Ihan ok.

Jokainen on varmaan tavannut tyypin, jonka mielestä internet on syypää kaikkeen, mikä tänä päivänä on maailmassa pielessä. Minäkin kuuntelen työpaikan kahvihuoneessa näitä keskusteluja. Joskus kyllä mietin itsekin, että voisi olla helpompaa olla autuaan tietämätön että mitä kaikkea on tarjolla pelkästään neulemaailmassa. Neuloisin tyytyväisenä lähilankakaupan tarjonnasta enkä harmittelisi sitä etten raaski ostaa kalliita luksuslankoja. Ja kun siellä on vielä niitä neuleohjeitakin, jotka nähdessään vain huokaa että "Juuri tuon minä tarvitsen". Kuten nyt tämäkin huivimalli, Ysabel. 

 Ostin mallin pikapikaa, mutta pitkään piti lankakeriä vierekkäin testailla että löysin sopivat langat. Pohjavärinä on kaunis vaaleanruskea Drops Alpaca ja parina sillä Arwettan käsinvärjättyä sukkalankaa. Huivin muoto on pitkulainen puolikuu. Ainaoikean neulepinnan väliin tehdään lyhennetyillä kerroksilla kontrastivärisiä kuplaraitoja. Varsin helppoa eikä aivan niin mielenkiintoista kuin ohjetta ostaessani toivoin. En jaksanutkaan tehdä huivista aivan täysikokoista vaan jätin yhdet raidat pois. Nyt huivi on semmoinen yhteen kertaan kaulan ympäri ulottuva (ja takin alle mahtuva).

 Huivit on kyllä kaikista neuletyypeistä ne viheliäisimmät kuvattavat. Vai keksittekö muka jotain vaikeampaa?

 Sitten vielä yksi pipo. Tweedlankojen jämistä neuloin Lankakauppa Kerän blogista löytyvällä ilmaisohjeella Ylämaat pipon. Sieltä lötyy myös ohje samanlaisiin kämmekkäisiin.

Näistä neuleista voin sanoa vain että ihan ok tuotokset. Eivät kuitenkaan räjäyttäneet tajuntaani.

Parvi siivekkäitä

Vaikkei pipo talvessa puhki kulukaan niin huonon ja nyppyisen näköiseksi se kyllä voi mennä. Uusia tarvitsee siis joka talvi ja onhan niitä kiva neuloakin. Varsinkin kun löytää hyvän mallin. Semmoiseksi voin kehua Justyna Lorkowskan mallia Zig Zag Wings. Ohje on Dk-vahvuiselle langalle mutta 8 silmukan mallikerta on helppo muuttaa langalle sopivaksi. 

  Miehelle tein pipon harmaasta Novitan Alpaca woolista ja luumun värisestä Nordic woolista. Eka kerta näitä lankoja puikoilla ja ihan hyvältä tuntuivat. Tähän pipoon vähensin yhden mallikerran verran silmukoita.

 Karismapussista löytyi sinkkukerät punaista sekä beigehköä ja siivet tein miehen piposta jääneestä luumun värisestä langasta. Tämä pipo pääsee joulupukin matkaan maailmalle.

Jämäkerät jäi viime talvena neulomastani villatakista ja niistä neuloin sammaleiset siivet. Lanka on BC Garnin  Semillaa ja koska lanka on vähän ohuempaa niin lisäsin yhden 8 silmukan siipiparin ja hyvä tuli. 

Aika somat ovat yhdessä.

Slow knittingiä

Jostain sattui silmän termi slow knitting. Tämä on varmaan sitä jos mikä. Aloittelin tätä helmikuussa (tänä vuonna kuitenkin), keväthankien ollessa parhaimmillaan. Tavoitteena oli saada paita valmiiksi ennen (seuraavia) lumia. Ja kas, näin kävi! Paita on valmis eikä lunta vielä näy! Eikä vielä tarvitse tullakaan, jos kainosti saa toivoa.

Harmaa pohjaväri oli itsestään selvä valinta, mutta raitaväriä pohdin ystävänkin kanssa viinilasin äärellä. Aluksi minulla oli keltainen raita mielessä ja vyyhtikin oli jo ostettu, mutta sitten alkoi moinen iloittelu epäilyttämään. Raitaväri vaihtui siis turvalliseen valkoiseen. Klassikkoainesta, eikös vaan? 

