Pari juttua

Minulla on meneillään kummallinen vaihe. Kesken on kaksikin (!) villatakkia eikä ne ole käytännössä kuin hihoja vaille mutta silti en saa niihin tartuttua. Yleensä minulla on tarmoa neuloa varsinkin noin vähän kesken olevat neuleet valmiiksi saakka ennenkuin aloittelen uusia juttuja. Nyt valmistuu vain pieniä neuleita. Joululahjat luulin jo neuloneeni aiemmin mutta silti löytyy syitä aloittaa uusia. Esittelen nyt muutaman koska tiedän että niiden saajat eivät tätä blogia seuraa.

 Mikäpä olisi joulu ilman näitä hassunmuotoisia mutta aina niin ihania tossukoita? Nämä uusimmat ovatkin tosi hupaisat koska ovat miesten kokoa ja jalkaterä näyttää aivan suhteettoman suurelta kun varsi on noin lyhyt. Mallina Nola's slippers ja lankana Dropsin Karisma.

 Toinen täsmälahja on myös miehelle. Uskoisin että ulkona paljon puuhasteleva työkaverini käyttää kämmekkäitä. Hänen äitinsä pitää miekkosen sukissa mutta käsissä hänellä on ollut aina tehdastekoisia rukkasia. Tämä puute on nyt korjattu. Lankana käytin Dropsin Fabelia, neuloin mustaa ja vihertäväkuviollista yhdessä.

Lopuksi sitten suloiset sukat jotka jo henkivät kevättä. Sillä se on tulossa vaikkei ihan heti uskoisi.

Malli: My cup of tea socks By Robin Lynn

Lanka: Handu perussukkalanka

Puikot: 2,25mm

Jämälankavillasukkajoulukalenterisukat vaiheessa

Innostuin sitten minäkin neulomaan Missä neuloimme kerran -blogin joulukalenterisukkia. Kyseessä on siis joulukalenteri, jossa neulotaan raitasukat varpaista varteen päin ja joka luukusta paljastuu vinkki, jonka mukaan kyseisen päivän raidan väri valitaan. Tarkoitus on myös käyttää jämälankoja, joita aina pieni nöttönen joka projektista tahtoo jäädä. Tähän asti on väri valittu mm. lompakon tai oman nimen ensimmäisen kirjaimen mukaan, tänä aamuna piti tehdä maton värinen raita. Innostus tuntuu olevan suurta ja täytyy tunnustaa, että itsekin aamuisin ensimmäisenä käyn vihjeen katsomassa :)

Ensimmäisten päivien jälkeen näytti, että tulossa on aika tummasävyiset sukat, mutta alkaahan niitä värejäkin pikkuhiljaa löytymään. Ei melkein malta odottaa että millaiset sukat sitten jouluaattona kädessä lopulta on, mutta siinä kai se joulukalenterin idea vissiin onkin!

Perussettiä

Pitihän niille ihanille helminauhalapasille tehdä yhteensopiva pipokin. Sekin on Dropsin Karismaa ja loin muistaakseni 100 silmukkaa. Tupsun väriä arvoin pitkään ja lopulta siitä tuli ruskea koska sitä väriä oli eniten jäljellä.

 Villiinnyin Neulojien yönä tilaamaan Titityystä yllätyssukkalankapaketin joka oli väreiltään melkein kuin minulle valittu. No yksi neljästä vyyhdistä ei nyt aivan osunut (se oli vaaleanpunainen, semmoinen vauvasävy), mutta eiköhän sillekin joku loppusijoituskohde löydy. Eräs langoista oli Fyberspates Vivalicious 4ply kuparinsävyissä. Siitä taiteilin elämäni miehelle peruspipon ja siihen sopivat kämmekkäät, joihin tein pieniä pilkkuja harmaasta jämälangasta.

Jämälankoja olen muutenkin kaivellut esille sillä innostuin Missä neuloimme kerran -blogin joulukalenterista. Mahtava tunne, että vielä voi aamuisin herätä ensimmäisenä ajatuksenaan että mitä tämän päivän joulukalenteriluukusta paljastuukaan :)

Kompiainen

Lapsena semmoisia kovia karkkeja sanottiin kompiaisiksi. Värejä niissä oli monia mutta yksi oli puna-valkoraidallinen, kaipa ne oikeasti on jotain polka-karkkeja. Kompiaiset alkoi vain pyöriä mielessä kun näitä sukkia neuloin, sen verran herkullista raitaa syntyi. Punainen on Väinämöistä värissä tiili ja valkoinen on Dropsin Fabelia.

