28.6.2015

Aurinko ja tuuli

Suomen kesään näyttää kuuluvan villavaatteet. Näissä kuvissa kelpo sivuroolissa ovat Kalajoen hiekat, joilla ei kovin paljoa auringonpalvojia kuvia otettaessa näkynyt. Tuuli oli kuitenkin lämmin maatuuli.
 Huivimaniani ei näytä loppumisen merkkejä. Onneksi maailma on pullollaan mielenkiintoisia huivimalleja, kuten nyt tämäkin Helen Stewartin suunnittelema Pebble Beach Shawl. Huivi on ollut ravelryn suosikeissani jo pidempään, jotenkin nämä eri tavoin ryhmitellyt reikäosiot viehättävät tällä hetkellä kovasti. Myös Janina Kallion huiveissa on samaa meininkiä kuin tässä.
 Huiviohje on simppeli ja mikä parasta, mukana on huivin ohje kolmessa eri koossa, eri vahvuisille langoille. Itse neuloin keskikokoisen huivin, käytin seitinohutta Knitlob's Lair Ainoa kaksinkertaisena. Vyyhdissä oli värin nimenä oliivi mutta kyllä tää minusta auringonkeltaista on.

Minua on vaivannut viime aikoina ennen näkemätön startiitti. Täysin tapojeni vastaisesti minulla on kesken neljät sukat, pari villaista neuletakkia, kesäpusero sekä kaksi huivia... Huomenna olen nousemassa junaan ja matkaamassa kohti Tyttilää ja voi olla että vielä matkaneuleen silmukat luon huomisen aikana. Näin se kesäloma toimii.

20.6.2015

Kirpakka

 
Kierrätys on kivaa! Vuonna 2011 (piti ihan tarkistaa vuosi ravelryn projekteista) neuloin kirpeän pistaasinvärisestä puuvilla-pellavalangasta liivin, jota en ole pitänyt kertaakaan. Vasta tänä keväänä purin tekeleen takaisin langaksi ja pohdiskelin että mitä siitä oikein teen. Langasta kuitenkin tykkäsin kovasti. Harkitsin kesäpuseron tekoa mutta huivi voitti. Vihreä väri sai minut kaipaamaan jotain lehtikuvioista mallia ja löysinkin mukavan ilmaismallin.

 The Lonely Tree Shawl on suunniteltu paksummalle langalle joten tein vain lisää kaavion toistoja että sain huiviin tarpeeksi kokoa. Siinä neulomisen hurmassa en jaksanut koko aikaa keskittyä joten kaikki kuviot eivät joka paikassa täsmää. Siinä tulemme näihin meidän neulojien (ja ihmisten) inhimillisiin eroihin. Minua ei haittaa virheet jotka eivät tule näkymään huivia käytettäessä, toki korjaisin jos kämmi olisi tullut näkyvässä paikassa. Yritän arvioida, että maksaako korjaaminen vaivan, eli korvaako virheen korjaamisesta tuleva tyytyväisyys siihen käytetyn ajan. Toisin sanoen, vältän viimeiseen asti purkamista jos se ei ole aivan välttämätöntä.
 Tästä huivista tuli kuitenkin varsin mukiin menevä! Lanka on Bc Garnin Allinoa, josta voisin kyllä hyvinkin tehdä sen edellisessä postauksessa haikailemani kesäneuleen. Väriä en ole vain osannut vielä päättää. Ehkä kesäisen musta...

