Syksyn sukkia

 Vaikka en sinisen ystävä olekaan niin sinisävyisiä sukkalankoja olen joskus ostanut. Yhdistin kahta eri Drops Fabelin sävyä (162 ja 671) ja tein niillä pilkkuraitaa tähän malliin. Koska kummassakin langassa oli pieniä oransseja pilkkuja niin tein varren resorin, kantapäät ja kärjet oranssilla langalla. Tykkäsin näistä jo tehdessä hurjasti!

 Toiset raitasukat ovat Drops Nordin keränperistä kasatut. Keltainen lanka on itse keltasipulin kuorilla värjäämääni, muut ovat ihan kaupan värejä. En halunnut tehdä sukista keskenään samanlaisia mutta ei se nyt ihan helppoa ole tehdä erilaisia ja huolettomasti raidoitettuja mutta silti tasapainoisen näköisiä sukkia. Raitaväritkin halusin niin että vierekkäisissä raidoissa on riittävästi tummuuseroa. Kivat tuli!

Raipati-rai

Syksyn Taito -lehdessä (4/2018) oli kivan raitapaidan ohje. Neule tehdään ylhäältä alas pyöreällä kaarrokkeella ja se näytti niin mukavan rennolta että minun piti aloittaa lähes samantien. Ensin harkitsin langaksi Tukuwoolia, mutta päädyin Dropsin Alpacaan, nimittäin sitäkin löytyy useampaan puseroon. Otin niistä tähän puseroon pääväriksi tummanpunaisen ja taka-ajatuksena olikin se, että jos itsellä paita jää käyttämättä niin äiti ainakin tykkää punaisesta. Tytille tätä on turha tarjota.

Olen neulonut Dropsin Alpacaa aikoinaan paljonkin, mutta vähemmän enää viime vuosina. Olin jo unohtanut miten ihanasti se puikoilla soljuu. Niinkin hyvin, että sitä neuloessa puiset puikot ovat parhaat ettei vallan lipsahtele. Kyllähän lanka myös nyppyyntyy ja odotettavissa on kainaloiden alle oravan kokoiset (no melkein ainakin) nyppypallerot alta aikayksikön. Riippuu toki käytön määrästä. Minulla on villapaitoja niin paljon, että yhden kohdalle käyttökertojen määrä voi jäädä aika pieneksi, ellei sitten tule aivan supersuosikki pusero. Katsotaan kuinka tälle käy.

 Neuloin täyspitkät hihat ja helmaankin lisää pituutta. Istuvuus on rento. Hieman kyllä häiritsee kaarrokkeen raidoissa näkyvät lisäyskohdat. Jos tekisin mallin toiseen kertaan, niin ne tekisin ohjeesta poiketen eri tavalla tai sitten pohjavärin kohdalla.

 Malli: Rai Rai by Leeni Hoimela

Lanka: Drops Alpaca

Puikot: 2,5mm

Uusia kuvioita urakalla

Heinäkuussa vilautin hankkimaani uutta sukkakirjaa, josta halusin neuloa melkein kaikki mallit. Tilannetiedotusta: kolmet sukat on nyt kirjan ohjeilla neulottu ja lisää on varmasti tulossa. Kirjassa on kirjoneulesukkia, raitasukkia sekä yksivärisiäkin pintaneulesukkia. Kirjoneuleet ovat kaikki 4 silmukan mallikerroilla toteutettuja, joten kirjoneulekokeilut voi hyvin aloittaa vaikka tällä kirjalla. Lankojakin voi vaihtaa helposti paksumpiin, vaikka kirjassa onkin käytetty fingering-vahvuisia sukkalankoja.

Ensimmäistä paria valitsin kirjasta pitkään mutta päädyin Sukkiin Nro. 19. Minulla oli niitä varten ostettuna hempeitä värejä Drops Nordia ja sukat saivatkin sitten työnimen Imelät. Yhden mallikerran lyhensin vartta.

Seuraavaksi neuloin Sukat Nro. 14 ja koska ohjeen sukat olivat jo valmiiksi niin hyvänväriset, vaihdoin ainoastaan beigen langan itse poimulehdellä värjäämääni keltaiseen.

 Yritän välillä poistua pelkkien mielivärieni parista ja neuloa erilaisiin makuihin sopivia sukkia. Nyt oli mielessä graafiset sukat, joihin halusin käyttää kasvivärjäämääni lankaa. Kirjan malleista nämä ovat Sukat Nro. 12. Musta ja keltainen lanka on Dropsin Nordia, joista keltaisen olen värjännyt lupiinin lehdellä. Vaalean harmaa on Fabelia. Hieman petyin, kuinka huonosti keltainen vaaleanharmaasta erottuu ja lyhensinkin kirjoneuletta alareunastaan. Pari virhettäkin mahtuu mutta nehän niitä tavaramerkkejä vain.

