Kassialma sienessä

Ompelukone on ollut viime päivinä kovilla. Yleensä se saa lepäillä laakereillaan viikkoja, jopa kuukausia käyttöjen välillä. Mikähän kumma ompeluvimma minua vaivaa? Ei minun tuotokseni isoja ole, eipä silti, mutta aikaa niihin saa menemään. Neuloessa en useinkaan joudu purkamaan, toisin on ommellessa... Tämän kassin malli oli onneksi helppo, vuoren kiinnityskin onnistui. Kangas on jotain paksuhkoa puuvillaa kaapin kätköistä ja vuori ruskeaa lakanakangasta. Mallia tirkistelin tiny happy -blogista.

Kuvausretki paikalliselle hautuumaalle sai housunpolveni märiksi. Näin kauniita kärpässieniä oli pakko konttailla kuvaamassa.

Lämmintä talven varalle

Talvi-Cavern valmistui viimein. Olen ihan tyytyväinen, vaikka kaula-aukko hieman löpöttääkin. Aiemmin tekemäni Cavern oli tiukahko, joten lisäsin nyt silmukan-pari sekä selkään, etupuolelle että hihoihin. Nyt mahtuu hyvin pitkähihainen pusero (tai paitis) alle, talvella sellainen on kuitenkin tarpeen. Kiinnityssysteemiksi laitoin napit. Hihat ovat 3/4-pituiset.


Eestä...



...ja takkaa.


Ohje: Cavern Cardi Cosmicplutolta. Inspiraatio raidoitukseen anNun sukista.
Lanka: 7 veljestä (kahta eri harmaata + mustaa)
Puikot: 3,5

Uusi koti

Nimittäin puikoille. Ei-niin-valtaisa puikkokokoelmani on majaillut tähän asti vanhassa emalikannussa. Mikäs siinä, mutta ei se niin kaunis yhdistelmä ole ollut. Tänä aamuna seikkaillessani blogistaniassa löysin Villilangan blogista ohjeen puikkopussille. Ja eikun hihat heilumaan!

Kirpparilta löytynyt retrokangas pääsi päälliskankaaksi.

Sisäpuoli näyttää puikkopussin ( ja minunkin) hempeämmän puolen. Marimekon Maalaisruusu-kangas on myös kirpparilöytöjä. Vihreä vinonauha on anopilta saadun käsityötarvikepussukan sisältöä. Kaikki tarvikkeet siis löytyivät omia varastoja penkomalla.

Esittelin innoissani aikaansaannostani Miehelle, joka kipaisi autotalliin ja toi sieltä tämän. Mies on sen joskus omin kätösin ommellut. Luulin ensin, että ala-asteella, mutta kuulemma joskus 18-vuotiaana, kun ajokkina oli punainen kuplavolkkari... Nuo siksakit on niin liikuttavat!

Keltaista

Keltainen on älyllisyyden ja luovan ajattelun väri. Tosin se on kuulemma myös häpeän ja hulluuden väri. Mitä tämä liivi sitten edustaakaan, olen siihen tyytyväinen. Pitsimalli oli alkuhankaluuksien jälkeen (englanniksi neulominen on mulle vielä uutta) helppoa neulottavaa ja työ sujui ohuesta langasta huolimatta joutuisasti. Kuvausta varten slipari oli päällä 15 minuuttia ja totesin, että seuraava käyttökerta tulee olemaan sitten kun on pakkasta. Vaikka kesä on vielä kukkeimmillaan, ainakin minun ajatukseni ovat jo pitkälle syksyssä. Seuraavaksi tekisi mieleni laittaa puikoille jotain paksua ja lämmittävää...

Malli: Lace vest by Sarah Dallas, Scottish inspirations -kirjasta

Lanka: Ohut Pirkka-lanka, väri 209, 130g

Puikot: 3

Muutokset: Vihreät reunukset virkkasin jälkikäteen

Ja kun kerran alkuun päästiin, niin lisää keltaista. Tämän huivin virkkasin jo muutama viikko sitten helppona välityönä. Lankana Marks&Kattensin Savanna.