14.6.2015

Maantienvärinen

 Etsiskelin pitkään sopivanväristä pellavalankaa kesäpuseroa varten, mutta näytti että kaikki muut olivat jo ehtineet pellavapäissään ostella nettikauppojen laarit tyhjiin ja jäin nuolemaan näppejäni. Enkä olisi kyllä ehkä osannut päättää väriäkään. Kävin sijaistoimintona hakemassa Dropsin tummanharmaata puuvillasekoitelankaa (Drops Cotton Light) ja ajattelin tekaista jotain sitä täydellistä lankaa odotellessa. Ja mikäpäs siinä, taisin  tehdä uuden lempipuseroni!
 Neuloin lankaa 5,5 millin puikoilla ja neulepinnasta tuli juuri niin laskeutuva kuin tahdoinkin. Malli on ylhäältä alaspäin neulottu perusperuspusero vajaamittaisilla hihoilla. Aluksi aioin tehdä koko neuleen sileänä neuleena ilman resoreita ja antaa reunojen rullautua mutta helmasta tuli niin törkeän näköinen että neuloin helmaan ja hihansuihin kapeat resorit. Kaula-aukkoa en huolitellut mitenkään. Neulos laskeutuu ja tasoittuu langan painon ansiosta niin hyvin, että en edes kastellut neuletta vaan otin sen suoraan käyttöön.
 Kovaan käyttöön neule pääseekin, niin mieluinen siitä tuli! Muistelen jo langan värikarttaa että mistä sävystä tekisin toisen...

8.6.2015

Samaa vanhaa

...eli liukuraitasukkia. Ylin pari on Drops Delight -langan sävyistä 16 ja 17. Olen samasta yhdistelmästä tehnyt aiemminkin sukat mutta näistä tuli jälleen aivan omanlaisensa.
 Liukuraitasukista jää aina pieni nöttönen kutakin lankaa ja ajattelin kokeilla että miten saisin ujutettua niitä loppuja samaan sukkaan. Tein yhden kerroksen raitoja aina 9 kertaa ja puolessa välissä vaihdoin raitalankaa (oliko tarpeeksi vaikeasti selostettu?). Yllättävän hauskat tuli vaikka inhokkiviolettiakin sinne tänne survoin.
 Näihin alakuvan sukkiin käytin Delight langan sävyjä 05 ja 07. Seesteinen yhdistelmä.
 

23.5.2015

Aina mun pitää neuloa

 Olen kyllä neulonut huivivajaustani kiinni ihan korkojen kanssa! Tämä uusin lähti siitä, että halusin huivin mieliväreissäni. Netin syövereissä pyörittyäni ihastuin Nangou-huiviin, jossa ainaoikeaa elävöittää kontrastiväriset reikäraidat. En kuitenkaan ostanut ohjetta vaan tein vastaavia raitoja hieman erimalliseen huiviin, johon minulla oli jo ohje. Kiva tuli näinkin! Lankana on ashes-sävyinen Kraft Hand-dyed BFL sock, jota olen hillonnut muutamien eriväristen toveriensa tavoin kaapissa jo pitkään. Mutta kun niitä ihanuuslankoja ei tahtoisi neuloa pois vaan sitä odottaa sitä "täydellistä mallia" johon ne upottaa. Nyt päätin lopettaa vatuloinnin ja neuloa yhden vyyhdin pois. Keltaiset raidat on Cascade Heritagea.
 Ja koska on kevään kohokohta, euroviisujen finaalipäivä, piti sitä juhlistaa tekemällä raparperiherkkuja. Tällä kertaa kokeilin marmeladia, ja yllättävän hyvin onnistuinkin. Ei nyt ihan vihreiden kuulien tasoisia mutta melkein!
 Ohje raparperimarmelaadiin löytyi Tuulikummun keittiössä blogista.

17.5.2015

Raitojen rytmiä

Aivottomana tv-neuleiden suosikkina jatkavat edelleen erilaiset raitasukat. Olen kokeillut (en kylläkään aina niin tietoisesti) pätkävärjättyjen lankojen erilaisia yhdistelmiä ja raitarytmejä. Drops Fabel -lankojen valmiiksi raidoitetut kerät sulivat yhteen räsymattomaiseksi pinnaksi yhden kerroksen raidoituksella. Väreinä 903 ja 911. Aikamoiset karkkivärit.
Keltaisen yksivärisen Fabelin yhdistin liukuvärjättyyn harmaaseen Delight-lankaan. Resorit, kantapäät ja varpaat yksiväriset, muuten kahden kerroksen raitaa.
Liukuvärjättyä Delightia tässäkin, nyt ruskeansävyisenä (02) yhdistettynä valkoiseen Fabeliin. Ruskealla 5 kerrosta, valkealla 2. Rauhalliset ja maanläheiset tuli näistä.
Ja niinhän se vain on, että kuva kuin kuva ja varsinkin neulekuva paranee aina kun varsinaiset linssiluteet saapuvat paikalle.