  Koko satsi on menossa lahjakoppaan, joten näytelkääpä yllättynyttä jos näistä jotkut juuri sinulle päätyy.

Brownie

Ihastuin viime talvena Titityyn Tiinan neulomaan harmaanruskeaan fade-puseroon, joka oli neulottu kaksinkertaisella Tukuwool fingeringillä. Koskapa minulla oli jo valmiiksi Tukun tummempia ruskeita ja ihastuin lankakaupassa uuteen vaaleanruskeaan Runo-sävyyn, mielessäni alkoi muotoutua jotain hyvin samanlaista. Törkeää apinointiahan tämä on mutta minkäs teet kun rakkaus syttyy niin se syttyy. 

 Kaksinkertainen Tukuwool antoi neuletiheydeksi juurikin sopivat lukemat Il grande favorito -puseroon. Olisikohan tämä nyt neljäs pusero sillä ohjeella? Vahva suositus siis. Aloitin tummimmalla ruskealla ja siitä pikkuhiljaa vaalentelin sävyjä. Viittä eri Tukuwoolin ruskeaa sävyä puseroon käytin, eniten kuitenkin sitä herkän beigeä Runoa. Neuloin neuleen sileänä oikeana neuleena mutta käänsin lopuksi nurjan puolen ulospäin. Pusero painaa 400g mutta sen tarkempia menekkejä eri väreille en osaa sanoa. Se lienee kuitenkin selvää, että mikään väri ei loppunut... Taitaa pukata kämmekkäitä vielä tässä syksyn kuluessa.

 Neuletta lähdettiin kuvaamaan herkkutattihuudeilleni mutta vaikka täällä kylän pinnassa ovat kaikki nurmikot pullollaan tatteja niin metsästä ei löytynyt herkkutatin tattia! Muutama kehnäsieni oli kuitenkin noussut ja ne pääsivätkin rekvisiitaksi.

Aaltoja odotellessa

Neulefestareille lähtiessä minulla oli ostoslistalla lanka a girl's best friend -huiviin. Tykkäsin kovasti ohjeen alkuperäisestä värityksestä ja keltaista ja vaaleaa minulta löytyi omasta takaa. Nuo roosan väriset (en käytä sanaa pinkki) langat puuttuvat tyystin lankakaapistani, joten semmoista lähdin metsästämään. Väriä, joka olisi sopivasti murrettu, lämmin vanharoosa, joka sopisi hyvn sinapinkeltaisen kanssa ja joka saisi mielellään olla semisolidi... Ei se ihan helppo tehtävä ollut mutta pari ehdokasta löysin. Toinen oli Koukuttamon lanka, jonka värin nimi oli Isoäidin hullutus ja toinen oli Julie Asselin Nomadea värissä Rose gold. Tytti oli iloisen harmaan ja mustan ystävänä vähän ihmeissään näistä värivalinnoistani. Itsekin epäilin että nyt saattaa olla iällä ja hormooneillakin asian kanssa tekemistä joten Isoäidin hullutus-nimen inspiroimina keksimme muutaman muunkin osuvan nimen tälle väriperheelle. Hei värjärit, kuka värjäisi "Kuumat aallot" tai "Mummutauti" -väriset langat? Idean saa vapaasti ottaa käyttöön :)

Kotiin tultua mallailin lankoja yhteen ja huiviin valitsin tuon Nomaden. Sen kaverina oleva vaalea roiskelanka on myöskin Nomadea sekä Lang yarns Jawoll sinapinkeltaisena. Neuloin tätä helteidenkin aikaan aivan sujuvasti. 

Tein huivista hieman ohjetta pienemmän. Lyhensin muistaakseni sekä ensimmäistä roosaa osuutta sekä toista vaaleaa pintaneuleosiota. Se onnistui ihan helposti ilman minkäänlaista hämminkiä. Pintaneule oli helppoa, joskin hidasta neuloa. Viimeisen osion pinkit pallurat opettivat minulle kuinka neuloa takaperin. Niissä olisi pitänyt neuletta kääntää vähän väliä ympäri, jollaiseen pelleilyyn en viitsinyt ruveta. Neuloin sitten niiden kohdat vasemmalta oikealle (älkää kysykö miten, kunhan kokeilin ja tuntui onnistuvan) ja hyvin pelitti.

