Palkkiraitaa

Minulla oli muutama mukavan värinen vyyhti Louhittaren Luolan Väinämöistä ja päätin toteuttaa raidallisen neuleen kerrankin hieman eri tavalla. Niitä kapearaitaisia olen tehnyt useitakin, mutta ajatus kaikista pääteltävistä langanpäistä sai minut päätymään muutamaan leveään raitaan. Less is more, todellakin.

Pähkäilin aikani, että miten raidat sijoitan ja että minkä langan valitsen vallitsevaksi väriksi, jolla tekisin siis ylä- ja alaosan sekä nappilistat. Harmaa nyt passaa aina joten pyörittelin raitavärejä eri järjestyksiin. Lopulta värit napsahtivat kohdilleen ja neulominen saattoi alkaa. Tein neuleen ylhäältä alaspäin ja ajatuksena oli tehdä siitä niin pitkä, että saan harmaaseen alaosaan vielä pienet taskutkin. Langanmenekit yms löytyy ravelrystä.

Raitavärejä meni kutakin noin 20g, joten vyyhdeistä tulee vielä jotain muutakin ihanaa. Nuo värit ovat muuten nimeltään (ylhäältä alaspäin) tiili, valaanlaulu, oliivi sekä munakoiso. Nii-in, eka kerta kun minun villatakissa on violettia :)! Munakoiso vaan näytti niin herkulliselta noiden muiden kanssa. Ja ehkä tässä vanhemmiten on vähän vähemmän ehdoton, niin lempiväreissä kuin muissakin asioissa.

Sukka

Kiinnittäkää turvavyöt ja sammuttakaa savukkeet! Seuraa nääsnääs sellainen  juttu mitä ei Tytin postauksissa ole aiemmin nähty. Nimittäin SUKKA. Että ihminen voikin olla yhdestä sukasta innoissaan! Niin innoissaan, että toinenkin on jo lähes valmis.
 

Olen tehnyt sukat viimeksi yläasteella tai ehkä jopa ala-asteella - ei tarkkaa muistikuvaa. Joka tapauksessa 80-luvulla. Siitä eteenpäin rakas äippä (terveisiä!) ja Nasti (sinne kans) on pitänyt meidät siipan kanssa sukissa, joten varsinaista tarvetta sukkien neulomiseen ei ole ollut. Nyt keväällä kuitenkin jossain naksahti ja päätin tarttua toimeen. Sukkien varret tein Noro Kirarasta, joka on villan, puuvillan, silkin ja angoran sekoitus. Terät ovat Seitsemää veljestä, paitsi vihreä kärki en-tiedä-mistä.

Kokemushan oli vallan myönteinen. Ei ehkä jää tähän. Kantapää ei kuitenkaan tullut yläasteen aikaisilla opeilla, se piti tarkistaa ohjeesta.

Juuri kun kevättyöt pihalla ovat kiireisimmillään ja verstaallakin olisi eräs verhoiluprojekti vaiheessa, kirjamarkkinoille pukkasi kaksi mielenkiintoista käännösuutuutta. Haruki Murakami on suosikki jo pidemmältä ajalta (esim. Suuri lammasseikkailu), Jennifer Egan on tuttu ainoastaan aiemmasta käännetystä kirjastaan Aika suuri hämäys. Eilen illalla arpa osui Murakamin lähes 800-sivuiseen järkäleeseen ja ainakin alku oli lupaava. Yritän kuitenkin ehtiä kasvimaalle sekä verstaallekin, jotta Nasti saa tuolinsa takaisin verhoiltuna viimeistään heinäkuussa.

Karvan mitalla

Onhan se ihanaa, kun on karvaisia perheenjäseniä! Ne pitävät sinulle seuraa, rakastavat ehdoitta  ja huolehtivat säännöllisestä päivärytmistä ja liikunnasta. Itse en edes muista aikaa, ettei jonkinlaista lemmikkiä olisi talossa ollut (muinoin mieheni ja minun ensimmäinen yhteinen eläin oli muuten kesyrotta, rauha hänen sielulleen). Mutta kuten jokainen lemmikinomistaja tietää,  palvovan katseen kyytipoikana tulee myös jotain muuta.

