16.11.2010

Teetä kolmelle

Kun mietin otsikkoa tälle postaukselle, mieleen tuli ensimmäisenä ahti-karjalais-vitsi "tuu tii to töötituu". Se ei tee oikeutta näille uskomattoman kauniille teekupeille, jotka muuttivat meille hiljattain. Siispä ei töötituuta otsikoksi. Sen sijaan päädyin otsikoimaan jutun murhamamma Agatha Christen kirjan mukaan, joka ei kylläkään ole suosikkini Christien teoksista. Kirjassa seikkailee Hercule Poirot ja minä pidän enemmän Neiti Marplesta, joka on kaikkea muuta kuin höpsähtänyt. Pidän myös vihreästä teestä. En tiedä joiko Neiti Marple vihreää teetä pohtiessaan rikoksia, mutta minulle se maistuu. 
  

Agatha Christie on kulkenut mukanani teini-ikäisestä saakka. Edelleen kahlaan marplet, poirotit, tommyt ja tuppencet läpi säännöllisesti. Välissä voi pitkäkin tauko, mutta sitten kuume nousee ja ne on kaivettava pinoon yöpöydälle. Ja onneksi on kirjasto, sieltä löytyvät myös ne tarinat, joita ei omassa kirjahyllyssä ole. Vaikka mielestäni olen lukenut kaikki Christiet, yllätyksiä voi sattua ja lukematon kirja tupsahtaa eteen. Näin kävi  Totuus Hallavan hevosen majatalosta -teoksen kohdalla ja se suorastaan ponkaisi suosikkilistani kärkeen. Kirjassa sekoittuvat hauskasti magiikka ja farmasia. Mysteeriä ratkomassa ovat Mark Easterbrook ja Ariadne Oliver (joka on suunnattoman ärsyttävä hahmo omeniensa kanssa). 

Millainen mahtaa olla teidän suhteenne Dame Agathaan ja jos sellainen on, mikä on suosikkiteoksenne? Olisipa hauska kuulla.


 Niin, nämä ihkut teekupit. Ne ovat suomalais-kiinalaisen Elinnon tuotantoa.

21 kommenttia:

Aino kirjoitti...

En ole lukenut kuin pari Christien kirjaa. Äitini oli fani ja oli lukenut ne kaikki. Katseli myös telkkarista aina Hercule Poirotia ja jotenkin tiesi aina etukäteen kuka murhaaja oli :-)
Sen sijaan olen lukenut Christien elämänkerran ja hän on kyllä persoonana tosi mielenkiintoinen ja kiehtova tyyppi. Suosittelen!

Anonyymi kirjoitti...

Olen lukenut varmaan kaikki Christiet vuosien varrella, Poirot on ehdoton sankarini ja kirjoista on jostain käsittämättömästä syystä jäänyt Lentävä kuolema parhaiten mieleeni. Matkoille otan usein juuri pari Christien dekkaria mukaan. Tiina

morso kirjoitti...

Rakastuin heti kuppeihisi. :)

Äidin kirjahyllyssä oli melkein kaikki Christiet, joten ne on nuoruudessa koluttu läpi. Muutama on omassa hyllyssä, mutta ne alan osata jo ulkoa. Erityistä suosikkia en osaa sanoa, mulle kelpaa Marplet ja Poirotit yhtä lailla.

Kaisa kirjoitti...

Fanitan Dame Agathaa! Tosin minäkään en pidä Poirot'sta, on liian itserakas viiksineen. Neiti Marple on ihana. Lempikirjani on ehdottomasti Neiti Marplen viimeinen juttu. Tosin siinä on se huono puoli, että kun kirja iski aikanaan kuin metrin halko, muistan lopun elämääni kuka on murhaaja... Osa uudelleenlukunautinnosta siis poissa.

Ellimelli kirjoitti...

