Keltaista

Kevät hurahti Tyttilässä ilman merkittäviä käsityösaavutuksia. Jokin aika sitten iski kuitenkin pakottava tarve saada keltainen huivi. Tuumasta toimeen. Langat tulivat Kerästä parissa päivässä ja itse huivikin syntyi nopsaan.

Ohje on Lacy Baktus, jonka varmaan kaikki muut maailman neulojat ovat jo tehneet. Jälkeenjääneitä ollaan siis taas :)  Lanka on Seta Tweediä, joka on 75 % silkkiä ja loput puuvillaa. Ihanan pehmoinen lanka, mutta neulepinta jäi hieman liian höttöiseksi makuuni. Lempihuiviainesta silti.

Keltainen ja sininen on aika hyvä väriyhdistelmä.

Ihanaa alkanutta kesää!

Kolme kärpästä

Nyt se on sitten kesä saapunut, tosin kärpäsiä ja muitakin ötököitä vielä odotellaan. Otsikko viittaa tähän neulemalliin joka on 3in1 nimeltään ja johon ihastuin keväällä.

 Vaikka paita näyttää kerrospukeutujan ihanneneuleelta niin on onneksi ihan vain yksi pusero, johon on neulottu hämäykseksi useampi helma. Malli näyttää kenties monimutkaiselta niin vaikeinta oli värien valinta. En halunnut liian railakkaita yhdistelmiä ja lähtökohtana oli turvallinen harmaa. Mutta että mitä sen kanssa? Silittelin Väinämöisiäni useamman viikon ennenkuin päätös alkoi kirkastua. Nyt ehkä valitsisin toisin, kenties?

Malli neulotaan helmasta ylöspäin ja kun helman mielenkiintoiset kohdat oli neulottu, teos hyytyi pitkäksi aikaa. On tässä muutenkin neulomiset hyytyneet, ei vain innosta. Tosin sama vaiva on ollut jo vuosia tähän aikaan vuodesta, joten ei kannata huolestua.  

 Paidassa on hauska ylipitkät ja kapeat hihat jotka jää ranteisiin makkaralle. Ohje oli hyvin kirjoitettu ja tarkka joten jos malli innostaa niin siitä vain kokeilemaan ja esittelemään lankakaapin ne (toiseksi) ihanimmat langat! Ohje on sport-vahvuiselle langalle mutta minä tein sujuvasti sen fingering- paksuudella. Tummaa harmaata meni hieman yli 100g, muita riittää alle vyyhti.

Kevätpipoja

Vietimme Tytin kanssa vappupäivää kotikotonamme Kainuussa. Siellä oli vielä järvi jäässä ja lunta tuli välillä sakeastikin. Oli oikein oiva keli kuvata muutamat pipot, sillä ne olivat vielä tarpeen muutenkin kun pihaa rapsuteltiin lumikuurojen välillä. Lumisade oli välillä aivan sitä jouluaaton sadetta, isoja hiutaleita ja kaikkialla oli aivan hiljaista. Satumaista sanoisin. Mielenpohjalla jo pidempään kytenyt ajatus siitä, että vielä joskus muuttaisin takaisin kotiseudulleni, sai kyllä lisää voimaa. Miksipä ei?

Malli: Orbitus By Kelly McClure

Lanka: Drops Big merino, 75g

Tämä pipa on näistä minun oma suosikkini. Tämä vadelmanpunainen versio ei jää minulle mutta malli täytyy muistaa ensi syksynä kun alkaa taas pipottaa.

 

 Malli: Nola cloche By Hilary Smith Callis

Lanka: Teetee Primavera, harmaa 70g

Hauska malli, jota voi pitää monella tavalla.

 

Malli: Cheer By Kim Hargreaves

Lanka: Sublime cashmere merino silk dk, petrooli 65g

Pipon kyllä tunnistaa Hargreavesin suunnittelemaksi, ainakin jos on mamman kirjoja selaillut.

Candy moon

Olipas ihanaa neuloa hyvin kirjoitetun ohjeen mukaan! Tässä pikkuhuivissa on kaikki mitä tarvitaan: raitoja, hauska ja käytännöllinen muoto sekä sitä jotakin.

Olin jo pitkään aikonut tehdä perus-baktuksen puna-valkoraitaisena, mutta sitten löysin tämän ohjeen. Tämä on aivan ihana ja aion tehdä näitä vielä monta! Sen verran poikkesin ohjeesta että tein huivin keskelle yhden puolikuun lisää että sain hieman lisää pituutta.