 Nämä mustat sukat aloitin jo elokuussa ja kirjasin aloituksen ravelryyn enteellisesti Musta marraskuu -nimellä. Oikeasti mallin nimi on Oi ihana toukokuu ja ohje löytyy täältä. Malli on hieno yhdistelmä pitsiä ja sileää neuletta. Mustalla langalla, syksyn koko ajan pimentyessä, neulominen ei kuitenkaan ollut kovin nautinnollista ja siksipä valmistuminen venyi marraskuulle saakka. Onneksi pari päivää sitten tänne satoi lunta joten marraskuun loppu muuttuikin valkeaksi.

 Valkoisia ovat myös koiran karvat, jotka mustissa sukissa näkyvät turhankin hyvin... Nämä sukat taitavat jäädä omaan käyttöön koska en kehtaa näitä lahjaksikaan antaa. Muuten neulotut joululahjat ovat täällä jo hyvällä mallilla, miten teillä?

Aitoa makua

Nasti kertoikin jo pari postausta taaksepäin neuleiden adoptioprosessista: aina tavatessamme adoptoin häneltä  pari pitämättä jäänyttä neuletta tänne Tyttilään ja kokeilen, tulisivatko ne minulla käyttöön. Yleensä tulevat, mutta joskus on jokunen neule palautunut pitovaikeuksien takia takaisin Nastille purettavien neuleiden pinoon.

Viimeisimmän siskoviikonlopun adoptiot olivat raidallinen villatakki Paulie sekä ihana harmaa minimalistinen tunika. Tunikan ainoa miinus olivat 3/4-mittaiset hihat, joiden kanssa en oikein ole sinut. Päätin jatkaa hihat täysimittaisiksi. Kuten kuvasta näkyy, jatkot on tehty eri langasta kuin tunika muuten. Syystä että alkuperäistä lankaa ei ollut enää saatavilla (Rowan Scottish Tweed 4 ply). Tilasin vähän-sinne-päin-lankaa (Rowan Fine Tweed), joka oli aika kivaa ja toimii vaalean harmaan kanssa ihan mukavasti.

Saattaapi olla että teen tunikaan vielä pienen taskun tai pienennän kaula-aukkoa, koska tummaa lankaa jäikin vielä reilusti. Harmaa tunika ja raidallinen Paulie täydentävät mukavasti vaatekaappiani, eivätkä ole palaamassa maitojunalla Nastille :)



Sitten kyökkiasiaa. Keittiön kuivakaappia kaivellessani huomasin, että sieltä löytyy kolmensorttista talkkunaa - tuota suomalaista superfoodia runsaan kuitupitoisuutensa takia. Pusseissa oli savolaista kotitalkkunaa, Kainuun talkkunaa sekä aitoa hämäläistä talkkunajauhoa. Talkkuna on siis paahdettua viljaa tai viljaseosta, jossa mukana voi olla myös esim. hernettä ja joskus myös suolaa. Ilmeisesti käytetty vilja riippuu vähän maakunnasta. Wikipedian mukaan hämäläisessä talkkunassa käytetään kauraa, muualla pääasiassa ohraa. Myös talkkunan paahtoaste ja karkeus vaihtelee talkkunalajeittain.
 

Talkkunoissa todellakin on eroja, siksi meilläkin on niitä useampaa laatua.  Paras puuro tulee  kainuulaisesta tai savolaisesta talkkunasta, koska ne ovat selvästi karkeampia ja tummempia hämäläiseen jauhoon verrattuna. Hämäläinen jauho taas sopii oivallisesti toisenlaiseen herkutteluun. Oma suosikkini on annostella kulhoon (turkkilaista) jugurttia, marja-aroniahyytelöä ja runsas keko talkkunajauhoa. Herkkua. Huom! Jos joku talkkunanvalmistaja lukee tämän, otan mielelläni testiin myös muita talkkunalaatuja  :)

Talkkunapussien visuaalinen ilme hieman hymyilyttää. Vaikka kyseessä on perinteinen tuote, voisiko ilmettä hieman modernisoida? Se saattaisi tavoittaa uusiakin potentiaalisia kohderyhmiä, mikä ei varmaan olisi valmistajille haitaksi. Vaikka toisaalta, nykyiset etiketit ovat kyllä omalla karulla tavallaan sympaattisiakin. Vai onkohan karuhko ilme sitä aitoutta, millä talkkunaa monesti markkinoidaan...?

