Aina mun pitää neuloa

 Olen kyllä neulonut huivivajaustani kiinni ihan korkojen kanssa! Tämä uusin lähti siitä, että halusin huivin mieliväreissäni. Netin syövereissä pyörittyäni ihastuin Nangou-huiviin, jossa ainaoikeaa elävöittää kontrastiväriset reikäraidat. En kuitenkaan ostanut ohjetta vaan tein vastaavia raitoja hieman erimalliseen huiviin, johon minulla oli jo ohje. Kiva tuli näinkin! Lankana on ashes-sävyinen Kraft Hand-dyed BFL sock, jota olen hillonnut muutamien eriväristen toveriensa tavoin kaapissa jo pitkään. Mutta kun niitä ihanuuslankoja ei tahtoisi neuloa pois vaan sitä odottaa sitä "täydellistä mallia" johon ne upottaa. Nyt päätin lopettaa vatuloinnin ja neuloa yhden vyyhdin pois. Keltaiset raidat on Cascade Heritagea.

 Ja koska on kevään kohokohta, euroviisujen finaalipäivä, piti sitä juhlistaa tekemällä raparperiherkkuja. Tällä kertaa kokeilin marmeladia, ja yllättävän hyvin onnistuinkin. Ei nyt ihan vihreiden kuulien tasoisia mutta melkein!

 Ohje raparperimarmelaadiin löytyi Tuulikummun keittiössä blogista.

Raitojen rytmiä

Aivottomana tv-neuleiden suosikkina jatkavat edelleen erilaiset raitasukat. Olen kokeillut (en kylläkään aina niin tietoisesti) pätkävärjättyjen lankojen erilaisia yhdistelmiä ja raitarytmejä. Drops Fabel -lankojen valmiiksi raidoitetut kerät sulivat yhteen räsymattomaiseksi pinnaksi yhden kerroksen raidoituksella. Väreinä 903 ja 911. Aikamoiset karkkivärit.

Keltaisen yksivärisen Fabelin yhdistin liukuvärjättyyn harmaaseen Delight-lankaan. Resorit, kantapäät ja varpaat yksiväriset, muuten kahden kerroksen raitaa.

Liukuvärjättyä Delightia tässäkin, nyt ruskeansävyisenä (02) yhdistettynä valkoiseen Fabeliin. Ruskealla 5 kerrosta, valkealla 2. Rauhalliset ja maanläheiset tuli näistä.

Ja niinhän se vain on, että kuva kuin kuva ja varsinkin neulekuva paranee aina kun varsinaiset linssiluteet saapuvat paikalle.

Klipsuhommia

 Kaikki alkoi siitä, kun miespuolinen työkaverini kertoi nähneensä jossain tölkinavausklipsuista tehdyn laukun ja oli aivan liekeissä siitä. Hän tiesi, että olen käsillätekijä ja kysyikin että olenko tehnyt sellaisia. Empä ollut, mutta höylisti lupasin, että jos hän kerää klipsut niin minähän teen! Eipä aikaakaan kun jannu tuli ison nipsupussillisen kanssa ja minun piti alkaa lunastamaan lupaustani. Googletin klipsuvirkkauksen ja osuin Hannan blogiin, jossa hän oli selkeästi kertonut, miten klipsujen kanssa toimitaan. Ensin pestään "vienohko" maltaanhaju pois ja sitten klipsuista poistetaan pihtien ja vasaran avulla terävät reunat. Tässä vaiheessa homma hyytyi minulla pitkäksi aikaa, tuli haavoja sormiin ja tuntui ettei tää taida olla minun juttu. Sillä aikaa työkaverini oli valjastanut janoisen naapurinsa klipsunkerääjäksi ja koska olin puhunut tästä omillekin tutuilleni, klipsuja alkoi tulla sieltä täältä lahjoituksena. Siinä vaiheessa oli aivan pakko alkaa toimimaan!

