Värienergiaa

Halusin kokeilla kuinka pätkävärjätty lanka taipuu mummuneliöiksi. Novitan uusi ohut sukkalanka Tico Tico sai olla koekaniinina. Langassa on aika pitkät väriliu'ut ja virkkaillessa huomasinkin, että lähes joka toisesta palasesta tuli vaalea ja joka toisesta tumma. Sijoittelin niitä sitten peitteeseen sopivaksi katsomallani tavalla.

Ensimmäisestä peitosta viisastuneena liitin palaset virkkaamalla yhteen samalla, kun tein reunakerrosta valkoisella langalla. Samalla pystyi langanpäätkin virkkaamaan sekaan, joten kovin suurta ponnistusta ei lankojenpäättely vaatinut tämän peiton kohdalla. Yhden palan koko on noin 12cmx12cm ja yhdestä kerästä TicoTicoa tuli 20 palaa ja yksi kerä Sisua riitti noiden 20 palasen reunakerrokseen. Palasia on tässä peitossa yhteensä 70. Koko komeuden ympärille virkkasin yhden kerroksen valkoisella langalla ja that's it.

Isoäidinneliöistä virkattu peitto

Koko: 88x125cm

Lanka: Novita TicoTico, menekki 3,5 kerää, Sisua 4 kerää

Koukku: 3 mm

Joka tyypin hame

Olen vannoutunut housuihminen. Siitä huolimatta silloin tällöin ompelen tai ostan hamosen ja yritän opetella niitä myös käyttämään. Tämänkertainen hame syntyi ohuesta denimistä Joka tyypin kaavakirjan perusohjeella. Tuo kaavakirja on muuten mainio. Sieltä löytyy inspiraatiota, kaavaa ja ohjetta erityisesti rentoihin arkivaatteisiin.

Hame on malliltaan tosi simppeli, mutta pikkujujuna ompelin helmaan kivan Polka Jam -kangasmerkin. Merkki on hankittu kuopiolaisesta Daiga Daiga Duu-putiikista, kiitokset vaan kuriirille sinne Kuopioon!

Minut on vallannut hillitön puuhelmi-innostus! Kevättä on siis selvästi ilmassa, kun tämä naisihminen alkaa itseänsä koristelemaan. Tuhlailin hieman eräässä nettikaupassa ja tilasin kasan puuhelmiä. Tässä ensimmäiset kolme tuotosta. Lisää on tulossa. Vapise, Aarikka.

Tuunaajan teokset

Vähän innostuin kirjakaupassa. Hankin kolme viime aikojen kiinnostavinta suomalaista käsityö-puuhastelu-tuunauskirjaa. Niille yhteistä on kirjoista välittyvä tekemisen ja kokeilemisen riemu, vailla turhaa ryppyotsaisuutta. Kuvat ovat värikylläisiä ja mukavasti stailattuja ja ohjeet inspiroivia. Kirjoja selatessa ainakin minulle silti tuli olo, että miksen minä tuotakin keksinyt? En taida ollakaan niin luova kuin olen halunnut uskoa olevani... Useinkin tuntuu, että joku idea on tuloillaan, mutta sitä ei saa ulos. Kai siinä on sitten jokin kynnys ylitettävänä, että alkaisin vaan rohkeasti, lopputuloksen onnistumisesta välittämättä silputa kankaita, vanhoja villapaitoja ja pitsejä palasiksi ja luomaan jotain ihan uutta. Materiaaleja nimittäin on, siitä ei ole tuunaus kiinni. Luulen, että olen vain niin turkasen pihi, etten ihan päämäärättömästi halua "tuhlata" vaivalla kerättyjä matskuja johonkin, josta ei ole vielä aloittaessa niin tietoa mikä siitä tulee. Mutta ehkäpä näiden kirjojen suuntaa seuraillen voisin jotain rohkaistua kokeilemaan...

Jämälangasta -kirjaa on esitelty useissa muissakin blogeissa. Lanka on ehkä kuitenkin se minulle läheisin ja tutuin materiaali, että siitä on helpompi alkaa vaan säveltää. Lankavarastontuhoamisvillatakki on jo tuloillaan...

Kainosti kiitän edellisen postauksen kaikista kommenteista!

Kainona

Kyllä se on vaan uskottava näiden nietostenkin keskellä, että se kevät tulee. Aamulla vielä potkuttelin urheilullista vauhtia kelkallani töihin, mutta palatessa piti potkuria työntää edellä ja välillä kantaakin. Aivan oli sohjoksi muuttunut taipaleeni.