Malli: Curvy moon by Diana Rozenshteyn

Lanka: Malabrigo sock värissä Tiziano red 40g ja Drops Fabel valkoinen 40g

Aarteita ja pakasterasioita etsimässä

 Viime syksynä luin jostakin lehdestä jutun geokätköilystä. Olin toki tuosta harrastuksesta kuullut jotain jo aikaisemmin, mutta sijoitin sen jonnekin liveroolipelien ja lasten piiloleikkien välimaastoon. Ryntäsin lukemaan netistä lisää ja kiinnostuin todella. Ollaanhan miehen kanssa muutenkin paljon ulkona ja metsässä ja kätköjen etsiminen olisi siihen mukava lisämotivaattori. Kun sain selville että miten homma lähtee liikkeelle, kävin ihan ensimmäisenä rekisteröitymässä kansainväliselle geokätköilysivustolle ( www.geocaching.com). Se on ilmaista ja vain rekisteröitymällä saa kaikki kätköjen tiedot näkyviin. Sivustolle keksityllä nimimerkillä kuitataan jatkossa löydetyt kätköt joten vietä hetki keksien joku nimi, jolla haluat tulla kätköilyhommissa tunnetuksi. Sen jälkeen latasin älypuhelimeeni kätköilyohjelman (minulla käytössä android, jolle latasin c:geo -ilmaisohjelman, muitakin on mutta niihin en ole tutustunut, google tietänee). Huomasin että lähimmät kätköt sijaitsevat kotoani vain muutaman sadan metrin päässä! En ollut pysyä housuissani ja lähdettiin heti saman tien kätköjä etsimään.

Kätköt ovat toisten kätköilijöiden piilottamia purkkeja tai rasioita, joiden koordinaatit ja kartta löytyvät siis tuolta geocaching -sivustolta. Rasiassa on vähimmillään logivihko (kuten alla olevassa kuvassa näkyvä nano-kokoinen kätkö, siellä oli rullalla pikkuriikkinen paperilappunen) ja yleensä myös kynä ja kätkötiedote. Kun purkki lopulta löytyy, logivihkoon kirjoitetaan päivämäärä ja oma nimimerkki. Kynää ei kylläkään aina kätköissä ole, joten oma kynä kannattaa pitää mukana. Joissain purkeissa on myös vaihtoesineitä, joita voit ottaa jos jätät jotain omaa tilalle.

 Kätkö käydään kuittaamassa löydetyksi eli "loggaamassa" jälleen tuonne kätköilysivustolle. Siellä on muuten tiedot kaikista maailman kätköistä, joista Suomessakin on kymmeniä tuhansia. Kätköjen etsimistä varten et tarvitse välttämättä gps-laitetta tai älypuhelinta vaan voit tulostaa sivustolta kartan kätkön sijainnista ja etsiä sen avulla.

Yllä olevassa kuvassa on ehkä se yleisin kätkötyyppi, johon itse olen törmännyt eli epäilyttävän matalalla sijaitseva linnunpönttö. Nämä kuvissa olevat kätköt on tyypiltään perinteisiä eli "tradikätköjä", mutta sen lisäksi on olemassa multi- tai mysteerikätköjä, joissa pitää ratkoa ensin esim. arvoituksia tai laskea vaikka portaiden lukumääriä että saa selville lopullisen kätkön koordinaatit. Osa kätköistä vaatii jopa erikoisvälineitä löytyäkseen (esim kiipeily- tai sukellusvarusteet) mutta se selviää kätkön kuvauksesta. Siitä selviää myös minkä kokoinen kätkö on, onko se talvilöydettävä jne.

 Miten meille sitten ekalla (ja toisellakin) geokätkön etsintäreissulla sitten kävi? Vesiperä. Etsittiin ja etsittiin mutta onhan se vaikeaa kun ei tiedä että mitä etsii. Miltä ne kätköt näyttää ja mihin niitä on piilotettu? Kyselin muutamilta kavereilta, joiden tiedän kätköilyä harrastavan, niin he kertoivat että etsiminen vaatii "kopelointirohkeutta", sormet pitää vain uskaltaa työntää koloihin ja pimeisiin reikiin ja että kokemus kasvattaisi "geosilmää" eli pikkuhiljaa oppii näkemään potentiaaliset kätköpaikat samantien. Toisinaan vuosikausia paikallaan olleille kätköille johtaa "geopolku".

