Juhlan tuntua

Kesäloma. Työpaikanvaihdosten seurauksena en ole viettänyt kesälomaa kolmeen vuoteen, mutta tänään se vihdoin alkoi. Mitään sen suurempia suunnitelmia ei ole, kuin että yritän suunnitella mahdollisimman vähän. Kotiseudulle Kainuuseen kyllä suuntaan ja samalla tekisi mieleni pistäytyä eräässä kesätapahtumassa, nimittäin Puolangan pessimismipäivillä. Vaan eipä siellä oo kuitenkaan mitään erikoista ja kuitenkin sataa vettä. Että mitäpä tuo hyvejää sinnekään lähteä.

Kirppislöytöjäkin on taas kertynyt mukavasti. Tiikkikantisen lasirasian löysin jo aikaa sitten. Puuvartisten lusikoiden satsi odotti kirppispöydällä 0,80euron hintaan ja sydänkuvioinen tarjotin irtosi 50 sentillä. Ei paha!

Tiikkivartiset salaattiottimet olivat oikein vielä alkuperäisessä rasiassaan. Kesälomalla keittiössämme tehdään remonttia ja vihdoinkin saan avohyllyjä joille voin näitä täälläkin esiteltyjä löytöjä, purkkeja ja purnukoita laittaa paremmin näkösälle. Jos remontin tohinoissa muistan kuvia ottaa, niin voin kertoa heinäkuun loppupuolella mitä tapahtui ja esitellä kenties ennen ja jälkeen -kuvat. Jos ne nyt ketään kiinnostaa (olen selvästi menossa sinne Puolangalle! :) )

Juhlan tuntua lisää myös se, että blogimme täyttää tänään kolme vuotta.

Pujishan on kohta jo iso tyttö!

Imaami ei pyörtynytkään

Munakoiso on jo pitkään ollut yksi kyökkimme suosikkikasvis. Se on monipuolinen, herkullinen ja sopii hyvin yhteen tomaatin ja mozzarellajuuston kanssa, joista myös pidämme kovasti. Kaikenlaisia herkkuja  munakoisosta ollaan saatu aikaan omatoimisestikin, mutta suorastaan hihkuin riemusta kun markkinoille tuli  Marja Lindforsin kirja "Taivaallinen munakoiso". Vasta nyt sain kirjan käsiini ja eikun testaamaan.

Olen kokeillut vuohenjuusto-munakoisopiirakkaa, josta tuli erinomaista. Myös munakoisolasagne oli oivallista. Kirjassa oli myös ohje, jonka kiehtovaan nimeen olen törmännyt siellä sun täällä, mutta jota emme ole tulleet kokeilleeksi aiemmin: Imaami pyörtyi (Iman bayildi). Ruokaan tulee -  yllätys yllätys - munakoisoa, sipulia, valkosipulia, persiljaa, tomaatteja, sitruunamehua, hieman mausteita sekä runsaasti oliiviöljyä.

Ruokalajin nimestä kirjassa kerrotaan, että imaami pyörtyi ilosta kun sai syödäkseen pitkän paaston jälkeen. Toisen selityksen mukaan pyörtyminen liittyi ruoassa käytetyn arvokkaan oliiviöljyn runsaaseen hölväykseen. Tahi olisiko ruoka ollut yksinkertaisesti vaan niin herkullista...? Mene ja tiedä noista imaameista.

No, odotukset olivat kovat, mutta tällä kertaa imaami ei pyörtynyt ainakaan ruoan herkullisuuden takia. Olihan se ihan hyvää, mutta se jokin siitä puuttui. Kuvaakaan en siitä aio tähän laittaa, sillä se ei ollut kovin kuvauksellinen ruoka. Tämä notkahdus ei meitä kuitenkaan lannista! Aiomme jatkaa kirjan ohjeiden kokeilua ja soveltamista, ja kenties imaamikin saa vielä toisen tilaisuuden. Joka tapauksessa voin suositella tätä kaunista ja perusteellista keittokirjaa kaikille hyvästä ruoasta kiinnostuneille. Lopuksi muutama houkutin kirjan sivuilta.