Salainen vastustaja ja Askel tyhjyyteen ovat parhaimmasta päästä! Minulla on liki kaikki Christiet kirjahyllyssäni, mutta täytyy tunnustaa, etten ole niitä vuosiin lukenut :-/

Jonna kirjoitti...

Kehtaanko edes tunnustaa... Olen lukenut ainoastaan Kymmenen pientä neekerinpoikaa. Joskus yläasteella. Se oli kyllä hyvä. En edes tiedä, miksi Christiet on jääneet lukematta. Lukulistalle siis!

Tess kirjoitti...

Oi joi, nuo kupit on aivan ihanat! Piti käydä heti katselemassa Elinnon sivuilta eri astiasarjoja, mutta eipä ne muut aiheuttaneet niin suurta ihastumista. Plääh vaan sille, että niitä saa vain Stockmannilta ja tästä käpykylästä ei sellaista tietenkään löydy. Hmph.

Reilusti alle kaksikymmentä vuotiaana olen kahlannut kaikki Christien kirjat läpi. Mie tykkään eniten Poirotista. Mulle tulee Marplesta mieleen verhon raosta kyttäävät ihmiset mieleen ja se aiheuttaa hieman ärsytystä :D TV-sarjassa Marple ei taas ärsytä samalla tavalla. Suosikkia en osaa sanoa, kun niistä löytyy niin monta hyvää tapausta.

Telle kirjoitti...

Ihania kuppeja! Innostivat minutkin juomaan nyt illalla pitkästä aikaa teetä (valkoista muuten), vaikka oikeastaan olenkin kahvikissa :)
Olen aika varma että olen lukenut kaikki Christiet, ehdoton suosikkini on Syyttävä sormi. Askel tyhjyyteen tulee hyvänä kakkosena. Pidän kyllä Poirotista hiukan enemmän kuin neiti Marplesta. Poirot-tarinoista lempparini taitaa olla Vaarallinen talo.
Valitettavasti olen aikoinaan lukenut Christieni liian moneen kertaan, muistan usein juonen ja pahiksen joten harvoin niitä tulee enää luettua.
Minäkin voin suositella Christien elämäkertaa: varsinkin se, mitä hän kertoo lapsuudestaan on kiehtovaa.

elinam kirjoitti...

kauniit ovat kupit, ja banaanikakku kuulosti mielenkiintoiselta, pitänee kokeilla :P

Sanni kirjoitti...

Yläasteikäisenä luin Christiet läpi melkein kaikki. Ainakin kaikki Poirotit - ehdoton suosikki. Neiti Marplesta en silloin tykännyt, pitäisikin testata miltä ne maistuisivat nykyään! Kirjoista tulee mieleen ensimmäisenän "pieni väärän vänkyrä talo" -tosin en muista sisällöstä enää mitään, vain hauska nimi on jäänyt mieleen.

Lotta kirjoitti...

Minäki tykkään Christiestä :). Lainailen niitä tosta meidän lähikirjastosta kevyeks lukemiseks, nyt on kesken Golfkentän murha. Tykkään kaikista eniten 20-30-luvun kirjoista, vähän aikaa sitte lainattu 70-luvulla kirjotettu joku oli ihan pettymys. En muista ees nimeä. Ei siinä oikeen ollu otetta, en ees lukenu loppuun. Tykkään Poirotista, koska se on niin itserakas ja paras :D. On Marpleki kiva, mutta Tommya ja Tuppencea en ookaan koskaan lukenu. Voisitko vinkata jotain kirjannimiä?

Kupit on ihanat :). Mä haaveilen tällä hetkellä Bottna-kuvioisista, 4 dl vetosista kupeista. Ois niin ihana kutsua ystäviä kylään ja ryystää teetä oikeen pitkän kaavan mukaan.

Nasti kirjoitti...

Yhtään Christien kirjaa en oo lukenut, mutta tv-sarjat ja -elokuvat katson aina jos ruudun ääreen osun. Ja Poirot on paras :)

Tuija kirjoitti...

