Kukkuu!
Saanen esitellä Aappa -apinan, joka syntyi tässä eräänä päivänä tylsän hetken tuloksena. Selailin vanhoja käsityölehtiäni siinä toivossa, että saisin jotain innoitusta tarttua johonkin projektiin. Modan (1/2011) sivuilta tämä hurmaava otus sitten minua katsoi ja samantien ryntäsin kangasvarastoani penkomaan. Synnytys oli helppo ja muutamassa tunnissa oli tämä potra poika jo maailmassa. Ja se onkin niin vekkuli että!
Alpo-kissa viihtyy edelleen tarhassaan, varsinkin iltaisin se tahtoo sinne tiirailemaan, että näkyisikö naapuruston mustaa kissaa maisemissa. Ja usein se musta kissa tuleekin, lienevätkö oikein sopineet tällit etukäteen. Alpo onkin nyt meidän perheen ainoa lemmikki ja sohvanvaltaaja, sillä 15-vuotias Onni-koiramme päästettiin heinäkuussa taivaan suureen koiratarhaan temmeltämään ilman vaivoja ja muita hidasteita. Talo tuntuu kyllä suurelta ja illat pitkiltä ilman koiraa, mutta aika helpottanee ikävää.
8 kommenttia:
Halaus Onnin muistoksi, rapsutuksia Alpolle ja arvokkaat tutustumistervehdykset Aappo-apinalle.
Aappa on hauska.
Kaikki yritykseni sanoa jotain Onnista, ovat niin latteita. Pitkäaikaisen lemmikin jälken jää aukko, ei sille mitään voi.
Hauska! :)
Voimia...
Voi miten vekkuli marakatti!!
Onni eli hyvän elämän ja lepää nyt rauhassa.
Ihana Aappa =)
Blogistani löydätte tunnustusta.
Suloinen apina! :D
Niin, ja levätköön Onni rauhassa. Haleja!
Lähetä kommentti