Onko muuten Pujoliivin lukijoissa muitakin talkkunan ystäviä? Olisi kiva kuulla, mikä on suosikkisilaatusi ja käyttötapasi.

Vihreän paluu

Viime vuosina olen suosinut asusteissani keltaista mutta nyt vanha suosikkini vihreä tekee komean paluun. Oliivinvihreä on edelleen se ykkönen, mutta myös kirkas ruohonvihreä tai miksi sitä sävyä nyt kutsuisi, viehättää kovasti. Milloin mahtaa mintunvihreä hiipiä vaatekaappiini... Toivottavasti ei koskaan.

 Lehtipipo valmistui Dropsin Alpacasta ja ohje löytyy täältä. Kirjoneulehan on paksumpaa kuin yksivärisenä tehty pipo, joten Alpacastakin neulottuna tämä tuntuu olevan sopivan lämpöinen, ainakin vielä näin syksyllä. Kova tuuli kuitenkin taitaa ujeltaa pipon läpi niin että heilahtaa. Tämä kuten lähes kaikki pipot näyttäisivät paremmalta runsaskutrisemmassa päässä, mutta näillä mennään.

Samansävyisestä Dropsin Nepal-langasta tuli pipolle pariksi lapaset, mallina Eugenia's mittens. Rintapielessä on Neulojien yönä tilaamani hauska rintaneula, jota kannan ylpeydellä :)

Siskoviikonloppu

Tättärää! Viikonloppu pitkästä aikaa siskosten kesken. Enimmäkseen se kului joristen ja herkutellen mutta välillä myös pyörähdettiin ulkona. Tutustutin Tyttiä geokatköilyn saloihin (ja voimpa esitellä tuota hauskaa harrastusta täällä blogissakin joskus myöhemmin) ja sitten kuvattiin valmistuneita neuleita kun kerrankin pääsin itse kameran taakse.

Neuloin jo viime kevään lumien aikaan Tytille pipon Novitan Polku-langasta. Kauniit on värit ja harmittaakin vähäsen etten hamstrannut lankaa silloin, kun sitä vielä tarjolla oli. Toisaalta lankavarastot täydentyivät Neulojien yön aikana ihan riittävästi, että ilman Polkujakin pärjään...

Tytin toiveesta valmistui pistaasinvärisestä Dropsin Alpacasta pitsinen kolmiohuivi, mallina Minttumaari. Kyseisen mallin olen neulonut kerran aiemminkin, joskus Pujoliivin alkuaikoina.

Tapaamisiimme täällä meillä kuuluu myös se, että esittelen Tytille neuleistani niitä jotka eivät ole syystä taikka toisesta päässeet käyttöön ja Tytti sitten adoptoi itseään miellyttävät. Mm. yllä olevassa kuvassa oleva Paulie pääsi sitä enemmän arvostavaan kotiin.

Lämmintä kättä

Olen tykännyt sukkien neulomisesta siksi, että ne valmistuu suhteellisen nopeasti ja niitä tarttee aina. Lapasmaratonin aikana olen todennut että samat määreet käy myös lapasiin. Tai no niitä ei tarvitse kuin puolet vuodesta. Lapasissa on kuitenkin värit suuremmassa roolissa kuin sukissa, koska niiden pitäisi mätsätä talvitakkiin ja pipoon jne. En antanut tuon asian suuremmin haitata vaan neuloin itseäni miellyttävistä väriyhdistelmistä muutamat tumput.

Ensimmäinen pari oli kenties se työläin lankojen päättelyn takia mutta näistä tykkään eniten. Malli on Handepanden Pearl Chain mittens ja lankana Dropsin Karisma. Näistä saa värejä vaihtamalla tosi riehakkaita tai rauhallisia. Minun värit olivat jostain siitä väliltä.