Osa kätköistä on tarkoituksella naamioitu näyttämään joltain muulta ja ne löytyessään tuottavat makeimmat naurut. Kätkökuvauksessa on joskus piilottaja antanut vihjeitä, jotka voivat helpottaa kätkön löytymistä. Alapuolella on kuva Erakko- nimisestä kätköstä jonka vihjeessä luki että "Mahtaako erakon elämä olla aina takapuolesta?". Jo kätkölle mennessä tämä asia kutkutti mieltä että millainen kätkö siellä on vastassa... Nauruunhan sitä purskahti kun tämän kannon näki! 

Kätköjä on niin metsässä kuin kaupungissakin, jokaiselle löytyy varmasti mieluiset kätköilypaikat. Itse tykkään nimenomaan  metsäkätköistä mutta se on kätköissä parasta, että ne esittelevät paikkoja, joihin ei muuten tulisi mentyä.  Ilkivallan takia kätköjä  ei tule paljastaa ei-kätköilijöille eli "jästeille". Kaupungissa kätköt ovat lähellä mutta vaikeus on siinä, että miten kätkön saa hyppysiinsä huomiota herättämättä. Koiran ulkoilutus, valokuvaaminen tai kännykän räpläys ovat asioita joiden takia voit pysähtyä mihin vain ja tähyillä samalla kätköä. Eli nyt voit hoksata että se epäilyttäväksi hiiippariksi luulemasi tyyppi lenkkipolun varressa tai puistossa saattoikin vain olla etsimässä geokätköä mutta yritti salata toimensa sinulta :)

Tarkempia tietoja geokätköilyn aloittamisesta löytyy esimerkiksi  Suomen Ladun -sivuilta ja he järjestävät myös kätköilykursseja.

 

Lähtekää nyt ihmeessä etsimään sitä ensimmäistä kätköä!

Sukat sivuroolissa

Olen neulonut parit sukat, yhdet miehelle ja yhdet kenties itselleni. Sitten otimme sukista kuvat. Kuvat joissa sukat jäivät sivurooliin.

Ensin minä kuvasin ja mies poseerasi. Ja Ilona valvoi rakastaen vieressä ettei mitään pahaa vain tapahdu.

 Sitten minä vedin sukat jalkaani ja hyppäsin kuvausalustana toimivalle sohvapöydälle.

 Ja sen jälkeen kaikki muutkin tahtoivat kuvaan.

Miehen sukissa lankana 7Veljestä Nostalgia. Toisissa Fabel ja Polku värissä munakoiso.

Metsän ystävä

 Tämän neulemallin nimen ymmärtää hyvin nähtyään sen alkuperäisen sinivalkoisen merellisen värityksen. Mikäpäs siinä on kuleksiessa merenrannassa simpukankuoria etsien. Minä sisämaan kasvattina en taas ole oppinut merta ymmärtämään enkä rakastamaan vaikka jo 14 vuotta olen aivan meren tuntumassa asustellut. Metsä on minulle se ykköspaikka jossa reippailen ja rauhoitun. En minä kyllä just siksi tätä vihreä-valkoista väristystä valinnut, vaikka raikas yhdistelmä on tämäkin.

 

Tämä Shellseeker -malli oli sarjaa 'perusneule pienellä twistillä'. Se neulotaan ylhäältä alas ja eteen tehdään kengurutasku. Takaosa on hieman pidempi kuin etuosa ja se sekä rullautuva kaula-aukko antavat neuleelle rentoa fiilistä.

Nämä kuvat on otettu valtaisilla jääkauden aikaisilla siirtolohkareilla. Kuvausreissullamme oli toinenkin tarkoitus, kiville on piilotettu geokatkö jonka kävimme loggaamassa samoilla tulilla. Aion kerätä vähän kuvamateriaalia geokätköilystä ja kertoa siitä sitten vähän enemmän. Yllättävän suosittu harrastus se jo tuntuu olevankin! Kun alkaa juttelemaan aiheesta jonkun kanssa niin hän ainakin tietää jonkun joka on siihen hurahtanut tai on kenties jo itsekin käynyt kätköjä etsimässä. Kuinkas siellä ruudun toisella puolella, onko jo tuttua puuhaa?