Meidän Ilona on rodultaan englanninspringerspanieli ja se on rotu, jonka turkissa on jonkin verran hoitamista. Se ei ole lähimainkaan työläin rotu sillä saralla, mutta kyllä prinsessamme kauneudenhoitoon saa aikaa menemään jos niin haluaa. Näyttelykoirat ovat asia erikseen, mutta me ollaan tehty vain se välttämättömin ja pyritty pitämään turkki takuttomana ja puhtaana. Pitkäkorvaisilla roduilla ovat korva-ongelmat kai yleisiä, mutta säännöllinen puhdistus sekä kuivaaminen esim. uinnin jälkeen ovat meillä ainakin riittäneet eikä tulehduksia ole ollut. Tällä rodulla pidetään korvien yläosan karvat lyhyenä, niin sisä- kuin ulkopuolelta. Yläpuolella olevassa kuvassa näkyy neidin muodonmuutos erään trimmauksen jälkeen. Kun Ilona meille saapui, näytti entinen omistaja kerran, kuinka korvien ajelu karvanleikkuukoneella tapahtuu. Sen jälkeen olemme opetelleet trimmausta itse, ja onneksi karvat kasvaa aina takaisin! Karvat ajellaan myös kaulalta ja päälaki siistitään ohennussaksilla sekä varvaskarvat leikataan. Operaatio kestää kerrallaan noin tunnin ja pitää toistaa muutaman kuukauden välein. Tämä on siis meidän tapa, oikeaoppisuudesta en tiedä. Jotkut ajelee kuulemma kesäksi näiltäkin kaikki karvat lyhyeksi. Siihen en uskaltaisi ihan heti ryhtyä.

 

 Karvaa riittää kyllä muutenkin. Entinen koiramme karvoitti vähemmän tai sitten sen ruskeat karvat eivät niin erottuneet, mutta Ilonan jäljiltä on joka paikka valkoista karvaa täynnä. Meillä saavat eläimet tulla sohvalle ja siihen kun istut sitten mustat housut jalassa niin arvaahan sen, miltä persaus sen jälkeen näyttää. Teippiharja on kyllä ihan paras keksintö! Nyt keväällä karvaa taitaa irrota vielä tavallistakin enemmän, sillä nurkissa pyörii kissankokoisia villakoiria, katso vaikka kuvasta, jos et usko. 

Yksi lisämauste pitkäkorvaisen koiran elämässä on se, että syöminen on sottaista puuhaa. Korvat roikkuvat ruuassa ja ovat jatkuvasti tahmaiset. Jotkut käyttävät syödessä erityistä huppua tai koirien tuubihuivia (tai miksi sitä nyt sanoisi), joka pitää korvat pois ruuasta. Me löysimme eläinkaupasta mainiosti muotoillun kumisen ruokakupin, jonne eivät korvat syödessä sujahda, vaan pysyvät kupin reunojen ulkopuolella. Kuminen kuppi pysyy myös syödessä paikallaan eikä liu'u pitkin keittiön lattiaa kun joka kulma pitää aterian jälkeen vielä tarkkaan nuolla puhtaaksi.

 

Kaikesta huolimatta, ei noita otuksia ilmankaan osaisi enää olla!

Iisii

Taisi olla tuossa kevättalvella, kun Ylen ykköskanavan Puoli Seitsemän -ohjelmassa oli juttua Ravelrystä ja suomalaisista neulojista. Ohjelmassa esiteltiin eräs neuloja ja neulesuunnittelija, jota piti heti ohjelman jälkeen mennä tarkemmin Ravelrystä tutkimaan. Meiju K-P on suunnitellut useitakin neulemalleja mutta erityisesti yksi ns. tarttui haaviini ja ostin ohjeen samantien. 