Yarn and the city

Tytin lomaviikko New Yorkissa on nyt takana. Nasti-Nannykin on jo matkustanut kotiinsa kissanhoitokeikalta. Kissat ja Tytti kiittävät Nastia!

NY on kiehtova kaupunki, mutta kovasti helteinen näin heinäkuussa. Lomailun ohessa tarkoitus oli tutustua paikallisiin lankakauppoihin, ja mielessä olivat erityisesti tweed-langat. Pelkästään Manhattanilla lankakauppoja oli lukuisia, kävin niistä neljässä. Yllätyin, kuinka pieniä ko. lankakaupat olivat. Vakipaikakseni muodostui Knitty City, jossa hengailin kolmeen kertaan. Kolmannella kerralla myyjätär tuli oikein juttelemaan ja kutsui minut neulomaan kauppaan muiden kanssa. Tosiaan, silläkin hetkellä kaupassa istui useita asiakkaita neulomassa ja jutustelemassa. Koska loma oli jo lopussa, valitettavasti jouduin kieltäytymään kutsusta. Neuloville asiakkaille oli varattu oma tila myös muissa kaupoissa ja yhdessä oli myös pieni kahvila.

Varsinainen lankashoppailu jäi lopulta aika vähäiseksi. Tweed-lankoja ei juurikaan ollut (syksyn langat eivät vielä olleet saapuneet) eikä matkabudjetti sallinut hairahduksia kalliisiin luksuslankoihin. Jotain kivaa kuitenkin löytyi.



Kuvassa takana vasemmalla Cascade Yarnsin vihertävän harmaata merinovillaa, edessä oikealla samaa lankaa metsänvihreänä. Takana oikealla Elsebeth Lavoldin Silky Woolia, edessä vasemmalla Colinetten Cadenzaa, sävy castagna. (Kuvasta voinee päätellä, että Pujoliivissä tykätään kovasti vihreästä).

Myös muutama käsityöaiheinen julkaisu löytyi . Ne ovat varmasti jo tuttuja monille, mutta meille pujoliiviläisille esim. Interweawe Knitsit ovat suhteellisen uusia tuttavuuksia. Harmi, ettei syksyn 2007 numero ollut vielä ilmestynyt. Osa langoista ja lehdistä lähti Nastin mukaan. Esittelemme langoista syntyneita tuotoksia sitten aikanaan.




Jo Sharpin ohjekirjanen (knit - issue 3) oli ihana. Lähes kaikki mallit olivat sellaisia, että voisin ne toteuttaa. Tässä muutama herkkupala. Yksinkertaisen kauniita, eikö totta?

Ameriikan tuliaisia odotellessa...

Kiitokset kaikille edellisen postauksen puhvihihoja kommentoineille. Enköhän jätä hihat paikoilleen. Kyllä ne ihan kivat on.

Aliarvioin Nannyviikon langanmenekin. Olin varannut langat Minttumaariin, tunikaan ja yhteen sukkapariin. Sukkia (tarkemmin sanottuna Knittyn Pomatomus-sukkia) aloitin, mutta jotenkin pelkästään sukkia ei jaksa koko aikaa neuloa. Käväisin eräässä lankakaupassa ja lähdin sieltä pari vyyhtiä ohutta Pirkka-lankaa kainalossa ja pujoliivi mielessäni. Liivin mallia etsiskelin tovin, mutta päädyin sitten pitsislipariin. Keltainen on ollut mielivärejäni jo useita vuosia. Toivottavasti saan sliparin hyvälle mallille ennenkuin Tytti tuo tuliaiset New Yorkin lankakaupoista...

Herra Harmaa osallistuu päivän puuhiin kiitettävän aktiivisesti. Neuloessa ei yksi sylikissa haittaa mitään, mutta langan keriminen meinasi olla hankalaa...

Puhvihihatunika

Huh, toinen työ valmistui kissojenhoidon ohessa. Huomasin tämän tunikan mallin vasta äskettäin jo yli vuoden vanhasta Moda-lehdestä ja koska mua on alkanut viehättää nämä nyt muodissa olevat puhvihihat, ajattelin mallin toteuttaa. Kokeilin tunikaa jo ennen hihojen kiinnittämistä ja se näytti silläkin tavalla hauskalta. Hihojen kiinnittämisen jälkeen olen edelleen sitä mieltä,että ilman hihoja näytti kivemmalta. Joku näissä hihoissa nyt tökkii. Ehkä en kuitenkaan ole vielä valmis ottamaan askelta puhvihihaisten naisten joukkoon. Lankaa jäi vielä vähän jäljelle, jonkinlainen vyökin voisi olla kiva.