 Malli: Shellseeker By Heidi Kirrmaier

Lanka: Drops Karisma, 500g yhteensä

Puikot: 3,5mm

Uusia suosikkeja

Viikonloppuisin tekee mieli leipoa jotain hyvää ja tulee etsittyä uusia reseptejä netistä. Tässä joku viikko sitten etsin leivottavaa hakusanoilla "valkosuklaa sitruuna" ja tein kertakaikkiaan mahtavan blogilöydön! Wicked sweet kitchen tarjoaa sellaisen kattauksen sokerihiirille että oksat pois. Blogissa on runsaasti erilaisia brownie- ja cookie-reseptejä, juustokakkuja ynnä muuta suussa sulavaa. Tämä kuvissakin näkyvä paakkelssi, jonka perässä sinne alun perin löysin, on Sitruuna- ja valkosuklaamutakakku ja se on valmistunut Nastilan kyökissä jo pariinkin otteeseen. Voin suositella myös Porkkanakuppikakkuja, jotka olivat erinomaisia.

 

 Muita uusia löytöjä olen tehnyt neuleohjeiden parista. Tammikuussa julkaistu 3 in 1 -pusero iski lujaa kuin metrinen halko. Tämän haluan tehdä! Ohje on nyt ostettu ja tulostettu mutta värien valinta onkin yllättävän vaikeaa. Tuossa mallissa voi kyllä esitellä hyvin herkkulankojaan mutta mikä olisi se paras yhdistelmä? Keltaista ja harmaata nyt ainakin mutta mitä muuta...

Monte rosa ja vappukeli

Kyllä on kevätkelit kohillaan! Lapsena Kainuussa oli vapputorille pyöräillessä tämmöinen ilma ja jotenkin tuli ulkoillessa nostalginen olo. Hyvin tarkeni pelkässä villatakissa. Alpokin tykkäsi kovasti ja makaili pitkän aikaa kuivassa heinätuppaassa. Tosin vasta kuvaussession jälkeen, sillä silloin kun kamera oli esillä, ei kovin kauaa paikallaan oltu...

 Kun sain ne rästissä olleet villatakit tehtyä, annoin itselleni luvan aloittaa uuden. Löysin Ravelrystä ihanan Isabell Kraemerin uuden villatakkiohjeen ja aloitin samantien, kun kaapissa sopivaa lankaa oli. Malli on taattua Isabellia: rento, kaunis ja pikkuisen rouhea, juuri sellainen josta tykkään. Ohje oli kirjoitettu selkeästi ja siinä oli sekä kaaviot että kirjallinen selostus.

 Lankana käytin syksyisestä neulojien yöstä hankittua Cascade 220 värissä doeskin 8012, joka tosin olikin hieman tummempaa beigeä kuin tilatessa odotin. Mallissa on kapeat eriväriset raidat ennen joustinneuleita ja siihen sopi minusta mainiosti Irelande-sävyinen vihreä. Neuloin myös kauluksen sisäpuolen vihreällä koska pelkäsin beigen langan loppuvan. Minulla oli sitä 500g ja melkein kaikki meni. Löysin myös täydellisen väriset vihreät napit jotka kruunasivat kokonaisuuden. Tykkään tosi paljon!

 Malli: Monte rosa by Isabell Kraemer

Lanka: Cascade 220 heathers, 500g

Puikot: 3,5mm

Mamman pikku rapatassu.

Suattaapi olla tai sittenniii ei

Tämän sukkamallin löysin ravelrystä jo muutama vuosi sitten ja tulostin ohjeenkin, mutta kuten monesti käy, malli kolahtaa todella vasta sitten kun näkee jonkun hienon toteutuksen. Neuloin sukat hurmiossa muutamassa päivässä olympialaisia seuratessa. Vasta nyt, kun kuvat on otettu ja ladattu koneelle, mietin että mitä näiden sukkien nimi tarkoittaa. Piti oikein sanakirjasta katsoa suomennos sanalle Dither. Otsikossa on sama savoksi.

 Näistä sukista saa kyllä väreistä riippuen monen näköiset. Itse valitsin turvallista musta-harmaa-valkoista ja tein sukat samanlaisiksi. Ravelryn projekteista näkee, että monet ovat neuloneet toiseen sukkaan värit erisuuntaan, hauskoja nekin. Minä jouduin jalkaterässä lyhentämään mallikertaa muutaman kerroksen sopivassa kohti sillä muuten siitä olisi tullut omaan jalkaani liian pitkä. Kantapäät tein joulukalenterisukista opitulla menetelmällä jälkikäteen ja istuvat tuli.

 Malli: Dither

Lanka: Drops Fabel

Puikot: 2,5mm