Lapsuutemme kotitalo on 1900-luvun alussa rakennettu hirsirunkoinen talo. Sitä oli aikojen kuluessa remontoitu ja siihen oli tehty mm. sisävessa, mutta pesutiloja siinä ei ollut. Talvisinkin kirmaisimme saunomaan pihasaunaan. Vanha talo jäi tyhjilleen vuonna 1982, kun pihapiiriin rakennettiin uusi ja nykyaikaisempi koti. Nykyisin talo toimii lähinnä varastona, kesäkammarina sekä isän puutyöverstaana. Katto on hyvässä kunnossa, mutta talon kumpikin pääty painuu pikkuhiljaa kohti maata.
Sisätilat ovat iloisen 60-luvun väreissä ja kuoseissa.
Löytyy lapsuudestamme vielä joitakin todisteitakin :)
Ison pirtin hirsiseinät on aikoinaan päällystetty pinkopahvilla, joita ei sitten ole jostain syystä enää millään tapetoitu tai maalattu. Tässä pirtissä olen opetellut ajamaan polkupyörällä ja nyt siellä harrastetaan puutöitä.
12 kommenttia:
Harva lapsi pystyy nykyään opettelemaan pyörällä ajoa tuvan lattialla. Isot pirtit ovat siitä hienoja!
Oi, miten ihana tulee remontilla! Ihan sormet syhyää!!! >Teillä on muuten aivan ihania neuleita! Täältä tuun hakemaan idiksiä kun tarvin, kiitos :)
Tuli lapsuudenkoti mieleen ja naapuritalo. Naapuritalo oli punainen pohjalaistalo, jossa oli läpikuljettava eteinen ja keltaiset pariovet. Haikeudella muistelen.
Oma kotini oli valkoinen ja pyöreä kuisti, sitä ei ole enää. Suurella haikeudella ja ikävällä muistelen sitäkin.
Kaikki vanhat satavuotiaat talot pitäisi ehdottomasti säilyttää.
Pitkää ikää talollenne. Upeat vihreät verhot siellä!
ja kaunis :)
Kuvat henkii muistoja väreissä ja rakenteissa. Mukava on muidenkin katsella. Onnellinen lapsuus :)
Cahcha
Hienoja kuvia!
Hienoja tunnelmia.
Hienosti kuviin vangittu vanhan lumo!
Ihana!! Arvostan vanhoja rakennuksia.
Eksyin tänne äsken, kun blogeja katsastin. Ihana vanha mökki teillä työpajana. Ikkunaverhoissa tämän ajan suosikkivärit ja vihreä seinissä myös. Siis apua, miten kauniit värit. Vihreä on lempparivärini.
Hieno ryijy!
Lähetä kommentti