Tytti neuloi Kainonsa jo aiemmin ja minua on samainen neule kiehtonut siitä asti. Koskapa useimmat neulomani liivit ovat jääneet tältä vilukissalta käyttämättä, päätin lisätä omaan Kainooni hihat. Ja pitkät! Kunnolla ranteet peittävät hihat ovat kylmässä parhautta. Ja minulle kylmää on siis kaikki alle +20 asteen lämpötilat.

Lankana on Secret Woolista tilaamani Cascade 220 Wool. Ompas kyllä varsin miellyttävää lankaa! Pahinta taitaa olla valita niistä kaikista täyteläisistä sävyistä se mieleisin. Hinta-laatu-suhde on langassa kohdallaan.

Malli: Kaino by Norah Gaughan

Lanka: Cascade 220 Wool, tummanharmaa, menekki 550g

Puikot: Oisko olleet 4mm

Neuloin omastani hieman lyhyemmän kuin ohjeessa, pelkäsin vähän, että lanka loppuu. Mutta riittipä hyvin ja tein vielä vyönkin, jota Tyttikin omaansa kaipaili. Tykkään!

Sohva

Nysse on valmis. Sohva, jota olen rakentanut pikkuisessa työhuoneessani pitkin talvea. Sohvan rungon sain aikoinaan ystävältäni ja mielelläni otinkin sen vastaan, koska se on suuresti ihailemaani 40-50-luvun muotoilua. Ainakin Asko on valmistanut tämän tyyppistä sohvaa Laila-nimisenä, mutta olen kuullut sohvaa kutsuttavan  myös Leilaksi tai Lisbetiksi, valmistajasta riippuen. En tiedä mikä noista minun sohvani on, mutta tyyli on just meille passeli.

Sohvaan upposi metritolkulla satulavyötä, lähes 40 kierrejoustinta, monta kiloa meriheinää  ja paljon muuta. Työtuntejakin meni melkoinen määrä, mutta niitä ei nyt lasketa, kun alla on ihana ja ryhdikäs uusi mööpeli. Eipä mennyt verhoilijaopinnot hukkaan.

Uusi tulokas synnyttää väistämättä myös ongelmia. Mihin entinen sohva? Sekin on vanha, chippendale-tyylinen. Runko on hyvässä kunnossa, mutta muuten se tarvitsee täyden remontin. Onko kiinnostuneita...? Toinen haastava kysymys on kolmen kissamme kiinnostus käyttää huonekaluja kynsien teroittamiseen. Koitimme huijata niitä lanseeraamalla samaan aikaan uuden monipuolisen kiipeilyseinän hyllyineen, jotta mokomat eivät huomaisi sohvaa. Toistaiseksi temppu on toiminut. Kissat viihtyvät kiipeilyseinänsä kimpussa ja sohva on saanut olla rauhassa. Saa nähdä miten jatkossa.

Parit Lailat

Mulla taitaa olla tämän talven villapaitakiintiö täysi. Pienemmät neuleet vetävät puoleensa huomattavasti enemmän. Villatakki Cascade 220 Woolista on vyötä vaille valmis mutta ei nappaa tällä hetkellä. Siispä toistaiseksi jotain muuta.

Malli: Laila's socks by Nancy Bush

Sinisävyisissä lankana Vuorelman Veto

Oransseissa Sandnes Sisu Pitihän se huivikin tekaista. Mukava malli muuten.

Malli: Saroyan by Liz Abinante (ravelrylinkki)

Lanka: Kirppikseltä ostettu mysteerilanka, hintalapussa oli mainita että "villa-pellavalanka" ja sitä se varmaan olikin, langasta löytyi selviä kasvinosia. Pehmeni onneksi kylvyssä huomattavasti.

Löytöjä

Kirppikseltä löytyi pitkästä aikaa muutama mukava lisä purnukkakokoelmaani.

Riihimäen lasin 5 litran keittiötölkki löytyi jo aiemmin ja siihen olen säilönyt langanloppuja (tunnustan, kerin lankoja ihan varta vasten pikkukeräsille purkkiin laitettavaksi).

