Sohvaan upposi metritolkulla satulavyötä, lähes 40 kierrejoustinta, monta kiloa meriheinää ja paljon muuta. Työtuntejakin meni melkoinen määrä, mutta niitä ei nyt lasketa, kun alla on ihana ja ryhdikäs uusi mööpeli. Eipä mennyt verhoilijaopinnot hukkaan.
Uusi tulokas synnyttää väistämättä myös ongelmia. Mihin entinen sohva? Sekin on vanha, chippendale-tyylinen. Runko on hyvässä kunnossa, mutta muuten se tarvitsee täyden remontin. Onko kiinnostuneita...? Toinen haastava kysymys on kolmen kissamme kiinnostus käyttää huonekaluja kynsien teroittamiseen. Koitimme huijata niitä lanseeraamalla samaan aikaan uuden monipuolisen kiipeilyseinän hyllyineen, jotta mokomat eivät huomaisi sohvaa. Toistaiseksi temppu on toiminut. Kissat viihtyvät kiipeilyseinänsä kimpussa ja sohva on saanut olla rauhassa. Saa nähdä miten jatkossa.
6 kommenttia:
Mahdottoman upea sohva, kerrassaan!
Toivottavasti nelijalkaiset antavat sen olla rauhassa.
Hieno on, kerrassaan upea! Toivottavasti kissuudet pysyvät poissa. Meillä on täällä kaksi kissan kynsimää sohvaa ja ajttelin pistää ne kiertoon ja hankkia ihan vaan Ikeaa tilalle. Toisen runko olisi kyllä hyvä, mutta tuollaiset verhoilijan taidot puuttuvat. Kyllä siellä nyt kelpaa!
Wau! Tuollainen sohva saisi muuttaa mun luo ihan milloin vaan. Uskomatonta, että joku osaa tuollaista omin käsin...
oi miten se on hieno. tosi kaunis malli
Upea ilmestys!
Jos millään mahtuu, niin jättäkää vanha sohva kissansyötiksi. Meillä on hapsottava sohvaresu keittiössä, ja kun kissat pitävät manikyyriään siinä (on niillä toki kiipeily- ja raapimapuu, muttei se kelpaa), niin ne jättävät varsinaisen laiskanlinnan rauhaan.
Ihana, minäkin haluan! Kuinka monta kertaa olenkaan nähnyt ihania sohvanraatoja karmealla kuosilla ja ajtellut, että jos vain itse osaisi tuon pistää mieleisekseen. Onnea urakan päätöksestä ja hienosta sohvasta!
Lähetä kommentti