Minäkin olen lukenut ainakin lähes kaikki Christiet ja olen enemmän Marple-naisia, mutta kauan on siitä, kun edellisen kerran Christietä luin. Viime kesänä hurhadin Anna Janssonin dekkareihin ja luin samaan pötköön kaikki suomennetut yhtä lukuun ottamatta. Se viimeinen, Hopealantti, odottaa yhä yöpöydällä, mutta en pääse alkua pidemmälle, koska siinä on heti kärkeen niin kauhean surullinen ja synkkä elämänkuvio, että mahasta ottaa. Höh.

Samma kirjoitti...

Lisää Christie-faneja ilmoittautuu.
Pari viikkoa sitten kävin juuri kirjastossa ja mukaani tarttuivat mm. Seikkaileva jälkiruoka, Askel tyhjyyteen ja Ikiyö. Kaksi edellistä vaikuttivat hyvin tutuilta takakansitekstien perusteella, olen siis joko lukenut ne ennenkin tai nähnyt niistä sovitetun tv-elokuvan.
Luen Agathan kirjoja kerta toisensa jälkeen. Samoin katson niistä tehtyjä elokuvia. Vaikka murhaajan tietäisikin, jaksaa mielenkiinto silti pysyä yllä.

Ai niin, olen myös teefani :) Ja vihreästä teestä (aidosta japanilaisesta!) on tullut munkin suurin suosikki. Toisinaan tulee kuitenkin juotua kaikenlaista muutakin.

ps kirjoitti...

Suhde Christieen on läheinen, näin voisi sanoa. Vaikka kirjoja en ole lukenut montaakaan, hänen tuotannollaan on paikka perheessämme.

Olin ehkä viiden tai kuuden ikäinen kun Yle alkoi pyörittää Hercule Poirot sarjoja. Jostain syystä minunkin annettiin niitä katsoa, vaikken paljoa ymmärtänytkään. Poirotin tunnusmusiikkikin taisi aika ajoin olla jo riittävän jännittävä!

Tv-tuotannot olen katsonut kyllä tarkkaan läpi, meillä on perheessä vankka dekkaritausta. Oikeastaan nuo tv-filmatisoinnit sopivat miulle paremmin, sillä saan omassa mielessäni teot ja tapahtumat väritettyä niin jännittäviksi, että kirjoja voi lukea vain päiväsaikaan... :)

Nykyisin Poirotit ja Marplet sekä kaikki muut tv:n dekkarisarjat toimivat mahtavina neulemahdollisuuksina!

handepande kirjoitti...

Oi, Christietä joo! Suosikkeja on Rakkauskirjeiden salaisuus ja Salainen vastustaja, mutta muitakin loistoteoksia on. Miss Marple päihittää munkin mielestä Poirotin ja sen omenatädin, ja myös Tommy&Tuppence on ihania!

Kupit on kauniit!

outi kirjoitti...

Mulla on nuo samaiset kupit ostoslistalla. Vahtasin niitä vasta kaupassa silmäni kipeiksi.:) Minä rakastan Marplea ja erityisesti Poirotia. Olen lukenut ne moneen kertaan, mutta ei mulla suokkaria ole. Kaikki kelpaavat. Fanitan myös tv-sarjoja. Mulla on joku addiktio maailmansotien väliseen aikaan; tuijottamalla ja lukemalla Agathan tarinoita pääsee ikään kuin aikamatkalle.

Tytti kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisista kommenteista ja lukuvinkeistä. Mehän voisimme perustaa vaikka Agatha-lukupiirin!

Aino: En olekaan tuota Christien elämäkertaa lukenut. Täytynee hommata se vaikka joululomalukemiseksi (vink-vink joulupukille). Kiitos suosituksesta!

Tiina: Mullakin on matkoilla mukana usein Christetä, ja ehdottomasti pokkarina.

