21.2.2016

Leuka rintaan ja katse jalkoihin

 Tammikuun pakkasissa huomasin, miten näppärät ovat säärystimet. Minulla oli ainoastaan yhdet, joten lisää piti tehdä. Halusin hillityt mutta tiesin että yksivärisiä joustinneuleisia ei hermot kestä neuloa. Raitaa siis. Lankoina ruskea Araucania Ranco solid, jonka tiesin kokemuksesta sukkiin kelpaamattomaksi (siitä neulomani sukat huopuivat pesussa pilalle). Tämä ruskea vyyhti on odottanut sopivaa projektia, jossa ei ole vaaraa joutua kovin usein pesukoneeseen. Kaveriksi sille raidoitin Cascade Heritage Paintsia, semmoista vihertävänsinertävää sävyä. Ihan hyvät käyttölämmittimet tuli.

 Joulukalenterisukkia neuloessani tutustuin muihinkin Niina Laitisen sukkaohjeisiin. Hänellä on paljon kauniita paksummille langoille tehtyjä ohjeita, joista otin tammikuussa työn alle Eevat. Alkuperäinen ohje on 7 Veljekselle tehty mutta koskapa vähemmän on tarvetta niin paksuille sukille, niin tein sukat oliivinvihreästä Nallesta. Lisäsin silmukoita yhden mallikerran verran.
Sitten vielä yhdet samoihin kuviomaailmoihin menevät sukat, nimittäin Petterit. Nämä sukat aloitin silloin pari viikkoa sitten, kun kerta kaikkiaan tarvitsin jotakin keskittymistä vaativaa neuletta. Tummempi lanka on burgundinpunaista Fabelia ja harmaa on Hjertegarn Sock 4 -lankaa.

Aika seesteinen setti noin niinkuin minun tekemäksi?

6 kommenttia:

Anna Karppinen kirjoitti...

Nyt ei jalkoja siul palenna! Petterit pääs miulki kirjastoon, kivan näköne malli. Kun se kirjoneulekammokin on jo selätetty!

Anna Karppinen kirjoitti...

Nyt ei jalkoja siul palenna! Petterit pääs miulki kirjastoon, kivan näköne malli. Kun se kirjoneulekammokin on jo selätetty!

morso kirjoitti...

Näissä silmä lepää.:)

Aino P. kirjoitti...

Nättejä ovat kaikki!

Heidi kirjoitti...

En ole vielä itse oivaltanut säärystimien iloa mutta nuo kyllä näyttävät varsin päteviltä. Samoin kirjoneulesukat.

Maaru kirjoitti...

Pientä, sievää ja somaa! Juuri tällaisia neuleita muilla aina ihailen, mutta omiin neuleisiini sorrun aina keräämään liikaa jujua, vaikka oikeasti yksinkertainen on usein juuri sitä parasta.