Pakko kertoa

Pääsin eilen työn puitteissa käymään paikassa, jossa näin ensimmäistä kertaa elämässäni kukkivia tikankontteja. Kuvasin varmaan 200 ruutua eikä haitanna mittään vaikka itikat söivät sen minkä kerkesivät kun kyyristelin ja konttailin kasvien ympärillä. Olihan elämys joka oli ihan pakko jakaa kuvineen.

Ja jos joku ihmettelee, että mitä ihmeellistä on muutamassa kukassa, niin lukekoot vaikka täältä. Ei kasva joka notkelmassa, ei.

Bud

Perunatkin on pantu maahan. Yllä oleva kuva ei todellakaan ole meikäläisen pottupellolta otettu, minä piilotin multaan peräti 9 siemenperunaa ja se määrä on monen vuoden empiirisen tutkimuksen tulosta. Syömme perunaa vain kesällä suoraan pellosta ja kahteen pekkaan määrä riittää mainiosti. Kaksi kesäkurpitsan tainta odottaa sitä maagista kesäkuun 10. päivää jonka jälkeen ne pitäisi uskaltaa ulos istuttaa.

Jälleen yksi Hargreavesin mamman tuotos pääsi puikoilta. Tämä malli löytyy Misty- kirjasesta kahtena eri pituutena ja minä tein sen lyhyemmän version. Pidempi versiokin olisi voinut olla mukava, mutta lankani ei olisi siihen riittänyt. Semmoisen muutoksen tein, että käänsin neuleen nurinpäin, eli ohjeen mukaan päällepäin olisi tullut sileä nurja puoli mutta minä päätin käyttää sileää oikeaa puolta. Neuloin alaosan yhtenä kappaleena pyöröpuikoilla ettei tarvinnut niin paljon saumaa ommella. Ihan jees-pitoneule tuli!

Malli: Bud by Kim Hargreaves

Lanka: Austermann Kokon, 460g

Puikot: 4mm

Riepu

Alan muistuttaa  Jaska Jokusen kaveria Eppua. Aina joku riepu mukana. (Onneksi en kuitenkaan ime peukaloani.) Minulla on aidosti alaston olo, jos minulla ei ole huivia kaulassa, joten kai huivejani voisi luonnehtia jonkinsorttisiksi turvavaatteiksi.

Tämänkertainen huivi on bambua. Ihana materiaali, en olekaan siitä neulonut mitään aikaisemmin. Yhdistin huivin supertrendikkääksi rinkulaksi, jolloin se varmasti pysyy menossa mukana. Ja sitten kun kyllästyn siihen, voin pilkkoa sen tiskiräteiksi.

Nastille kiitos kuvista. Ja Terhille kiitos aurinkoisesta tunnustuksesta!

Viisuhuumaa

Muutaman vuoden tauon jälkeen me siskokset saimme tilaisuuden seurata Euroviisuja samalta sohvalta. Tämä juhlallinen tapaus vaatii arvoisensa valmistelut. Syötävää on varattuna iltaa varten niin paljon, että on ihme ellei mahat ole pinkeinä viisuvoittajan ratkettua. Tytin taannoin jakamaa sitruunasemifreddon reseptiä on jalostettu eteenpäin ja nyt iltaa odottaakin pakkasessa sekä raparperivalkosuklaa että Marianne crush -versio ko. herkusta. Välillä iskevään suolaisen nälkää aiomme rouskutella Väinämöisen palttoonappeja erinäisten päällysteiden kera.



Tänään kerkesimme käydä myös maalikylillä: lankakauppa ja kirpputorikierros kuuluivat ohjelmaan. Kirppikseltä molemmat lähtivät kainalossaan kattilat, jotka sattumoisin ovat vielä samaa sarjaa. Pieni surffailu selvitti näiden olevan Seppo Mallatin joskus 70-luvulla suunnittelemia. Komioita ovat.


