Onnenpotku

Minulla on aina kesken useampi neuleprojekti. Viimeaikoina ne ovat noudattaneet linjaa huivi-sukat-pusero- tms. isompi projekti. Mielialan mukaan olen tarttunut siihen työhön, joka parhaiten sopii sillä hetkellä tai mikä on telkkarista tulevan ohjelman taso tai sen vaatima keskittymisaste. Kolmiohuiveja olen neulonut useita tänä keväänä, ne valmistuu lähes huomaamatta, kun vain neuloo vaikka yhden mallikerran illassa. Tai vaikka edes joka toinen ilta.

Tässäpä siis parit shettikset. Olen todella ihastunut Wetterhoffin Sivillaan huivilankana, tekisin siitä varmaan jotain isompaakin jos raskisin. Mukava neuloa ja hieno kiilto! Nämä huivit on tehty molemmat täsmälleen samoin, keskiosan kaaviota on toistettu 11 kertaa ja 100g lankaa riitti hyvin 4,5mm puikoilla. Tulos on mukavan ilmava ja tarpeeksi suuri hartiahuiviksi.

Malli: Shetland triangle, Wrap style

Lanka: Wetterhoff Sivilla, 100g

Puikot: 4,5mm

Ja nyt on käynyt niin hassusti, että olen mennyt hankkimaan itselleni elämän. Useamman vuoden opiskelu- ja työttömyysjakson jälkeen olen saanut koulutustani vastaavan työpaikan ja se ikävä kyllä tulee hieman haittaamaan harrastuksiani. Neulominen ei todellakaan lopu, mutta äkillisen työnteon kropalle aiheuttama järkytys voi hiljentää puikkojen kalkkeen muutamaksi viikoksi. Eikä enää ehdi neulomaankaan sitä 5-7 tuntia päivässä, kuten viimeiset 3kk olen tehnyt. Millaiset vieroitusoireet tulee, tietääkö kukaan? Auttaisiko jonkinlainen mielikuvaharjoittelu?

Pehmoinen kuin hiiren turkki

Kun painiskelin inspiraation puutoksen tuskissani isomman neuletyön suhteen, ystäväni pelasti minut ja tilasi neuletakin. Hän oli ihastunut oliivitakkiini ja halusi itselleen samantyylisen harmaasta mohairista. Intopiukkana kipaisin kaupasta lankaa ja aloitin tikuttamisen. Ystäväni on minua 20cm lyhyempi ja niin tämä takkikin on kaikinpuolin pienempi kuin ahkerassa käytössä ollut oliivini. Nyt kun lankaa oli riittävästi, tein kauluksesta isomman ja muhkeamman. Rose mohair oli minulle uusi tuttavuus, mutta ensituntuma ei ollut ollenkaan huono. Varsin riittoisaa lanka ainakin tuntuu olevan, tähän meni tasan 200g.

Parhaan ystävän villatakki

Malli: omasta päästä

Lanka: Novitan Rose mohair, menekki 200g

Puikot: 5mm

Fauna harrastaa

Virkkaus on kivaa! Aiemmin tehdyn lampaan tyyliin syntyi pari muutakin harrastusmaskottia. Tytin mies sai HD-harrastajalle sopivan pupun. Kädessä on julmetun iso jakari ja päällä nahkaliivit.

Tytti toivoi neulovaa seepraa. Seepran oikeaa väritystä mukaileva raidoitus olisi ollut turhan haastava, joten turkki on nyt tasaraitaa. Naaman raidoissa vähän enemmän eloa.

En osaa tarkkoja ohjeita näiden tekemiseen antaa, mutta voin pääpiirteissään kertoa tekotavan. Nämä noin 15 cm korkeat otukset on tehty niin, että ensin virkataan vartalo. Vartalon yläosaan oletetuille käsien paikoille jätetään pienet aukot, eli virkataan pari ketjusilmukkaa kiinteiden silomukoiden sijaan. Vartaloon pohjalle täytteeksi laitetaan joko yksi isompi kivi tai sitten useita pieniä ja loppuosa täytetään vanulla. Käsien vahvistamiseksi, vartalon läpi siihen jätetyistä reijistä pujotetaan piipunrassi. Täyttäminen pitää tehdä ennenkuin yläosa kavennetaan kaulaksi.