Morso: Minäkin olen hurmaantunut kupposiini. Teen juonti on perheessä lisääntynyt selvästi...

Kaisa: Minulla on niin huono muisti, etten juuri koskaan muista kuka on murhaaja...Siksi voinkin palata näihin varmaan lopunikääni.

Ellimelli: Salainen vastustaja on hyvä, todellinen vanhanajan seikkailu.

Tess: Harmillista ettet pääse hiplaamaan Elinnon kuppeja livenä. Mutta ehkä he joskus avaavat verkkokaupan...?

Telle: Syyttävän sormen kohdalla minulla lyö nyt tyhjää. Olisiko tässä toinen lukematon Christie? Se pitääkin hommata käsiin pian.

elinam: Teetä ja banaanikaakkua, voisi olla hyvä yhdistelmä.

Sanni: Väärän vänkyrä talo on hauska nimi, sisällöstä ei minullakaan muistikuvia. Lukulistalle siis sekin!

Lotta: Tommy ja Tuppence -kirjoista voin suositella ainakin Salaista vastustajaa sekä Eipä aikaakaan niin voi kauhistus -kirjaa. Valitettavasti T@T-seikkailuja ei taida kovin montaa edes olla.

Nasti: Kannattaa kopaista, jos vaikka kolahtaisi :)

Tuija: Anna Jansson on mulle suht uusi tuttavuus. Täytyy laittaa lukulistalle sekin!

Samma: Christiet sopivat hyvin yhä uudelleen ja uudelleen luettaviksi. Niitä on niin paljonkin että koko kierros vie aikaa. Ja sitten voikin aloittaa taas alusta :)

ps: Minulle tv-sarjat ovat vieraampia, vaikka toki joitakin jaksoja olen katsonut. Tykkäsin kyllä paljon ihan uusimmasta Marple-toteutuksesta, niitä tuli pari kappaletta jokin aika sitten telkkarista. Onkohan niitä kenties tulossa lisää? Toivottavasti.

Handepande: Minustakin Tommy ja Tuppence ovat ihana pari! Muistankohan ihan väärin, että joskus kauan sitten heidänkin seikkailujaan olisi tullut tv-sarjana?

Outi: Laita kupeista toive joulupukille...? Olen samaa mieltä tuosta aikamatkailusta. Sotien välinen aika kiehtoo ja on kiva katsella sen ajan yläluokan elämää hienoissa kartanoissa.

Sini kirjoitti...

Vuosien varrella on tullut luettua varmaan suurinpiirtein kaikki Christiet. Jotkut pariinkin kertaan. Parhaiten on mieleen jäänyt Kymmenen pientä neekeripoikaa. Marplet ja Poirotit pitää kanssa aina katsoa, kun ne telkkarista tulevat...näiden kahden välillä en osaa kyllä tehdä valintaa :-)

JennyF kirjoitti...

Myös minä luulen lukeneeni kaikki, mutta onhan niitä aika paljon. Suosikkini on ollut Esirippu, joka on Poirotin viimeinen juttu, ja jotenkin synkkä, mutta hieno. Hiukan erilainen kuin muut. Muutenkin olen aina pitänyt enemmän Poirot-kirjoista. Pitäiskös aloittaa uutta lukukierrosta...

Anonyymi kirjoitti...

Sain jokunen vuosi sitten hirveän määrän Christien kirjoja äidiltäni (hän oli saanut ne ystävältään). Luulin lukeneeni jo kaikki teininä, mutta löysinkin näistä kirjoista monta lukematonta. Nyt aikuisena en kyllä kaikista näemmä välttämättä tykkää, mutta aion kyllä kaikki lukea vaikka olisin aiemmin lukenutkin - ei niitä muista enään. Luen kyllä välillä muitakin kirjoja, ettei tule ähkyä. Saa nähdä ehdinkö kaikki lukea...t.sarene