Vinksallaan

Kun loma alkoi, niin päätin että jotain näkyvääkin täytyy jäädä siitä muistoksi. Kaivelin kangasvarastojani ja päätin tehdä ystäväni pikkuiselle tytölle kellimispeiton. Muutamia tilkkupeittoja tehneenä tiedän rajoitukseni enkä ajatellutkaan tarttuvani mihinkään liian tarkkuutta vaativaan malliin. Päätin tehdä ihan tarkoituksellisesti hieman vinksallaan olevia yksinkertaisia kuvioita. Kankaat on osittain kirpputorilta löytyneitä mutta lopputulos ei toivottavasti ole liian retroisa. Itse kyllä retrosta tykkään, mutta tämä ystäväni ei niinkään, vaikka samaa ikäpolvea ollaankin. Taustakankaaksi löytyi minusta niin hassu yrmykalakangas :)

Tämä lienee pääasiassa käsityöblogi ja olen kuitenkin innostuksissani esitellyt täällä myös luontokuviani. Jotta joku roti olisi siinäkin hommassa, niin perustin luontokuvilleni ihan oman blogin. Tervetuloa myös sinne, jos aihe kiinnostaa!

Meritunnelmaa

Kainuun korvesta tulleelle on meri vähän outo elementti, pelottavakin. Lähellä rantaa, saarien välissä on tunnelma (hajua lukuunottamatta) likimain kuin sisävesillä, mutta tänään kävinkin aivan aavan meren reunalla. Uskomaton paikka. Suoraan mereltä puskevat aallot olivat siloittaneet kalliot silkinsileiksi ja tuoneet monenlaista roinaa rannoille. Tuossa isohkossa saaressa lauma lampaita oli maisemanhoitotöissä ja viereisillä pikkuluodoilla lokit hoitelivat poikasiaan. Kyllä siellä kelpasi ottaa varaslähtö juhannukseen!

Rentouttavaa juhannusta kaikille muillekin!

Juhlan tuntua

Kesäloma. Työpaikanvaihdosten seurauksena en ole viettänyt kesälomaa kolmeen vuoteen, mutta tänään se vihdoin alkoi. Mitään sen suurempia suunnitelmia ei ole, kuin että yritän suunnitella mahdollisimman vähän. Kotiseudulle Kainuuseen kyllä suuntaan ja samalla tekisi mieleni pistäytyä eräässä kesätapahtumassa, nimittäin Puolangan pessimismipäivillä. Vaan eipä siellä oo kuitenkaan mitään erikoista ja kuitenkin sataa vettä. Että mitäpä tuo hyvejää sinnekään lähteä.

Kirppislöytöjäkin on taas kertynyt mukavasti. Tiikkikantisen lasirasian löysin jo aikaa sitten. Puuvartisten lusikoiden satsi odotti kirppispöydällä 0,80euron hintaan ja sydänkuvioinen tarjotin irtosi 50 sentillä. Ei paha!

Tiikkivartiset salaattiottimet olivat oikein vielä alkuperäisessä rasiassaan. Kesälomalla keittiössämme tehdään remonttia ja vihdoinkin saan avohyllyjä joille voin näitä täälläkin esiteltyjä löytöjä, purkkeja ja purnukoita laittaa paremmin näkösälle. Jos remontin tohinoissa muistan kuvia ottaa, niin voin kertoa heinäkuun loppupuolella mitä tapahtui ja esitellä kenties ennen ja jälkeen -kuvat. Jos ne nyt ketään kiinnostaa (olen selvästi menossa sinne Puolangalle! :) )

Juhlan tuntua lisää myös se, että blogimme täyttää tänään kolme vuotta.

Pujishan on kohta jo iso tyttö!

Imaami ei pyörtynytkään

Munakoiso on jo pitkään ollut yksi kyökkimme suosikkikasvis. Se on monipuolinen, herkullinen ja sopii hyvin yhteen tomaatin ja mozzarellajuuston kanssa, joista myös pidämme kovasti. Kaikenlaisia herkkuja  munakoisosta ollaan saatu aikaan omatoimisestikin, mutta suorastaan hihkuin riemusta kun markkinoille tuli  Marja Lindforsin kirja "Taivaallinen munakoiso". Vasta nyt sain kirjan käsiini ja eikun testaamaan.

