys.

Nykyisin teen harvemmin kirjoneuleita. Tulos on tasaisempaa kuin muinoin, mutta oikeastaan niiden neulomisen hitaus on syy, miksi en niitä juuri harrasta. Sekä se, että värien valitseminen on vaikeaa. Kaksi väriä on toki helppo nakki! Viime aikoina olen tehnyt kaksikin kirjoneuletaitojani virkistänyttä työtä.

Malli: Magpie mittens by Jungle Jane (ravelry)

Lanka: Sandnes Sisu, yksi kerä riitti molempia

Puikot: 2 mm

Malli: Welsh country stockings by Nancy Bush (ravelry)

Lanka: Novita Nalle

Puikot: 2,5 mm

Ei minulla tuota ohjetta kyllä ollut, mutta ravelryn projektikuvia katselemalla sai aika hyvän kuvan mallista.

Kaunis kiitos Buttercupia kommentoineille!

Buttercup

Uups, uusi kamera vaatii vähän harjoitusta!

Pintaa hellivä vaan ei nuoleva.
Näin voisi kuvailla tätä pehmoisesta Alpacasta tehtyä löysää ja lötköä neuletta. Kaula-aukon reunassa oleva pieni pitsi antaa pikkuisen naisellisuutta tähän muuten aika simppeliin neuleeseen. Mallihan on Heidi Kirrmaierin Buttercup, jota muokkasin hieman. Hihat tein pitkiksi enkä kaventanut niitä kuin juuri ennen rannetta kiertävää reunusta, joka kokoaa hihasuut pussille.

Kaula-aukko on kyllä kuin koru.

Vartaloon en tehnyt levennyksiä, joita alkuperäisessä mallissa on tehty. Neuloimpa vain pötköä ja alareunaan tein joustinneulereunuksen joka kokoaa "löysät lanteille". Mahan kohdalla on siis mukavasti väljyyttä piilotella vaikka jenkkakahvaa poikineen. Ihan mukavaa vaihtelua niihin nakinkuorineuleisiin, joita olen tehnyt jo aika monta.

Malli: Buttercup (ravelry), Heidi Kirrmaier

Lanka: Drops Alpaca, 280g

Puikot: 2,5 mm

Lato

Pystytimme jokin aika sitten pihalle pienen ulkorakennuksen. Tällaista ei meillä ole aiemmin ollutkaan.



Malliltaan rakennus on aika vaatimaton. Se muistuttaa vanhan ajan heinälatoa, mutta istuu tänne maalaismaisemaan loistavasti. Lintuset eivät näytä olevan arkkitehtuurista kovin tarkkoja, heille lienee pääasia, että lato on aina täynnä. Paikalla onkin nähty jo monenlaista siivekästä. Myös eräs pullea orava on käynyt hakemassa ladosta purtavaa. (Tiedoksi vaan oravaiselle, että puuhasi on pantu merkille.)

Itsessäni olen havainnut alkavaa lintulautakateutta. Eräillä tutuilla on hieno vanhan junavaunun muotoinen lintulauta. He tosin asuvatkin vanhalla juna-asemalla, joten junavaunu sopii hyvin tyyliin. Naapurin pihalla linnuille on iso saluuna-henkinen komistus. Se on upea! Meidän pihaan sopisi punainen mummonmökki-tyyppinen lauta. Ensi talveksi sellainen on varmaan nikkaroitava.



Säilytän auringonkukan siemeniä vanhassa Riihimäen lasipurkissa, se menee eteisessä melkein sisustuselementistä. Siemenet ovat aika kauniita.

Keräilyerä

Erilaisia pikkuneuleita on valmistunut pitkin syksyä "jossain välissä". Tämä on liittynyt myös siihen lankavaraston pienennysoperaatioon, joka jatkuu edelleen. Aika hyvin olen lankadieetissäni pysynyt, vaikka houkutuksia on ollut.

Malli : Lina by Jokoknits

Lanka: Novita Luxus Cloud

Muuta: Lankaa oli puoltoista kerää Militaarin jäljiltä. Omaan päähän piposta tuli liian kireä mutta eräälle pikkupojalle just sopiva

Malli: Turn a square by Brooklyntweed

Lanka: Drops Karisma ja itse värjätty 7-veljestä

Muuta: Mies tarvii uuden pipon. Eikä kieltävää vastausta huolita!

