18.12.2009

Sitruunakostaja

Valkosipuli ja chili ovat suuressa roolissa keittiössämme. Käytännössä mitään ruokia ei valmisteta ilman jompaa kumpaa tai molempia. Ruoat eivät silti ole aina tulisia, vaan pikemminkin aromaattisia. Monella voi olla se  käsitys, että chilillä maustettu ruoka saa aina tukan nousemaan pystyyn ja lieskat tulemaan suusta (tosin näinkin välillä käy).

Alkuun ostimme chilit marketista, silloin kuin niitä sattui tuoreena saamaan.  Lisäksi käytimme kaupan valmiita chilitahnoja, kuten "Öhlökkiä" (Sambal Oelek), jota ostettiin puolen litran tölkeissä.  Mutta nälkä kasvaa syödessä, todellakin! Ulkomailla etsiydymme paikallisiin maustekauppoihin ja tuomisina oli (ja on edelleen)  uusia chilituttavuuksia eri muodossa. Siitä se oikeastaan lähti, tutustuminen chilien ihmeelliseen ja monipuoliseen maailmaan.


Viimeisin villitys on verkkokaupat, suomalaisiakin chiliä myyviä verkkokauppoja lienee jo useita. Äskettäin tilattiin kuivattuja chilejä oikein urakalla. Pahoittelen taas kuvien horror-meininkiä, mutta oikeasti kuivatut chilipalot ovat aika kauniita ilmestyksiä!


Ylläolevissa kuvissa kaksi tämänhetkistä suosikkilajiketta, chipotle, joka on savustettua jalapenoa sekä aromaattinen ja suorastaan hedelmäinen pasilla.

 

Tässä tämänpäiväinen eväs, jossa luonnollisesti mukana chiliä. Kyllä lämmitti ihanasti pakkaspäivänä.

----

Sitten sokerina pohjalla nämä pikkuveijarit, nimeltään Sitruunakostajat ja Tuonelan Vadelmat. Arvaatte varmaan jo, että viattomilta näyttävät kompiaiset ovat aika tulista tavaraa. Itse pystyn syömään yhden Sitruunakostajan, Tuonelan Vadelmat jätän suosiolla paatuneimmille. Sen verran tiukkaa tavaraa ovat he. Näitä namuja ei kannata tarjota vieraille. Tai ainakin harkitse tarkkaan, ennenkuin tarjoat.

















Omakohtaisesti koettua:
- älä hiero silmiäsi tai kaiva nenääsi chilien käsittelyn jälkeen
- suhtaudu chileihin kunnioituksella. Kokonaiset tuoreet chilit pizzassa eivät välttämättä ole hyvä idea.
- vaikka maitotuotteet lievittävätkin poltteen tunnetta suussa, fetatäytteiset habanerot ovat silti todella tulisia.

Maistuvaa joulunalusaikaa!


8 kommenttia:

Iina Kraak kirjoitti...

Noin viattomannäköisiä hedelmäkarkkeja! Ei uskoisi.

Katriina kirjoitti...

Mukaan lisäisin:
- älä puhalla huhmareen pohjaa puhtaaksi
- miesten kannattaa pestä kädet ENNEN vessassa käyntiä.

Mutta noin muuten, chilien maailma on kiehtova. Uskomattaoman kauan myös kuivatut kestävät. Toin -91 Meksikon rinkkareissulta muutaman kilon eri laatuja, ja viime vuonna äitini oli vielä käyttänyt Chili Pequenos :ita. Ainoastaan maku oli hiukan laantunut. Mikä ei välttämättä niistä nyt kovin mietoja tehnyt edelleenkään.

outi kirjoitti...

Mokoma, et halunnut mainostaa käyttämääsi verkkokauppaa. Ukolle pitäisi ehdottomasti tilata tuommoinen tuonelan vattukasa. :) Täälläkin ollaan persoja valkosipulille ja chilille. Tosin olemme vielä noviiseja tai sanoisinko, että homma on vielä hanskassa. Minä olen kovasti makean chilikastikkeen perään, jota lotraan joka paikkaan. Ja Harissa-tahnaa löytyy miehen kokkauksista. Ehdotonta evästä pakkaskeleillä. Tulista joulua sinne sitten! :)

ColibriDreams kirjoitti...

Täällä chilin kotimaassa on myös kaikkia kivoja chilikarkkeja. Vaikka chilistä muuten pidänkin, niistä en kauheasti välitä.

Parhaita ovat kyllä tuoreet chilit, vaikka noista kuivatuistakin tehdään täällä eriomaisia ruokia. Eniten rakastan syyskuun herkkua (sitä on siis tarjolla lähinnä syyskuussa, kun se on itsenäisyysjuhliin liittyvä ruoka), täytettyjä chilejä nugaakastikkeessa. Sääli, että Suomesta ei siihen tarvittavia chilejä saa, muuten tekisin joskus Suomen-reissuillakin niitä kavereille.

Maija kirjoitti...

Hei, Tytille on asiaa blogissani :)

Tytti kirjoitti...

Katriina, vinkkisi kuuluvat kyllä ehdottomasti listalle!

Outi, tässäpä pari osoitetta, mistä voit siipalle tilata pikku yllätykset: www.poppamies.fi, www.chilikauppa.fi.

ColibriDreams, nuo täytetyt chilit nugaakastikkeessa kuulostavat kyllä tosi eksoottisilta! Oiskohan ohjetta siihen missään saatavilla...?

Maija, oi kiitos.

Tuija kirjoitti...

Mielenkiintoista, pidän chiliruoista myös, mutta en tunne kuin "perusversion", mitä hän sitten lieneekään. Minulla pisti silmään myös käyttämäsi sana kompiainen, sillä isäni käyttää sitä myös välillä. Hän teki jokunen vuosi sitten pieniä kannellisia puurasioita, jotka nimesi kompiaiskehloiksi, ja kun hänen luonaan vierailee, sellaisesta saattaa hyvässä lykyssä löytää niitä kompiaisia.

Pikku- Kettu kirjoitti...

Chilit ovat kyllä hauskoja kasvattaa (meillä on noin 10 puskaa ikkunalla), mutta jätän suosiolla syömisen muille. :)