13.1.2013

Puulämmityksen ihanuudesta

Varsinkin joulun alla naisten- tai sisustuslehdissä on usein kuvia, jossa kauniisti meikattu nainen kantaa virheettömiä koivuklapeja pitkässä villahameessa, kirjoneulepuserossa ja -lapasissa. Kauniita tunnelmakuvia, mikäs siinä, mutta yleensä tämäntyyppinen joulukuvasto herättää minussa ärtymyksensekaista huvittuneisuutta. Siksipä tämä puulämmittäjän tilitys :)

Vanhassa talossamme on neljä tulisijaa, joista kolmea lämmitetään talvikaudella aktiivisesti eli päivittäin (sähkölämmityksen lisäksi). Polttopuuta siis kuluu melkoinen määrä. Olemme - tai ainakin yritämme olla - säästäväisiä, joten emme yleensä tilaa klapeja valmiiksi pinottuina pihalle, vaan pyrimme tekemään puulämmityksen eteen niin paljon itse kuin mahdollista. Äärimmillään se on tarkoittanut sitä, että naapurin kanssa tilattiin tukkikuorma, josta itse sahasimme, pilkoimme ja pinosimme polttopuut moneksi vuodeksi (tämä vaihtoehto oli kyllä mielestäni liian työllistävä, mutta ei siitä nyt sen enempää). Kokemusta on myös halkokuormien noutamisesta, sahaamisesta ja pinoamisesta, sekä valmiiden klapien tilaamisestakin, joskin viimeinen vaihtoehto on ylivoimaisesti kallein (ja tietenkin myös siistein ja helpoin).




Puupinoja on meillä monessa paikassa. Talon seinustalla takapihalla, tontin reunalla alapihalla ja klapivajassa. Sieltä niitä noin kerran kuussa kuljetetaan rahdataan etupihalle, ns. käsivarastoon, josta niitä kannetaan sisälle. Puiden rahtaus käsivarastoon onkin haastava työvaihe. Olen vetänyt niitä pulkassa sellaisenaan tai Ikea-kassissa, sekä kantanut sylissä tai olalla samaisessa Ikea-kassissa.  Siippa  vannoo kottikärryn nimeen. Koska minimoin mielelläni tehtävän työn,  olen miettinyt kunnollisen ahkion tai maitokärryjen hankintaa. Tosiasiassa salaa haaveilen vanhanajan vesikelkasta. Saakohan niitä vielä jostain? Sillä olisi kiva laskea mäkeäkin.




Käsivarastosta puiden nouto tapahtuu puisilla laatikoilla tai pärekoreilla ja voin vannoa että en ole tehnyt sitä kertaakaan pitkässä hameessa ja kirjoneuleessa, en edes jouluna. Yllä on yleensä kulahtanut toppatakki ja virttyneet verkkarit ja kädessä likaiset rukkaset. Huopikkaat sentään ovat usein jalassa (jotain naistenlehtikelpoista kuitenkin.)

Naistenlehti hyväksyisi varmaan myös puulaatikkomme, jotka ovatkin oikein kivat. Niihin ruuvattiin pyörät alle, jotta niitä on näppärä liikutella sisällä mm. siivotessa ja muutenkin.


Vaikka puulämmitys onkin työlästä (ja päästöjäkin siitä vissiin tulee), on se tietenkin omalla tavallaan ihanaa, eihän sitä muuten näin asuisi ja olisi. On lähes meditatiivista töiden jälkeen sytytellä uunit ja tuijotella hetki tulta. Siinä viimeistään unohtuvat työasiat. Ja kun uunit lämpeävät, niistä hohtava lämpö tuntuu todella hyvältä, vaivan arvoiselta.



17 kommenttia:

Tess kirjoitti...

Kuulostaapa tutulta. En ole asunut puulla lämmitettävässä talossa sitten lapsuuden, mutta puita olen pinonnut ja kantanut joka vuosi. Pari kertaa olen ollut sirkkelöimässä ja käyttänyt halkomakonettakin. Raskasta hommaa, jota tehdessä ei kannata paljon vaatteilla koreilla :-D Kaukana trendikkäistä naistenlehtien kuvista.

Kaikessa fyysisyydessään puitten halkominen ja kantaminen on aika rentouttavaa. Ei jouda miettimään turhia ja käy pään tyhjentämiseen hyvin.

