Taisi olla ensimmäinen kerta kun olin kenkien jonotuslistalla. Olin lähes varma että jonotus ei edes tuota tulosta. Mutta kappas vaan, tässä yhtenä päivänä puhelin soi ja kenkien ilmoitettiin saapuneen. Ja nyt minulla on NE!
Kyseessä eivät ole Manolo Blahnikit eikä UGGit , vaan supisuomalaiset vinkkelit. Jo viime talven pakkasilla niistä haaveilin, mutta silloin en saanut itseäni liikeelle asian suhteen. Nyt havahduin loppuvuodesta, kun pakkasputki alkoi. Silloin oli jo myöhäistä. Joka paikassa myytiin ei oota. Aleksanterinkadun Haloselle sentään ottivat jonoon. Ja jonotus kannatti. Arvokkaat olivat, mutta mielelläni maksan suomalaisesta tuotteesta jonka uskon ja toivon olevan laadukas (ja ikuinen).
Onhan ne hassut. Mutta lämpimät, se on tärkeintä. Pakkasaamuina postinhakureissulla ne ovat aivan lyömättömät. Kaupunkikelpoisetkin ne on yhdistettynä esim. pillifarkkuihin. Toppavermeiden kanssa ne ovat enemmänkin
Landelooks-kamaa. (Landelooks on ihana uusi tyyliblogi, kannattaa tutustua.) Nyt toivon vielä muutamia pakkaspäivä, jotta voin tepastella vinkkeleissäni. Sitten saisi kevät alkaa tulla.
11 kommenttia:
Minulla on vastaavat mustat huopikkaat jostain 60-luvun loppupuoellta, jolloin oli toosi kylmä talvi rannikollakin. Isänäiti osti lapsenlapsilleen huopikkaar kaikille. ne edelleen on hengissä ja ehjät! viime varaston siivouksessa mieheni oli heittää ne kaatopaikalle ja taas pelastin ne! sitä en muista kuljinkin kuitenkaan kesutaan niillä kouluun, mutta kotikulmisssa olen pitänyt ja joskus lasten kanssa ulkona aikoinaan.
Oi ihanaa, en ollut vuosiin kuullut sanaa vinkkelit! Lapsena noita samalla nimellä nimitin, mutta isompana huopikkaat syrjäyttivät vinkkelit. Nostalgiaa!
Ihanat vinkkelit! Oon aina haaveillut jalkaan istuvista vinkkeleistä. Mulla on jotkut virolaiset, jotka on liian isot ja niin takakenot, että niillä meinaa lentää selälleen, vaikka olen varttakin lyhentänyt.
Onko noissa sellainen kunnollinen pohja vai pelkkää huopaa?
Onnittelut! Huopatossut on ihanat. Minulle kävi niin hyvä tuuri, että anoppi löysi vintiltä mieheni lapsuusajan huopatossut ja ne oli minulle juuri sopivat. Ainut harmitus on se, ettei niillä pysty oikein ajamaan autoa.
Ainakin kumipohjalliset huopatossut kestää, minulla on vieläkin käytössä noin 30 vuotta sitten sitten minulle ostetut huopikkaat. Meillä päin noiden kutsumanimi oli töppöset.
Minäkin olen ihastunut tuohon mainitsemaasi tyyliblogiin. Siinä on asennetta, josta pidän. Ja vinkkelit ovat ihan kuninkaat. Minäkin haluaisin joskus. Täällä paistaa muuten aurinko!
Huopikkaat, huopikkaat äiti tahtoo piilottaa, sama se..... ja miten se menikään.
Olen kaivannut huopikkaita jo monta vuotta.Joku piilotti ne! Omistin sellaiset vielä kahdeksankymmentä luvulla ja olin erottamattomat niiden kanssa. Kukaan muu ei kai silloin niitä pitänyt, taisin olla landelooks jo silloin. Ravintolaankin menin niiden kanssa -tosin Tillikkaan pääsi siihen aikaan "kaikki"
Mietittiin kavereiden kanssa, että huopikkaista pitäisi kyllä lanseerata Suomen UGG:it. Lesti on varmasti parempi ja tuote kestävämpi ja lämpimämpi Suomen säissä.
Mahtavaa, että huopikkaat ovat tehneet uuden tulemisen!
Vinkkelit.. ;) Enpäs ole kuullut aiemmin!
Määki haluun tollaset! Jämsän huopatehdas ei olis kaukana...
Just ihanat!
Lähetä kommentti