Seuraavaksi tehdään pää. Päätä muotoillaan kavennuksin ja levennyksin, ihan sen mukaan, mitä otusta tavoitellaan. Pää täytetään vanulla ja kiinnitetään vartaloon. Kädet olen tehnyt virkkaamalla ne suoraan vartaloon kiinni, alkaen kainalosta ja virkkaamalla suoraa pötköä piipunrassin ympärille. Jalat tein irrallisina ja kiinnitin ne lopuksi vartaloon. Samoin jäniksen korvat. Sitten otukselle tehdään muutamalla pistolla naaman ilmeet, silmät yms.

Näihin kuluu mukavasti lankakaapin jämäkeriä ja tekeminen on varsin mukavaa. Hauskinta on lopputuloksen näkeminen ja niinkin voi käydä, että otus alkaa tekemisen edistyessä näyttääkin ihan jonkin muun eläinlajin edustajalta kuin mikä alkuperäinen ajatus oli. Vähän niinkuin saven kanssa, katsotaan mitä syntyy :)

Chantal

Oih ja voih. Chantal-villatakin sijasta minulla on Chantal-teltta. Neuleessa ei sinänsä ole muuta vikaa kuin että se on aivan liian iso ja laatikkomainen minun päälläni. (Siksi kuva vain hengarissa.) Lankana käytin Marks&Kattensin Bomullia, joka on tosi kiva lanka. Muttei ehkä paras valinta tähän, koska puuvillan paino saa takin helman hieman roikkumaan. Ihanat napit ovat peräisin Villa Mokasta.

Malli on Norah Gaughanin lehdykästä, jossa on monta upeaa mallia. Chantal saa jäädä nyt vähäksi aikaa syrjään ennen lopullista tuomiota, mielessä pyörivät jo Kaino ja Anais.

Malli: Chantal

Lanka: Marks&Kattens Bomull (50% villaa,50% puuvillaa)

Puikot: 4 ja 5

Vanhaa puuta

Kirppiskierros tuotti mieltä askarruttavan löydön. Antiikkinen sukanpingotin? Hienojen kirjoneulesukkien esittelyteline? Parsimisapuväline? Oli mikä oli, tämä vanhaa puuta oleva esine aiheutti löytäjässään riemunkiljahduksen. Upeaa käsityötä sinällään ja nimikirjaimet ja kaikki. Harmi vain ei vuosilukua, mutta ihan tältä vuosituhannelta se ei ole, hyvä kun viime vuosisadaltakaan. Jos joku tietää, mihin käyttöön tämä on tarkoitettu, olisin kiitollinen tiedoista.

Ihan täydellinen ei ole sukanpingottimeksi, jalkaterä on suhteellisen kapea ja lyhyt mutta pohje vastaavasti tukkiosastoa. Kyllä tässä kuitenkin sukat voi kuvata.

Äiteen sukat

Malli: Embossed leaves socks, Favorite socks

Lanka: Fortissima socka stretch 100, menekki 80g

Puikot: 2,5mm

Tässä postauksessa sopii esitellä muutakin vanhaa puuta. Nämä hurmaavasti kuluneet vanhat puikkarit ovat kotikotoa aitan vintiltä. Isäni kertoi ukkini ne veistelleen. Nyt kalaverkoissa käytetään muovisia puikkareita, mutta nämä käsintehdyt tarve-esineet halusin pelastaa itselleni.

Lammas ja aurinko

Odotellessani inspiraatiota seuraavaan isompaan neuletyöhön tein muutaman pienemmän jutun.

Tänään jo vähän aurinkoa näkyikin, mutta ehdin jo tehdä itselleni tekoauringon auttamaan taistelussa kaamosta vastaan. Virkkasin paksua moppilankaa ympyräksi, ja lisäsin joka toisella kerroksella silmukanmutkaan paperiinista leikattuja pätkiä. Virkkaus kävi suhteellisen nopeasti, mutta paperiinien aukomiseen vierähti tovi jos toinenkin. Paperiini on siis paperinarua, joka ei ole pyöreää vaan litteää. Parina viime vuonna siitä tehdyt valoryijyt ovat olleet suurta huutoa kansalaisopistojen ja käsityökeskuksien kursseilla. Tuotokseni muistuttaa valtaisaa kehäkukkaa ja on halkaisijaltaan noin 30cm.



Ja tarvitseehan neuloja maskotin... Late Lammas on virkattu jämälangoista, pusero hällä jo onkin, mutta taitaa olla housut tulossa seuraavaksi. Puikkoina puuhelmillä terästetyt grillitikut. Lampaan pyllyn täytteenä on kivi, joten kaveri pysyy hyvin pystyssä kutimet kädessäkin.