Malli on nimeltään Easy cardigan ja nimensä mukaisesti se on aika iisi. Se neulotaan sivuittain olkapäältä helmaan ja sisältää helppoja peruspalmikoita. Hihat tehdään vähän niinkuin ala-asteella peukalot lapasiin, eli neulotaan hiha-aukon kohta apulangalla, siirretään nuo silmukat takaisin vasemmalle puikolle ja kun muu neule on valmis niin apulanka puretaan pois ja poimitaan silmukat hihoja varten.

Vaikeinta taitaa olla oikean koon valitseminen ja se, ettei neuleen mallia oikein hahmota keskeneräisenä eikä sitä pysty sovittamaan. Koossa tärkeintä taitaa olla, että tekee selän itselleen sopivan levyisenä ja sitähän pystyy mittamaan taikka vertaamaan sopivaan vaatteeseen. Etukappaleet menevät mukavasti päällekkäin, joten niissä ei sentti sinne taikka tänne taida haitata.

 Napit kiinnitellään silleen sopivasti, että etukappale rypyttyy tasaisesti. Minun piti muutamaa nappia siirtääkin, koska etukappaleiden helmat olivat eri tasoilla. Mukavasti neule kuitenkin asettuu eikä näytä pahalta napit aukikaan.

Malli: Easy cardigan by Meiju K-P

Lanka: Drops Karisma, 550g

Puikot: 3,5mm

 

Lopuksi vielä kuva laukusta, jonka ompelin ystävälleni hänen valitsemastaan Vallilan Kelohonka-kankaasta. Malli on sama A4-paperin kokoinen messenger, jonka tein aiemmin reisitaskuhousuista. Toimii näinkin!

Sikarin tuoksua

Huusholliimme on pikkuhiljaa kertynyt vino pino sikarilaatikoita. Ei meillä suinkaan ole ruvettu sauhuttelemaan, vaan laatikot ovat tulleet muihin tarkoituksiin. Alussa niitä tuli varmaakin ihan siksi, että ne ovat kauniita ja niissä on hyvä jemmata kaikenlaista pientä. Sitten musiikki- ja soitin-orientoitunut siippa alkoi rakentaa niistä kitaroita. Se onkin varsin kiehtova maailma, tuo kitaranrakennus. Ei minulla ollut aiemmin mitään käsitystä, mistä kaikesta voi rakentaa kitaran, sikarilaatikoiden lisäksi.

Tässä kuvassa sikarilaatikkokitaran lisäksi tarjoilulautasesta tehty soitin.

Olen julmasti ominut kauneimmat laatikot omiin tarkoituksiini. Vai mitä sanotte näistä? Te-Amot soveltuvat erinomaisesti ympäriinsä ajelehtivan pikkusälän säilömiseen.

Toki rasioita voi käyttää klassisesti korurasiana. Tässä perinteisen kauniissa sikarilaatikossa säilötään siipan tekemiä kierrätysrannekoruja, joiden materiaalina on käytetty käytöstä poistettua kierrejohtoa sekä bensaletkua.

Sitä minä vaan ihmettelen, miksi sikarilaatikoihin (ja tupakkiaskeihin ilmeisesti myös) lätkäistyt varoitustarrat ovat niin virallisia ja tylsiä. Tupakointi vaarantaa terveytesi? Jep-jep. Tupakointi voi aiheuttaa hitaan ja tuskallisen kuoleman? Tässä on jo yritystä, mutta tupakointiuraansa aloittelevaa yleismaailmalliset varoitukset eivät hetkauta suuntaan tai toiseen. Jos varoitukset olisivat enemmän kytketty arkeen, niillä voisi olla enemmän tehoa. Vai miltä kuulostaisi Tupakointi pierettää / Tupakoijan hampaat putoavat / Tupakointiin käyttämälläsi rahalla saisit xx litraa bensaa ? Tosin en tiedä onko kahdella ensin mainitulla jutulla ja tupakoinnilla mitään yhteyttä keskenään, mutta tulipahan vaan mieleen.

PS. Pujoliivin ylijäämää on taas päivitetty.

