Kompiainen

Lapsena semmoisia kovia karkkeja sanottiin kompiaisiksi. Värejä niissä oli monia mutta yksi oli puna-valkoraidallinen, kaipa ne oikeasti on jotain polka-karkkeja. Kompiaiset alkoi vain pyöriä mielessä kun näitä sukkia neuloin, sen verran herkullista raitaa syntyi. Punainen on Väinämöistä värissä tiili ja valkoinen on Dropsin Fabelia.

 Nämä mustat sukat aloitin jo elokuussa ja kirjasin aloituksen ravelryyn enteellisesti Musta marraskuu -nimellä. Oikeasti mallin nimi on Oi ihana toukokuu ja ohje löytyy täältä. Malli on hieno yhdistelmä pitsiä ja sileää neuletta. Mustalla langalla, syksyn koko ajan pimentyessä, neulominen ei kuitenkaan ollut kovin nautinnollista ja siksipä valmistuminen venyi marraskuulle saakka. Onneksi pari päivää sitten tänne satoi lunta joten marraskuun loppu muuttuikin valkeaksi.

 Valkoisia ovat myös koiran karvat, jotka mustissa sukissa näkyvät turhankin hyvin... Nämä sukat taitavat jäädä omaan käyttöön koska en kehtaa näitä lahjaksikaan antaa. Muuten neulotut joululahjat ovat täällä jo hyvällä mallilla, miten teillä?

Aitoa makua

Nasti kertoikin jo pari postausta taaksepäin neuleiden adoptioprosessista: aina tavatessamme adoptoin häneltä  pari pitämättä jäänyttä neuletta tänne Tyttilään ja kokeilen, tulisivatko ne minulla käyttöön. Yleensä tulevat, mutta joskus on jokunen neule palautunut pitovaikeuksien takia takaisin Nastille purettavien neuleiden pinoon.

Viimeisimmän siskoviikonlopun adoptiot olivat raidallinen villatakki Paulie sekä ihana harmaa minimalistinen tunika. Tunikan ainoa miinus olivat 3/4-mittaiset hihat, joiden kanssa en oikein ole sinut. Päätin jatkaa hihat täysimittaisiksi. Kuten kuvasta näkyy, jatkot on tehty eri langasta kuin tunika muuten. Syystä että alkuperäistä lankaa ei ollut enää saatavilla (Rowan Scottish Tweed 4 ply). Tilasin vähän-sinne-päin-lankaa (Rowan Fine Tweed), joka oli aika kivaa ja toimii vaalean harmaan kanssa ihan mukavasti.

Saattaapi olla että teen tunikaan vielä pienen taskun tai pienennän kaula-aukkoa, koska tummaa lankaa jäikin vielä reilusti. Harmaa tunika ja raidallinen Paulie täydentävät mukavasti vaatekaappiani, eivätkä ole palaamassa maitojunalla Nastille :)



Sitten kyökkiasiaa. Keittiön kuivakaappia kaivellessani huomasin, että sieltä löytyy kolmensorttista talkkunaa - tuota suomalaista superfoodia runsaan kuitupitoisuutensa takia. Pusseissa oli savolaista kotitalkkunaa, Kainuun talkkunaa sekä aitoa hämäläistä talkkunajauhoa. Talkkuna on siis paahdettua viljaa tai viljaseosta, jossa mukana voi olla myös esim. hernettä ja joskus myös suolaa. Ilmeisesti käytetty vilja riippuu vähän maakunnasta. Wikipedian mukaan hämäläisessä talkkunassa käytetään kauraa, muualla pääasiassa ohraa. Myös talkkunan paahtoaste ja karkeus vaihtelee talkkunalajeittain.
 

Talkkunoissa todellakin on eroja, siksi meilläkin on niitä useampaa laatua.  Paras puuro tulee  kainuulaisesta tai savolaisesta talkkunasta, koska ne ovat selvästi karkeampia ja tummempia hämäläiseen jauhoon verrattuna. Hämäläinen jauho taas sopii oivallisesti toisenlaiseen herkutteluun. Oma suosikkini on annostella kulhoon (turkkilaista) jugurttia, marja-aroniahyytelöä ja runsas keko talkkunajauhoa. Herkkua. Huom! Jos joku talkkunanvalmistaja lukee tämän, otan mielelläni testiin myös muita talkkunalaatuja  :)

Talkkunapussien visuaalinen ilme hieman hymyilyttää. Vaikka kyseessä on perinteinen tuote, voisiko ilmettä hieman modernisoida? Se saattaisi tavoittaa uusiakin potentiaalisia kohderyhmiä, mikä ei varmaan olisi valmistajille haitaksi. Vaikka toisaalta, nykyiset etiketit ovat kyllä omalla karulla tavallaan sympaattisiakin. Vai onkohan karuhko ilme sitä aitoutta, millä talkkunaa monesti markkinoidaan...?

