15.9.2012

Sammalpeti

Kissojen syvästi rakastama, huovutettu peti tuli tiensä päähän jokin aika sitten. Siinä oli nukuttu ahkerasti ja aika monta kertaa siihen oli oksennettukin. Huolimaton henkilökunta pesi pedin liian kuumassa ja sehän tietty kutistui ja muuttui kummalliseksi möykyksi, johon ei enää kaverukset mahtuneet. Uutta siis tarvittiin. Kodin Anttilasta löytyi Novitan Tuubi-ontelokudetta, jota kokeilin petiprojektiin. Pedin reuna on hieman lerppa, mutta se näytä haittaavan loppukäyttäjiä. Kude on 50% puuvillaa ja 50% akryyliä, joten lämmittäviä ominaisuuksia siinä ei ole. Sehän on lämpöä rakastaville korateille iso miinus, mutta pedin loppusijoituspaikka tulee olemaan uuninpankolla, joten eiköhän siellä tarkene viluisempikin karvakuono.



 Tässä vielä ihmetellään uutta makuupaikkaa.




"En mahdu tähän oikaisemaan."



"No, mahdun sittenkin. Kelpaa."


----------------

Muistatteko kun kaipailin sammalenkasvatusvinkkejä kolme vuotta sitten? Piimä on ilmeisesti tehokas apu siinä hommassa, mutta tadaa - sitä ei tarvittu. Komea sammal alkoi puskea kivien välistä ihan itsestään. En tunnista sammalia laisinkaan, mutta olen erottavinani sieltä ainakin viittä eri sorttia. Toki seassa kasvaa myös rikkaruohoa, mutta niitä olen yrittänyt pitää kurissa kitkemissessioilla. Kaunista!
 





12.9.2012

Sukkasato

Mihimpä sitä tiikeri raidoistaan pääsee, taikka Nasti raitasukistaan. Ei kulunut kesä ilman raitojen soljumista puikoilla. Tässä tulokset. Ihailkaa myös pihapihlajaamme, jonka oksat aivan roikkuvat kypsyvien marjojen painosta. Että räkättirastaita ootellessa.
 Lankoina on kaikissa yksivärinen Dropsin Fabel sekä liukuvärjätty sukkalanka, keskimmäisissä Dropsin Delight ja reunimmaisissa Pälvi- villatakista ylijäänyttä  Marks & Kattens Fame Trendiä.
Mikä kumma siinä lienee, että tuntuu kuin valokuvaustaitoni olisivat taantuneet? Kaikki kuvat tahtovat palaa puhki eikä homma enää innostakaan siihen malliin kuin vielä pari vuotta sitten. Kaipa se on normaalia elämänkulkua, välillä joku homma kiinnostaa ja kiinnostuksen myötä myös yleensä alkaa sujumaan, välillä into lopahtaa ja touhu maistuu puulta. Onneksi kuitenkin neulominen maittaa, tällä hetkellä :)

30.8.2012

Ajopuuna elämän virrassa

Sisäinen neulojani on ollut välillä hukassa mutta nyt on palattu perusasioiden äärelle eli mukavien perusneuleiden pariin. Väreillä on mukava irrotella ja pintaneuleet pitävät mielenkiintoa yllä mutta ne neuleet, joita käytän, ovat kuitenkin enimmäkseen harmaita ja perin yksinkertaisia malliltaan. Tämä Isabell Kraemerin suunnittelema ja ilmaiseksi kanssaneulojien iloksi jakama ohje (Driftwood ravelryssä) taitaa olla juurikin sitä käyttöneuleiden aatelia. Neuloin sen Dropsin Karisma-langasta, joka oli minulle aivan uusi tuttavuus. Lanka tuntui jo neuloessa hyvältä mutta huuhteluaineella käsiteltynä neulepintana vielä paremmalta ja tosi pehmeältä ihoa vasten. Kunhan vielä pääsen vähän testaamaan kulutuksenkestoa niin lanka pääsee työstöön vielä toistekin.
Seurasin ohjetta orjallisesti ja neuloin Isabellea matkien vielä hihansuiden viimeiset raidatkin eri värillä. Pusero neulotaan ylhäältä alas, mutta hieman eri tavalla kuin mihin itse olen urautunut, joten mielenkiinto pysyi yllä. Helmaa levennetään hieman alaspäin ja malli on mukavan rento eikä nakinkuoriefektistä ole pelkoa. Suosittelen rentoa perusneuletta kaipaaville lämpimästi!