Naureskeltiin viime syksynä yhen tutun kans, kun laskettiin kuinka monta kertaa niitä puita tulee kasattua jonneki ennen ku ovat uunissa asti. Yllättävän monesti niitä siirretään. Tuntu vähä hullun hommalta sen jälkeen.

Mie vannon kottikärryjen nimeen. Tosin olen kiskonu pulkallaki, johon oli tehty kehikko, jotta puita sai vietyä paljon kerralla.

Anonyymi kirjoitti...

Ja siinä puuastiassa pitää olla roskan kertymisvaraa. Usein myydään puille design telineitä, joista roskat tippuu lattialle. Kumma kun niitä roskia ei naistenlehtien kuvissa ole lattialla.
Ja puitten pitää saada sisällä vielä lämmetä joku tunti että ovat kuivempia poltella. Leivinuunimittaiset halot ei edes mahdu kaikkiin kantovälineisiin.

RiikkaS kirjoitti...

Niitä päästöjä voi minimoida monella tapaa, tässä vinkkejä:

http://www.hsy.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/2012/Sivut/Kuiva_puu_ja_hyva_polttotekniikka_vahentavat_oleellisesti_puunpoltosta_aiheutuvia_paastoja.aspx

Meillä on armeijan vanha suojeluvälinelaatikko puulaatikkona sisällä, hyvin toimii :)

Minna kirjoitti...

Niinpä niin. Näin sitä idylli törmää todellisuuteen :) Minulla ei ole omaa kokemusta puulämmityksestä kuten ei monesta muustakaan asiasta, josta haaveilen, mutta miehen lapsuudenkodissa vieraillessa saan niistä maistiaisia. Minusta siinä todellisuudessakin on puolensa, ja jos valokuvauksellisuudesta puhutaan, niin appiukko puu- tai muissa töissään on mielestäni paljon valokuvauksellisempi näky kuin naistenlehtien meikatut emännät pitkissä hameissaan ja kirjoneuleissaan.

frost kirjoitti...

Oi, haaveilen omasta tulipesästä säännöllisesti. Juuri ennen tänne tuloa kävin taas myynnissä olevat asunnot läpi. Haaveilen mummonmökistä, pönttöuuneista, puusaunasta ja puuhellasta.. Sellaista tuskin tulen kuitenkaan lähiaikona saamaan, joten kiitos tästä realistisesta tunnelmasta! (Taidan lähteä sähkösaunan lämmitykseen :/ )

Ingi kirjoitti...

Tuttu tarina, neljä tulipesää meilläkin. Puiden hankkimisessa on romantiikka kaukana. Mutta se ihana lämpö ja tulen rätinä... Ja yöksi laitetaan ohrapuuro kypsymään.

Tuija kirjoitti...

Ihan yhtä tunnelmalliselta ja ihanalta kuulosti karu todellisuus kuin niiden naistenlehtien pitkähametätien sievä sipsuttelu. Usko pois! Sanoo kaukolämmitteisen rivitalon asukas, joka pääsee ihan liian helpolla. :D

Emma kirjoitti...

Miulla aina pistää silmään sisustuslehdissä, kun on olohuoneessa trendikäs takka ja siinä vieressä kaunis pieni puukori tai jopa takkaan integroitu puunsäilytyshylly.

Myökin lämmitetään niiden sähköpatterien lisäksi puulla, kaksi tulisijaa ja molempia tälleen talvella lämmitetään päivittäin. Puut kaatuu pääasiassa omasta metsästä, niin että kustannuksia ei ole muita kuin oma työ (jota riittää ja riittää ja riittää...) Vanha leivinuuni syö halkoja niin paljon, että sillä pienellä tyylikkäällä halkotelineellä pitäisi tehdä kolme reissua ennenkuin puuta olisi tarpeeksi :D Ja kuvista puuttuu aina myös se pakolline rikkalapio&harja -yhdistelmä lähietäisyydeltä, puulämmitys ei ole kauheen puhdasta hommaa. Mutta sitäkin ihanampaa <3

Linda kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Linda kirjoitti...