Onko muuten Pujoliivin lukijoissa muitakin talkkunan ystäviä? Olisi kiva kuulla, mikä on suosikkisilaatusi ja käyttötapasi.

Vihreän paluu

Viime vuosina olen suosinut asusteissani keltaista mutta nyt vanha suosikkini vihreä tekee komean paluun. Oliivinvihreä on edelleen se ykkönen, mutta myös kirkas ruohonvihreä tai miksi sitä sävyä nyt kutsuisi, viehättää kovasti. Milloin mahtaa mintunvihreä hiipiä vaatekaappiini... Toivottavasti ei koskaan.

 Lehtipipo valmistui Dropsin Alpacasta ja ohje löytyy täältä. Kirjoneulehan on paksumpaa kuin yksivärisenä tehty pipo, joten Alpacastakin neulottuna tämä tuntuu olevan sopivan lämpöinen, ainakin vielä näin syksyllä. Kova tuuli kuitenkin taitaa ujeltaa pipon läpi niin että heilahtaa. Tämä kuten lähes kaikki pipot näyttäisivät paremmalta runsaskutrisemmassa päässä, mutta näillä mennään.

Samansävyisestä Dropsin Nepal-langasta tuli pipolle pariksi lapaset, mallina Eugenia's mittens. Rintapielessä on Neulojien yönä tilaamani hauska rintaneula, jota kannan ylpeydellä :)

Siskoviikonloppu

Tättärää! Viikonloppu pitkästä aikaa siskosten kesken. Enimmäkseen se kului joristen ja herkutellen mutta välillä myös pyörähdettiin ulkona. Tutustutin Tyttiä geokatköilyn saloihin (ja voimpa esitellä tuota hauskaa harrastusta täällä blogissakin joskus myöhemmin) ja sitten kuvattiin valmistuneita neuleita kun kerrankin pääsin itse kameran taakse.

Neuloin jo viime kevään lumien aikaan Tytille pipon Novitan Polku-langasta. Kauniit on värit ja harmittaakin vähäsen etten hamstrannut lankaa silloin, kun sitä vielä tarjolla oli. Toisaalta lankavarastot täydentyivät Neulojien yön aikana ihan riittävästi, että ilman Polkujakin pärjään...

Tytin toiveesta valmistui pistaasinvärisestä Dropsin Alpacasta pitsinen kolmiohuivi, mallina Minttumaari. Kyseisen mallin olen neulonut kerran aiemminkin, joskus Pujoliivin alkuaikoina.

Tapaamisiimme täällä meillä kuuluu myös se, että esittelen Tytille neuleistani niitä jotka eivät ole syystä taikka toisesta päässeet käyttöön ja Tytti sitten adoptoi itseään miellyttävät. Mm. yllä olevassa kuvassa oleva Paulie pääsi sitä enemmän arvostavaan kotiin.

Lämmintä kättä

Olen tykännyt sukkien neulomisesta siksi, että ne valmistuu suhteellisen nopeasti ja niitä tarttee aina. Lapasmaratonin aikana olen todennut että samat määreet käy myös lapasiin. Tai no niitä ei tarvitse kuin puolet vuodesta. Lapasissa on kuitenkin värit suuremmassa roolissa kuin sukissa, koska niiden pitäisi mätsätä talvitakkiin ja pipoon jne. En antanut tuon asian suuremmin haitata vaan neuloin itseäni miellyttävistä väriyhdistelmistä muutamat tumput.

Ensimmäinen pari oli kenties se työläin lankojen päättelyn takia mutta näistä tykkään eniten. Malli on Handepanden Pearl Chain mittens ja lankana Dropsin Karisma. Näistä saa värejä vaihtamalla tosi riehakkaita tai rauhallisia. Minun värit olivat jostain siitä väliltä.