Ohje on Isabell Kraemerin Westbourne, joka tehdään ylhäältä alas yhtenä kappaleena. Kaula-aukkoa muotoiltiin lyhennetyillä kerroksilla, ja se meni uusiksi pari kertaa, koska sekosin laskuissa ja enkä ollut enää varma mikä oli etupuoli ja mikä takapuoli. Kaula-aukon neulomisen jälkee en katsellut ohjetta vaan posottelin  hitaasti fiilistelin menemään. Kun äsken linkitin ravelryyn, huomasin pieniä eroavaisuuksia ohjeeseen verrattuna kaula-aukossa, hihansuissa ja helmassa. Tää on kuitenkin hyvä näin.

Lanka on ihanaa Tukuwoolia. Lankoja ostaessani elettiin vielä Tukuwool-aikaa ennen Titityytä ja laajempaa värikarttaa. Jos nyt alkaisin neulomaan tätä, värivalinta olisi varmaan jotain muuta. Se ihana vihreä houkuttaa kovasti...

Seuraavaksi puikoille tulee jotain minulle aivan uutta: vauvaneule! Kummityttäreni saa vauvan kohtapuoliin ja lupasin polleana neuloa jotain lämmikettä vauvalle. Kiirehän tässä  tulee vaikka olenkin ymmärtänyt että vauvaneuleet ovat aika pieniä ja nopeatekoisia...

Langanlopussa kiitos seisoo.

Jämälanka. Aika kauhean alentava ja ruma sana niinkin monikäyttöiselle asialle. Mietin kovasti että olisiko sille jotain mukavampaa sanaa, tuleeko teille mieleen? Otsikkoon kirjoitin langanloppu mutta eihän sekään ole aivan totta, harvaa lankaa saa niiden periä yhdistelemälläkään loppumaan. Eivätkä loppuneet nämäkään langat. 

 Nämä mustapohjaiset  kirjoneulelapaset on ilmaisohjeella (Yarn ends mittens) neulotut. Aika orjallisesti ohjetta seurasin ja tein jopa kaksinkertaisen suun ranteeseen. Nyt jälkiviisaana neuloisin lapaseen peukalokiilan, mutta meneehän nämä ilmankin. Musta lanka on Fabelia ja värilliset langat ovat kaikkea Väinämöisestä Cascaden Heritageen. Kirjoneule vaati keskittymistä koska kuviot olivat joka värissä erilaiset ja toisessa lapasessa se vähän herpaantuikin. Löydättekö virheen? Tai voitais oikeastaan sopia että se on vain se mun puumerkkini eikä mikään virhe.

 Seuraavaksi kaivoin Dropsin Karisma-pussini esille. Olen neuloskellut useampia puseroita ja villatakkeja ko. langasta ja tykkään kovasti. Lankoja on jäänyt vähän jokaisesta projektista joten oli aika niitä hyödyntää. Etsin netistä intialaisen peukalokiilan ohjeen, kun jotenkin ajattelin tasaraitalapasten sillä piristyvän. Käytin Lankamaailman ohjetta.

 

Nalle-langoista neuloin yhdet miesten sukat pukinkonttiin. Käytin moniväristä Nalle Taikaa ja siihen yhdistelin erivärisiä keränloppuja. Sanomattakin lienee selvää että yksikään ei loppunut.

Sarvi otsassa

Neuloin viime talvena parit kissalapaset, jotka oli suunnitellut Barbara Gregory. Nyt ostin pari lapasohjetta häneltä lisää. Toiset lapaset neuloin jo mutta koska ne olivat ensimmäinen valmistunut joululahja (oikeasti, syyskuussa!!) niin ne näette vasta joulun jälkeen. Mutta tässä toinen pari, joka jää kyllä ihan itselle. Pitäähän jokaisella aikuisella naisella nyt  yhdet yksisarvislapaset olla!