Huomisen ystävänpäivän kunniaksi tarjoan kaikille kahvin kanssa vähän paakkelsia. Tehkää hyvin, ystäväiseni!

Susi vai sugarplum pullover

Valmistuihan se lopulta. Kyllä muutaman kerran tuli uskonpuute tehdessä. Ei niinkään teknisien ongelmien takia, vaan neuleen lopullisen ulkonäön vuoksi. Vaikka oli niitä teknisiäkin tenkkapoita. Ohjeessa oli muutamia minulle outoja ja uusia asioita. Silmukat luotiin tubular cast on -tekniikalla, josta en saanut kirjan ohjeiden perusteella tolkkua. Netistä löysin jopa opasvideon, mutta lopulta luovutin ja loin silmukat kuten muulloinkin. Neuleen rintamuksessa muotoa luomaan käytettiin lyhennettyjä kerroksia, niistä sentään selvisin, vaikka pari reikää jäikin (heh, myönnän punastellen)...

Ostin neuletta varten harmaata lankaa ja päätin kirjoneuleeseen käyttää kaapissa notkuvia jämälankoja. Pari kompromissia jouduin värien suhteen tämän takia tekemään. Punainen on vähän liian punainen makuuni. Tein pienimmän koon, mutta malli on kenties tarkoitettu sekä isommat hauikset että suuremman etuvarustuksen omaavalle ihmiselle. Toisin sanoen neule on ylävartalosta minulle hieman liian iso. Ohjeessa on vajaamittaiset hihat, mutta halusin villaisesta neuleesta monikäyttöisemmän, joten tein ne normaalimittaisina. Aika vain näyttää, että pääseekö pusero käyttöön koskaan. Kenties jonkun ystävän yllä?

Malli: Sugarplum pullover, Veronik Avery, Handknit Holidays

Lanka: Vuorelman Veto, sekä Novitan Nalle ja Wool sekä Gjestal Maija, yhteensä 380g

Puikot: 3mm

Ikävä täti

Kyllä, minä olen se ikävä täti, jolta saa vain pehmeitä paketteja. Tämän paketin saaja on kuitenkin sen verran pieni, että neule ilahduttanee hänen äitiään. Eräs uusista kirjahankinnoistani on neuleguru Elizabeth Zimmermannin kirja Knitting Without Tears. Ullassa on hänestä artikkeli, jos jotakuta kiinnostaa enemmän. Kirja on nykyisiin värikkäisiin ja näyttäviin neulekirjoihin tottuneelle visuaalinen pettymys, mutta teksti avautuu ja avartaa, kun siihen jaksaa perehtyä. Neuloin kirjan ohjeiden perusteella Modular Tomten jacketin ja puikoilla on jo toinenkin.

Pikku Menninkäisen takki

Malli: Modular tomten jacket, Elizabeth Zimmermann

Koko: Noin yksivuotiaalle

Lanka: Novita Nalle, 150g

Puikot: 3mm

Takki näyttänee paremmalta oikean käyttäjänsä yllä. (Pitäisiköhän vauvaneuleiden kuvaamista varten hankkia vauvanukke?)

Tilkku poikineen

Kaappiini on tarkoituksella kertynyt punavalkoisia, pienikuviollisia kankaita. Enimmäkseen ne ovat emäntämallin esiliinoja, tiedättehän, niitä nilkkoihin ulottuvia, joissa on röyhelöt olkapäillä. Tai sitten keittiön salusiini-kappa-yhdistelmiä, joissa on myös röyhelöä alareunassa. Materiaali niissä on yleensä tanakkaa puuvillaa ja ajatukseni niitä hamstratessa on koko ajan ollut tilkkupeitto. Nyt ensimmäinen retrovauvan tilkkupeite valmistui! Saajaa ei ole vielä tiedossa, mutta eiköhän ole tilastollinen tosiasia, että välillä ystäväpiiriini syntyy tyttöjäkin eikä aina poikia. (Tai ennakkoluulottomat poikavauvan vanhemmat ilmoittautukoot.) Tilkkupeiton koko on 90cm*120cm. Valkoiset ruudut ovat tukevaa vanhan ajan lakanakangasta.

Applikoin valkoisiin ruutuihin pieniä jutskia.

Reunoissa on valkoinen reunus, ja koko komeuden ympärillä menee kapea kanttaus. Taustakangas on vanha punavalkoinen puuvillaverho.


On mulla materiaalia jo uusiinkin peittoihin...