15.6.2013

Aikamatkalla

Ei kai se ole talo eikä mikään jos ei ole aittapolulla astelevaa ehtoisaa emäntää... No ei ole aittaa eikä polkuakaan mutta 40-luvun Suomi-filmiin kelpaava mekko kylläkin. Pidän jollain kummalla tavalla 40- ja 50-lukujen tyylistä vaikka melko vähän sitä omassa pukeutumisessani hyödynnän, ainakaan lavatanssien ulkopuolella. Halusin ommella itselleni mekon ja kävin käsityölehteni jälleen kerran läpi, kun etsin sopivaa mallia. Lupaavalta vaikuttava mekko löytyikin ja ostin sitä varten oliivinvihertävää pienikuviollista puuvillakangasta. Alkuperäisessä mallissa (SK 2/2008, malli 7) oli kietaisumalliseen yläosaan yhdistetty laskostettu kellomainen alaosa, mutta piirsin alaosan erään kaupasta ostamani mekon mukaan. Hihatkin jätin lopulta pois vaikka niitä mekkoon jo mallailinkin.
 En tiedä. Mekosta tuli kyllä minun ompelemakseni varsin sopiva ja tekemäni modauksetkin onnistuivat hyvin. Mutta kun päähäni oli päässyt mielikuva navettamekosta niin ei se sieltä poistu. Ajatus johtunee tuosta väristä ja kenties mallistakin, mutta voi olla ettei mekko toista kertaa ulkoilemaan pääse.
Tällä kertaa en lannistunutkaan ensimmäisellä yrittämällä vaan laitoin uutta tulille. Löysin toisen kaavan (SK 4/2012, malli 1) ja vaikka makko on lehdessä nimetty kukkamekoksi, kukkia en siihen halunnut. Sopivasti kirpparilla sattui eteen Finlaysonin Elefantti-kuosinen yksinäinen pussilakana ja keltaisena se oli niin pirteä että ajattelin kokeilla. Mallissa on yksinkertainen yläosa, jossa on venepääntie. Alaosa laskostuu kauniisti vyötärölle. Kuvissa minulla on vyötäröllä keltainen vyö, joka kyllä mekoon sopii. Minun piti ompeluvaiheessa lisätä sivusaumoihin taskut mutta en sitten muistanutkaan.
Tästäkin mekosta ensifiilikset oli vähän että teimpä sitten lastentarhan opelle sopivan mekon. Nyt näitä kuvia katsellessa mieli vähän muuttui, kauempaa norsuja tuskin tajuaa norsuiksi vaan yleisvaikutelma on raikas, ihan kuten halusinkin. Siluetti on 50-luvun henkinen, jota voi vielä tyllialushameella korostaa. Tämän tyylisiä mekkoja on paljonkin kauppojen hyllyillä, mutta niissä on yleensä se vika, että ne ovat pitkälle ihmisille aivan liian lyhyitä. Itse tehden saa helman mitan pidettyä rouvasihmiselle säädyllisenä.

7 kommenttia:

Maiju kirjoitti...

Kauniita molemmat! Ja sopii kantajalleen (niinkuin yleensä itse tehdessä hyvällä tuurilla tuppaa käymään). Norsumekosta tulee hyvä fiilis, ihanan raikas. Eikä tosiaan tule ajatelleeksi norsuja vaikkei lastentarhanopettajafiiliksessäkään mitään vikaa ole ;)

Elina kirjoitti...

Kyllä kelpaisi mulle tuo "navettamekko", se on hieno! Eli älä jätä sitä kaappiin. Norsumekossa mahtava malli ja ihanan kesäinen kangas!

outi kirjoitti...

Kyllä noilla molemmilla ne lavatanssit varmasti onnistuu. Taitava olet. Milloinhan sitä uskaltaisi itse yrittää ommella mekkoa?

Soile kirjoitti...

Norsumekko on täydellinen lavatanssimekko, laitahan helmat heilumaan! Eikä tuo toinenkaan paha ole, entäs jos siinä ei olisi kauluksia? Poistuisiko tuntemasi navettafiilis?

vilppumaan erika kirjoitti...

Ihania molemmat! Onko tuo ensimmäinen kietaisumalli, vai onko siinä vaan semmonen leikkaus edessä? Arvaa vaan, löytyykö tuota norsumekon kaavaa mistään, täytyy lähtä kirjastoon toivomaan :) Siinä lienee vetoketju sivussa?

Nasti kirjoitti...

Norsumekko on kyllä ihan kiva, se pääsee varmaankin tansseihin saakka. Navettamekkofiilis tulee kuitenkin tuosta kankaasta, malli on kiva. Tytti ehdottikin jo mekon värjäämistä... Siinä tuo yläosa on kietaisumallinen mutta ommeltu kiinni. Vetoketjut on sivussa kummassakin mekossa. Norsumekon kaava oli sen verran uudessa lehdessä että eiköhän se kirjastoista vielä löydy :)

Tiina kirjoitti...

Oi, mä tykkään kyllä molemmista! Eikä tuo ensimmäinen mikään navettamekko ole! :D