Historiallista

Saimme Maarulta tunnustusta. Kiitämme kauniisti ja ensimmäistä kertaa blogimme historiassa päätimme rytkäistä ja jatkaa haastetta eteenpäin.

Tunnustuksen saadessaan täytyy toimia seuraavasti: -kiitä tunnustuksen antajaa -liitä kuva blogiisi -linkitä tunnustuksen antaja blogiisi -kerro itsestäsi 7 asiaa, joita muut eivät vielä tiedä -anna tunnustus seitsemälle -linkitä nämä blogiisi -kerro heille tunnustuksesta.

1. Meillon pikkuveli. Meitä isompi. Vaikka meilläkin on pituutta ihan kotitarpeiksi.
2. Olemme perineet punapigmentin isältämme. Hänellä oli nuoruudessaan täysin oranssinpunainen parta, jota meillä ei onneksi ole. Meille siunaantuivat pisamat ja punertava tukka, jota välillä terästämme.
3. Vahakaksikko Wallace & Gromit on ikusuosikkimme. Väärät housut on jännityselokuva vailla vertaa.
4. Olemme molemmat opiskelleet aikuisiällä toisen ammatin, joka vahvasti liittyy käsitöihin. Tosin tällä hetkellä kumpikaan meistä ei saa elantoaan käsityöläisyydestä.
5. Meillä on samannimiset aviomiehet. Ihan sattumalta :)
6. Kumpikin ajelee kesäisin vanhalla punaisella brittiavoautolla.
7. Me tykkäämme leipoa ja kokeilla uusia reseptejä. Vaihtelemme niitä keskenämme kuin martat konsanaan.



Tässä yhteydessä pääsemme muistamaan joitakin suosikkiblogeistamme! Tunnustus lähtee eteenpäin seuraaville (ottakaa vastaan ja jatkakaa jos siltä tuntuu) :

* Mustikka ja Tyrni sekä Kaksi erilaista marjaa : Neulovat sisarukset nyt vain ovat pop!
* Harmaata arkea : Tällä tädillä on niin mieletön supliikki, että oksat pois. Eikä tuo arkikaan kovin harmaalta vaikuta. Ankeiden päivien pelastus!
* Prosessineuloja : Nastin neulesamis ja meidän molempien ihailema neuloja joka ei kaihda vaikeita malleja eikä ohuita puikkoja.
*Kummitustalon kuulumisia : Elämäntapaväkertäjä, jonka blogissa on hengästyttävän tumma ja slaavilainen tunnelma.
* Jaanamaa : Blogi, jonka päivityksestä joka kerta ilahtuu. Myös värimaailma osuu meidän makuumme!
* Good Knits Road : Ensimmäisiä neuleblogeja, joita aloimme seurata. Aina vaan upeita kuvia ja neuleita.

Kiitos kaikille blogissamme vieraileville ja kommenttien jättäjille!

Kutripula

Kutripula iskee nykyisin aina syksyllä. Silloin kun pipokausi alkaa. Monet hauskat mössykkämallit vaativat kiehtovasti piposta tursuilevia suortuvia näyttääkseen hyvältä päässä. Itse olen valinnut lyhyen poikatukan joka on kyllä helppo ja hauska kesäisin, mutta auta armias kun siihen pitäisi pipo istuttaa... Tai ehkä vika ei ole myssyssä vaan päässä. Monikin tuntuu valittavan sitä että omaan päähän sopivaa pipoa ei tunnu löytyvän millään tai näyttää pipopäisenä vähintäänkin kummalliselta. Mikseihän suomalaisille ole luonnonvalinnan seurauksena jalostunut paremmin päähineiden kanssa mätsäävää päätä? Kun tässä ilmastossa se kuitenkin on välttämättömyys.

Otetaampa nyt sitten esimerkiksi tämä Wurm. Rento ja hauska päähine. Minun päässäni näyttää lähinnä ampiaispesältä. Kauluri on samoilla periaatteilla tehty, michelinmiesmäistä pintaa syntyy oikeita ja nurjia kerroksia sopivasti yhdistämällä.

Wurm (pdf), Drops Alpaca 70g

Aspen neck cowl, (pattern), Drops Alpaca 70g

Lapaset on ihan perusmallia, joihin ompelin pikku pylpyräiset vanutettua villapaitaa ja napit keskelle. Lanka on taannoin arpajaisvoittona saamaani Miinan Möttösten keltasipulilla värjättyä villalankaa. Kiitos Miina!