Tämä kallo ei löytynyt kirpputorilta, vaan olen sen ihan omin kätösin savesta muotoillut. Jollakin keramiikkakurssilla piti kokeilla makkaratekniikkaa, mutta en halunnut tehdä astiaa. Käytin netistä otettua kallonkuvaa mallina ja tämmöinen tuli. Kurssin tuotokset piti pintakäsitellä jollain perinteisellä menetelmällä ja niimpä itse kallo on käsitelty jollain liejulla (en muista nimeä) joka poltossa muuttui luunvalkoiseksi. Sarviin sivelin ihan tavallista piimää, joka paloi uunissa upean ruskeaksi. Sarvien ohuemmat päät kävivät tietenkin kuumempana joten ovat siksi palaneet mustemmiksi. Tämän piimäkäsittelyn olisi voinut tehdä ihan tavallisessa sähköuunissa, mutta sarvipääni ei sinne mahtunut!

Vieläkin hämmästelen lähes päivittäin että miten olenkin osannut?

Kesä mielessä

Olen ottanut varaslähdön. Ensimmäinen kesäinen neule on valmis.

Malli: Dawn Kim Hargreavesin Nectar -kokoelmasta

Lanka: Garnstudio Drops Paris, 300g

Puikot: 3,5 mm

Olihan peijakas tuskallista neulottavaa! Joustamaton lanka ja *langankierto, kaksi nurin yhteen* -mallineule joka kerroksella meinas kyllä uuvuttaa tämän neulojan. Sormiin sattui välillä ihan oikeasti eikä maratoonisessiota tämän neuleen seurassa voinut ajatellakaan. Mutta sinnillä valmistui. Kellohelmamekon kaveriksi tätä ajattelin, mutta passaa näköjään muidenkin vaatteiden kanssa. Ihan täydellisen tyytyväinen en ole, neulepinnasta olisi ehkäpä saanut tulla vähän rennompi. Jospa aika ja painovoima hoitavat asian? Vaikuttaa ne ainakin neulojan omaan olemukseen niin miksei sitten neuleeseen...

Puhdasta tulee

Puhtaan pyykin tuoksu on yksi parhaita tuoksuja mitä voi olla. Vai voiko sitä nyt tuoksuksi sanoa, kun koska puhdas pyykki tuoksuu puhtaalta eli  ei oikeastaan miltään ? No asiaan. Innostuin viime syksynä hankkimaan paljon kehutun uutuustuotteen, EcoBalls Pesupallot. Ne toimivat jotenkin niin, että pesupallojen sisällä olevista pelleteistä irtoaa pesuveteen kemikaaleja, jotka nostavat veden pH-arvoa, jolloin lika irtoaa kuiduista. Kuvassa pesupallo avattuna. (Tarkempia tietoja palloista voit katsoa esim. täältä.)

Olen nyt kokeillut palloja puoli vuotta ja kokeilu jatkuu edelleen, nimittäin pelletit ovat todella riittoisia. Luulen että pesen tällä satsilla ainakin toiset puoli vuotta, varmaan kauemminkin. Ne toimivat hyvin tavallisen, peruslikaisen pyykin kanssa, todella puhdasta on tullut. Ja puhtaan pyykin tuoksu on se alussa mainitsemani  puhdas. Vaikeisiin tahroihin pallot eivät kuitenkaan tehoa. Jos pöytäliinalle läikkyi punaviiniä tai rinnuksille roiskahti mustikkakeittoa, silloin on turvauduttava järeimpiin aseisiin. Joten aivan ilman perinteistä pesuainetta en ole tätä puolivuotiskautta pärjännyt.

Uusi neuleprojektikin on aloitettu. Hitaasti mutta varmasti syntyy jotain, lukemisen ja kaiken muun lomassa. Kun tämä postaus meni nyt mainostamiseksi, nostampa esille vielä toisenkin tuotteen, Anne B. Ragden kirjan Berliininpoppelit. Kirja on helppolukuinen ja viihdyttävä, mutta samaan aikaan viisas ja sympaattinen. Suosittelen lämpimästi tätä kolmesta veljeksestä kertovaa kirjaa.

Putki päällä

Olen kertonut aiemminkin, että silloin tällöin minuun iskee virkkaushimo. Olen ns. tuurivirkkaaja. Putken ollessa päällä ehdin saamaan aikaan jotain pientä, yleensä kassin tai lierihatun. Tai jos aloitankin jotain isompaa, se jää yleensä kesken. Virkatusta parisängynpeitteestä minun on ihan turha haaveilla. Vauvanpeittoon sentään kärsivällisyys riittää minullakin. Tämä peite on tehty ihan tavallisista isoäidinneliöistä. Yhden lappusen koko on noin 12x12cm ja yhden lapun teki noin varttitunnissa. Peiton koko on suunnilleen 100x80cm.

Putki jäi päälle. Tuloillaan on toinen samanmoinen.