25.8.2012

Kesän löytöjä

Käynti Uusikaarlepyyn Juthbackan markkinoilla kannatti jälleen kerran. Markkinat järjestetään joka vuosi elokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna ja ovat kuulemma Suomen suurin rompetori 800 myyjällään. Kyllähän siellä aikaa vierähtääkin tavaroita ihmetellessä ja hauskan kuuloista ranta-Ruotsia kuunnellessa. Tänä vuonna haaviini tarttui hurmaava Finellin pikkupurnukka, joka oliivinvihreänä sopii kokoelmiini täydellisesti. Ensimmäisessä myyntipöydässä huomasin vihreät kahvikupposet, jotka päätin poislähtiessä napata mukaani, mikäli vielä myymättä olisivat. Ja olivathan ne. Pohjassa on leima Norge, joten eivät ole mitään suomalaista huippuretrodisainia mutta varsin söpöt kuitenkin. Olen odotellut kieli pitkällä Iittalan Sarjaton - astioita, jotka tulevat kauppoihin nyt syyskuun alussa. Jotenkin näen näiden kahvikupposten hyvin sopivan niiden tyyliin, koskapa joutunen muutaman kipposen siitä sarjasta hankkimaan :)

Tämä vintagelaukkuihanuus löytyi huuto.netistä. Vaikka en olekaan mikään laukkuihminen, niin pitäähän se nyt naisella ainakin yksi kassi löytyä.Viimeisessä kuvassa on Sarviksen keltainen leivontakulho, jonka pyysin ja sain äidiltäni ennakkoperintönä. On muuten melkein yhtä vanha kuin minä :) Kulhossa kellottelevat langat seuraavaan villatakkiini, jonka aloitan heti, jahka saan langat kerittyä.

12.8.2012

Tervetuloa kotiin!

On sinua jo odotettukin, armas neuleintoni.
Olin ostanut jo aiemmin, muistaakseni yli vuosi sitten Titityystä upeaa Väinämöistä 3 vyyhteä sävyssä Hämy ja huomannut, miten hyvin ne sopivat yhteen lankahyllyssä jo entuudestaan majailleen sinapinvärisen sukkalangan kanssa. Ainoastaan malli oli ollut mietinnässä, jälleen yhtä raitaneuletta en tahtonut tehdä. Sitten Dropsin uudet syysneuleiden mallit ilmestyivät nettiin ja samantien piti aloittaa, kun  sieltä löytyi aivan oivallinen kaarrokeneuleen malli.
Malli neulotaan alhaalta ylöspäin, joka tuntui todella puuduttavalta. Neuloin monta viikkoa ennenkuin päästiin itse asiaan ja neuleen kohokohtaan eli kaarrokkeeseen. Mallailin toisiinsa sopivia värejä pitkän aikaa ja näihin päädyin. Aika kivat, vaikka itse sanonkin :) Kirjoneuleen ja viimeistelyjen parissa meni viikko ja soppelit napitkin löytyivät omasta varastosta.
Malliin kuuluvat taskut jätin pois koska helma on sen verran lyhyt että taskut olisivat olleet navankorkeudella. Käyttämäni lankakin on hieman ohuempaa kuin ohjeessa ja tein takin m-koon silmukoilla mutta lopputulos on jotain s- ja m-koon välillä. Passeli tuli. Seuraava neulekin on jo puikoilla ja suunnitelmia on lisääkin, joten näyttää että tästä on tulossa aivan normaalin vilkas neulesyksy vähän hiljaisemman kesän jälkeen :)

5.8.2012

Ennen ja jälkeen

Lomalla oli aikaa myös pienimuotoisiin verhoiluprojekteihin. Tällä kertaa kohteena oli Nastin rompetorilöytö, joka kulkeutui työhuoneeseeni jo viime kesänä. Tuolissa oli alkuperäinen verhoilu: kellertävää villakangasta, joka oli ehjä mutta likainen. Tuolin pohjassa oli leima Studio. En produkt från Ljungs Industrier AB. Google kehiin ja tuolin suunnittelijaksi paljastui Alf Svensson ja vuosi 1953. Svensson oli minulle uusi suunnittelija-tuttavuus, mutta ehdottomasti kiinnostava. Hyvä löytö siis Nastilta. Tuolista puuttui kokonaan yksi vaakapiena, mutta näppärä isukkimme sorvasi siihen uuden. Se näkyy kuvissa vielä vaaleampana kuin muut puuosat, nyttemmin se on lakattu oikean sävyiseksi.

