6.3.2010

Sohva

Nysse on valmis. Sohva, jota olen rakentanut pikkuisessa työhuoneessani pitkin talvea. Sohvan rungon sain aikoinaan ystävältäni ja mielelläni otinkin sen vastaan, koska se on suuresti ihailemaani 40-50-luvun muotoilua. Ainakin Asko on valmistanut tämän tyyppistä sohvaa Laila-nimisenä, mutta olen kuullut sohvaa kutsuttavan  myös Leilaksi tai Lisbetiksi, valmistajasta riippuen. En tiedä mikä noista minun sohvani on, mutta tyyli on just meille passeli.

Sohvaan upposi metritolkulla satulavyötä, lähes 40 kierrejoustinta, monta kiloa meriheinää  ja paljon muuta. Työtuntejakin meni melkoinen määrä, mutta niitä ei nyt lasketa, kun alla on ihana ja ryhdikäs uusi mööpeli. Eipä mennyt verhoilijaopinnot hukkaan.


Uusi tulokas synnyttää väistämättä myös ongelmia. Mihin entinen sohva? Sekin on vanha, chippendale-tyylinen. Runko on hyvässä kunnossa, mutta muuten se tarvitsee täyden remontin. Onko kiinnostuneita...? Toinen haastava kysymys on kolmen kissamme kiinnostus käyttää huonekaluja kynsien teroittamiseen. Koitimme huijata niitä lanseeraamalla samaan aikaan uuden monipuolisen kiipeilyseinän hyllyineen, jotta mokomat eivät huomaisi sohvaa. Toistaiseksi temppu on toiminut. Kissat viihtyvät kiipeilyseinänsä kimpussa ja sohva on saanut olla rauhassa. Saa nähdä miten jatkossa.

6 kommenttia:

Zelda kirjoitti...

Mahdottoman upea sohva, kerrassaan!

Toivottavasti nelijalkaiset antavat sen olla rauhassa.

Outi kirjoitti...

Hieno on, kerrassaan upea! Toivottavasti kissuudet pysyvät poissa. Meillä on täällä kaksi kissan kynsimää sohvaa ja ajttelin pistää ne kiertoon ja hankkia ihan vaan Ikeaa tilalle. Toisen runko olisi kyllä hyvä, mutta tuollaiset verhoilijan taidot puuttuvat. Kyllä siellä nyt kelpaa!

Jaana kirjoitti...

Wau! Tuollainen sohva saisi muuttaa mun luo ihan milloin vaan. Uskomatonta, että joku osaa tuollaista omin käsin...

Soile kirjoitti...

oi miten se on hieno. tosi kaunis malli

Maaru kirjoitti...

Upea ilmestys!

Jos millään mahtuu, niin jättäkää vanha sohva kissansyötiksi. Meillä on hapsottava sohvaresu keittiössä, ja kun kissat pitävät manikyyriään siinä (on niillä toki kiipeily- ja raapimapuu, muttei se kelpaa), niin ne jättävät varsinaisen laiskanlinnan rauhaan.

Iirismaria kirjoitti...

Ihana, minäkin haluan! Kuinka monta kertaa olenkaan nähnyt ihania sohvanraatoja karmealla kuosilla ja ajtellut, että jos vain itse osaisi tuon pistää mieleisekseen. Onnea urakan päätöksestä ja hienosta sohvasta!