Kesän kirppiskierrokset eivät ole tuottaneet kummoisiakaan löytöjä, mutta kun syksy saapui, niin asianlaita muuttui. Mukaani tuntuu tarttuvan joskus omituisiakin tavaroita... Eipä niitä juuri muualta löydäkään. Jotkut tavarat vain ovat niin kamalia että ovat jo ihania.
Pikkuinen täytetty ketunpoika odotti kirppispöydällä ja pakkohan se oli pelastaa hyvään kotiin.
Nostalgiset joulukuusen valot, kuka näitäkään voisi vastustaa? Lamput on lasiset mutta varalamppuja voi olla vaikea löytää. Tosin eipä meillä ole joulukuustakaan ollut vuosiin.
Ja sokerina pohjalla: äreimmät aurinkolasit miesmuistiin! Oo-la-laa!
6 kommenttia:
Joulukuusenvalosarjan olisin itsekin ostanut, vaikka takeita varalampuista ei olisikaan. Olivat ihanat värilliset käpylamput.
=) Hauskoja löytöjä! Meilläkin on jouluisin käytössä "antiikkiset" kuusenlamput - valosarjassa ei ole kuin kymmenkunta kynttilää, mutta tunnelmaa sitäkin enemmän.
Voi tuota rääpälettä. En kyllä ihmettele, jos suojeluvaisto herää.
Minäkin pidän kummallisista tavaroista. Pikku kettu on kyllä aikamoinen kuriositeetti nykyään - muualla kuin museossa siis. Jouluvalot on ihanat. Tuommoiset ovat tosi nostalgisia minulle.
Hyi ällöttävä tuo ketunpoika, mutta niin söpö. Oisin voinut sortua samaan, reppana. Tosi näkyvät aurinkolasit, eipähän jää keltään huomaamatta. Nuo kuusenvalot, hmm...
sn pitää perustaa oma kuriositeettikabinetti kaikelle oudolle..
kettu kyllä näyttää elävältä!
Lähetä kommentti