 Aloitin virkkauskokeilut. Ensin minulla oli liian paksu lanka, ja se korostui liikaa klipsujen rinnalla. Huomasin, että melko ohut puuvillalanka oli parasta hommaan. Hieman kokeilemalla aloinkin saada aika mukavannäköistä pintaa aikaiseksi ja päätin aloittaa kukkaron tekoa. Tein kukkaron sivut erikseen, yhteen puoleen meni aina 90 klipsua eli yhteensä koko teokseen 180 kpl. Nämä levyt virkkasin ensin ympäri pylväillä ja sitten virkkasin levyt yhteen. Vetoketjun kiinnitin käsin ompelemalla.

 Toiseen levyyn tein raidan kultaisilla klipsuilla. Klipsuja valmistellessa huomasin, että niitä on ainakin kolmea eri mallia ja lisäksi vielä eri väriset. Tasaisinta pintaa taitaa tulla käyttämällä samanlaisia klipsuja. Vaikka tässä työssä kaikki onkin samanlaisia, niin eripäin asettelemalla tuli hauskaa raitaa, ja tämä oli täysin vahinko.

 En tehnyt kukkaroon vuorta. Kukkaro oli virkattu noin tunnissa eli kovin homma näissä klipsuhommissa taitaa olla se juominen :) Nyt on kova mietintä päällä että aloitanko seuraavaksi lampunvarjostimen vaiko isomman olkalaukun tekemisen. Toisin sanoen olen hurahtanut.

Munkinpaistoessu

 Aurinkoista vapunpäivää! Raparperipiirakkaa ei vielä vapuksi saatu, mutta ehkä jo äitienpäivän tienoilla olisi toivoa. Sen sijaan munkinpaistopuuhat ovat kohta edessä, ja nyt minulla on siihen puuhaan sopiva essukin! Vanha hyvin palvellut essuni hävisi johonkin ja se olikin aika mystinen tapaus, sillä se tosiaankin vain hävisi. Kenties se löytyy jostain todella epätodennäköisestä paikasta, josta en sitä osannut edes etsiä. Esiliinaa kuitenkin keittiössä tarvitsen, joten päätin surauttaa sellaisen itse. Tutkin käytettävissä olevia kankaitani ja ensimmäisenä eräästä kaapista vyörähtivät esille sinne jemmaamani vanhat farkut. Heureka!

 Isoin tumma palanen on peräisin aikoinaan kovin muodikkaasta pitkästä farkkuhameesta. Muistan vieläkin millaista oli kävellä nilkkoihin ulottuvassa farkkuhameessa... Pelkästään sen matsku olisi riittänyt essuun, mutta halusin siihen muutakin joten sommittelin eri farkkujen lahkeista lisäpalan toiseen reunaan. Lahkeesta on peräisin myös essun yläosa. Se reunustin keltaisella vinonauhalla, joista tein myös solmimisnauhat. Pari taskua kiinni ja siinähän se sitten olikin.

 Alpo ei ollut kovin yhteistyökykyinen joten herttaisia kissakuvia ei tällä kertaa saatu.

 Joten tässä pönötyskuva.

Ja nyt lähden tekemään munkkitaikinaa, ajattelin kokeilla tällä kertaa sitruunamunkkeja.

Paksut raidat

 

 Liniasta jäi sopivasti puuvillalankaa lankaa huiviin. Sille kaveriksi raidoitin hailakan limenvihreää ja tummanharmaata Dropsin Cotton lightia. Mallina on Baktus, tai ainakin sinne päin, muistaakseni lisäsin silmukan aina joka neljäs kerros.

 Puuvillahuivi on kyllä sisätiloissa käytettäessä aivan ykkönen nyt, kun ei enää tarvitse varsinaista lämmikettä. Tähän huiviin tuli mukavan puuteriset sävyt, jotka parhaiten toistuvat alakuvassa, jossa perheemme varsinainen prinsessa poseeraa.

Aallonharjalla

 Kerrankin vasta julkaistu ohje ja lankavarastoni sisältö kohtasivat välittömästi. Kun uusin Ulla 1/15 julkaistiin, ihastuin siinä olleeseen puseromalliin niin kovin, että aloitin sen samantien. Linia on rento malli, jossa alun perin on raidoitus mutta jätin sen pois. Raitoja on vaatekaapissani riittävästi mutta sieltä puuttui asiallisehko hillitty puuvillaneule mutta eipä puutu muuten enää!