 Malli on Chance and Comet. Ohjeessa on lapsen ja aikuisen koot ja useampi erilainen kuvavaihtoehto. On yksisarvisia, poneja, linnoja ym söpöjä asioita. Itselleni valitsin yksisarviset ja toiselle puolelle ihan pelkkiä pilkkusia. Lankana on Sandnes Sisu, josta en tätä keltaisenvihreää pohjaväriä ole koskaan aiemmin nähnyt, liekö joku syksyn uutuus. Sitä tulee mieleen kasviväreillä aikaan saadut keltavihreät. (Kasvivärjäys on muuten asia, jota tahtoisin oppia ja esitinkin paikallisen käsityökeskuksen ohjaajalle toiveen kurssista ensi kesänä. Jos ei kurssia tule niin sitten täytyy itse opiskella lisää. ) Kuviot on tehty tummanharmaalla langalla. Molempia riitti vajaa kerä. Tein lapaset kakkosen puikoilla, koska ohjeessa oli reiluhkosti silmukoita omaan kapeaan käteeni. Pinnasta tulikin lapasiin sopivaa peltiä ja luulen että lämpimätkin ovat. Ja ihanat.

Syyspipa

Holey chevrons -huivista jäi lankoja sen verran, että jo sitä tehdessä ajattelin tehdä piponkin sävy sävyyn. Sattumoisin Ravelrystä löytyi aiheeseen sopiva ohjekin ja vielä ilmaiseksi, joten tässä se on, Pompom Chevron! 

 Tämä on just sopiva näin alkusyksystä, ei liian paksu. Kuparinvärinen on Madelinetosh Merino lightia, keltainen ja vihreä Kraft Hand-dyedin sukkalankaa ja petrooli Fyberspatesin pitsilankaa kaksinkertaisena. Ohjetta seurasin muuten, mutta joustinneuleen neuloin kierretyillä silmukoilla 1o1n. Ja tupsun tein tottakai ihan kunnollisen enkä semmoista räpsyä kuten ohjeessa :)

 Kuvat on otettu viikko sitten meren rannalla, jossa vietimme yön Suomen Ladun #nukuyöulkona -haasteen merkeissä. On siitä vuosia kun olen viimeksi ulkona nukkunut mutta sujuihan tuo vanhasta muistista. Yöllä kolmen aikaan kuuntelin huuhkajan huhuilua ja väkisinkin tuntui aika hienolta!

Loistavat niityt tai sinne päin

Muhusormikkaita neulottuani kysyin Tytiltä, että tahtoisko sekin sellaiset. Tytti kysyi puolestaan että olisiko muhupolvarit liian suuri urakka. No eihän nyt sentään! Oikeastaan innostuin, sillä itselläni on hyvin vähän käyttöä polvisukille kun en kylmänä aikana hameita juuri käytä niin menisivät ihan hukkaan. Nyt pääsisin sellaiset kuitenkin neulomaan! Mallikin oli heti mielessä, nimittäin Puikkomaisterin Loistava niityt. Tytti heitti väritoiveensa ja pari fiiliskuvaa Pinterestistä joten suunta oli pian selvillä. 

 Alkuperäinen mallihan on ylipolven ulottuville sukille, joten jouduin hieman muokkaamaan. Olemme molemmat Tytin kanssa melko ohutpohkeisia ja koska tiesin oman käsialani ja sen tarvitsemat silmukkamäärät, vähensin hieman ohjeen silmukoita. Kavennukset tein kutakuinkin samaa tahtia ohjeen mukaan. Joitakin kuvioita jätin pois (mm.leveän ohdakekuvion) mutta vastaavasti  tein jotain hieman lisääkin. Värimaailmana on harmaa keltaisella ja vihreällä maustettuna. Vaalein harmaa on Väiskiä värissä Hopea. Tummin harmaa on Roosanauha sukkalankaa, keskiharmaa sekä kellanvihreä ovat Novitan uutta ohutta sukkalankaa Venlaa. Kirkkain keltainen on Madelinetosh sockia ja vihreä Arvetta classicia. Fabeliakin on tottakai mukana, tällä kertaa valkoisena. Ekaa sukkaa tehdessä meni perinteisesti aikaa kun valitsin hartaudella värejä ja kuvioita, jonkun raidan purin poiskin kun ei tuntunut sopivat kokonaisuuteen. Toista sukkaa varten ei tarvinnut säätää enää mutta siinä kohden iski toisen sukan syndrooma ja tein pari muuta neuletta valmiiksi ennenkuin tartuin jälleen sukantekeleeseen.