Malli: Dashing, Knitty

Lanka: 7-veljestä

Muuta: Eräälle tangontaitajalle kiitokseksi kärsivällisyydestä :)

Valoa

Nyt viimeistään on aika puhdistaa kynttiläkruunut ja tuikkukipot hämähäkinseiteistä ja nauttia kynttilöiden lämpimästä valosta täysin siemauksin. Moni on varmaan tehnytkin niin jo pitkään, mutta minä havahduin tähän pimeyteen kunnolla vasta nyt.

Kissallisessa taloudessamme suositaan painavia Kivi-tuikkuja sekä kynttiläkruunuja, jottei vain kävisi mitään ikävää vahinkoa. Muutenkin olen kynttilöiden suhteen aika minimalisti. Simppelit valkoiset antiikkikynttilät ovat melkeimpä parhaat. Ne näyttävät aina hyvältä.

Mukavaa alkavaa pikkujouluaikaa!



.


.


.

Pappatakki

Pitkään on mielessäni pyörinyt rouhea pitkähkö ja taskullinen villatakki, mallia pappa. Tiedättehän semmoinen joka vanhemmilla miehillä on monesti se "pyhätakki" elikkä hieman parempi neule, jota pidetään yleensä kauluspaidan kanssa. Halusin siihen erilaista pintaa enkä pelkkää sileää ja kun neuloin mehtäsukkiani, aattelin jo silloin, että tämä mallineulehan sopisi pappatakkiini. Hieman sitä vielä muutinkin, neuloin oikealla puolella kaikki silmukat oikein ja nurjalla puolella 1 oikein 1 nurin. Viisaammat kertovat varmasti tälle mallineuleelle nimenkin.

Takki on neulottu ylhäältä alas ja sain siihen tällä menetelmällä kulutettua kaikki 12 Novita Stone -kerääni, jotka ovat pyörineet odottamassa sopivaa mallia. Jos nyt tekisin takin uudestaan, niin v-kaula-aukko saisi olla vieläkin pidempi ja nappeja tulisi vain 3 helmaan. Mutta ihan hyvä näinkin. Kun olin takissa jo hyvässä vauhdissa, Berroco julkaisi Norah Gaughanin ilmaismallin, jossa on jotain samaa... Ja jonka olisin langasta toteuttanut ellen olisi ollut jo yli puolessa välissä pappani kanssa.

Viime yönä tuli talvi ja lumi latisti kaikki kuvat mitä yritin ottaa. Se on nyt sitten tätä ensi kevääseen saakka...

Malli: Oma
Lanka: Novita Luxus Stone, 600g
Puikot: 3,5 mm


Isän tekemät napit!

Socks for happy people

Mietin tässä kerran suhdettani villasukkiin ja niiden neulomiseen. Jotenkin sukkien neulominen saa minut tuntemaan olevani osa jotain suurempaa, osa jotain jatkumoa. Mummu neuloi, äiti neuloi, minä neulon. Sukkaparin neulominen saa minut tuntemaan itseni paremmaksi ihmiseksi. Enimmäkseen neulon villatakkeja puhtaasti itsekkäistä syistä enkä aina edes tarpeeseen. Siinä välissä kun pistää puikoille villasukat niin ikäänkuin saa synninpäästön tehdä jotain "turhempaa". Mikä lie luterilainen vinksahdus.

Nettineulomisen aloitettuani olen tutustunut toinen toistaan huikeampiin sukkamalleihin ja lankoihin. Vain huomatakseni, että suosin sukissakin suhteellisen yksinkertaisia malleja ja värejä. Mitään luksuslankoja en ole edes kokeillut, enkä tiedä kokeilenko ikinä. Toisten kokemuksia luettuani olen ymmärtänyt ettei ne luksuslangat sukissa kestä sen paremmin kuin halvemmatkaan. Toki ovat kauniita lankoja eritoten vyyhdillä, kaikki moniväriset ei niinkään valmiina sukkina.

Äitini neuloo siis edelleen kymmeniä sukkia vuodessa, mutta olen hänellekin sukkia tehnyt. Yrittänyt ujuttaa ajatusta ohuemmista sukkalangoista ja jotain jujua sisältävistä malleista sinne harmaan perussukan maailmaan. En tiedä vielä, että onko äiti ostamistani langoista tai printtaamistani ohjeista vielä sukkia tehnyt mutta ainakin yksiä hänelle neulomiani sukkia oli käynyt näyttämässä kansalaisopiston käsityöpiirin mammoille :)

Malli: Child's french sock by Nancy Bush (Knitting vintage socks)

Lanka: Zitron Trekking Pro Natura

Puikot: 2 mm

Malli: Perusperus

Lanka: Tiikeritakista jäänyttä itsevärjättyä Nallea

Puikot: 2,5 mm