9.6.2013

Lavatanssit

Lavatanssit, tanhut, danssut, humpat... Rakkaalla harrastuksellani on monta nimeä. Kerran eräs ystäväni sanoi olevansa minulle kateellinen, koska minulla on kaksi harrastusta, joista puhun aina innostuneesti: neulominen ja tanssi. Kuulemma kaikilla ei ole yhtäkään. Tottahan tuo ystäväni puhui. Neulomisesta on tässä blogissa puhuttu paljon, joten lienee aika avautua vähän tuosta toisesta harrastuksestani, joka tuottaa minulle aina iloa ja hyvää mieltä.
 
Tanssi tuli elämääni nykyisen työpaikkani myötä reilu 10 vuotta sitten. Olin ainoa nainen vanhempien miesten työyhteisössä, ja kun tuolla porukalla oli joskus jotain reissuja taikka pikkujouluja, suuntana oli aina tanssiravintola. Miehet opettivat minulle perustanssien askeleet ja huomasin, että olenkin aika hyvä oppimaan ihan vain seuraamalla viejän liikkeitä. Aloin tykätä touhusta niin paljon, että hakeuduin lavatanssikursseille. Yksi työkaverini kävi vaimonsa kanssa paljon lähiseudun tanssilavoilla ja heidän mukanaan uskaltauduin menoon mukaan. Onhan se aluksi todella jännittävää seurata tanssilavan toimintaa ja enemmän tanssineiden sujuvalta näyttävää tanssia ja siinä ohessa kauhunsekaisin tuntein odotella, että tuleeko joku hakemaan tanssimaan vai ei. Yleensä joku tuli. Lavatansseissa käyvien keski-ikä on ainakin täällä pohjoisessa osassa Suomea aika korkea, joten olin silloin ja olen yhä edelleen sitä nuorempaa vähemmistöä, joka tansseissa käy. Mutta tansseissa ei ole iällä, koolla tai ammatilla mitään väliä, jos vain yhteiset askeleet sujuvat. Pikkuhiljaa alkoivat samoilla lavoilla pyörivät ihmiset tulla tutuiksi. Tansseissa on yleensä naisenemmistö, joten joutoaikoina naistenrivissä istuessa ja turistessa löytyi useita samanhenkisiä ihmisiä, joista on vuosien kuluessa tullut läheisiä ystäviä. Tanssi onkin tällä hetkellä minun ainoa sosiaalinen harrastukseni ja siksikin niin tärkeä.
Tanssi on myös mainiota liikuntaa. En ole koskaan ollut mitenkään liikunnallinen ja olen aina inhonnut hikoilua ja hengästymistä aiheuttavia lajeja ja jumppatunneilla jalat ja kädet olivat aina solmussa, kun niitä piti jotenkin eri tahtiin yrittää liikutella. En usko, että vielä nytkään nauttisin yksin tehtävistä latinobiceistä, zumbista tms. tanssillista jumpista, koska yhdessä tekeminen on se lavatanssien juttu. Joku voi puhua kemiastakin. Silloin tällöin tansseissa sattuu kohdalle viejä, jonka kanssa tanssi on kuin yhteinen ajatus. Pääsee flow-tilaan. Noita hetkiä on harvassa, mutta niiden voimalla jaksaa tanssia niitä vähemmän merkittäviä tansseja. Ja niitäkin riittää. Tanssilavoilla on oma etikettinsä ja sen mukaan lähdetään aina tanssimaan, jos joku tulee pokkaamaan. Hakijan vahva humalatila taikka aiempi törkeä käytös antavat luvan antaa miekkoselle rukkaset. Tansseissa käy porukkaa monenlaisilla motiiveilla, jotkut ovat varmaankin etsimässä kumppania, mutta osa on todellakin "vain tanssimassa". Toisinaan miehiä on tansseissa niin paljon naisia vähemmän, että olen olosuhteiden pakosta opetellut muutaman kaverini kanssa viemään itse. Kyllähän naisparissa tanssiminen on joidenkin mielestä kummallista, mutta jos on lippunsa lavalle maksanut, niin kai siellä sitten saa tanssia miten haluaa. Näkeepä lavalla joskus miehiäkin keskenään tanssimassa ns. härkäparissa, mutta silloin on kyllä yleensä kyse huumorista taikka vedonlyönnistä.
Ja vielä niistä kukkamekoista... Kyllä, niitä näkee lavoilla. Siellä näkee kyllä myös kaikenlaista muuta pukeutumista. Jotkut naiset käyttävät urheiluun tarkoitettuja teknisiä paitoja, jotkut farkkuja. Kengät ovat yleensä naisillakin matalat tennarit tai tanssitossut. Oikeastaan voisi sanoa, että tansseihin kannattaa pukeutua mukaviin vaatteisiin, joissa on hyvä ja itsevarma olo ja joita ei tarvitse koko ajan nykiä paikoilleen. Toki joku värikäs mekko auttaa erottumaan massasta. Itselläni on muutamia leveähelmaisia mekkoja ja hameita, joita en kyllä muualla osaisi käyttääkään kuin tansseissa. Tanssi on auttanut löytämään oman naisellisuuteni ja kohentanut ryhtiä ja parantanut tasapainoa. Ompa minulle joskus joku sanonut, että kävelenkin kuin tanssija.
Jos alkoi tanssivarvasta uteliaisuus kutittaa, niin käypä katsomassa tanssi.netistä sopivalla etäisyydellä oleva tanssilava ja lähde katsomaan touhua. Pieni varoituksen sananen kuitenkin: siihen voi jäädä koukkuun.

2 kommenttia:

outi kirjoitti...

Siis mine ymmärrä dansseista mitään, mutta tuo teidän voikukkabanneri on ihan paras. IHANA!

Kati kirjoitti...

Lavatanssit kuuluvat kesään, täällä harrastetaan myös tanssia mahdollisuuksien mukaan ja on niin mukavaa, ainoa liikuntamuoto mistä pidän on tanssi!! Ja lavoilla on ihan oman tunnelmansa.