9.5.2015

Klipsuhommia


 Kaikki alkoi siitä, kun miespuolinen työkaverini kertoi nähneensä jossain tölkinavausklipsuista tehdyn laukun ja oli aivan liekeissä siitä. Hän tiesi, että olen käsillätekijä ja kysyikin että olenko tehnyt sellaisia. Empä ollut, mutta höylisti lupasin, että jos hän kerää klipsut niin minähän teen! Eipä aikaakaan kun jannu tuli ison nipsupussillisen kanssa ja minun piti alkaa lunastamaan lupaustani. Googletin klipsuvirkkauksen ja osuin Hannan blogiin, jossa hän oli selkeästi kertonut, miten klipsujen kanssa toimitaan. Ensin pestään "vienohko" maltaanhaju pois ja sitten klipsuista poistetaan pihtien ja vasaran avulla terävät reunat. Tässä vaiheessa homma hyytyi minulla pitkäksi aikaa, tuli haavoja sormiin ja tuntui ettei tää taida olla minun juttu. Sillä aikaa työkaverini oli valjastanut janoisen naapurinsa klipsunkerääjäksi ja koska olin puhunut tästä omillekin tutuilleni, klipsuja alkoi tulla sieltä täältä lahjoituksena. Siinä vaiheessa oli aivan pakko alkaa toimimaan!
 Aloitin virkkauskokeilut. Ensin minulla oli liian paksu lanka, ja se korostui liikaa klipsujen rinnalla. Huomasin, että melko ohut puuvillalanka oli parasta hommaan. Hieman kokeilemalla aloinkin saada aika mukavannäköistä pintaa aikaiseksi ja päätin aloittaa kukkaron tekoa. Tein kukkaron sivut erikseen, yhteen puoleen meni aina 90 klipsua eli yhteensä koko teokseen 180 kpl. Nämä levyt virkkasin ensin ympäri pylväillä ja sitten virkkasin levyt yhteen. Vetoketjun kiinnitin käsin ompelemalla.

 Toiseen levyyn tein raidan kultaisilla klipsuilla. Klipsuja valmistellessa huomasin, että niitä on ainakin kolmea eri mallia ja lisäksi vielä eri väriset. Tasaisinta pintaa taitaa tulla käyttämällä samanlaisia klipsuja. Vaikka tässä työssä kaikki onkin samanlaisia, niin eripäin asettelemalla tuli hauskaa raitaa, ja tämä oli täysin vahinko.
 En tehnyt kukkaroon vuorta. Kukkaro oli virkattu noin tunnissa eli kovin homma näissä klipsuhommissa taitaa olla se juominen :) Nyt on kova mietintä päällä että aloitanko seuraavaksi lampunvarjostimen vaiko isomman olkalaukun tekemisen. Toisin sanoen olen hurahtanut.