Affenat

Alpo on ollut tänä keväänä tyytyväinen. Pilkkisaalista on tullut sen verran, että kissalle taitaa kasvaa kohta evät. Toivottavasti ei, ainakaan näin muhkeita mitä tänään affenoita keittäessäni kattilasta näkyi. Sen verran tuoretta tavaraa oli kyseessä, että melkein voisin vannoa kalojen uineen ympyrää vielä kuvanottohetkelläkin...

Tyytyväinen on emäntäkin. Kerrankin satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sillä sain elämäni ensimmäisen vyyhdin Wollmeisea ja vielä siinä kauneimmassa mahdollisessa värissä. Ensituntuma lankaan oli yllättävän puuvillainen, vaikka se on 80% merinovillaa ja 20% nylonia. Osaako joku lankaan paremmin vihkiytynyt selittää tuota puuvillan tuntua? Langan mitä mehevintä vihreää väriä oli hankala saada kuviin taltioitua mutta onneksi Alpo suostui jälleen poseeraushommiin, joten kuvat on vihreän väärästä sävystä huolimatta kauniita :)

 Sukat tuosta langasta tahdoin tehdä, mutta sen verran yksinkertaisen mallin että lanka pääsee loistamaan. Malliksi valitsin Nancy Bushin Conwy-sukat, joissa on kapoisia palmikoita. Sukista tuli todella istuvat, mutta ainut ongelma onkin se, että missä raaskin näit käyttää?

Malli: Conwy by Nancy Bush

Lanka: Wollmeise Sockenwolle 80/20 Twin

Puikot: 2,25mm

Ylimääräiset kiertoon!

Semmoista tulin vain kertomaan, että päätimme kokeilla blogikirppiksen pitoa. Pujoliivin ylijäämään pääset joko tästä linkistä tai sitten tuolta blogin sivupalkista. Myyntiin tulee enimmäkseen käsityöaiheisia tarvikkeita ja kirjoja tai valmiita tuotoksia, kenties astioita ja vaatteitakin. Käykääpä tutustumassa!

Me emme ole myytävänä!

(Paitsi jos teillä on paremmat ruokatarjoilut niin voitais harkita)

Camouflage

Laskin tuossa neulepuserot, jotka olen tehnyt miehelleni. Niitä oli 3. Kol-me. Blogia ollaan Tytin kanssa pidetty vuodesta 2007 ja sinä aikana en ole neulonut tuolle meillä asuvalle miehelle yhtään puseroa vaan kaikki on ajalta ennen Pujoliiviä. Vertailun vuoksi laskin Ravelrystä kaikki itselleni vuoden 2007 jälkeen neulomani puserot joita oli - köh - 86 kpl. Ehkä oli aika ottaa askel kohti vaatekaappiemme tasapainotusta ja tehdä täytettä välillä miehenkin puolelle.

Kun kyselin miekkoselta, että millaista puseroa hän pitäisi, vastaus oli että "poolokaulus eikä liian paksu". Hänen mielivärinsä on violetti mutta koska sitä omaa inhokkiväriäni en kertakaikkisesti halua neuloa, niin onneksi vihreäkin kelpasi. Tutkailin erilaisia mallivaihtoehtoja ja Dropsilta löytyi täydellinen malli. Jannukin sen hyväksyi joten ei muuta kuin urakan kimppuun. Käytin täsmälleen niitä lankoja ja värejä, joita oli ohjeessakin oli.

Pusero neulotaan Dropsin Fabel- ja Alpaca-langoista kaksinkertaisella langalla. Aloitin M-koon silmukoilla mutta puserosta näytti tulevan kovin pieni joten purin tekeleen ja aloitin uudestaan L-koolla. Puseron sivuissa on joustinneulekaitaleet, jotka tekevät neuleesta hieman istuvamman. Pusero neulotaan pyörönä helmasta ylöspäin, jätetään kainaloissa odottamaan hihojen valmistumista ja sitten posotellaan kaarroke kavennuksineen kaulaan saakka. Poolokaulus kruunaa tämän varsin maastonvärisen puseron. Lankaa ei mennyt aivan niin paljoa kuin ohjeessa oli ja mikä hauskinta, Fabelia kului melkein kerä vähemmän kuin Alpacaa.