Olen kokeillut vuohenjuusto-munakoisopiirakkaa, josta tuli erinomaista. Myös munakoisolasagne oli oivallista. Kirjassa oli myös ohje, jonka kiehtovaan nimeen olen törmännyt siellä sun täällä, mutta jota emme ole tulleet kokeilleeksi aiemmin: Imaami pyörtyi (Iman bayildi). Ruokaan tulee -  yllätys yllätys - munakoisoa, sipulia, valkosipulia, persiljaa, tomaatteja, sitruunamehua, hieman mausteita sekä runsaasti oliiviöljyä.

Ruokalajin nimestä kirjassa kerrotaan, että imaami pyörtyi ilosta kun sai syödäkseen pitkän paaston jälkeen. Toisen selityksen mukaan pyörtyminen liittyi ruoassa käytetyn arvokkaan oliiviöljyn runsaaseen hölväykseen. Tahi olisiko ruoka ollut yksinkertaisesti vaan niin herkullista...? Mene ja tiedä noista imaameista.

No, odotukset olivat kovat, mutta tällä kertaa imaami ei pyörtynyt ainakaan ruoan herkullisuuden takia. Olihan se ihan hyvää, mutta se jokin siitä puuttui. Kuvaakaan en siitä aio tähän laittaa, sillä se ei ollut kovin kuvauksellinen ruoka. Tämä notkahdus ei meitä kuitenkaan lannista! Aiomme jatkaa kirjan ohjeiden kokeilua ja soveltamista, ja kenties imaamikin saa vielä toisen tilaisuuden. Joka tapauksessa voin suositella tätä kaunista ja perusteellista keittokirjaa kaikille hyvästä ruoasta kiinnostuneille. Lopuksi muutama houkutin kirjan sivuilta.

Pakko kertoa

Pääsin eilen työn puitteissa käymään paikassa, jossa näin ensimmäistä kertaa elämässäni kukkivia tikankontteja. Kuvasin varmaan 200 ruutua eikä haitanna mittään vaikka itikat söivät sen minkä kerkesivät kun kyyristelin ja konttailin kasvien ympärillä. Olihan elämys joka oli ihan pakko jakaa kuvineen.

Ja jos joku ihmettelee, että mitä ihmeellistä on muutamassa kukassa, niin lukekoot vaikka täältä. Ei kasva joka notkelmassa, ei.

Bud

Perunatkin on pantu maahan. Yllä oleva kuva ei todellakaan ole meikäläisen pottupellolta otettu, minä piilotin multaan peräti 9 siemenperunaa ja se määrä on monen vuoden empiirisen tutkimuksen tulosta. Syömme perunaa vain kesällä suoraan pellosta ja kahteen pekkaan määrä riittää mainiosti. Kaksi kesäkurpitsan tainta odottaa sitä maagista kesäkuun 10. päivää jonka jälkeen ne pitäisi uskaltaa ulos istuttaa.

Jälleen yksi Hargreavesin mamman tuotos pääsi puikoilta. Tämä malli löytyy Misty- kirjasesta kahtena eri pituutena ja minä tein sen lyhyemmän version. Pidempi versiokin olisi voinut olla mukava, mutta lankani ei olisi siihen riittänyt. Semmoisen muutoksen tein, että käänsin neuleen nurinpäin, eli ohjeen mukaan päällepäin olisi tullut sileä nurja puoli mutta minä päätin käyttää sileää oikeaa puolta. Neuloin alaosan yhtenä kappaleena pyöröpuikoilla ettei tarvinnut niin paljon saumaa ommella. Ihan jees-pitoneule tuli!

Malli: Bud by Kim Hargreaves

Lanka: Austermann Kokon, 460g

Puikot: 4mm

Riepu

Alan muistuttaa  Jaska Jokusen kaveria Eppua. Aina joku riepu mukana. (Onneksi en kuitenkaan ime peukaloani.) Minulla on aidosti alaston olo, jos minulla ei ole huivia kaulassa, joten kai huivejani voisi luonnehtia jonkinsorttisiksi turvavaatteiksi.

Tämänkertainen huivi on bambua. Ihana materiaali, en olekaan siitä neulonut mitään aikaisemmin. Yhdistin huivin supertrendikkääksi rinkulaksi, jolloin se varmasti pysyy menossa mukana. Ja sitten kun kyllästyn siihen, voin pilkkoa sen tiskiräteiksi.

Nastille kiitos kuvista. Ja Terhille kiitos aurinkoisesta tunnustuksesta!