Aliarvioin Nannyviikon langanmenekin. Olin varannut langat Minttumaariin, tunikaan ja yhteen sukkapariin. Sukkia (tarkemmin sanottuna Knittyn Pomatomus-sukkia) aloitin, mutta jotenkin pelkästään sukkia ei jaksa koko aikaa neuloa. Käväisin eräässä lankakaupassa ja lähdin sieltä pari vyyhtiä ohutta Pirkka-lankaa kainalossa ja pujoliivi mielessäni. Liivin mallia etsiskelin tovin, mutta päädyin sitten pitsislipariin. Keltainen on ollut mielivärejäni jo useita vuosia. Toivottavasti saan sliparin hyvälle mallille ennenkuin Tytti tuo tuliaiset New Yorkin lankakaupoista...
Herra Harmaa osallistuu päivän puuhiin kiitettävän aktiivisesti. Neuloessa ei yksi sylikissa haittaa mitään, mutta langan keriminen meinasi olla hankalaa...
3 kommenttia:
Oletpa todella tuottelias neuloja... Tuo edellisen postauksen tunika on kauniin värinen ja puhvihihat minustakin kivat.
Moikka, piipahdin eilen blogiisi ihan sattumalta ja tekemäsi puhvihihapaita on niin ihana, että saman tien aloin itselleni sitä tekemään. Taidan tulla tänne vastakin ;-)
Hassua, mielestäni jätin kommentin puhvihihapostaukseen...joskus bloggeri esikatseluvaiheessa lähettää ne maata kiertävälle radalle.
Sitä samaa piti sanoa kuin muutkin,että hyvältä näyttää, tuosta koratista nyt puhumattakaan. Kuinka raatsit mirrin jättää, kun hän on niin antaumuksella ollut apuna kaikissa neuleprojekteissa?
Keltainen on vaikea väri, nostan huivia Teille, jotka sitä rohkenette käyttää!
Lähetä kommentti