 Tuli kyllä sen verran kivat, että melkein tekisi mieleni tehdä itsellenikin. Ehkä säärystimet... Hmmm. Näistä tuli kuitenkin niin Tytin väriset  ja näköiset että laitan nämä mielelläni pakettiin ja postitan kohti Tyttilää!

Oivat raidat

Ilmeisesti vuosi sitten tekemäni villahaalari kummipojalle oli hyväksi todettu sillä kun kyselin, että olisiko vesselillä ensi talveksi neuletarpeita niin kuulemma samanlainen isompana olisi kiva. Mannaa neulojan korville!

 Malli on siis Dropsin ilmaisohje (Winter wonder). Ensimmäisen haalarin tein ohjeelle uskollisena ja neuloin kirjoneuletta kaarrokkeeseen. Nyt halusin jotain muuta. Kun tutkailin lankavarastoani, totesin että Dropsin Alpacasta raidallisena sen tekisin. Hieman pohdiskelin langan kestävyyttä lastenneuleessa mutta koska Oiva-poika juoksee täyttä häkää niin semmoista lattialla nujuamista ei enää niin paljon liene ohjelmassa. Ja kasvaahan lapset hurjaa vauhtia että kestää haalari sen ajan, minkä se mahtuu ylipäätänsä päälle!

 Ohjeessa on kokoja aivan pikkuvauvasta 3-4 vuotiaaseen saakka. Tähtäsin siihen kaksivuotiaan kokoon, mutta koska Alpacalla saavuttamani tiheys oli hieman pielessä, käytin pienemmän koon silmukkamääriä. Lisäsin myös pituutta lahkeisiin ja hihoihin hieman. Ohjeessa lahkeen- ja hihansuihin neulotaan helmineuletta mutta minä tein joustinneuletta. Nappilistan jouduin tekemä ohjeesta poikkeavalla tavalla, koska halusin siitä tietenkin vihreän, ohjeessahan se neulotaan samalla kertaa muun neuleen kanssa. Lankaa meni yhteensä 225 grammaa ja 2,5mm puikoilla neuloin.

 Aika kivat tuli! Olen kerännyt jo muutaman talven rohkeutta että josko alottaisin itselleni villahousujen neulomisen... Näihin kinttuihin se nimittäin jonkin aikaa kestää! Olen nähdyt muutamat aika hauskat kirjoneuleiset, semmoisissa ehkä ei järki ihan niin pian lähtisi kuin esimerkiksi loputonta ribbiä neuloessa...

Reiäkkäät väkäset eli kaunis kielemme

 Niin se vain silmä tottuu räiskeeseen ja väri-ilotteluun. Ostin ohjeen ja  nyt  on ensimmäinen Steppe-huivini neulottu. Aloitin toki helposta mallista ja sulautin huiviin omia syksyisiä mielivärejäni enkä alkanut millään neonväreillä pelleilemään. Ihan kiitettävän monta hetkeä kuitenkin sain kulumaan värejä valitessa ja vieläkin tuntuu että joidenkin kohdalla olisi pitänyt valita toisin.

Malli on Holey Chevrons ja se on kyllä helppo neuloa sitten kun värit on saanut päätettyä. Se aloitetaan niskasta ja neulotaan aina kahdella värillä ainaoikeaa. Koko huivin voi neuloa vain kahdella värillä tai sitten vaihtaa jokaiseen sektoriin omansa. Minä tein jotain siltä väliltä, joitakin lankoja käytin useampaan kertaan. Mukana on Madelinetosh Merino Lightia, Kraft Hand-Dyedin sukkalankaa, Fyberspatesin pitsilankaa kaksinkertaisena, toki myös Väinämöistä sekä Zauberballia. Alkupään raitoihin meni todella pikkuisia määriä lankaa joten jämiäkin tähän saa neulottua. Valmis huivi painaa 210 grammaa.

Reunaan neulotaan mallineuletta, josta koko huivi on saanut nimensä Englanninkielen taitoni on sen verran ruosteessa näköjään että koko ajan kuvittelin neulovani Pyhiä Chevroneita. Nyt tarkastin asian sanakirjasta ja tajusinkin neuloneeni Reiäkkäät väkäset! Onneksi huivi on kauniimpi kuin suomennos.