1.5.2015

Munkinpaistoessu

 Aurinkoista vapunpäivää! Raparperipiirakkaa ei vielä vapuksi saatu, mutta ehkä jo äitienpäivän tienoilla olisi toivoa. Sen sijaan munkinpaistopuuhat ovat kohta edessä, ja nyt minulla on siihen puuhaan sopiva essukin! Vanha hyvin palvellut essuni hävisi johonkin ja se olikin aika mystinen tapaus, sillä se tosiaankin vain hävisi. Kenties se löytyy jostain todella epätodennäköisestä paikasta, josta en sitä osannut edes etsiä. Esiliinaa kuitenkin keittiössä tarvitsen, joten päätin surauttaa sellaisen itse. Tutkin käytettävissä olevia kankaitani ja ensimmäisenä eräästä kaapista vyörähtivät esille sinne jemmaamani vanhat farkut. Heureka!
 Isoin tumma palanen on peräisin aikoinaan kovin muodikkaasta pitkästä farkkuhameesta. Muistan vieläkin millaista oli kävellä nilkkoihin ulottuvassa farkkuhameessa... Pelkästään sen matsku olisi riittänyt essuun, mutta halusin siihen muutakin joten sommittelin eri farkkujen lahkeista lisäpalan toiseen reunaan. Lahkeesta on peräisin myös essun yläosa. Se reunustin keltaisella vinonauhalla, joista tein myös solmimisnauhat. Pari taskua kiinni ja siinähän se sitten olikin.
 Alpo ei ollut kovin yhteistyökykyinen joten herttaisia kissakuvia ei tällä kertaa saatu.
 Joten tässä pönötyskuva.
Ja nyt lähden tekemään munkkitaikinaa, ajattelin kokeilla tällä kertaa sitruunamunkkeja.

26.4.2015

Paksut raidat

 
 Liniasta jäi sopivasti puuvillalankaa lankaa huiviin. Sille kaveriksi raidoitin hailakan limenvihreää ja tummanharmaata Dropsin Cotton lightia. Mallina on Baktus, tai ainakin sinne päin, muistaakseni lisäsin silmukan aina joka neljäs kerros.
 Puuvillahuivi on kyllä sisätiloissa käytettäessä aivan ykkönen nyt, kun ei enää tarvitse varsinaista lämmikettä. Tähän huiviin tuli mukavan puuteriset sävyt, jotka parhaiten toistuvat alakuvassa, jossa perheemme varsinainen prinsessa poseeraa.

19.4.2015

Aallonharjalla

 Kerrankin vasta julkaistu ohje ja lankavarastoni sisältö kohtasivat välittömästi. Kun uusin Ulla 1/15 julkaistiin, ihastuin siinä olleeseen puseromalliin niin kovin, että aloitin sen samantien. Linia on rento malli, jossa alun perin on raidoitus mutta jätin sen pois. Raitoja on vaatekaapissani riittävästi mutta sieltä puuttui asiallisehko hillitty puuvillaneule mutta eipä puutu muuten enää!
Ohjeen mukainen lanka on merinovillaa mutta minä käytin puuvillalankaa. Lanka on tuttua jo eräästäkin neuleesta jota en ole käyttänyt kuvien ottamisen jälkeen kertaakaan, joten olikin aika jo keksiä sille uusiokäyttöä. Osa langoista on siis purkulankaa mutta ei sitä onneksi mitenkään huomaa. Puuvilla ei ole kyllä neuloessa aivan suosikkejani mutta kyllä se silloin tällöin menettelee.
 
 Puserossa on norminuttuun verrattuna hauska muoto. Se neulotaan ylhäältä alas ja olkapäälinja on tuollainen laskettu, rinnanympärys reilu ja hihat alkavat puolesta välistä kyynärvartta. Hieman aprikoin tuota kokoasiaa neulomista aloittaessani ja päädyin neulomaan S- koon mukaan sillä en halunnut puserosta niin reilua että sen mahduttaminen niukemman takin alle olisi mahdotonta. Tein mielestäni oikean päätöksen, nyt sain niukemman puseron, jossa on alkuperäinen mallin mukaiset jujut mutta joka ei kuitenkaan ole valtavan suuri eikä painava.
 Malli: Linia By Meiju K-P
Lanka: M&K Eco Bomull, menekki 450g
Puikot: Oisko olleet 4mm
No kun pääsin hyvin kesälankojen makuun niin jatkoin sitten sujuvasti Novitan uudella puuvilla-bambulangalla. Löysin kivan kääriytymishuivin ohjeen joka neuloutui nopsasti valmiiksi. Tästä tuli kyllä aivan suosikki!
Malli: Campside by Alicia Plummer
Lanka: Novita Puuvilla-Bambu, menekki 250g
Puikot: 5mm