Malliltaan rakennus on aika vaatimaton. Se muistuttaa vanhan ajan heinälatoa, mutta istuu tänne maalaismaisemaan loistavasti. Lintuset eivät näytä olevan arkkitehtuurista kovin tarkkoja, heille lienee pääasia, että lato on aina täynnä. Paikalla onkin nähty jo monenlaista siivekästä. Myös eräs pullea orava on käynyt hakemassa ladosta purtavaa. (Tiedoksi vaan oravaiselle, että puuhasi on pantu merkille.)
Itsessäni olen havainnut alkavaa lintulautakateutta. Eräillä tutuilla on hieno vanhan junavaunun muotoinen lintulauta. He tosin asuvatkin vanhalla juna-asemalla, joten junavaunu sopii hyvin tyyliin. Naapurin pihalla linnuille on iso saluuna-henkinen komistus. Se on upea! Meidän pihaan sopisi punainen mummonmökki-tyyppinen lauta. Ensi talveksi sellainen on varmaan nikkaroitava.
Säilytän auringonkukan siemeniä vanhassa Riihimäen lasipurkissa, se menee eteisessä melkein sisustuselementistä. Siemenet ovat aika kauniita.
5 kommenttia:
Hymyilyttävä teksti. En olekaan tiennyt, että olemassa on jopa lintulautakateutta. Kaikenlaiset muut kateuden muodot ovat kyllä tulleet tutuiksi. :)
Olen ihan luovuttanut lintulautailun kanssa täällä kaupungissa. Ainoat laudallakävijät ovat vihaisia sityoravia, jotka ajavat talitintit ja muut nälkäiset linnut pois. Viime keväänä huomasin myös että iso määrä ulos kantamania siemeniä oli tuotu takaisin sisälle ja piiloteltu nätisti eteisen hyllyillä säilössä oleviin ruukkuihin. Syylliseksi veikkaan pieniä sityhiiriä :D Vanhempieni luona katselen mielelläni laudalla käyviä nättejä punatulkkuja, mutta omia pieniä tuholaisiani en enää ruoki.
Lähes 20 vuotta sitten kotikodin nurkalla roikkui samanmoinen lintulauta. Vaaleampi tosin, enkä muista ikinä siinä lintuja nähneeni.
Äidin lintulauta on ihan parhain, ei kovin kummoisen näköinen, mutta vierailijoina käy lintuja, oravia sekä peura. Kaikki sulassa sovussa.
Sitten joskus tulevaisuudessa oman kodin pihaan haluan mummonmökki-lintulaudan, punaisen. Ja ehkä toisen samanlaisen toiselle puolelle pihaa, vihreänä.
Ihana juttu. Työkaveri kertoi, miten niiden lintulaudalta katosivat läskit. Heti, kun selkänsä käänsi, läskipala oli kadonnut. Syylliseksi paljastui viimein surkea kujakissa, joka oli kokenut aika kovia. Siitä kesytettiin perheelle hyvä hiirenpyytäjä. Niin että sitä ei tiedä, mitä teidänkin laudalle vielä vääntäytyy.:)
Täällä Meksikossa ei lintulautoja harrasteta, mutta kolibrinjuottolaitteita kyllä on. Itsellänikin on sellainen, mutta nykyisen kotini pihaan en ole uskaltanut sitä ripustaa. Vuokraemännällä nimittäin on kissa, enkä halua kokeilla, onnistuisiko se nappaamaan jonkun onnettoman kolibrin.
Lähetä kommentti