 Nämä mustavalkoiset ristin mielessäni Lempilapasiksi ja tosi kauniit ne ovatkin. Tein ne kuitenkin ystävääni ajatellen joten liikaa en niihin halua kiintyä. Taidan tehdä itselleni samanlaiset mutta vihreä-valkoisina. Malli on Freja ja lankana Dropsin Fabel.

 Ravelryssa selailemalla löytyi tämä lapasmalli. Jotenkin nostalgiset! Maatuskalapaset on tehty 7veikasta, vihreä on tweedahtavaa Nostalgiaa.

 Tää on kivaa! Lisää kirjoneulelapasia on tulossa.

Elämäni miehille

Elämäni on täynnä miehiä. Kotona asuu yksi, kaikki työkaverini ovat miehiä, tanssiharrastukseni jopa edellyttää miehiä. Mikäs tässä on siis ollessa! Välillä toki miesten jutut kyllästyttävät mutta olen oppinut sujuvasti kuuntelemaan ja päästämään metsästys- ja autojutut sekä joperuonansuu-huumorin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Halusin kuitenkin muistaa heistä muutamia ja neuloin sukkia. Ronskeja saapassukkia sillä minun elämäni miehet käyttävät kumikenkiä.

 Ostin muutaman kerän Novitan 7veikkaa ja koetin keksiä mielenkiintoisia sukkamalleja jotka kuitenkin kelpaisivat konservatiiviseen miehiseen makuun. Kysäisin jossain vaiheessa mieheltä, että mitä hän olisi mieltä sopisiko oranssi kantapää sillä hetkellä työn alla olevaan pariin niin hän vastasi että samahan se on kun ne on kuitenkin piilossa kengässä... Että taisi mennä kirjoneuleraidat hukkaan näissä sukissa jos kaikki miehet ajattelevat samoin. Vihreät sukat ovat Elonpolkuja-sukat, muut ovat omasta päästä.

Kun sukkasavotta oli saatu valmiiksi niin aloittelin lapasten parissa. Useammat toinen toistaan kivemmat kirjoneulelapaset on jo valmiina, mutta jostain syystä se viimeistely vähän ontuu... Huoh. Näytän enemmän sitten kun olen saanut itseäni niskasta kiinni.

Itku pitkästä ilosta?

Otsikko ei viittaa mihinkään murheeseen vaan siihen että tämä virkkuuohje on nimetty Ilo-takiksi iloisten väriensä takia mutta minä teinkin siitä harmaan. Hurmaavan harmaan sanoisin.

 Tutustuin viime talvena Novitan uutuuslankaan Usvaan ja jo silloin ajattelin, että tästäpä tulisi oivallinen torkkupeitto. Harmaan sävyt vaihtuivat langassa kauniisti ja ihastuin siihen. Taloutemme torkkupeittokiintiö oli kuitenkin täynnä ja jätin ajatuksen muhimaan. Kun blogeissa alkoi näkyä Ilo-takkeja, ajattelin että tässäpä oiva malli tälle langalle. Värilliset versiot ovat kauniita mutta hieman hipahtavia omaan makuuni joten halusin nähdä millainen takista tulisi harmaan sävyissä. Siispä koukku esiin ja virkkaamaan. Kuvallinen ohje tai pikemminkin resepti löytyy Virpi Siiran blogista täältä. Blogi on muutenkin tutustumisen arvoinen ja häneltä on tulossa myös kirja.

Virkkailin palat ohjeen mukaan mutta yhdistin ne jo viimeisellä kerroksella toisiinsa. Hihat tein istutettuina ylhäältä alaspäin, nekin suoraan kiinni hiha-aukkoihin. Usva-lankaa meni yhteensä 650 grammaa. Niin, ja mitähän lopputuloksesta nyt sanoisi... Tämä on täydellinen pidettäväksi sohvannurkassa tai näin flunssan kourissa kun tarvitsee lisälämpöä, siihen voi todellakin kääriytyä kuin torkkupeittoon mutta se pysyy paremmin päällä. Mutta huolimatta harmaasta väriskaalasta, aika hippi tästä tuli kuitenkin :)