 Nämä mustavalkoiset ristin mielessäni Lempilapasiksi ja tosi kauniit ne ovatkin. Tein ne kuitenkin ystävääni ajatellen joten liikaa en niihin halua kiintyä. Taidan tehdä itselleni samanlaiset mutta vihreä-valkoisina. Malli on Freja ja lankana Dropsin Fabel.

 Ravelryssa selailemalla löytyi tämä lapasmalli. Jotenkin nostalgiset! Maatuskalapaset on tehty 7veikasta, vihreä on tweedahtavaa Nostalgiaa.

 Tää on kivaa! Lisää kirjoneulelapasia on tulossa.

Elämäni miehille

Elämäni on täynnä miehiä. Kotona asuu yksi, kaikki työkaverini ovat miehiä, tanssiharrastukseni jopa edellyttää miehiä. Mikäs tässä on siis ollessa! Välillä toki miesten jutut kyllästyttävät mutta olen oppinut sujuvasti kuuntelemaan ja päästämään metsästys- ja autojutut sekä joperuonansuu-huumorin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Halusin kuitenkin muistaa heistä muutamia ja neuloin sukkia. Ronskeja saapassukkia sillä minun elämäni miehet käyttävät kumikenkiä.

 Ostin muutaman kerän Novitan 7veikkaa ja koetin keksiä mielenkiintoisia sukkamalleja jotka kuitenkin kelpaisivat konservatiiviseen miehiseen makuun. Kysäisin jossain vaiheessa mieheltä, että mitä hän olisi mieltä sopisiko oranssi kantapää sillä hetkellä työn alla olevaan pariin niin hän vastasi että samahan se on kun ne on kuitenkin piilossa kengässä... Että taisi mennä kirjoneuleraidat hukkaan näissä sukissa jos kaikki miehet ajattelevat samoin. Vihreät sukat ovat Elonpolkuja-sukat, muut ovat omasta päästä.

Kun sukkasavotta oli saatu valmiiksi niin aloittelin lapasten parissa. Useammat toinen toistaan kivemmat kirjoneulelapaset on jo valmiina, mutta jostain syystä se viimeistely vähän ontuu... Huoh. Näytän enemmän sitten kun olen saanut itseäni niskasta kiinni.

Itku pitkästä ilosta?

Otsikko ei viittaa mihinkään murheeseen vaan siihen että tämä virkkuuohje on nimetty Ilo-takiksi iloisten väriensä takia mutta minä teinkin siitä harmaan. Hurmaavan harmaan sanoisin.

 Tutustuin viime talvena Novitan uutuuslankaan Usvaan ja jo silloin ajattelin, että tästäpä tulisi oivallinen torkkupeitto. Harmaan sävyt vaihtuivat langassa kauniisti ja ihastuin siihen. Taloutemme torkkupeittokiintiö oli kuitenkin täynnä ja jätin ajatuksen muhimaan. Kun blogeissa alkoi näkyä Ilo-takkeja, ajattelin että tässäpä oiva malli tälle langalle. Värilliset versiot ovat kauniita mutta hieman hipahtavia omaan makuuni joten halusin nähdä millainen takista tulisi harmaan sävyissä. Siispä koukku esiin ja virkkaamaan. Kuvallinen ohje tai pikemminkin resepti löytyy Virpi Siiran blogista täältä. Blogi on muutenkin tutustumisen arvoinen ja häneltä on tulossa myös kirja.

Virkkailin palat ohjeen mukaan mutta yhdistin ne jo viimeisellä kerroksella toisiinsa. Hihat tein istutettuina ylhäältä alaspäin, nekin suoraan kiinni hiha-aukkoihin. Usva-lankaa meni yhteensä 650 grammaa. Niin, ja mitähän lopputuloksesta nyt sanoisi... Tämä on täydellinen pidettäväksi sohvannurkassa tai näin flunssan kourissa kun tarvitsee lisälämpöä, siihen voi todellakin kääriytyä kuin torkkupeittoon mutta se pysyy paremmin päällä. Mutta huolimatta harmaasta väriskaalasta, aika hippi tästä tuli kuitenkin :)