Ohjeen mukainen lanka on merinovillaa mutta minä käytin puuvillalankaa. Lanka on tuttua jo eräästäkin neuleesta jota en ole käyttänyt kuvien ottamisen jälkeen kertaakaan, joten olikin aika jo keksiä sille uusiokäyttöä. Osa langoista on siis purkulankaa mutta ei sitä onneksi mitenkään huomaa. Puuvilla ei ole kyllä neuloessa aivan suosikkejani mutta kyllä se silloin tällöin menettelee.

 

 Puserossa on norminuttuun verrattuna hauska muoto. Se neulotaan ylhäältä alas ja olkapäälinja on tuollainen laskettu, rinnanympärys reilu ja hihat alkavat puolesta välistä kyynärvartta. Hieman aprikoin tuota kokoasiaa neulomista aloittaessani ja päädyin neulomaan S- koon mukaan sillä en halunnut puserosta niin reilua että sen mahduttaminen niukemman takin alle olisi mahdotonta. Tein mielestäni oikean päätöksen, nyt sain niukemman puseron, jossa on alkuperäinen mallin mukaiset jujut mutta joka ei kuitenkaan ole valtavan suuri eikä painava.

 Malli: Linia By Meiju K-P

Lanka: M&K Eco Bomull, menekki 450g

Puikot: Oisko olleet 4mm

No kun pääsin hyvin kesälankojen makuun niin jatkoin sitten sujuvasti Novitan uudella puuvilla-bambulangalla. Löysin kivan kääriytymishuivin ohjeen joka neuloutui nopsasti valmiiksi. Tästä tuli kyllä aivan suosikki!

Malli: Campside by Alicia Plummer

Lanka: Novita Puuvilla-Bambu, menekki 250g

Puikot: 5mm

Keltasirkku

Nyt se pitsihuivikin on todellisuutta!

 Nurmilintu taipui minun käsittelyssäni Keltasirkuksi. Ihan tein ohjeen mukaan ja yksi sukkalankavyyhti (Kraft hand-dyed BFL sock, väri amber) riitti mainiosti. Mallissa on sopiva määrä pitsiä yhdistettynä ainaoikein-neuleeseen ettei farkkutyttöäkään ala ahdistaa. Kokokin on sopiva kaulaan kietaistavaksi. Kaiken kaikkiaan mukava lopputulos!

 

 Sitten kyökin puolelle josta minun on pakko jakaa mahtava siemenleipäresepti. Alun perin ohje on napattu Kodin kuvalehdestä mutta en enää muista mistä numerosta. Helppotekoinen leipä on todella maukas ja terveellinen!

Helppo siemenleipä (2 leipää)

 

2,5 dl vettä

25 g hiivaa

1,5 tl suolaa

1 dl grahamjauhoja

1 dl spelttijauhoja

3 dl vehnäjauhoja

0,5 dl rypsiöljyä

0,5 dl vehnänleseitä

0,5 dl auringonkukansiemeniä

0,5 dl seesaminsiemeniä

0,5 dl kurpitsansiemeniä

1/4 dl pellavansiemeniä

1 dl porkkanaraastetta

2 tl hunajaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Sekoita kaikki ainekset puuhaarukalla taikinaksi. Peitä taikina liinalla ja annan taikinan kohota puolisen tuntia. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja jaa se kahteen osaan. Leivo molemmista paloista pyöreä leipä. Nosta leivät pellille ja annan kohota liinan alla puoli tuntia. Paista leipiä 250 asteessa 10 minuuttia. Alenna sitten uunin lämpö 200 asteeseen ja paista vielä 20 minuuttia.

