21.8.2011

Markkinoilla

Mutta ei millä tahansa markkinoilla vaan Uusikaarlepyyn Juthbackan markkinoilla. Tämä Suomen suurin rompetoritapahtuma oli kyllä kokemisen arvoinen, ensimmäistä kertaa siellä kävin, vaikka matka ei ole päätä huumaava. Suosittelen.

Muistan, kun ensimmäisen kerran joku puhui minulle rompetorista. Sanasta tuli mieleen romut ja romppeet joita pahalle haisevat partaiset äijät myyvät peräkonteistaan. Paikanpäällä mielikuva hieman muuttui (tosin on siellä juuri noita edellämainittujakin :) ), rompetoreilla on edustettuina lähes kaikenlainen tavara, jota nyt kuvitella saattaa. Suuren osan myyjistä muodostavat astioiden ja muiden keräilykohteiden myyjät. On kattilaa, maitokannua, kahvikuppia, posliinikissaa, peltipurnukkaa. Löytyy kirppistavaran myyjää, mopojen ja vanhojen autojen varaosia, metrilakua, vanhoja radioita, lehtiä, kirjoja, kolikoita... Sama tavara voi olla useassa pöydässä eri kuntoisena ja eri tavalla hinnoiteltuna, ostajan tehtäväksi jää arvioida että mikä on se oikea hinta, jonka haluaa maksaa. Osa rompetorien viehätystä onkin se, että voi taivastella hintoja, "tuolla toisessa pöydässä tämä oli paljon kalliimpi/halvempi". Pöytiä tutkiessa saa nostalgiahumauksia "Oi tää on just semmoinen kuin mummolassa oli!"  tai voi vain hämmästellä, mitä kaikkea on hoksattu tuoda myytäväksi... Oman lähiseutunsa rompetoritapahtumiin voi tutustua näppärästi täältä.






 Ja mitä sieltä sitten löytyikään... Silmääni miellyttävät retroisat tavarat on nykyisin hinnoiteltu melkoisen korkealle, mutta joskus löytyy jotain, joka on vain pakko saada. Tällä kertaa se oli Finellin oliivinvihreä emalikulho. Tuota Kaj Franckin käsialaa olevaa sarjaa minulla on jo ennestään ja siihen löytyi jatkoksi myös pienempi ruskea kulho. Kaunis teepannu on Heikki Orvolan suunnittelema, mutta sen verran heikossa kunnossa sisältä, että pääsee vain koristukseksi. Löydöt kruunaavat iloiset punakuviolliset mehulasit.


7 kommenttia:

morso kirjoitti...

Hienoja löytöjä. Noi emalikulhot kelpaisivat tännekin, mutta kun kykyni kiertää kirppareita ja romumarkkinoita on niin huono. Yleesä vaan ahdistun niin paljon siitä kaikesta turhasta tavarasta ja huonokuntoisesta (eri asia kuin patinoituneet) roinasta mitä maa päällään kantaa, että löydöt jää huomaamatta sieltä välistä. ;)

outi kirjoitti...

Vieläkö siellä oli Supo-merkkinen mopo myynnissä? Mies ihastui siihen viikko sitten täällä Oulussa kun olivat.:) Jäi kuulemma kaihomieli.

Emma kirjoitti...

Rompetorit on ihan loistavia, pakko päästä vähintään kerran kesässä! Ihania löytöjä. Miekin tajusin elokuun alussa rompepäivillä käydessäni, että vanhat astiat on niin kovissa hinnoissa että jos mummo päättäis joskus myydä kerralla kaikki astiansa niin se pääsis niillä rahoilla vähintään etelänmatkalle :D

Tanssiinan Anne kirjoitti...

Oi. Minulla on tuollainen teepannu myös. Se oli kirppislöytö, ja on paljon käytössä, ollut jo vuosia. Puun ja emalin yhdistäminen toimii siinä mainiosti, on kiiltävää ja kovaa yhdistettynä herkän pehmeähipiäiseen puuhun. Suosikkilöytöjäni!

ArualMaria kirjoitti...

Kivoja kuvia ja tunnelmia! Hienoja löytöjä teit.

Tuija kirjoitti...

Aah, minullakin oli opiskeluaikoina tuollainen teepannu tai vesipannu - vesipannuna minä sitä käytin. Erään kerran, kun olin kirjoittamassa gradua ja ilmeisesti sitten kiihkeässä vaiheessa, laitoin teeveden kiehumaan ja jatkoin kirjoittamista. Vähän ajan kuluttua muistin, että ai niin, jokohan se kiehui. Oli kiehunut melkein kuiviin. Laitoin sitten uudet vedet ja menin taas kirjoittamaan. Toisella kerralla muistin veden niin pitkän ajan päästä, että pannu oli palanut pilalle. Kyllä harmitti ja sen jälkeen ostin vislaavan vesipannun.

Ikuinen vauvakuume kirjoitti...

Ihana rompetori - täkäläiset kirpparit kun ovat täysin tyhjentyneet kaikesta tunnelmallisesta ja oikeasti vanhasta. Vaan hinnat taisivat sielläkin olla korkealla?