Ohje: Moda 2/2006, malli 2
Lanka: Schachenmayr Catania, 100% puuvilla
Puikot: 3

Lopuksi vielä raukea tuokiokuva. Kyllä auringosta voi nauttia sisätiloissakin!

Musta aukko

Meidän pesukoneessa on musta aukko. Jos sinne laittaa kaksi sukkaa, on hyvinkin mahdollista ettei sieltä palaa kuin toinen. Toisin sanoen minulla on parittomien sukkien pataljoona sukkalaatikossani. Nyt näille parittomille sukille ja hanskoille löytyy käyttötarkoitus. Niistä voi tuunata kivoja pikku lemmikkejä! Tosin ehkä näitä voisi harkita tekevänsä ihan uusistakin sukista. Vai tykkäisiköhän naapurin Pikku-Leena, jos saisi käytetystä sukasta tehdyn lelun? Hmm... Aiheesta kiinnostuneille on olemassa kirjakin.

Nämä veijarit on tehty sukista.

Ja nämä sormikkaista. Suloisia metsäneläimiä.

Ja lopuksi eräs eläin, joka ei ole metsää nähnytkään kuin tieltä. Kovasti se tosin haluaisi elää villinä ja vapaana, tutkia loputtomia luonnon ihmeitä, tiirailla lintuja ja ajaa takaa perhosia. Se jaksaisi istua ja kytistää hiirenkolon edessä tuntikausia. Ongelmana ovat vain valjaat, hihna sekä hihnan toisessa päässä oleva Nanny.

Pidä huivista kiinni, Tatjana

Nannyviikon ensimmäinen työ valmistui. En ole elämäni aikana kovin montaa kolmiohuivia neulonut, mutta nyt ajattelin aikani kuluksi kokeilla. Ullan Minttumaari valmistui muutamassa päivässä, loppuvaiheessa pystyin jo samalla katselemaan Rimakauhua ja rakkautta -sarjaa dvd:ltä. (Sekin sarja näyttää jo jotenkin vanhanaikaiselta. Juoni iskee kyllä edelleenkin.) Lankana huivissa käytin Marks&Kattensin Lin-lankaa, jota meni 140g. Tykitin 4,5 puikoilla.

Toinen hoidokeistani on erityisen lämpöä rakastavaa mallia ja otti pientä tirsaa huivin alla. Lady Manhattanille tiedoksi, että eläimiä ei vahingoitettu kuvauksessa millään tavoin...

Super-Nanny

Super-Nanny Nasti on saapunut Tyttilään. Tytin kaksi kissaa tarvitsevat Nannyn palveluita, koska Tytti on lähdössä tutkimaan New Yorkin lankakauppoja (ja toki ehkä jotain muutakin jos ehtii). Herra Harmaata ei tunnu viikon ero mammasta paljoa huolettavan. Neiti Musta ei hiirestyskiireiltään kuvaan ennättänyt.


Koska Tyttilä on kaukana cityelämän sykkeestä, otin mukaan hieman viihdykettä... Tarkoituksena olisi neuloa ainakin Mittumaari-huivi, puuvillainen puhvihihapusero sekä sukat. Kirja on sitten niitä hetkiä varten, kun ei jaksa neuloa, vain haaveilla neulomisesta...


Raportoin viikon tapahtumista ja valmistuneista töistä, ellen tule mökkihöperöksi.

Tunika

Ompeluksia välillä. Tämä tunika on ollut leikattuna useamman viikon odottelemassa ompeluintoa. Tänään sitä löytyi jostain. Eikä siinä kauaa sitten nokka tuhissutkaan. Kaava on Modasta 3/2004 (onkohan se ollut edellä aikaansa?). Kangas on melko ohutta puuvillaa ja kun ostin sitä, Eurokankaan täti olisi myynyt minulle väkisin vuorikangastakin. En ostanut koska vuorin ompelu on vastenmielistä puuhaa... Kyllähän tästä vähän läpi näkyy mutta ei häiritsevästi. Malli on kyllä mainio ja helppo ommella.