Illan viisufinaali tarjoaa varmasti jokaiselle jotakin. Mukaan mahtuu niin perinteisiä Titanic-henkisiä voimaballadeja, eurodiskoa kuin modernimpiakin musiikkiesityksiä. Eikä katselunautintoa vähennä lainkaan se, että Suomi putosi jatkosta. Euroviisuthan ovat suuri spektaakkeli, jonka seuraamisen nautinto muodostuu myötähäpeän tunteista, viisukliseitten tunnistamisesta, asujen ja koreografioiden arvostelusta ja välillä myös aidosti hyvistä esityksistä.

Jännittävää viisuiltaa muidenkin kotivastaanottimien äärelle :)

Kolme päivää

Kolmessa päivässä ehtii näkemään ja aistimaan paljon.
- kivoja kahviloita ja ruokapaikkoja
- kauniita ryhdikkäitä taloja
- upeita vinksallaan olevia taloja
- hyvää ja ystävällistä palvelua kaikkialla
- kauniita vesireittejä
- paljon kaksipyöräisiä kulkuneuvoja
- katumarkkinoita
- letkeää tunnelmaa
- "garbage strike", minkä johdosta roskikset olivat tyhjentämättä ja kadunkulmat täynnä roskapusseja ja jätesäkkejä
- ekologisten tuotteiden runsaus kaupoissa
- mielenkiintoisia sisustuskauppoja (pakko mainita yksi, jonne olisin voinut jäädä asumaan: Raw Materials)

Paljon jäi vielä seuraavaan kertaankin. Heippa, Amsterdam.

Häivähdys purppuraa

Värit eivät välttämättä toistu kuvaruudullasi oikein. Kerrankos sitä haksahtaa ja mulle se kävi tällä kertaa. Kun tilailin sitä Hargreavesin uusinta opusta English yarnsilta niin tilasin samalla lankaa Ariellea varten. Katsoin värimalleista, että tuossapa sopivaa ruskeaa lankaa... Juu, ei ollut ruskeaa vaan violettia. Purppuraa. Iki-inhokkiani. Hetki meni nieleskellessä, mutta totesin aikani lankakeriä pyöriteltyäni, että ei väri ollutkaan sitä pahinta mahdollista, kylmää, räikeää violettia, vaan hieman pehmeämpää. Päätin ottaa härkää sarvista. Olla avarakatseinen ja antaa värille mahdollisuuden.

Kaivoin kakkosen puikot esiin ja tein mallitilkun... Arielle huutelee 29s/10cm tiheyttä ja tuo tilaamani lanka, Rowan Fine Milk Cotton on ohjeen mukaista lankaa. Mallitilkkuni antoi tuloksen 25s/10cm. Yllättävän paksulta se näytti kerälläkin, vertasin sitä Sandnes Mandarin Petitiin, ja langat olivat kuin kaksi marjaa! Sama kierteisyys ja paksuus, sama himmeä kiilto. Koska en satu omistamaan enää yhtään ohuempia puikkoja (onko ohuempia kuin 2mm edes olemassa? Voiko rautalangalla kenties neuloa?), päätin vaihtaa mallia.

Kuin kaksi marjaa.

Malli: Daisy by Kim Hargreaves
Lanka: Rowan Fine Milk Cotton, 280g
Sandnes Mandarin Petit, 20g
Puikot: 2mm

Ei väri paha ole. Ehkäpä näyttää loppukesällä paremmaltakin, kunhan talvenkalpea ihoni on sen vähäisen määrän päivetystä ottanut pintaansa kuin minkä punapään pisamainen iho ylipäätänsä ottaa. Neuleen malli on kyllä kiva. Ja tuota Mandarin Petitiä taitaa tulla käytetyksi enemmänkin nyt, kun tietää että mitä Rowanin lankaa se vastaa!

Neulekirjastoni oli kiitollinen Englannista saapuneista vahvistuksista, sillä kovan käytön jäljet alkavat jo näkyä vanhimmissa Hargreavesin kirjoissa...

Retkellä

Malli: Tiit's socks by Nancy Bush

Lanka: Sandnes Sisu

Puikot: 2mm

Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Toivotaan. Nyt ei nimittäin irtoa mitään nokkelaa.

Pian se on taas täällä.

PS. Kiitos, Aino.