Piikkejä

Olen aina ollut huonouninen. Herään helposti aamuyöstä enkä saa enää unta. Siksipä olin enemmän kuin innokas kokeilemaan piikkimattoa, kun sellainen oli kotiin ilmestynyt. Piikkimaton kun lupailtiin auttavan mm. juuri unihäiriöihin.

Ei muuta kun paita pois ja pötköttämään matolle! Ensimmäisellä kerralla piikit tuntuivat aluksi tosi pistäviltä, mutta vain muutaman minuutin ajan. Sen jälkeen miellyttävä lämpö alkoi levitä selkään ja olo rentoutua. Ekalla kerralla ei juuri muuta vaikutusta ollut, mutta nyt useamman makailun jälkeen alan uskoa maton tehoon. Olen nukkunut paremmin, enkä välttämättä tarvitse öisin villasukkia, mikä on jo melkoinen asia kaltaiselleni vilukissalle.




Olen nyt testaillut mattoa parisen viikkoa. Toistaiseksi olen tyytynyt makailemaan vain selkäpuoli mattoa vasten. Sitä voi käyttää myös vatsapuolelle ja jopa kasvoihin, mutta se kuulostaa jo melkoisen extremeltä.

Tarkkoja tietoja piikkimatosta löytyy netistä mm. hakusanoilla piikkimatto, fakiirimatto.

----



Muisto kesästä. Kuivaneet pelakuun kukinnot ovat uskomattoman kauniit.

Still

Lapsuudenkotimme naapurissa asui vanhapoika nimeltään Konsta. Hän oli iso, mahakas mies ja me lapset taidettiin hieman pelätä häntä. Kun silloin kotona asuessa neuloin ensimmäiset villapaitani, en ymmärtänyt vielä ohjeessa mainitun tiheyden päälle ja puseroista tuppasi tulemaan isoja, siis todella isoja. Muotikin oli toki erilainen kuin nyt, mutta äitini tokaisi yhdenkin nähdessään että "Siitähän tuli Konstan kokoinen!" Vielä nytkin tämä lause elää perheemme puheissa, vaikka Konsta on maannut mullan alla jo kohta 10 vuotta.

Nykyisin osaan tehdä neuleistani sopivampia ja välillä tuntuu, että tulee liiankin naftia jälkeä. Sitä pelkäsin, kun tätä uusinta neuletta tikuttelin. Neuloin vartalo-osan ohjeesta poiketen pyörönä ja kovin näytti kapealta siinä vaiheessa. Tätä lankaa täytyy kyllä kehaista sillä siitä tuli hyvin elastista tai kimmoisaa neulepintaa, joka joustaa mukavasti eikä valmis neule ole ollenkaan liian pieni. Vaan just passeli.

Hihat on mukavan löysät ja poikittain neulotut rannekkeet kokoavat tuon ylimääräisen ranteiden ympärille. Lisäsin muuten myös muutamia senttejä pituutta vartaloon, kun alkuperäinen näytti niin kovin kinttanalta.

Malli: Still, Kim Hargreaves (juu kyllä, taas Kimiä :) ), Thrown together

Lanka: Teetee Primavera, 420g

Puikot: 3,5 mm

Lämmike

Kovin on verkkaista isompien neuleiden parissa tikkuaminen täällä. Kelien viilentyessä sitä vaan tekee mieli tehdä niitä ääreislämmittimiä, että pysyy sormet ja varpaat lämpiminä. Uusi avarakauluksinen talvitakkikin vaatii alleen jotain kaulaa suojaavaa. Ravelry on pullollaan monenlaisia kaulanlämmittimiä ja niitä olen selaillut monena iltana. Ne onkin siitä näppäriä, että niihin riittää vähän vähempikin määrä lankaa ja langanjämiä täällä kyllä riittää. Tähän tartuin ensimmäisenä ja tämä lämmittääkin vähän enemmän kuin pelkkä kauluri. Hiiritakista jäänyttä Rose Mohairia oli puoltoista kerää ja tämä imaisi ne viimeistä senttiä myöten. Hieman modasin ohjetta, kaventelin silmukoita enemmän että sain kauluksen pienemmäksi.

Malli: Drops 108-53

Lanka: Novita Rose mohair, 70g

Puikot: 6mm

Että tein sitten elämäni ensimmäisen pontson (vai mikä se nyt oli). Ehkä ensi kerralla onkin sitten esittelyssä se Novitan suosittu verkkopontso. Tai sitten ei :)