Muutaman vuoden tauon jälkeen me siskokset saimme tilaisuuden seurata Euroviisuja samalta sohvalta. Tämä juhlallinen tapaus vaatii arvoisensa valmistelut. Syötävää on varattuna iltaa varten niin paljon, että on ihme ellei mahat ole pinkeinä viisuvoittajan ratkettua. Tytin taannoin jakamaa sitruunasemifreddon reseptiä on jalostettu eteenpäin ja nyt iltaa odottaakin pakkasessa sekä raparperivalkosuklaa että Marianne crush -versio ko. herkusta. Välillä iskevään suolaisen nälkää aiomme rouskutella Väinämöisen palttoonappeja erinäisten päällysteiden kera.
Tänään kerkesimme käydä myös maalikylillä: lankakauppa ja kirpputorikierros kuuluivat ohjelmaan. Kirppikseltä molemmat lähtivät kainalossaan kattilat, jotka sattumoisin ovat vielä samaa sarjaa. Pieni surffailu selvitti näiden olevan Seppo Mallatin joskus 70-luvulla suunnittelemia. Komioita ovat.
Illan viisufinaali tarjoaa varmasti jokaiselle jotakin. Mukaan mahtuu niin perinteisiä Titanic-henkisiä voimaballadeja, eurodiskoa kuin modernimpiakin musiikkiesityksiä. Eikä katselunautintoa vähennä lainkaan se, että Suomi putosi jatkosta. Euroviisuthan ovat suuri spektaakkeli, jonka seuraamisen nautinto muodostuu myötähäpeän tunteista, viisukliseitten tunnistamisesta, asujen ja koreografioiden arvostelusta ja välillä myös aidosti hyvistä esityksistä.
Jännittävää viisuiltaa muidenkin kotivastaanottimien äärelle :)
6 kommenttia:
Me siskokset joudumme tyytymään chattailuun keskenämme illan finaalin aikana, mutta sekin on edistystä tekstareihin verrattuna. Toivon, että voittaja löytyy näpsäkän Saksan, ah niin perinteisen Irlannin, mahtituutta-Islannin tai etnodiskohumppa-Armenian joukosta. Israelillekaan en irvistäisi. Antoisaa viisuiltaa!
Täällä liputetaan Saksan puolesta :)
Olette selvästi ymmärtäneet viisusysteemit aivan oikein. Meilläkin oli miehen kanssa entisvanhaan samanlaista juhlatunnelmaa viisujen aikaan kotisohvalla, mutta pikkulapsivaihe on kyllä vienyt meiltä mehut tässä(kin) asiassa. Ehkä joskus taas.. Vähän kateellisena täällä kylläolen. Noista kattiloista myös. Jospa ilahduttaisin teitä kuitenkin illan teemaan sopivalla tosijutulla: silloin ennen, kun Suomi ei vielä ollut voittanut eurovaiisuja ja asia tuntui olevan jonkinmoinen kansallinen trauma, eräs länsinaapuri selitti ihan tosissaan tuttavalleni, miten suomalaiset osaavat ottaa ilon irti euroviisuista. Ruotsalaiset ottavat hirveää stressiä, että pitää voittaa, mutta suomalaiset valitsevat aina tarkoituksella sen kaikkein törkeimmän biisin ja lähettävät sen kisoihin ihan piruuttaan ja hihittelevät sitten kotisohvilla, että kyllä taas on mahtavat huonon huumorin kisat. Mies uskoi ihan oikeasti, että se menee meillänäin. Että olisi kansallinen häpeä, jos pisteitä tulisi liikaa.. Mukavaa iltaa!
Kyllä, viisuhuumaa on tänään ilmassa! Ja hauska uusi kuva teistä kahdesta. Mahtavaa menoa sinnekin katsomoon :D
Olettepa todella valmistautuneet viisuiltaan arvoisellaan tavalla! Meillä tyydytään erilaisiin raksuviin syötäviin, bretagnelainen siideri siinä rinnalla on luksuselementti.
Ja Saijan kanssa tosiaan pisteytellään ja chattaillaan. Isrealin poju on söpö, mutta vetää korkeat osuudet vierestä. Islannin ja Irlannin tädeillä on komiat äänet, mutta liputan soraäänien eli Belgian ja Turkin puolesta.
Mitä viisutraumoihin tulee, niin ehkä meille suomalaisille on kehittynyt terve näkökulma ja itsetunto kaikkina näinä häpeän vuosina. Ruotsin tyttelille kuulemma hankittiin kriisiapua putoamisshokkiin. Huhhuh.
Hei kiva huomata, että viisuhuumaa ymmärtäviä on muuallakin. Mukavaa iltaa!
Lähetä kommentti