Malli: Drops 135-13

Lanka: Drops Fabel Print, väri 542, menekki 280g sekä Drops Alpaca, väri 7238, menekki 340g

Puikot: 4mm

Kylläpä se osaa poseerata! Eikä tuo mieskään hullumpi ole.

Housujen uusi elämä

Olen tänä talvena urakalla yrittänyt pienentää vaatekaappini sisältöä. Olen myynyt vaatteita kirppiksellä, huuto.netissä, lahjoittanut UFFille ja ystäville, huonoimmat kantanut suoraan roskikseen. Murheenkryyni tuntuvat olevan housut. Ne eivät kirppiksellä juuri mene (harva kai jaksaa alkaa sovittamaan), huuto.netissä sama juttu. Vähän pidettyjä housuja on sääli laittaa roskiinkaan. Jotain piti siis keksiä. Esimerkiksi minulla oli paksusta puuvillakankaasta tehdyt reisitaskuhousut, jotka ovat jo kieltämättä vähän liian leveät nykymuotiin, mutta joilla on minulle nostalgia-arvoa. Ajattelin tehdä niistä jotain muuta.

 A4-arkkia kaavana käyttäen leikkasin housuista reisitaskut irti, lahkeesta lisää arkin levyistä kaistaletta ja hieman kapeampaa sivuja ja hihnoja varten. Valitsin sopivan vuorikankaan ja leikkasin siitäkin samanlaiset palaset. Sitten surauttelin kassin kokoon. Housujen kangas oli sen verran tanakkaa ja taskut vielä vahvistivat sitä, joten mitään vahviketta en kankaiden väliin laittanut. Monesti kun teen kasseja, niin laitan väliin ohutta vanua tukevoittamaan rakennetta.

Olen vähän yllättänyt itsekin, että todellakin vain "surautin" tämän laukun, jota kai messenger bag:iksikin kutsutaan. Yleensä minulle tuppaa ompeluprojekteissa tulemaan jotain kämmejä tai vastuksia, mutta tämä oli kuitenkin rakenteeltaan niin yksinkertainen, että onnistuin kertalaakista.

 Ja kun hyvään alkuun päästiin, niin jatkoin farkkujen parissa. Ne ovat toinen ongelma vaatekaapissani koska niitä on liikaa ja muoti vaihtuu muutaman vuoden välein. Eräistä leveälahkeisista farkuista leikkasin lahkeista palat ja tein kässäpussin Hääräämön ohjeella.

 Pussista kurkkii keskeneräinen työ, jossa on ehkä kauneimman väristä vihreää lankaa ikinä.

Sydämellistä pääsiäistä

Kukaan ei ole varmaan voinut olla huomaamatta noita messeviä kevätkelejä, joita meille on tarjoiltu viime päivät eikä loppua näy. Tuhdit yöpakkaset ovat kuitenkin pitäneet huolta siitä, ettei lumikerros liian nopeasti pääse ohenemaan. Ei sillä, että olisin siitä huolissani, nimittäin suurella innolla alkanut hiihtourani ei ottanut sitten kuitenkaan kipinää... Hiihtelyni on rajoittunut viikonloppuihin ja pysytellyt tehtyjen latujen ulkopuolella. Osittain siksikin, että koirat eivät ole tervetulleita niille ja haluaisin ulkoilla koko perheen voimin. Olisi kyllä mukavaa, jos läheltä löytyisi latu, jossa saisi vaikka tiettynä iltana viikossa hiihtää koiran kanssa.

 Nämä sukat neuloin jo jokin aika sitten. Lovesocks -ohjeen nähtyäni piti alkaa niitä välittömästi neulomaan ja tiesin heti kenelle ystävistäni nämä seilorihenkiset sukat lahjoitan. Taisivat olla mieluisat :) Näitä aion kyllä tehdä lisääkin ja näin ravelryssä version, jossa sydämen tilalla oli koiran tassunjälki. Ihanat!

 Pääsiäisherkuksi leivoin mehevän porkkanakakun. Nauttikaamme auringosta ja pitkästä vapaasta!