3.8.2007

Nainen, joka kiipesi kukkulalle mutta laskeutui vuorelta

Tytti tuli muutamaksi päiväksi vierailulle tänne meille. Vierailu aloitettiin perinteisesti läpikäymällä valmiita käsitöitä, joita olikin sitten viime kerran kertynyt. Muutenkin neuleeni olivat vaatekaapin siivouksen jäljiltä pinoissa lattialla. Siinä kymmenien villapaitojen ja neuleiden äärellä tuli mieleen väkisinkin ajatus, että mihin tämä kaikki johtaa? Löydetäänkö minut lopulta hautautuneena lähes käyttämättömien neuleiden alle? Kuka näitä kaikkia ehtii pitää? Onko näille todella tarvetta? Voittaako tekemisen ilo järjen äänen?




Minä olen neulonut nopeutuvalla tahdilla jo reilut 10 vuotta. Alussa neuloin lähes pelkästään 7 veljeksestä ja tuotoksista osa oli minulle aivan liian suuria (ei kukaan ollut kertonut minulle mallitilkun tärkeydestä) ja monet olivat sisäkäyttöön liian kuumia. Kuitenkin jokainen neule oli minulle rakas, enkä raskinut niitä antaa eteenpäin. Kun taidot karttuivat, alkoi neuleista tulla sopivampia. Silloinen opiskelu ja sen jälkeinen työpaikka sisälsivät paljon ulkona oleilua, joten lämpimille villapaidoille oli käyttöä, nyttemmin vähemmän. Epäonnistuneita tekeleitä olen purkanut ja uusiokäyttänyt lankoja. Tarkoituksella olen ruvennut tekemään neuleita ohuemmista langoista, että neulominen kestäisi pidempään. Silti viimeisen vuoden aikana on valmistunut yli 20 neuletta. Siis puseroita, toppeja, liivejä tai takkeja. Sukkia, huiveja, lapasia ja pipoja ei sisälly tähän arvioon. Joitakin olen myynyt tai antanut eteenpäin, mutta suurin osa sulostuttaa ja täyttää vaatekaappiani. Ja selvyyden vuoksi, minä myös käytän paljon neuleita, mutta en ihan joka päivä kuitenkaan. Vaatekaupoissa ostokseni pysyvät kyllä aisoissa, siellä järjen ääni voittaa. Lankakaupassa sitä en kuule.




Pohdimme Tytin kanssa asiaa kahvikupposen ääressä, saunan lauteilla ja iltalenkilläkin. Hänen vaatekaappinsa ei vielä pursuile neuleita (vaikka muutama minunkin neulomus on sinne loppusijoitettu), mutta vuori on alkanut kasvaa. Lankojen hamstraamisessakin Tytti astelee jo jalanjäljilläni: satsi sieltä, toinen täältä on löytänyt tiensä lankakoppaan odottelemaan muodonmuutosta joksikin ihanaksi. Ja kun uusia lankoja tulee, vanhat jäävät helposti unholaan. Tyttikin käyttää neuleitaan paljon, mutta silti kaapissa pyörii jo useita, onnistuneitakin neuleita, käyttämättöminä. Tämä aiheuttaa välillä jonkin sortin ahdistusta: onko järkeä tehdä lisää kun entisiäkään ehdi pitää…?


No, nauraen totesimme, että ainakin meillä järki jää lankakaupan ovelle, mutta miten teillä muilla? Miten te selviätte kasvavan neulevuoren varjossa?


11 kommenttia:

Liina kirjoitti...

Heh! Ei tässä mitään järkeä olekaan, kuten sanoit; tekemisen riemu voittaa. Olen pistänyt surutta kiertoon kaiken, mitä en ole käyttänyt viimeisen vuoden aikana. Ja tämän olen tehnyt useasti, nyt harmittaa, kun en ole kuvannut kaikkea. En ole jäänyt kaipaamaan itse neuleita, mutta kuva ois kiva olla. Ihan ekoista löytyy äidin ottamia kuvia, mutta sitten on jäänyt ottamatta.

milliini kirjoitti...

Niin, näyttää tuolla muutama villatakki jo roikkuvan ja paitojakin kaapissa on pari... Mutta silti kaappiin katsellessani saatan miettiä että vielä tarvitsisin sellaisen takin ja sellaisen paidan ja joskus pelkkä kivan ohjeen löytäminen riittää... Kierrättämään en ole alkanut muuten kuin purkamalla, ilmeisesti kaapissa on edelleen tilaa.

Tellu-Tellervo kirjoitti...