Seuraava kuva taitaa olla tyypillinen muuttumisleikin ennen-kuva: otettu huonossa valossa pokkarikameralla, jotta kohde olisi mahdollisimman epäedustavan näköinen.


Tein tuoliin vain pintaremontin, koska sisukset olivat hyvässä kunnossa. Nastin valtuutuksella valitsin kauniin pistaasin sävyisen kankaan ja kyllähän tuolista melkoinen kaunotar tulikin. Huolisin kyllä omaankin kotiin.


Mielenkiintoinen yhteensattuma: lueskelin kesällä uutta Muotoilun aarteet - Suomalaisia tuoleja - kirjaa ja kirjan sivuilla vastaan tuli samannäköinen tuoli, jonka oli suunnitellut Ilmari Lappalainen vuonna 1959. Tuolin valmistaja oli Askon tehtaat ja se kuului ns. Askolette-mallistoon. Lappalaisen tuolista en onnistunut netistä löytämään kuvaa, mutta em. kirjasta se tosiaan löytyy. Jännittävää!

22.7.2012

Hiio-hoi!

Melkeen tekis mieli sanoa, notta Hiio-hoi ja rommia pullo. Sillä pitkästä aikaa voi Pujoliivi ylpeänä esitellä valmiin neuleen. Ei oo nuo neulomishommat olleet ihan ykkösenä tänä kesänä mielessä, vaan olen viihtynyt ruotsalaisten dekkarien parissa ihan kiitettävällä kirja viikossa, kaksi parhaassa -vauhdilla. Mankellit on luettu jo aikapäiviä sitten, tänä kesänä olen syventynyt Camilla Läckbergiin, Katarina Wennstamiin,  Lars Kepleriin sekä Jens Lapidukseen. Jos jollain on mielessä lisää tuon tyylistä luettavaa, niin otan kiitollisena vinkit vastaan. Nimittäin tuntuu, että pienehkön kirjastomme dekkarihylly on kohta kahlattu läpi.
 Sitten tähän neulomukseen. Silmäni alkoivat tottua pikkuhiljaa tähän muotiin, joka henkii kasarityylistä lepakkohihaa ja kummasti selailin ravelryä sopivan neulemallin toivossa. Opin, että tämä hiha on englanniksi dolman sleeve ja mallejakin löytyi aika paljon. Silmääni eniten miellyttävin löytyi Brooklyn Tweedin Wool people 1-kirjasesta nimellä Holl. Siinä se oli tehty villalangasta, mutta koska mielessäni oli kuitenkin kesäneule, niin päätin kokeilla sitä puuvillalangasta. Ja onnistuihan se. Jotenkin. Lankana oli alekorista hamstrattua M&K Eco bomullia ja jonka väriä voisi kuvailla haalean savenväriseksi. Lisäsin helmaan vähän pituutta, ettei napa paistaisi, mutta muuten seurasin hyvin kirjoitettua ohjetta. Lopputulos on ihan ok, ehkä hieman tylsähkö mutta näköjään siitä saa asustamalla vaikka vähän merihenkisenkin :)
 
Kaikenkaikkiaan ihan kiva neule, mutta nyt alkaa jo sormet syyhyämään villalankojen perään. Mielessä on jonkinlainen pitkä neuletakki, semmoinen oikea kääriytymisneule... Ehkäpä siitä lisää sitten ensi kerralla.

14.7.2012

Lomalla

Pujoliivi viettää edelleen hiljaiseloa neulomismielessä. Tulin kuitenkin raportoimaan Tyttilän muita kesäkuulumisia. Loma alkoi viimekesäiseen tapaan pienellä pintaremontilla. Vuorossa olohuone. Sisäkattoa lukuunottamatta pinnat menivät uusiksi. Minä hoitelin seinäpinnat, siipan urakkana on lattian hiominen ja maalaus. Lattia olikin saanut 14 vuoden olemassaolonsa aikana melkoisesti siipeensä. Naarmuja ja klohmuja riitti. Myös väri oli muuttunut todella paljon - sen tajusi vasta kun osa lattiasta oli hiottu.