Lisää pilkkuja

Kun neuloin viime kesänä Modicum mittsien innoittamana ensimmäiset jämälankasukkaseni niin empä arvannut, että muutama muukin neuloja niistä innostuisi. Ihania pilkkuraidallisia sukkia on sittemmin näkynyt neuleblogeissa ja miten erilaisilta kaikki näyttävätkään! Kaikki on kiinni väreistä mitä sukkiin sattuu laittamaan. Itsehän en malta pitäytyä muutamassa värissä vaan kaivan jämälankapussista aina uutta nöttöstä esille ja tästä seuraa kolme asiaa. Sukat ovat värikkäät eikä jämälankapussi juuri vaju (vai vajene, miten se sanotaan?). Ja sitten pitää neuloa lisää sukkia! Kaivoin siis jälleen aarrepussin esille ja aloitin.

 Ensimmäisistä sukista tuli - jos mahdollista - vieläkin värikkäämmät koska tein kantapäät,  kärjet ja varrensuun resorinkin eri väreillä.

 Toisen parin neuloinkin sitten eri harmaan sävyillä, joiden väliin oli ihan pakko tehdä muutama hillityn vihreä raita.

 En osaa edes sanoa että kummista tykkään enemmän koska tykkään molemmista kovasti!

Terra

 Ei minulla edelleenkään ole pitsihuivia mutta nyt sentään jo vähän sinnepäin. Tässä Jared Floodin Terra-huivissa on hillitty pitsihkö reunus mutta ei kuitenkaan liian naisellista reikäneulosta ja parempi varmaan niin. Muuten huivissa on rytmikäs pintaneule oikeilla ja nurjilla kerroksilla.

Huivin lanka on peräisin jo vuodelta 2007, jolloin Tytti toi sen ameriikantuliaisina. Lanka on käynyt jo slipoverina ja puolikkaana neuletakkinakin, mutta jotenkin se ei ole löytänyt sitä oikeaa kohdetta. Nyt saattoi onnistua sillä lanka on mitä ihaninta huivilankana! Lanka on jo tuotannosta poistunutta villa-silkkisekoitetta ja pinnaltaan tweedimäistä mutta ei yhtään karheaa. Isoilla puikoilla neulottuna ja pingotuksen jälkeen neulos on mahtavan laskeutuvaa. Lankaa meni 150 grammaa ja jäljellä on vielä samanmoinen satsi, että kenties toinenkin huivi näkee päivänvalon jossain vaiheessa.

Malli: Terra by Jared Flood

Lanka: Elsebet Lavold Silky Tweed

Puikot: 4mm

Laatikkopaita

Pitkästä aikaa neuleterveisiä Tyttilästä.

Olen jämähtänyt viimeisimmissä neulomuksissa kahteen asiaan: helmineuleeseen ja laatikkomuotoon. Joululomalla tuijotin dvd:ltä kaikki Downton Abbeyt (mahtava sarja) ja neuloin Veera Välimäen kirjasta Aava-jättihärpäkkeen. Lanka oli ihanaa ja neulejälki oli ihanaa - mutta itse tuotos ei asettunut päälle sitten millään. Se oli liian laatikkomainen.  Purkuun! Mutta ihminen ei lannistu. Rohkeasti puikoille seuraava työ, jonka nimi ei kieltämättä luvannut hyvää: laatikkopaita.

Langat ostin sympaattisestä Kerästä, kaupan päälle tuli ohje. Paita oli taattua tv-neulekamaa joka sopii minulle täydellisesti. Paidan kappaleet valmistuivat nopeasti, mutta kokoaminen ja lankojen päättely tökki. Ja tunnustan että nytkin päättelin vain ne langanpäät, jotka muuten olisivat näkyneet hihansuista tai helmasta. Muut langanpäät saavat roikkua kaikessa rauhassa sisäpuolella.

Paidassa  on ilmiselvää lempineuleainesta. Ja nyt kun pukkasi takatalvea (hih), niin ehdin tätä vielä käyttääkin ennen kuin otan kesähepenet esiin.

On aivan siinä ja siinä ettei paita ole liian säkki, leveyttä nimittäin riittää. Vähän kapeampikin olisi  riittänyt mutta nyt mennään tällä kun paita muuten on  todella mieluinen!

Malli: Laatikkopaita (alkuperäinen ohje Moda 7/2012). En tehnyt taskuja ja tein vähän pidemmän kuin ohjeessa.
Lanka: Lang Donegal, reilut 300 g