Minä en ole luopunut mistään. Tilaongelman olen ratkaissut ottamalla käyttööni lisää hyllyjä miehen vaatekaapista ;)

Jos ajattelet asiaa keräilynäkökulmasta etkä käyttö- tai tarvenäkökulmasta, niin asia näyttäytyy eri tavalla. Jotkut keräävät tietynlaisia koriste-esineitä, joista kaiken lisäksi pitää vielä pyyhkiä pölyt :)

Kiko kirjoitti...

Öö, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin säännöllisin väliajoin tuhoan joitakin neuleitani pesemällä niitä liian optimistisella pesuohjelmalla *häpeää* Tarkennukseksi sanottakoon kuitenkin, että teko on täysin tahaton ja piloille pestyt neuleet ovat yleensä muutenkin jotenkin vikatikkejä, todella onnistuneita neuleita pesen aina tod. varoen. Osa siis poistuu väärien pesujen myötä.

Musta tuntuu, että neulomisessa kannattaa unohtaa järkevyys silloin kun se uhkaa olla tekemisen ilon tiellä. En mäkään kuule järjen ääntä lankakaupassa, tai välillä tosi vaimeana ;)

hannaliini kirjoitti...

Minullakin on ongelmia itsehillinnän kanssa lankakaupassa (nimim. ostin juuri eilen 32 €:lla lankaa - yksiä lapasia varten muka...). Sen sijaan valmiiden säilytysongelmaa minulla ei ole, koska ainakin 95% teen lahjaksi tai tilauksesta.

Jaana kirjoitti...

*huokaus* Saman ongelman parissa olen kieriskellyt, varsinkin nyt kun on muutto edessä. Lankaa ja neuleita on kaikkialla. Vielä olen ne kuitenkin saanut vaatekaappiini mahdutettua, mutta kun varastossa on lankaa ainakin viiteen - kuuteen neuletakkiin ja lukuisiin pienenmpiin projekteihin niin voi kääk sentään, mihin mä ne laitan..? Ja lankakaupan ovella todellakin katoaa järjen ääni ja neulekuvat rupeavat vilistämään slide show:na päässä samalla kun kädet kääntelee keriä. On tää elämä vaikeeta ;)

Lape kirjoitti...

Tällä hetkellä todennäköisemmältä vaikuttaa hukkuminen lankoihin, kuin valmiisiin neuleisiin. Koska suurehko osa tuotoksistani vaihtaa omistajaa... Tietysti lapasia, kaulaliinoja ja pipoja on kertynyt jo melko valtava määrä omaan käyttöönkin... eikä niistä raaski luopua...

joko kirjoitti...

ei kai tässä tarvitsekaan olla järkeä? kunhan on hauskaa! täällä ei hukuta vielä neuleiden alle mutta lähipiiristä on tullut hienoisia epäilyjä keretäänkö kaikkia neulottuja sukkia pitää.

Merith kirjoitti...

Minulla sitten vissiin piisaa sitä järkiä, kun en vielä ole yhtään kokonaista puseroa tehnyt. Yhden topin olen väkertänyt ja toinen on ollut puikoilla jo kuusi vuotta... en ole sitä hennonnut jatkaa kun siihen liittyy surullisia muistoja. Yksi kaarroke villapaitakin on kesken, kun siihen aina tulee virhe, ja perfektionisti alkaa jylläämään päässäni.

Mulla se ongelma on pipot, sukat ja huivit. Niitä alkaa olemaan joka paikka täynnä. Viime talvena ostin yli 80 eurolla lankaa lapasiin... kolmiin kylläkin :) Lankakaupassa ei siis ole mitään järjen ääntä näkyvillä;)

Täytyy varmaan ottaa tuo neuleiden kertyminen siltä kantilta, että onpahan sitten mistä valita, kun tarvitsee. Ei niistä kannata ressiä repiä. Keräilyn kantilta ajattelu on hyvä idea.

Nasti kirjoitti...

Keräilynäkökulma on oikein hyvä! Kerään siis tästä lähtien retrokahvikuppeja sekä villapaitoja. Kumpiakin on jo paljon.

Stricker kirjoitti...

Ei kai monessa muussakaan harrastuksessa niin kovasti järkeä ole ja moneen menee vielä huomattavasti enemmän rahaa kuin neulomiseen. Ja kyllähän niitä omia neulomuksia on jo aika läjät kaapeissa, mutta neulon kyllä nykyisin enemmän muillekkin ja joitain epäsopivia olen laittanut onnistuneesti kiertoonkin. Lankavaraston koon järkevyydestä voidaan sitten keskustella vaikka joku toinen kerta :-)