Alatoopi ja makarooni

Salainen paheeni arkisilla kauppareissuilla on kerätä talteen kanssaostajilta pudonneita ostoslistoja. En ole kielitieteilijä, mutta erityisesti minua ostoslistoissa kiinnostaa tapa, miten asiat on niissä ilmaistu. Jos listassa lukee koira, luulen että koiraa ei kuitenkaan olla ostamassa vaan kenties koiran ruokaa. Tai ehkä kyse onkin lelukoirasta...? Vakiintunut tapa näyttää olevan ilmaista asia yksikössä, vaikka usein ostetaankin monta kappaletta. Muna tai mustikka ovat hyviä esimerkkejä tästä. Muniahan toki saa irtonakin, mutta ei meidän Prismasta, josta löytämäni listat ovat peräisin. Sipulitee on mielenkiintoinen artikkeli. Ilmeisesti on kyse makkarasta. Alatoopi ei taida olla nykyisin kovin kysytty tuote, mutta sisu, rööki, makarooni ja sipsi pitänevät pintansa suomalaisten ostoslistoissa.

Omat ostolistani ovat varsin tylsiä, vaikkakin monesti korvaankin ostoslistoissa k-kirjaimen geellä, p:n beellä jne. Tyypillinen  ostolistamme voisi olla esim. tällainen:
- porggana
- parsagaali
- bansku
- omppu
- paprika
- herggis
- leibä
- maito
- tofu

---
 Ja lopuksi - viikon ilme. Siitä vastaa Milli-kissa, joka piileskelee lahjapaperin alla.

Pihlajan väripaletti

Syksy, lempivuodenaikani. Tänä vuonna on kerrankin ollut pitkä ja lämmin syksy ja sateet ovat antaneet odottaa itseään. Puut eivät lämpötiloista välitä, vaan alkavat vaihtaa väritystään syksyisempään. Pihapihlajastamme löytyy varmaan kaikki mielivärini ja muutamia muitakin. Täydellinen väripaletti. Metsässä on niin kuivaa, että pikkukengillä pärjää. Huonoa tässä on se, että sieniä on ollut turha etsiä, niitä ei ole. On kaiketi aika harvinaista, että tähän aikaan vuodesta on voimassa metsäpalovaroitus.

 Onneksi olen jo varautunut kirpakampien kelien tuloon ja tehnyt sormilleni lämmikettä. Tein jälleen sormikkaat samalla mallilla kuin monesti ennenkin mutta kun ne  nyt vaan istuvat niin hyvin. Oliivin värisestä Väinämöisestä tehtynä ovat vielä herkullisen kauniitkin. Mikäpä tässä on talvea odotellessa vaikka aamuisin järkyttyykin kuinka pimeää jo on, kun herätyskello pärähtää...

 

Kaarnatakki

 Kaipa se on jokasyksyisen pappaneuleen aika. Ihan klassisin malli tämä ei ole, vaan on hieman lyhyempi  kuin aiemmat tekemäni ja ilman taskuja. Olin ostanut jostain Dropsin alesta kasan ruskeaa Fabelia ja aloin nähdä niiden värissä jotain samaa kuin männyn kaarnassa.  Etsiskelin sopivaa pintaneuletta joka lisäisi tuota fiilistä ja mielestäni aika lähelle pääsin.

Takki on neulottu ylhäältä alaspäin ja pintaneuletta on vain vartalossa, hihat ovat sileää neuletta. Pintaneule on niinkin yksinkertainen että neulotaan kolme kerrosta 2o, 1n ja sitten kerros sileää nurjaa (tai siis tuolta pinta näyttää oikealta puolelta katsottuna). Neulos joustaa aika mukavasti ja tuon hieman monivärisen ruskean langan kanssa takista tuli mukavan arkinen pitoneule, joka tuskin jää kaappiin lojumaan.

Papoista vielä sen verran, että minulla on ollut tänä syksynä vähän selkävaivoja ja päätin kokeilla perinteistä menetelmää eli kalevalaista jäsenkorjausta. Mennessä kyllä vähän jänskätti, mutta kun vastassa oli lempeänoloinen pappa, joka jutteli mukavia hoitoa tehdessään, niin kokemuksesta tuli miellyttävä. Tunsin välittömästi hoidon jälkeen saaneeni apua alaselkävaivaani. Olo kyllä siitä vielä kipeytyi uudelleen eli aivan ihmeparantumista ei jäsenkorjaaja saanut aikaan. Olen kuitenkin menossa uudelleen, tuskimpa mikään menetelmä heti tepsii. 

Kaarnatakki, malli omasta päästä

Lanka: Drops Fabel, ruskea, 300g

Puikot: 2,5mm