Lattian hiomisen jälkeen meillä oli edessämme ihana tyhjä tila. Aivan kuin unelmien makuuhuone, jossa ei ole mitään muuta kuin sänky + lamppu ja eteeriset verhot, jotka heiluvat ikkunan edessä lempeän kesätuulen puhallellessa :)  Päätimme muuttaa yhdeksi yöksi tähän tyhjään tilaan ja testata nukuttaako paremmin. Kissa ehti tietysti ensin ihmettelemään uutta petipaikkaa.


Jo aiemmin kesällä piipahdin Tallinnassa. Pakko esitellä kivat pellavapyyhkeet, joita toin ison nivaskan Zizistä. Zizi on varmaan kaikille Tallinnan kävijöille tuttu kauppa, minullekin, mutta tällä kertaa myynnissä olleet kuosit puhuttelivat erityisesti. Suosittelen.



Hyvää ja leppoisaa kesän jatkoa!

21.6.2012

Positiivinen ongelma

Kasvimaani nurkalla, tontin lämpimimmässä paikassa, kasvaa raparperipuska. Lajike on isoa, sitä jonka varret ovat kuin pesäpallomailoja ja niitä varsia on paljon. Ensimmäiset varret saa napsittua talteen jo toukokuun alussa mutta niin paljoa ei normaali-ihmisen maha jaksa raparperipiirakkaa vetää kuin tästä puskasta satoa tulisi. Varsia voi toki antaa naapureille ja kavereille mutta siltikin tätä kirpsakkaa herkkua jää hyödyntämättä. Olen jonain  kesänä tehnyt siitä mehua mutta nyt löysin uuden reseptin, jota päätin kokeilla.
 Raparperiketsupin resepti löytyi Dansukkerin sivuilta. En ole aiemmin tehnyt minkäänlaista ketsuppia itse, ja vähän yllätyin tuosta sokerin suuresta määrästä, jota siihen laitetaan. Lisäksi tulee valkoviinietikkaa antamaan happamuutta ja sitten sipulia sekä tomaattia. Aineksia keitellään noin tunti.

 Nenä aukeaa taatusti etikkahöyryjä hämmennellessä :) Lopputulosta en ole vielä kuin lusikalla maistellut, mutta sopinee taatusti juhannuksen grilliruokien kyytipojaksi.

Mukavaa juhannusta itse kullekin! Pujoliivin siskokset taitavat viettää hiljaiseloa tänäkin kesänä, mutta eiköhän ne puikot ala taas syksyä kohden kuiskailemaan.

27.5.2012

Rendez-vous

Siskosten jo perinteeksi muodostunut euroviisuhuumaviikonloppu vietettiin tänä vuonna täällä Nastilassa. Viisukatsomoon varustauduttiin perinteisin metodein, eli tulostamalla Ylen euroviisusivustolta valmiit arvostelulomakkeet sekä valmistamalla ihan liikaa syömistä. Näpräsimme mm kevään muotipaakkelsseja cake popseja eli kakkutikkareita. Niistä tuli kyllä ihan maukkaita. Itse viisuissa finaaliin päässeistä esityksistä korostui suuri balladien määrä ja se että yhtään vaatteiden vähentämistä/ vaihtoa ei show-numeroissa tällä kertaa nähty. Onko euroviisut vähän kesyyntymässä? Mielenkiinnolla odotamme ensi vuotta ja luvattua down-shiftausta viisujen kustannuksissa. Ensi vuonna Tukholmassa on kuulemma pienemmät ja kodikkaammat viisut.
Edellisellä viikolla ompelin vanhoista farkuista leikkaamistani paloista hameen. Ensin tein paloista "kankaan", josta leikkasin kaavojen mukaan perushameen osaset ja ompelin ne sitten yhteen. Yksistä farkuista ratkoin takataskun irti ja sen mallailin sopivaan kohtaan hameen etupuolelle. Saumoista tuli yllättävänkin siistit, silitin saumat tarkkaan joten ne eivät pullota taikka kiemurtele. Varsin kiva tuli! Hame taitaa päästä muutaman viikon kuluttua katselemaan vähän maailmaa, sillä Pariisin matka odottaa...