Pientä pintaremonttia

Neulomispuuhat ovat olleet viime päivinä hieman sivussa. Syynä on olohuoneemme, joka sai pintaansa uuden maalin. Ainoastaan lattia säästyi. Maalasin huoneen jo viime kesänä, mutta silloin värinvalinta meni pieleen. Silloinen väri ei isona pintana näyttänytkään yhtä hyvältä kuin siinä postimerkinkokoisessa värikartassa. Nyt luotimme värikartan lisäksi nykyteknologiaan ja latasimme netistä Tikkurilan värisuunnitetteluohjelman. Olin kyllä senkin suhteen aika epäileväinen. Mutta kas kummaa, nyt on seinät ja sisäkatto maalattu ja hyvältä näyttää.

Kuvassa puusohvamme iloisena poseeraa uudistuneen seinän edustalla. (Värit eivät valitettavasti toistu kuvassa aivan oikein, seinä on todellisuudessa vihreämpi.)

Bambu

Viides (!) ylösalaisin neulottu raglan valmistui. Ja voin luvata, että seuraavaksi teen jotain ihan muuta. Tämäkin versio on melko pinkeä, kuten edellisetkin. Nyt neuloin nappilistat erikseen ja sen kyllä huomaa. Purin ne jo kertaalleen, muttei ne vieläkään silmiä hivele. Kuitenkin tykkään neuleen tunnusta, se on pehmeä ja laskeutuva. Pintaneule antaa takille vähän "sitä jotakin".

Lanka: Novitan Bambu, 330g

Puikot: 3

Neljä raitaa

Kyllä täällä Tyttilässäkin jotain on tekeillä. Puikoilla on talvi-Cavern, kyllä sille varmaan käyttöä tulee ilmastonmuutoksesta huolimatta. Takkiin tulee neljä raitaa, kahdesta harmaasta sekä mustasta. Olen ihan hurahtanut tähän malliin, mutta seuraavaksi aion tehdä jotain muuta. Mieleni tekisi tehdä palmikkoneule, koska sellaista en ole koskaan tehnyt. Sukkien neulomistakin voisin kokeilla, sillä sellaiset olen viimeksi neulonut ala-asteella aika kauan sitten.

Lapsellista

Kenties aikaisemmin tekemäni jänes sai minut sopivan lapsekkaaseen mielentilaan, että tekaisin ystäväni vauvalle lahjan. Neulon aika harvoin lasten vaatteita, mutta mukavaa se on. Valmista tulee nopsaan eikä lankaakaan kulu paljon. Ja lasten vaatteissa voi toteuttaa semmoisiakin juttuja, joita ei ehkä omissa vaatteissaan tohtisi.

Malli: Anu Harkin Puikoissa! -kirjasta

Lanka: Mandarin Fiesta, 70g

Puikot: 4,5

Tuunattu jänes

Mitä voi syntyä yhden pesukoneessa vanutetun villapaidan hihoista? Vaikka niin pieni jäniksenpoika, ettei sillä ole edes silmät vielä avautuneet. Pikku Reppana.

Kaava löytyy Raili Myntin kirjasta Pehmeitä leluja (1982).

Puolukka

Tämä puolukkainen, cavernin innoittama ylösalaisinraglanneuletakki (mikä sanahirviö), valmistui jo joku viikko sitten. Napit olivat hakusassa, kunnes kirpparilta löytyi iso pussillinen näitä ja monessa värissä. Punaiset pääsivät tähän neuleeseen.

Lanka: Bom-Ull, 320g, väri 01853

Puikot: 3 1/2

Koko ajan täällä neulotaan lisää. Mulla taitaa olla riippuvuus näihin ylösalaisin-neulottaviin (tai sitten vain niin inhoan saumojen ompelua), sillä nyt puikoilla on Novitan Bambua. Ompa muuten pehmoinen lanka! Tästä lisää myöhemmin, jos tuotoksen pystyy julkisesti esittelemään...