Kun inspiraatio iskee, silloin pitää antaa palaa. Olen haaveillut mustavalkoisesta tilkkupeitosta jo pidempään, mutta lopullisen sysäyksen antoi kangaskaupasta sattumalta löytynyt mustavalkoinen kangas. Lisäkankaita etsin omista varastoistani ja hain kaupasta muutamaa kangasta lisääkin. Sitten vain annoin Pfaffin laulaa. Ja kauniisti se lauloikin. Lopputulosta hellii vappupäivän aurinko ja mieli halajaa rantakalliolle piknikille...
12 kommenttia:
Ihhania tilkkuja!
Kaunis!
Oi, siinä on hieno fiilis!
Upea, kelpais minunkin väreihini! Kivikangas on mahtavaa.
Mustavalkoiset ja harmaansävyissä olevat tilkut, kädentaidot ja silmän estetiikka yhdessä ovat aikaansaaneet tod kauniin peiton. Tekijää tietenkään unohtamatta, ilman sitä ei syntyisi valmista.
Ite en ole musta-valkoisen ystävä mutta jotenkin siun peitto on ihan hirmusen nätti. Ja nuo pienet vaaleenpunaset kohdat on niiku just oikeisiin paikkoihin siroteltu.
Ihanaihanaihanaihana! Noilla kivillä on pehmyt lepäillä ja katsella hallavia unia.
Ompa kaunis peitto. Ihanat pinkit piristävät kivitilkkuja.Kaunis!
Tosi kaunis peitto! Vaaleanpunainen piristää juuri sopivasti ja kivikangas on mahtavaa.
Ihana peitto! Punaiset palat antaa hienon säväyksen. Harmi, että ainakin täältä suunnalta piknik-ilmat on ohi. Tai voisihan räntäsadepiknikkiä viettää vaikka olohuoneen lattialla?
Oi kuinka hieno! komea mustavalkoisuudessaan. Hivelee suomalaista silmää paremmin kuin ne yltiökuviolliset amerikkalaiset sisarensa. :)
Täytyy sanoa, en ole koskaan nähnyt tuota kivikangasta käytettävän sillä tavalla että se näyttäisi kivalta tai edes siedettävältä. Nyt joutuu kuitenkin muutamaan ehkä mieltään kyseisen kankaan kelvottomuudesta, sillä tämä tuotos on aivan ihana :) nuo kaikki tilkut soituvat tosi kauniisti yhteen, marjapuuron sävyä löytyy just eikä melkein se oikea määrä :))
Lähetä kommentti