25.8.2011

Happamia, sano...

Melkein yhtä jalkaa pihlajanmarjojen kanssa kypsyi tämä neule. Juhannuksen tienoilla houkuttelin hiipunutta neuleintoani perinteisin menetelmin, eli selaamalla neulekirjojani sekä silittelemällä lankakaappini sisältöä. Olin ostanut New England Knits -neulekirjan aiemmin talvella ja muutama kirjan neuleista jäi jo ensi selaamalta mieleen. Kirjahan lupaa "iättömiä malleja modernilla twistillä" ja sitähän ne ovatkin. Joskus (tosin aika harvoin) käy niin onnekkaasti, että neuleohje kohtaa lankakaapissa jo olevan langan ja neule pääsee samantien puikoille.
 Cranston Coat aloitetaan uumalta, eli ensin neulotaan vyötärölle tuleva pitsi-pampula-systeemi. Aloitin sen vielä epäillen neuleintoni äkillistä paluuta ja ajattelin, että eipä tuosta korkealta tipu jos parin mallikerran jälkeen jää neule alkutekijöihinsä. Yllättäen kuitenkin paksulla langalla ja puikoilla (4,5mm, wohoo!) neulominen tuntuikin ihan mukavalta ja joutuisalta. Kun vyötärökaitale oli valmis, poimittiin reunoilta silmukat niin ala- kuin yläosaakin varten. Ohjeessa neulotaan erivärisellä langalla lopuksi pitsineuleiden taakse sileällä neuleella suikale, jonka tarkoitusta en aivan ymmärtänyt ja jätinkin sen pois. Kaulus ehkä saattaisi kaivata tukevuutta lisää ja mietinnässä onkin, että teenkö siihen kuitenkin vielä vuorin. Myös napituslistan neuloin hieman eri tavalla kuin ohjeessa. Näyttääpä muuten kuvassa epäilyttävästi siltä, että toinen etukappale on pidempi kuin toinen tai nepparit eivät olisi ihan täysin samalla korkeudella. Ei tuota kyllä livenä huomaa. En korjaa.

Ei mahda mitään, mutta jotenkin tämän neuleen kanssa tuli dejavu -fiilis. Että olenkohan tehnyt tämän kenties ennenkin?

Edit. Lanka on Dropsin Nepalia, menekki 650g.

15 kommenttia:

liisa kirjoitti...

huraa syksy! tykkään.

Lankakeiju kirjoitti...

Ihana.

morso kirjoitti...

Positiivisella tavalla syksyinen. Ja - yllätys yllätys - tyykkän väristä. :D

Anonyymi kirjoitti...

Moi,

En ole aikaisemmin kommentoinut (koska olen laiska ;)), mutta luen Pujoliiviä erittäin ahkerasti. Kerrassaan ihana neuletakki, todella kaunis ja värikin mitä parhain! :)

Ja älkää vaan lopettako tätä blogia, pliis! Tässä blogissa on niin ihana fiilis ja jotain sellasta, mikä saa pienen ihmisen uskomaan yksinkertaiseen ja oikeasti mukavaan elämään kaiken stressin ja typerän tohelluksen keskellä. Joten kovasti kiitoksia teille molemmille! :)

Ruska

Minna kirjoitti...

Ihana takki! Tuo malli kummittelee mulle valkoisena, joten kiva nähdä siitä jonkin värinen toteutus.

Mari,Prosessineuloja kirjoitti...

Ha haa... itseäniki houkutti tuo takki näin syksyn alla. Sen erivärisen kaitaleen funktio lienee korostaa pistineuleen muotoja, mutta kauniisti ne erottuvat nytkin. Neulemojo on outo otus, onneksi se joskus tulee näkyviin...

outi kirjoitti...

Molemmat ihania; uusi ja edellinen.:) Upea väri. Näyttää Nepalilta. Niin ja onnittelut neuleinnon paluusta!

Elina kirjoitti...

Hieno, syksyinen villatakki. Tykkään tosi paljon tosta piilonepparikiinnityksestä!

Soile Kivinen kirjoitti...

Kyllä on kaunis takki ja malli. Ja väri!!!

Mutta ikävä sanoa, isot näppärit eivät ihan ole mun makuun. Voisko kaulukseen päällystää joku iso näyttävä nappi ja lenkki ko langalla.

helena kirjoitti...

Kaunis neule, kuin myös se toinen. Sun varmaan täytyy säännöllisin väliajoin neuloa tuollainen, niin ja oranssina tietenkin :)

Emma kirjoitti...

Kaunis! Siun versio vetoaa ainakin miuhun enemmän kuin kirjan valkoinen takki. Mie ostin New England knitsin keväällä, nyt syksyn kynnyksellä moni takki sieltä jo huutelee :D

Vilma kirjoitti...

Wau miten upea!

mutsikka kirjoitti...

Ihanat syksyn värit! Ja todella hienosti toteutettu neule! Itse arkailen tuollaisten mallien aloittamista, missä on eri suuntiin kudottuja suikaleita. Pitäisi ehkä joskus rohkaistua kokeilemaan jos tulos olisi edes jotain tuon suuntaista.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana väri!

Maryse kirjoitti...

Perfect for a walk at this time of year! Really beautiful!