 Huivi kuvattiin meren rannassa viikko sitten. Samalla reissulla ajattelin hakea vähän järviruokoa värjäykseen ja järkytys oli suuri kun saavuimme rantaan. Missä violetit röyhyt? Olivat tainneet lentää tuulen matkaan. Keräsin sitten hailakoita röyhyjä varsineen ja lehtineen ja päätin kokeillä niillä. Tuloksena oli ihan kiva kirpakka keltainen liemi, lopputulos muistutti aikalailla koivunlehdellä saatavaa väriä. Eli jos järviruo'olla haluaa saada sitä upeaa tummaa vihreää, on käytettävä pelkästään niitä violetin värisiä röyhyjä, jotka eivät siis ole parhaimmillaan kuin muutaman viikon suurinpiirtein heinä-elokuun vaihteessa.

 En pingottanut huivia, kastelin vain ja annoin kuivua. Tuo alareunan resori ikävästi rullautuu ja jos se kovin alkaa häiritä, niin pitänee ottaa uusintakäsittely kovemmalla kädellä. Lopputulos on kyllä muuten ihan kiva. Aika näyttää, että löytääkö huivi kaulaani vai onko se kuitenkin liian hempeä väritykseltään. Toistaiseksi se näyttää kuitenkin raikkaalta!

Silmä tottuu

Aloitin muistaakseni juuri ennen neulefestareita ja sinne vievää onnikka-matkaa varten jonkun helposti mukaan otettavan neuleen ja valinta osui pipoon. Mallin olen neulonut kertaalleen aiemminkin ja silloin annoin pipon miehelleni koska en tykännyt tuosta päälaelle muodostuvasta hiipasta. Tämäkin oli menossa samaan osoitteeseen vielä neuloessa, mutta valmis pipo onkin niin kiva että pidän sen itse! 

 Malli: 2x2 by Ida Wänstedt

Lanka: Lanitium ex Machina Pure merino fingering

Puikot: 2mm

 Pipon väritkin ovat täydelliset. Kuin suoraan mustikkametsästä.

Ruoste

 Ostin viime vuoden neulefestareilta Kässäkerho Pom Pomin Donegal tweediä värissä ruoste. Aloitin niistä juhannuksen alla peruspaidan Ravellon ohjeella. Se on nyt valmis. Puserosta tuli just eikä melkein uusi lempipuseroni, jälleen kerran. Lanka pääsee oikeuksiinsa tämmöisessä koruttomassa neuleessa ja tuo ruosteen väri on kyllä minulle aivan täydellinen. Neuletuntuma langassa oli kyllä aika pehmoinen ja epäilempä että nyppyyntymistä on tiedossa. Aika näyttää. Lankaa meni vajaa kolme vyyhtiä 2,5mm puikoilla.

 Malli: ravello by Isabell Kraemer

Lanka: Pom Pom Donegal tweed, 280g, väri ruoste

Puikot: 2,5mm

Jos välillä neulois

Festareilta on selvitty ja yksi sieltä ostettu lankakin on puikoilla. Ostoksistani ei ole kuvaa, mutta paljoa niitä ei ollut. Kiitokset heille, joiden kanssa siellä juteltiin ihan kasvotusten, oli mukavaa tavata vihdoin livenä!

Kun olen kasvivärjäillyt lankoja niin yleensä joka pataan olen laittanut pieniä minivyyhtejä erilaisia pohjia, ihan mielenkiinnon vuoksi. Kerin noita kokeiluja palleroiksi ja päätin tehdä niistä sukat. Halusin keltaisille ja vihreille vähän jotain kontrastia ja varastostani löytyi munakoisahtavaa Väinämöistä, joka näytti palleroiden kanssa hyvältä. Neuloin siitä aina joka värinvaihdon väliin ohuen väkäsraidan, joka mukavasti erottaa värit toisistaan.

   Olen värjännyt ohuiden sukkalankojen lisäksi myös Nalle-lankaa, ja raparperin siemenillä harmaalle pohjalle värjätty vihreä lanka päätyi sukanvarteen kuvioiksi. Sukat on Niina Laitisen Mainuat, joihin ohje löytyy Villasukkien vuosi -kirjasta. Kirja onkin ihan mielenkiintoinen, ja sisältää useammat ohuelle langalle tarkoitetut sukkamallit, jotka voisin tehdä. Näitä sukkia yksinkertaistin jättämällä jalkaterään jatkuvat palmikot pois.

 Olen myös värjännyt vähän lisääkin. Yllä olevat auringonkeltaiset vyyhdit syntyivät pietaryrtin kukilla. Kasvivärjättyä ohutta sukkalankaa olla kyllä jo usempaankin sukkapariin. Kirjakaupassa selasin uutta sukkakirjaa, ja sen sisältämät mallit voisin neuloa käytännössä kaikki! Se onkin kyllä aika harvinaista ja sellaiset kirjat pitääkin ostaa heti omaan kirjahyllyyn.