Suomesta puhutaan usein tuhansien järvien maana. Järvet eivät vain tunnu jakautuneen tasaisesti: nykyiselle kotiseudulleni niitä on sattunut harvakseltaan. Veneily- ja uimareissut ovat siis harvinaista herkkua meikäläiselle. Siksi nautinkin täysin siemauksin aina kun pääsen veden äärelle tai jopa vesille. Lomareissulla pääsin veneilemään lapsuuden maisemiin, Lentua-järvelle. Järven kerrotaan saaneen nimensä, kun ukko totesi koskenlaskun jälkeen: "Olipa se lentua". Tiedä häntä onko näin, hauska tarina sinänsä.
---
6 kommenttia:
Kauniilta näyttää Lentua-järvellä! Ja hauska historia nimellä, oli sitten totta tai ei.
Kauniita kuvia! Ja lentua-sanamuoto kuulostaa mukavan tutulta, sillä isäni kotiseutu on Kainuusta vähän pohjoiseen, juuri ja juuri Lapin läänin puolella.
Tulipas ikävä! *niisk*
Ihania kuvia! Äitini on Kuhmosta kotoisin ja ikävä tuli lapsuuden mummolamaisemia...
Hieno fiilis noissa kuvissa. Ja aivan ihana tuo edellisen postauksen neule.
Kaunista. Pääsispä tuommoiselle venereissulle!
Lähetä kommentti