Tiedän tunteen. Meillä on jo monet vuodet pidetty puutalkoot kerran vuodessa. Puutavara tuttujen metsästä tai rakennus-ylijäämää. Halot rullakoihin (samoja metallisia, joissa tulee tavaraa marketteihin) ja autotalliin tai katokseen odottamaan käyttöä. Halot ollaan haettu sisälle kuivamaan halkotelineellä, lihalaatikolla tai pulkalla. Teline on juuri se sama, jonka monet ovat tehneet ala-asteella puutöissä :) Varsin toimiva kapistus! Haku-varustus ei kyllä taida kelvata lehtiin :D

Mia kirjoitti...

Meillä lämpeää talo ja vesi vallan puulla ja lisäksi lämmitetään leivinuunia ja takkaa muutaman päivän välein. Puiden roudaaminen on siis aika tuttua hommaa :) Mies kaattaa puut ja tekee klapeiksi ja pitkälti pinoo yksin kun itse joudun katsoon pienten lasten perään. Välillä on sukulaisia mukana klapi talkoissa. Ne maitokärryt on aika kätevät, niihin mahtuu paljon kerralla ja on kevyet työntää. Meillä on onnesta puuvaja pannun lähellä niin saa suoraa sylissä kantaa puut, mutta sisälle tuodaan muutamalla eri korilla.

anpali kirjoitti...

Meillä on puukiukaan lisäksi toistaiseksi vain leivinuuni, mutta sitä lämmitetään talviaikana varsin aktiivisesti (päivittäin/joka toinen päivä), vaikka talo muuten lämpiääkin maalämmöllä. Puulämmityksestä ei siis suoranaisesti ole kokemusta, mutta puuta kuluu suhteellisen paljon (etenkin kun pidämme veljeni perheenkin 'puissa' ja muun lämmityksen pienellä), joten rankasavotat, klapikoneet, kirveet ja puiden pinkkaaminen on varsin tuttua. Mutta toisaalta myös mukavaa hyötyliikuntaa ja perheen kanssa yhdessä tekemistä.

Koko talon lämmittäminen olisikin sitten toisen luokan juttu, joten hatunnosto teille!

Tytti kirjoitti...

Kiitokset kommenteista! Olipas mukava kuulla muidenkin kokemuksia ja näkemyksiä puuruljanssista. Työtä siinä tosiaan piisaa, ennenkuin puut ovat uunissa asti ja vaikka välillä ottaa päähän, lämmin uuninkylki on kuitenkin suuri ilo!

Anonyymi kirjoitti...

Olipa hauska kirjoitus kulahtaneine toppatakkeineen kaikkineen, kaukana sisustuslehtien maailmasta, niin todellisuutta...
Sulle oli sisääälä hienot puulaatikot pyörien kera, meillä lehtilaatikkoina pari vanhaa puista viinipullolaatikkoa, täytyy lähteä pyöräkauppaan

maijja kirjoitti...

Amen!
tv. 48 m2, kolme tulipesää ja pihalla puusauna :-)

Kathy kirjoitti...

Tuttua tarinaa, sanoo hän joka lämmittää kolmea pönttöuunia päivittäin. Pakko oli vielä laittaa sisustuslehtikommenttia; usein kuvateksteissä todetaan, kuinka jotain ihanaa kakluunia tms. käytetään talon lämmittämiseen. Ihan kiva, mutta hyvin usein tulisijan edestä puuttuu uunineduspelti tai muu vastaava palamaton materiaali. Aika oleellinen asia, sanoisin, vaikken ole eden vpk:ssa :) Tsempit vaan halon mättöön!

Anonyymi kirjoitti...

Aloin selailemaan blogiasi, kun tämä sivu oli sattumalta avoimena tähän koneelle istahtaessani ;)
Talvi ja lämmitystouhut alkaa olla jo onneksi voiton puolella, mutta onhan se talvi taas aikanaan ja taitaa vielä nytkin pitää otettaan tiukasti kun katsoo ulkona tuiskuttavaa lunta!

Mietit vesikelkkaa tai muuta konstia puiden kuljettamiseen. Kyllä vesikelkkoja edelleen löytyy... Olen bongannut uuden ja hyvän mallin vankilanmyymälästä Mikkelistä, mutta niitä on varmaan muuallakin :)

http://www.rikosseuraamus.fi/26962.htm

Ja reilunkokoinen lasikuituahkiokin näyttää olevan vankilatuotteiden valikoimassa. Lisäksi kaikenlaisia muita käsitöitä!

Sulo Lintunen